Kirjoitukset avainsanalla herkuttelu

Tämä viikonloppu hujahti herkutellen ja sukuloiden, kun pakkasimme kissat ja lapen autoon ja karautimme kuutostietä Lappeenrantaan. Lappeenrannassa on aina tietyt jutut jotka teemme emmekä tälläkään kerralla halunneet ohittaa kahveja Satamatiellä taikka Vetyjä torilla. 

Viikonloppuretket kasvaneen perheen kanssa vaativat omat järjestelyt, varsinkin kun mukana kulkee myös nelijalkaisia, joiden hiekat, muonat ja matkustusmukavuus pitää myös huomioida. Liikkeelle lähtöä edeltää muistilistojen läpikäyntiä, auton pakkaamista ja tulevan reissun aavistavien kissojen pyydystämistä ympäri asuntoa. Sitten pitää muistaa myös ottaa kaikki mitä itse tarvitsee, koska omaa vapaata viikonloppuaan ei halua tuhlata shoppaillen uusia alushousuja kotiin unohtuneiden tilalle.

Automme kääntyessä kotitieltä voi huokaista helpotuksesta, kaikki tyypit ja kaikki tavarat on pakattu ja viikonloppu voi alkaa. Ei muuta kuin nokka kohti Lappeenrantaa. 

Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.
Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.

Onneksi perjantaina illalla saimme istuutua suoraan valmiiseen pöytään, sillä äitini oli kokannut meille bravuuriaan, Portugalilaista Carne De Porco Alentejanaa eli paprikatahnassa haudutettua possua simpukoiden kera. Mieheni muisti sitä syödessään, että samaa ruokaa oli tarjolla silloinkin, kun vein hänet ensimmäisen kerran Lappeenrantaan tutustumaan vanhempiini. 

Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.

Lapsen jäätyä nukkumaan Mummalle, pääsimme vähän hurvittelemaan, eli oluille Birraan. Lappeenrannassa on paljon mukavia baareja ja oluthuoneita. Uutuutena kaupungissa on sulkemisuhan alla olleen Nuijamies -leffateatterin tilalle perustettu kulttuuribaari; sinne menemme varmasti seuraavalla reissulla! 

Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.
Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.

Lauantai oli perhepäivä. Kissat jäivät äidille hoitoon ja me siirsimme leirimme Leiriin, veljeni ja hänen perheensä luokse. Lounaan nautimme tyylikkäästi autossa, sillä Lappeenrannan reissu ei olisi mitään ilman lihiksiä Torilta.

Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.
Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.

Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"
Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"

Lihisten jälkeen kahvittelimme Lehmus -paahtimon aivan ihanassa kahvilassa Satamatiellä. Lehmus Roastery paahtaa käsin laadukkaita ja meheviä kahveja, joita saa nykyään ympäri suomen hyvän kahvihyllyn omaavista marketeista. -Kokeile ainakin omaa suodatinkahvisuosikkiani Lauritsalaa. Lehmus Roastery on valitty kahtena peräkkäisenä vuotena suomen parhaaksi paahtimoksi ja heidän Satamatien kahvilansakin on saanut tunnustusta sekä kahvifestivaaleilla että matkaoppaissa ja lehdissä. Sen huomasi, sillä ovipumppu kävi ja väkeä oli kaikissa pöydissä. 

Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 
Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 

Illalla sitten riehuttiin, saunottiin ja rentoiltiin. Ipanoiden mentyä nukkumaan me aikuiset söimme verkkareissamme vegelasagnea ja pelasimme lautapeliä. Näitä peli-iltoja pääsee niin harvoin enää viettämään entiseen tapaan ja olikin jo ollut ikävä kisailua tällä porukalla. 

Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 

Lapsille viikonloppu huipentui sunnuntaina HopLopissa vierailuun ja lounaaseen Lalossa. Serkusten keskistä kemiaa oli ihanaa seurata ja olen tyytyväinen ettemme juurikaan suunnitelleet ja etenkään aikatauluttaneet viikonloppua. -Oli aikaa sekoilla, apinoida ja pomppia niin paljon kuin huvitti!

Meille aikuisille parasta viikonlopussa oli tutut jutut kuten suku ja Lappeenrannan herkut, mutta oli myös ihanaa tutustuttaa lapsi meidän tapaamme nauttia perheeni kotikaupungista. Siihen kuuluu hyvä ruoka, aikatauluttomuus ja verkkareissa luumuilu. Näyttää siltä että Alfiestakin on kuoriutumassa pikkujäbä joka osaa arvostaa näitä asioita. 

P.S.: Otin tämän jutun kaikki kuvat puhelimelleni lataamallani Huji-sovelluksella, suosittelen kokeilemaan hauskaa kamera-applikaatiota, jolla saa kuviinsa 90-luvun kertakäyttökameroiden tunnelmaa! 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen punalappumuija – silmäni ovat harjaantuneet bongaamaan kaupassa alelaputettuja tuotteita. Yleensä alelaarissa on vain valmisruokia, mutta joskus lykästää ja löydän esimerkiksi maidot puoleen hintaan. Jos aion valmistaa jotain lihaa, aloitan ensin poistohyllystä: josko sieltä löytyisi jotain sopivaa. 

 

Tällä kertaa tein ekstrahyvän löydön, ostin nimittäin upean naudan kielen, joka on ensiksikin jo lähtökohtaisesti todella halpaa (6-10€/kg), mutta tällä kertaa 30 % alella koko yli 1 kg köntille tuli hintaa 4,93 €. 

On monta hyvää syytä syödä naudankieltä. Jos et ole koskaan sitä maistanut, kannattaa aloittaa palvelutiskiltä ja ostaa pari viipaletta kielileikettä. Huomaat miten se maistuu paahtopaistilta, mutta on mureampaa ja pehmeämpää. Kieli on hyvin iso lihas ja toisin kuin monet muut edulliset ruhonosat, se on lähes kokonaan täyttä tavaraa, eli perattavaa ja poisheitettävää on hyvin vähän, joka tekee siitä suhteessa vieläkin edullisempaa. 

Kieltä voi käyttää keittoihin (esimerkiksi tähän kieliminestroneeni!), tarjoilla lämpimänä kera kastikkeen tai tehdä herkutteluvoileipiä, joka oli tällä kertaa minun missioni. 

Lämmin kieli on perinteisesti tarjoiltu viipaloituna lautasella, mutta vielä parempaa siitä tulee kun viipaleet tai isot kuutiot paistaa ensin pannulla rapeiksi voissa. Tämän tarjoilutavan opin berliiniläisessä The Industry Standard -ravintolassa, kun söin elämäni parhaan kieliannoksen. 

Sen verran tiesin että berliinin kieli oli possua ja pikkelöity; olenkin vuosien varrella kokeillut muutamia eri pikkelöintireseptejä kuitenkaan löytämättä sitä oikeaa. Vaikka kielen voisikin keittää vaan mausteliemessä, berliinin kielen mureus oli jotain ihan eri luokkaa kuin aiemmin maistamani kielet. Tällä kertaa päätin kokeilla tätä reseptiä ja nyt olen myyty. Aikaa piti kuitenkin varata viikon verran, vaikka itse työvaiheisiin ei mennyt kuin muutama minuutti siellä täällä.

Viikon muhimisen jälkeen kieli keitetään ja kuoritaan ja sen jälkeen se on valmista paistettavaksi leivän päälle. Näistä kielileivistäni tuli oikein hienot ja upeat herkutteluleivät! 

Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 
Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 

Herkutteluleivät paistetulla kielellä ja kapriskastikkeella

1 kieli = n. 6 annosta

kielen säilöntäliemi: 

  • 200 g fariinisokeria
  • 300 g hienoa merisuolaa
  • 6 katajanmarjaa
  • 6 neilikkaa
  • 6 mustapippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 litraa vettä 

kielen keitinliemi: 

  • 2 l vettä
  • 3 rkl suolaa
  • 1 sipuli 
  • 1 laakerinlehti
  • ½ valkosipuli 
  • ½ fenkoli

leipiin: 

  • hyvää juureen leivottua vaaleaa leipää
  • oliiviöljyä
  • kapriksia
  • voita
  • Dijon-en-Grains –sinappia
  • majoneesia
  • tuoretta piparjuurta

Mittaa kaikki säilöntäliemen ainekset kattilaan. Kiehauta ja laske lämpöä, keittele hiljaa 5 minuuttia, kunnes kaikki sokeri ja suola on liuennut. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä. 

Käsittele kieli. Pese se ja kuivaa talouspaperiin. Poista kielen kannasta rasvat ja roippeet sekä mahdollinen lihan yli ulottuva nahka. 

Aseta kieli keraamisen tai lasiseen syvään kulhoon ja kaada huoneenlämpöiseksi hautunut liemi kielen päälle. Aseta puhdas lautanen kielen päälle painoksi, jotta se pysyy mausteliemen pinnan alla ja peitä astia kelmulla. Nosta jääkaappiin viikoksi. 

Kalasta kieli ulos liemestä ja laita se kattilaan. Lisää keitinliemen ainekset. (Tässä kohtaa lähdereseptissä ei puhuta suolasta, mutta lisäsin omaan versiooni suolaa, sillä en halunnut että kielestä tihkuu kaikki suola sitä keitettäessä. Laitoin keitinvihanneksiksi mitä sattui jääkaapista löytymään.) Kiehauta, laske lämpöä ja keitä hiljaa 4 tuntia. 

Nosta kuuma kieli pihdeillä keitinliemestä leikkuulaudalle ja heti kun vaan kykenet, vedä kielen nahka pois (se lähtee helpommin kuumana). Nosta kieli takaisin liemeen ja anna sen jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi, nosta sitten liemestä pois ja jäähdytä jääkaapissa, ellet tarjoa kieltä heti. 

Leipien kokoaminen: 

Voitele leipäpaat kevyesti oliiviöljyllä. Paahda rapeiksi joko pannulla tai kaasuliedellä ritilän päällä. 

Leikkaa kielestä 1 cm paksuja viipaleita. Paista kielipalat kuumassa voissa molemminpuolin rapeiksi, mausta suolalla. Nosta sivuun. 

Lisää pannulle pari ruokalusikallista sinappia, pari ruokalusikallista kapriksia ja lisää voita, paistele, kunnes voi on kuohahtanut, lisää sitten tilkka vettä, sekoita kastikkeeksi ja nosta pannu liedeltä. 

Pursota leiville majoneesia ja asettele sitten leiville kielipaloja. Lusikoi päälle kapriskastiketta ja halutessasi viimeistele raastamalla päälle tuoretta piparjuurta. 

Meidän perheelle koko keitetty kieli on aika paljon lihaa, joten siitä riitti puolet pakastettavaksi. Keitetty kieli odottaa siten kevään ekaa pyöräilyretkeä, jolloin voin viipaloida sen patongin väliin evääksi!

Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!

Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.
Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.

Kommentit (3)

Herkkusuu
1/3 | 

On meidän lähikaupan kauppias varmaankin lukenut tämän herkkuohjeen kun oli tuore naudan kieli tarjouksessa 1.99€. Sen kunniaksi kokeilen heti tänään tätä 😋

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

No nyt!! Pitää melkein udella että mistä kaupasta saa kieltä noin hyvään hintaan? Voi olla että kurvaan sinne huomenissa! :D

Pirjo_68
2/3 | 

Sold! Ostin tänään REKOsta naudankielen. 80-luvulla tehtiin köksäntunnilla siitä jotain, mutta sen jälkeen olen ollut siihen konkreettisesti kosketuksissa kesätyössä makkaratehtaalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En oikein meinaa edes uskoa että tänä iltana taputellaan vuosi 2018 historiaan ja aloitetaan uusi kierros auringon ympäri! Onpa ollut vuosi! Tänään poksautellaan kuohujuomia ja paukutellaan poppareita, halitaan ystäviä ja perheenjäseniä ja punotaan juonia ensi vuodelle. Viimeisenä postauksenani vuotena 2018 jaan teille mun herkullisimman yösyöpöttelyreseptin. Oletko valmis? Saanko esitellä: Srirachapopparit! 

Viime viikolla jaoin mun nyhtöpizzan reseptin ja pizza onkin jo kohoamassa kylmässä illan juhlia varten, vielä pitäisi ehtiä hakemaan pullo kuohuvaa. Homma on siis hyvin hanskassa ja illan asukin jo valittu. 

Mutta on minulla jotain takataskussa myös niille, jotka ovat viime tingassa liikenteessä ja tarvitsevat jotain nopeaa ja helppoa tarjottavaa uudenvuoden kekkereihin! Jotain sellaista, jonka ainekset saa vaikka kaverin alakerran minimarketista. Tämä on ollut mun tämän vuoden herkutteluresepti numero 1. Jos rakastat srirachaa ja popcornia, et voi ohittaa näitä popcorneja!

Minun on pitänyt koko syksyn jakaa tämä resepti tänne. Ja joka viikko tulikin jotain muita ruokia tai ideoita, jotka sopivat tilanteeseen paremmin. Marraskuussa sitten tajusin, että hei - vuoden övereimpään juhlaan on enää viikkoja, mikä olisikaan parempi ajankohta esitellä tämä resepti kuin Uusi Vuosi? 

Varoituksen sana: näihin jää pahasti koukkuun. Joten tee juhliin tuplasatsi. Tai no, näitä poppareita on niin nopea ja helppo tehdä, että sitä voi vääntää aina uuden satsin sitä mukaa kun paukkumaissit hupenevat. 

Iloa tähän iltaan ja rutkasti onnea ja hyviä hetkiä tulevaan vuoteen! 

Srirachapopparit

  • 1 dl popcornjyviä
  • 3 rkl auringonkukkaöljyä
  • suolaa
  • 3 rkl hienoa sokeria 
  • 25 g huoneenlämpöistä voita
  • 2 rkl Srirachakastiketta
  • 2 tl puna- tai valkoviinietikkaa
  • mustapippuria myllystä

Mittaa popcorninjyvät ja öljy isoon kattilaan ja peitä kannella. Kuumenna, kunnes maissinjyvät alkavat poksumaan. Ravista kattilaa ja anna jyvien paukkua loppuun. Mausta suolalla. 

Sirota sokeri isolle pannulle ja lämmitä keksikuumaksi. Kun sokeri on melkein kokonaan sulanut, lisää voi ja sekoita sokeriin. Sammuta liesi. Lisää Srirachakastike ja etikka ja sekoita. Kaada popcornit pannulle ja sekoita tahmeaan Srirachakastikkeeseen nostelemalla kahdella paistinlastalla. Sekoita kunnes kaikki kastike on tarttunut popcorneihin. Mausta lopuksi rouhimalla päälle suolaa. Kumoa kulhoon ja tarjoa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tästä Nigella Lawsonin innoittamasta tahnasta ja maksamakkarasta syntyy yksi suosikkivoileivistäni!

Olen rakastanut ruuanlaittoa pienestä asti, mutta vasta aikuisena kirkastui ajatus siitä, että ruoka voisi olla minulle ammatti. Olin vähän kahden vaiheilla, hakisinko ravintolakoulu Perhoon vai mitä tekisin elämälläni. Ehkä tv-kokki Nigella Lawson näytti minulle oikean tien, ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. 

Työ ravintolakokkina ei nuorena houkuttanut, enkä ole tähänkään päivään haaveillut omasta ravintolasta. Olin pitkään hukassa sen kanssa, mitä ihmettä voisin tehdä luonteellani ja osaamisellani. Koulun opintojen ohjauksessa kokki oli kokki, journalisti kirjoitti lehtiin ja lukio oli oponi mukaan kaltaiselleni tytölle ajanhukkaa. Harva ammatti on kuitenkaan enää niin suoraviivainen kuin mitä se oli vielä viime vuosituhannen puolessa välissä, johon 90-luvun opotuntiemme näkemys tuntui perustuvan. Yläasteen opotunneilla ei puhuttu sanallakaan mistään niistä töistä, joilla olen sitten lopulta itseni elättänyt viimeiset 18 vuotta.

Tänä päivänä olen kokki, joka on erikoistunut ruokakuvauksiin ja tv:n ruokaohjelmien konsultointiin, mutta siinä sivussa myös kirjoitan ruuasta ja teen ruokaa viestintäalan ja markkinoinnin asiakkaiden tapahtumiin. Olen onnistunut yhdistämään kaikki mielenkiinnonkohteeni työhön, jossa tarvitaan luovuutta, matemaattisuutta ja järjestelmällisyyttä. Työssäni voin myös huomioida heikkouteni, eli jatkuvan tarpeeni muutokseen ja kammoni kaikkia rutiineja kohtaan sekä luontaisen erakkouden, josta pääsen nauttimaan tekemällä pääosin töitä yksin. 

Tätä on edeltänyt pitkä tie eri töitä ja projekteja. Välillä on menty perse edellä puuhun, toisinaan tultu sieltä rytisten alas. Ja välillä olen ottanut kauhuissani vastaan aivan hirvittävän vaativia keikkoja, vain huomatakseni, että opinkin uutta ja ennen kaikkea pystyinkin siihen. Olisi sääli, jos en voisi 38 vuoden iässä hyödyntää sitä kaikkea, mitä olen kokenut ja oppinut. Ja mikä parasta, voin kanavoida sen omaan intohimooni, ruokaan. Olen hyvin onnekas, että saan tehdä töitäni näin. 

Nigella Lawson on ollut mun idoli siitä päivästä asti, kun hänen ohjelmansa alkoivat pyörimään Suomen kanavilla. Hän näytti, ettei tarvitse olla ravintoloitsija tai töissä keittiössä ollakseen ruoka-alan ammattilainen. Nigella on yhdistänyt toimittajan taustansa ruuanlaittoon. Hän kertoo resepteillään tarinoita ja omia näkemyksiään ruuasta ja ruuanlaitosta. Nigella esiintyy ihailtavalla itsevarmuudella ja pehmeydellä, kirjoittaa hiton hyvin ruuasta ja ennen kaikkea on hiton kova keittiössä, esittämättä äijää. 

Nigella on myös muistuttanut minua siitä, että kaikentyyppistä ruuanlaittoa tarvitaan: fine diningilla ja misukkatähtien metsästämisellä on oma paikkansa, mutta niin on myös resepteillä, joita tehdään tavallisissa kodeissa, tavallisista tölkkitomaateista ja arkisista raaka-aineista. Ravintolan keittiössä reseptit tehdään mittatarkasti, jotta jokainen annos maistuu samalta joka päivä, mutta Nigellan ja minun keittiössä loraus on käypä mittasuhde ja pirskottelu yksi tärkeimmistä ruuanlaittotekniikoista. Välillä, kun oma suunta ruuanlaittajana tuntuu olevan hukassa, kun tuntuu, että omien mieltymysten ja suuren yleisön välillä tasapainottelu on vaikeaa, mietin Nigellaa, joka on aina tehnyt sitä ruokaa, mitä hän tekee mieluiten kotonaan perheelle ja ystävilleen, ja se on hänen menestyksensä resepti. 

Mun rakkaimpia ja tärkeimpiä keittokirjoja ovat Nigella Lawsonin Forever Summer ja Nigella Bites. Olen kokannut niistä enemmän ruokia kuin mistään muista keittokirjoista ja siinä samalla oppinut hurjasti reseptien kirjoittamisesta. Toivon joskus saavani kirjoittaa yhtä runsaasti reseptieni ingresseihin kuin Nigella, mutta ainakin toistaiseksi tilaa on aina taittovaiheessa karsittu ja punakynä on viuhunut, kun olen koettanut kirjoittaa rönsyilevämmällä kielellä reseptin tekovaiheita. Onneksi saan jaaritella asiani tässä blogissani ja uskon, että jos tarinointini ei kiinnosta, lukija osaa kyllä skipata tekstin tärkeimpään kohtaan, eli tässä tapauksessa maailman parhaaseen maksamakkaraleipään, jonka inspiraationa toimii Nigellan resepti. 

Entä hyvä lukija, kuka on sinun idolisi ja mitä sinä olet häneltä oppinut? Kerro minulle ja muille blogin lukijoille! 

P.S., jos omien taitojen ja mielenkiinnon kohteiden kanavointi työhön kiinnostaa, suosittelen lukemaan Karoliina Jarenkon ja Frank Martelan kirjan Draivi, inspiroivaa lukemista ihan jokaiselle. 

Maailman paras maksamakkaraleipä

Silloin, kun haluan herkutella, ostan pätkän maksamakkaraa ja teen tätä tahnaa, jota voitelen paksusti paahdetulle setsuurileivälle, viipaloin päälle maksamakkaraa ja viimeistelen perinteisellä persiljatupsulla. 

Tämän reseptin pohjana toimii Nigella Lawsonin liptauer kirjasta Nigella Bites. Olen muokannut sitä oman maun mukaan ja esimerkiksi jättänyt pois alkuperäisen reseptin työvaiheen, jossa tahnan annetaan hetki hyytyä jääkaapissa, jonka jälkeen se kumotaan tarjoiluvadille ja viimeistellään paprikaöljyllä. Mutta Nigella sanookin reseptissään, että tämän vaiheen voi jättää pois ja lusikoida tahnaa ihan vaan suoraan purkista leivälle. Ja näin minä teen. Tahna säilyy kylmässä kolmisen päivää ja se sopii paitsi maksamakkaravoikkareihin, myös voileipäkakun täytteeksi tai wrappiin vihannesten kera.  

  • 1 prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 dl smetanaa tai kreikkalaista jugurttia (kumpi vaan käy, jugurtti on kevyempi ja hapokkaampi)
  • 5 cocktailkurkkua
  • ¼ punaista paprikaa
  • ½ salottisipuli
  • 1 rkl savustettua paprikajauhetta
  • 1 tl kuminan siemeniä
  • 1 tl sinappia
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria

Tarjoiluun: 

  • setsuuriviipaleita (tai bageleitä, tai oikeastaan mitä vaan leipää mistä tykkäät)
  • maksamakkaraa
  • persiljaa

Sekoita tuorejuusto ja smetana keskenään. Hienonna cocktailkurkut pienenpieniksi kuutioiksi leikkaamalla kurkut pituussuunnassa neljäksi veneeksi ja leikkaamalla lohkojen poikki kurkut silpuksi. Hienonna myös sipuli ja paprika, pieniksi noin ½ cm kuutioiksi. 

Yhdistä silput tuorejuustoseokseen ja lisää mausteet. Laita suola viimeisenä, kun olet maistanut seoksen suolaisuuden. Anna tahnan vetäytyä jääkaapissa.

 

Levitä liptauer-tahnaa leivälle, laita päälle maksamakkaraviipaleita ja viimeistele persiljalla.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat