Kirjoitukset avainsanalla lapsen kanssa

Tämä viikonloppu hujahti herkutellen ja sukuloiden, kun pakkasimme kissat ja lapen autoon ja karautimme kuutostietä Lappeenrantaan. Lappeenrannassa on aina tietyt jutut jotka teemme emmekä tälläkään kerralla halunneet ohittaa kahveja Satamatiellä taikka Vetyjä torilla. 

Viikonloppuretket kasvaneen perheen kanssa vaativat omat järjestelyt, varsinkin kun mukana kulkee myös nelijalkaisia, joiden hiekat, muonat ja matkustusmukavuus pitää myös huomioida. Liikkeelle lähtöä edeltää muistilistojen läpikäyntiä, auton pakkaamista ja tulevan reissun aavistavien kissojen pyydystämistä ympäri asuntoa. Sitten pitää muistaa myös ottaa kaikki mitä itse tarvitsee, koska omaa vapaata viikonloppuaan ei halua tuhlata shoppaillen uusia alushousuja kotiin unohtuneiden tilalle.

Automme kääntyessä kotitieltä voi huokaista helpotuksesta, kaikki tyypit ja kaikki tavarat on pakattu ja viikonloppu voi alkaa. Ei muuta kuin nokka kohti Lappeenrantaa. 

Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.
Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.

Onneksi perjantaina illalla saimme istuutua suoraan valmiiseen pöytään, sillä äitini oli kokannut meille bravuuriaan, Portugalilaista Carne De Porco Alentejanaa eli paprikatahnassa haudutettua possua simpukoiden kera. Mieheni muisti sitä syödessään, että samaa ruokaa oli tarjolla silloinkin, kun vein hänet ensimmäisen kerran Lappeenrantaan tutustumaan vanhempiini. 

Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.

Lapsen jäätyä nukkumaan Mummalle, pääsimme vähän hurvittelemaan, eli oluille Birraan. Lappeenrannassa on paljon mukavia baareja ja oluthuoneita. Uutuutena kaupungissa on sulkemisuhan alla olleen Nuijamies -leffateatterin tilalle perustettu kulttuuribaari; sinne menemme varmasti seuraavalla reissulla! 

Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.
Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.

Lauantai oli perhepäivä. Kissat jäivät äidille hoitoon ja me siirsimme leirimme Leiriin, veljeni ja hänen perheensä luokse. Lounaan nautimme tyylikkäästi autossa, sillä Lappeenrannan reissu ei olisi mitään ilman lihiksiä Torilta.

Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.
Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.

Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"
Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"

Lihisten jälkeen kahvittelimme Lehmus -paahtimon aivan ihanassa kahvilassa Satamatiellä. Lehmus Roastery paahtaa käsin laadukkaita ja meheviä kahveja, joita saa nykyään ympäri suomen hyvän kahvihyllyn omaavista marketeista. -Kokeile ainakin omaa suodatinkahvisuosikkiani Lauritsalaa. Lehmus Roastery on valitty kahtena peräkkäisenä vuotena suomen parhaaksi paahtimoksi ja heidän Satamatien kahvilansakin on saanut tunnustusta sekä kahvifestivaaleilla että matkaoppaissa ja lehdissä. Sen huomasi, sillä ovipumppu kävi ja väkeä oli kaikissa pöydissä. 

Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 
Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 

Illalla sitten riehuttiin, saunottiin ja rentoiltiin. Ipanoiden mentyä nukkumaan me aikuiset söimme verkkareissamme vegelasagnea ja pelasimme lautapeliä. Näitä peli-iltoja pääsee niin harvoin enää viettämään entiseen tapaan ja olikin jo ollut ikävä kisailua tällä porukalla. 

Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 

Lapsille viikonloppu huipentui sunnuntaina HopLopissa vierailuun ja lounaaseen Lalossa. Serkusten keskistä kemiaa oli ihanaa seurata ja olen tyytyväinen ettemme juurikaan suunnitelleet ja etenkään aikatauluttaneet viikonloppua. -Oli aikaa sekoilla, apinoida ja pomppia niin paljon kuin huvitti!

Meille aikuisille parasta viikonlopussa oli tutut jutut kuten suku ja Lappeenrannan herkut, mutta oli myös ihanaa tutustuttaa lapsi meidän tapaamme nauttia perheeni kotikaupungista. Siihen kuuluu hyvä ruoka, aikatauluttomuus ja verkkareissa luumuilu. Näyttää siltä että Alfiestakin on kuoriutumassa pikkujäbä joka osaa arvostaa näitä asioita. 

P.S.: Otin tämän jutun kaikki kuvat puhelimelleni lataamallani Huji-sovelluksella, suosittelen kokeilemaan hauskaa kamera-applikaatiota, jolla saa kuviinsa 90-luvun kertakäyttökameroiden tunnelmaa! 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienenä isällämme oli hauska tapa: hän toi kerran viikossa kotiin uuden hedelmän tai vihanneksen, jota sitten ihmeteltiin ja maisteltiin yhdessä. Näin tuli tutuksi pikkuhiljaa koko heviosaston valikoima, aina arkisemmista eri värisistä paprikoista latva-artisokkaan ja pomeloon. Olen ollut kuulemma vauvasta asti perso raaoille vihanneksille ja hedelmille, mutta viimeistään nämä yhteiset hetket sinetöivät rakkauteni kaikkiin kasviksiin. Tämän olen halunnut välittää pojallenikin. 

Siksi toin taannoiselta Madeiran reissultani tuliaisiksi mieluummin hedelmiä, kuin lelun.

 

Yksi mieleenpainuvimmista asioista Madeiralla on sen ainutlaatuinen ilmasto. Siellä on leutoa, kosteaa ja vihreää ympäri vuoden. Ja siksi Madeiralla myös kasvaa mitä mielettömin flora; saari onkin suosittu kohde kasveista ja luonnosta kiinnostuneille. Trooppisen ja leudon ilmaston vuoksi myös hedelmät viihtyvät Madeiralla. Kotitalojen pihoilla kasvaa mielettömien kukkien lisäksi guava- ja banaanipuita ja torilla vasta olikin ihmeteltävää. 

Lelut ovat Madeiralla ihan samanlaisia kuin täälläkin, mutta vastaaviin hedelmiin mitä Madeiralla näin, en ole suomessa törmännyt.  Jo Madeiralainen banaani on ihan omanlaatuisensa: makean hilloinen ja sopivan pieni. Joten matkalaukkuuni sujahti tältä reissulta lapsen iloksi pussillinen hedelmiä. 

Aracais -hedelmä on vaaleanvihreä tai keltainen, pienen luumun kokoinen pallero, joka syödään kuorineen. Se maistui guavalta. Syvän viininpunaiset ja oranssinpunaiset marjat ovat puolestaan Wikipedian mukaan Brasilialaisia kirsikoita.
Aracais -hedelmä on vaaleanvihreä tai keltainen, pienen luumun kokoinen pallero, joka syödään kuorineen. Se maistui guavalta. Syvän viininpunaiset ja oranssinpunaiset marjat ovat puolestaan Wikipedian mukaan Brasilialaisia kirsikoita.
Fuchalin torin tarjontaa. Lukuisat eri passionhedelmälajikkeet ja muut eksoottiset herkut odottavat ostajiaan - mutta varo: Funchalin hedelmätori on turistinen ja hinnat katossa, parempaan hintaan löydät hedelmät isosta supermarketista tai muualta saaresta.
Fuchalin torin tarjontaa. Lukuisat eri passionhedelmälajikkeet ja muut eksoottiset herkut odottavat ostajiaan - mutta varo: Funchalin hedelmätori on turistinen ja hinnat katossa, parempaan hintaan löydät hedelmät isosta supermarketista tai muualta saaresta.

Suurin yllätys oli se miten montaa eri passionhedelmälajiketta Madeiralla kasvaa ja miten moneen itsellekin aivan uuteen hedelmään törmäsin - sellaisiin joille en osaa antaa suomenkielistä nimeä tässä, joten pahoittelut siitä. Sain torilla eksoottisimpiin hedelmiin ohjeet että mitkä syödään kuorineen ja missä on kivi.

Kotona sitten pesin kaikki hedelmät huolellisesti ja laitoin ne esille ja niin ryhdyimme maistelupuuhaan. 

Viidestä eri passionhedelmälajikkeesta riitti maisteltavaa. Jokaisessa oli hieman erilainen koostumus ja maku.
Viidestä eri passionhedelmälajikkeesta riitti maisteltavaa. Jokaisessa oli hieman erilainen koostumus ja maku.

Alfin suosikki oli sammakkohedelmäksi ristimämme passionhedelmä, jonka hedelmäliha maistui hedelmäkarkeilta.
Alfin suosikki oli sammakkohedelmäksi ristimämme passionhedelmä, jonka hedelmäliha maistui hedelmäkarkeilta.


...oli aika hapokas! Mutta siitä tuli lopuksi yksi satsin suosikki.​​​​
Madeiralainen kirsikka...
 


Söimme nämä kaikki parissa päivässä, jokaiselle löytyi omat suosikkinsa.
Söimme nämä kaikki parissa päivässä, jokaiselle löytyi omat suosikkinsa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Alfille sieniretken kohokohta oli kuvaussessio kameran itselaukaisijalla.

Minulla on Sipoossa sienipaikka, jonka olen löytänyt, kun muutin Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Tapanani oli pyöräillä Mellunmäen metroasemalta kunnon pyörälenkki ja pysähtyä puolessa välissä metsään kävelemään. Satulan alla kulki aina hedelmäpussi, jos jotain tarttuisi mukaan. Autolla pystyi tekemään paljon laajempaa sienipaikkojen kartoitusta. Sienipaikan löytäminen vaati paljon tuloksetonta tarpomista metsäplänteillä, joita ei tunne, muutamia eksymisiä, hittejä ja huteja. Oli paikkoja, joissa oli mieletön sienisaalis yhtenä syksynä, mutta seuraavana vuonna ei yhtikäs mitään.

Pikkuhiljaa minulle on vakiintunut muutama sieniapaja, jotka tunnen kuin omat taskuni. Yhden harjun takaa saa aina korillisen suppiksia, yhdessä metsässä pitää sukeltaa rutikuivan kuusikkorinteen läpi päästäkseen lampaankääpäapajille. Ja minun mustatorvisienipaikkani löytyy Sipoonkorven kansallispuistosta aivan patikointipolun vierestä, tiheän pusikon takaa. 

Tänä syksynä oli Alfin vuoro päästä sienestyksen makuun. Varasin tunnin verran aikaa ja sellaisen paikan, jossa voisimme kävellä suoraan hyville apajille ja sieltä nopeasti pois, jos lapsi ei viihtyisikään. Ja sieneksi suppilovahveron, joka on tähän aikaan vuodesta runsas sekä vielä helppo tunnistaa, kun kangas ei ole aivan lehtien peitossa. 

Etsimisleikit ovat kaksivuotiaalle hauskoja ja niin oli suppistenkin metsästys. Ei varmaan ollut kulunut kymmentäkään minuuttia ekasta bongauksesta, kun Alf löysi itse oman ekan suppiksensa. Ja koska sienestimme tutulla paikalla, löytämisen riemua riitti. 

Oma kohokohtani oli ensimmäisen kurttusieneni löytäminen!
Oma kohokohtani oli ensimmäisen kurttusieneni löytäminen!

Meillä oli ihana sieniretki lapsen kanssa: vaikka reissumme oli nopea ja ytimekäs, saimme kasaan korillisen sieniä ja paljon raitista ilmaa ja metsän rauhaa. 

Ja lopuksi hyvä tapa, jonka siskoni opetti minulle: kun lähdet sieniretken jälkeen metsästä, huuda ”Kiitos metsälle!!” ja sienionnea on jatkossakin. 

Kommentit (2)

Jaanaca
1/2 | 

Kiitos metsälle -huudahduksen otan kyllä käyttööni:)

Kiva metsäretki teillä on ollut, se löytämisen ilo!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

No eikö olekin hyvä huudahdus! Ei sitä voi vaan marssia korin kanssa mettään ja kerätä sieltä ilmaisia ruokia osoittamatta kiitollisuuttaan.. :D 

Ihanaa, pääsen jo pian uudestaan sieneen ystävän kanssa, tämä on haastavaa aikaa kun haluaisi vaan olla metsässä, mutta töissäkin pitäisi käydä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia – tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa.
Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia – tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa.

Alf osaa jo puristaa käsin appelsiinimehua, tehdä munakokkelia ja myös kuoria keitetyn kananmunan. Nyt oli aika laittaa kierroksia kovemmalle ja opettaa hänelle perheemme salainen herkkuresepti, tortillamunakas. 

Kuten mun leivänpaahdintortillaohjeesta kävi ilmi, meillä on aina kaapissa paketti vehnätortilloja niitä päiviä varten, kun leivänpaahdin on ainoa keittiölaite jota jaksaa käynnistää tai jääkaapissa on jotain, joka maistuu parhaalta käärittynä vehnälättyyn. 

Leivänpaahdintortilla ei kuitenkaan ole ainoa tortillaruoka, joka kuuluu perheemme helpoimpiin arkibravuureihin. Valmistan nimittäin välillä myös tortillamunakasta, joka on yhdistelmä munakasta ja – arvasit oikein, tortillaa! Täydellinen ruoka niihin hetkiin, jolloin munakas muistuttaa liikaa aamiaista, ja jolloin haluaa jotain tukoisampaa ja hauskempaa ruokaa. 

Alfin kanssa me ollaan kokkailtu jo paljon, hän viihtyy kanssani keittiössä, ja kun sanon ”Nyt haetaan sun oma keittiötuoli” hän tietää, että pääsee kohta Ikean keittiöjakkaralle seisomaan ja osallistumaan. Tämä on mahtava nakki, jos pitää viedä huomio jostain aikaisemmasta harmituksesta tai tarvitsen hänet kanssani samaan huoneeseen, jotta voin keskittyä ruoanlaittoon ilman pelkoa siitä, että toisessa huoneessa tehdään jotain tuhmuuksia.

Alle kaksivuotiaan kanssa se tarkoittaa pieniä ja yksinkertaisia tehtäviä kuten viipaloitujen kurkkujen laittamista purkkiin, papujen tyhjentämistä purkista lävikköön tai taikinan sekoittamista. Alf rakastaa myös maustamista ja on vasta viime viikkoina tajunnut, että on kaikki nämä kuukaudet maustanut ruokia maustepurkin korkki kiinni – nyt se ei mene enää läpi ja olen joutunut antamaan hänelle ihan oikeita mausteita lisättäväksi ruokaan. Tuoreet yrtit ovat tähän hyviä, niitä voi lurahtaa vähän isompikin hyppysellinen ja ruoka vaan paranee. Lisäksi Alfilla on oma purkki Siken lipstikkasuolaa, jonka teimme yhdessä, ja jonka sirottaminen on hänen kunniatehtävänsä. 

Viime viikolla oli sopiva hetki esitellä Alfille tortillamunakas – siinä meille kahdelle sopiva lounas, jonka valmistaminen hänen kanssaan olisi kivaa ja turvallista. 

Tähän tarvitaan: 1 vehnätortilla, 3 kananmunaa, vihanneksia munakkaaseen, mausteita. 

Ensin paistetaan silputut vihannekset pehmeiksi. Meillä on tässä kantarelleja, punaista paprikaa ja sipulia. Kun nämä ovat pehmenneet, pannulle lisätään vielä lehtikaalia (jonka repiminen on muuten todella hauskaa puuhaa jos kysytään Alfilta).
Ensin paistetaan silputut vihannekset pehmeiksi. Meillä on tässä kantarelleja, punaista paprikaa ja sipulia. Kun nämä ovat pehmenneet, pannulle lisätään vielä lehtikaalia (jonka repiminen on muuten todella hauskaa puuhaa jos kysytään Alfilta).

Mausteeksi suolaa...
Mausteeksi suolaa...

...ja mustapippuria.
...ja mustapippuria.

Sen jälkeen rikotaan kolme kananmunaa.
Sen jälkeen rikotaan kolme kananmunaa.

Tässä kohtaa apukokkini totesi, että hänen työnsä täällä on tehty ja lähti katsomaan Pipsa Possua. 

Kananmunien rakenne rikotaan rikki ja seos hulautetaan pannulle...
Kananmunien rakenne rikotaan rikki ja seos hulautetaan pannulle...

...ja heti perään laitetaan tortillalätty, hyytymättömän munakkaan päälle. Ole nopea!
...ja heti perään laitetaan tortillalätty, hyytymättömän munakkaan päälle. Ole nopea!

Paista keskilämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt toiselta puolelta, noin 1 minuutti. Minulla oli muuten ehkä hieman liian iso pannu tähän hommaan, tortillalätyn kokoisella pannulla lopputuloksesta tulee tasaisempi.
Paista keskilämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt toiselta puolelta, noin 1 minuutti. Minulla oli muuten ehkä hieman liian iso pannu tähän hommaan, tortillalätyn kokoisella pannulla lopputuloksesta tulee tasaisempi.

Käännä valmis tortilla lautaselle lättypuoli alaspäin, taita kahtia ja tarjoile.
Käännä valmis tortilla lautaselle lättypuoli alaspäin, taita kahtia ja tarjoile.

Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia, jonka valmistamisesta ja syömisestä mulle tulee aina hyvä mieli. Tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa. Ruokailuhetki menikin sitten päinvastoin kuin odotin: hän katsoi lopputulosta ruokapöydässä ja sanoi: ”EI.” Kiipesi pois syöttötuolista ja meni leikkimään.

Kokeillaan sitten joku toinen kerta uudestaan. 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Se on meidän perheen sana ruoalle, joka on täyttävää. Jos vaikka ehditan salaattia ruoaksi, mies voi sanoa haluavansa jotain ’tukosampaa’, tai sitten sovimme kaupassa että tehdään illalla ’semmonen tukoisa linssikeitto’.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat