Kirjoitukset avainsanalla lohturuoka

Toipilaspata piti meidän perheen viikon ajan ravittuna, ja siitä tuli siksi meille tärkeä ja rakas ruoka.

Keittiö on turvapaikkani. Keitän iloon ja juhlaan, mutta myös suruun ja huoleen. Ruoanlaitto on meditatiivista, vihannesten kuoriminen lievittää hermostuneisuutta ja käsillä tekeminen estää mieltä uimasta liian syviin vesiin.

Meidän perheessä on eletty viime viikot huolentäyteisiä ja pitkiä päiviä. Nuorempi kissamme Stinky Bamboo tippui kaksi viikkoa sitten neljännen kerroksen asuntomme ikkunasta. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi tiputuksesta, mutta ei ilman haavereita. 

Kuluneisiin viikkoihin on sisältynyt pelkoa siitä voidaanko rakas perheenjäsen pelastaa, jännitystä haastavan leikkauksen onnistumisesta ja nyt, onneksemme, viimeisen viikon pienen toipilaan ympärivuorokautista hoitoa.

Odotus ja huoli oli sietämätöntä, kun emme vielä tienneet kuinka käy. En halunnut olla ihmisten ilmoilla, mutten pystynyt olemaan paikoillakaan. Joten vietin paljon aikaa keittiössäni.

Pahin oli se päivä, kun kissallemme tehtiin laajimmat tutkimukset ja odotin tietoa siitä, voitaisiinko hänet pelastaa leikkauksella. Menin aamutakissa keittiöön ja aloin laittamaan ruokaa. Kasasin kaikki vihanneslokeron vihannekset ikkunan ääressä olevalle pöydälle ja aloin käymään niitä läpi. Join kahvia, katselin ulos ikkunasta, kuorin ja pilkoin vihanneksia ja koitin olla miettimättä puhelintani, joka voisi soida hetkenä minä hyvänsä. 

Minulla oli puoli kiloa perunoita, puolikas purjo, kahdeksan sipulia, (joista puolista piti leikata pehmenneet osat kompostiin) sekä puolikas bataatti. Lisäksi jääkaapissa oli iso köntti naudan sisäpaistia, jonka olimme ostaneet kissallemme toipilasruoaksi teho-osastolle, mutta joka ei ollut väsyneelle ja stressaantuneelle kissalle maistunut. Pakko sekin oli jotenkin hyödyntää. Surullisena ja hermostuneena en kuitenkaan jaksa pipertää. Joten tein intialaishenkisen merimiespadan. Semmosta helppoa ruokaa, jossa kaikki ainekset vaan mätetään pataan – ruokaa, joka ei voi mennä pieleen ja joka menee alas, vaikkei tekisi mieli syödä. 

Pata olisi myös ruoka, jonka voisi jättää uuniin muhimaan, jos tulisi puhelu ja yhtäkkinen lähtö Eläinsairaalaan.

Kun puhelu vihdoin tuli, saimme koko perhe hengähtää helpotuksesta. Stinky leikattaisiin muutaman päivän päästä ja me saisimme pikkuherran kotiin odottamaan leikkausta. Lähdinkin illalla hakemaan kisua kotiin. Seuraavat 48 tuntia olivat haastavia. Kissa ei saanut liikkua, mutta hänpä ei olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin ryömiä ympäri kotia, vaikka takapää ei kantanut yhtään. Emme jättäneet häntä hetkeksikään yksin.

Huolesta ja tarpeesta olla keittiössä omalla mukavuusalueellani oli tällä kertaa enemmän iloa kuin osasin ajatellakaan: jääkaapissa oli nyt hyvää tekevää, ravitsevaa ja lämmittävää ruokaa, jota oli helppo lämmittää viikon mittaan, ja jonka pystyi syömään kulhosta istuen lattialla kissan vieressä. Pian Stinkykin alkoi syömään, ja se oli ehkä ihanin hetki, kun tiesi, että paitsi että hänet korjattaisiin, hänellä olisi energiaa aloittaa edessä oleva pitkä toipumistyö.

Annoin padalle nimeksi toipilaspata. Toipilaspataan tulee aina liittymään hyviä muistoja, sillä se piti meidät ravittuina kun kissamme tarvitsi eniten apuamme, mutta se myös muistuttaa iloisesta ajasta, jolloin meidän perheemme pienin tyyppi selvisi isosta onnettomuudesta. <3

Instagram-storieseistani löytyy Stinky-kissan oma kansio, jossa on kuva hänestä leikkausarpineen teille, jotka haluatte nähdä miten hän voi. Hänelle on laitettu levyjä ja ruuveja lantioon ja nyt on edessä kuuden viikon sairasloma kissojen kotkotuksista, eli ei hyppimistä/kiipelyä/juoksemista/riehumista. Kuva on otettu neljä päivää leikkauksen jälkeen ja hän jo kävelee ja ruoka maistuu hyvin. Päivitän kansioon kissan kuulumisia.

Toipilaspata

6–8 annosta
  • 6 sipulia
  • n. 800 g perunoita (sekä/tai bataattia, jos kaapissa sattuu olemaan)
  • 1 purjo
  • n. 800 g naudan patalihaa, esim. kulmapaistia, rintaa tai sisäpaistia
  • 2 rkl curryjauhetta
  • 2 kanelitankoa
  • 2 tähtianista
  • 4 neilikkaa
  • n. 1 l lihalientä
  • suolaa
  • rypsiöljyä

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuullota miedolla lämmöllä tilkassa rypsiöljyä, kunnes sipiulit ovat pehmenneet.

Sipulien kuullottuessa kuori ja viipaloi perunat. Pese ja hienonna purjo. Leikkaa pataliha pieniksi pihveiksi merimiespihvi-tyyliin.

Ripottele curryjauhe sipuleiden päälle, paistele hetken kunnes curry alkaa tuoksumaan. Lado perunat, purjot ja lihat kerroksittain sipuleiden päälle, painele kanelitangot, tähtianikset ja neilikat pataan perunoiden väliin ja kaada lihaliemi päälle. Kuumenna, kunnes neste kiehahtaa. 

Laita pata 160-asteiseen uuniin kannella peitettynä ja anna hautua 2–4 tuntia, riippuen lihasta – kulmapaisti ja rinta ottavat pidempään, mutta niistä tulee mehevämpi pata. Sisäpaisti hautuu jopa 2 tunnissa mutta jää aina vähän kuivemmaksi. 

Söimme pataa ihan sellaisenaan, viimeisinä päivinä jatkoimme ruokaa keitetyllä tattarilla ja purkkikikherneillä. 

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei tarvitse! Se tekee tästä padasta ihanan helpon ja käryttömän. Harvemmin laitan näin rasvatonta ja 'laihaa' lihaa kuten sisäpaistia pataan, se ei ole niin mehukasta kuin esimerkiksi naudan rinta, eikä lihan paistaminen tuo siihen mitään lisää. Jos käyttää rasvaisempaa lihaa kuten potkakiekkoja tai sitä rintaa, paistaminen tuo lihaan lisämakua ja paahteista väriä ja rasva aloittaa paahdossa sulamisen ja maustumisen. Makueron havaitsee helposti pekonissa: ensin pannulla tiristetty ja sitten ruokaan lisätty pekoni maistuu pähkinäiseltä ja grillatulta lihalta kun taas suoraan kastikkeeseen saksittu kylmä pekoni, joka kypsyy haalean vaaleanpunaiseksi ja antaa ruokaan enemmän savun ja rasvan aromeja. 

Hyvä vaihtoehto lihojen kypsentämiseen pataruokia varten on laittaa ne uuniin syvään uunivuokaan ja paahtaa 250-asteisessa uunissa, kunnes pinta alkaa ruskistumaan kunnolla; käännän lihat ja paahdan molemmin puolin. Vuoan pohjaan on hyvä laittaa sentin verran vettä, ettei vuoka ihan kärvähdä, tiskaaminen helpottuu ja pohjalle valuneet rasvat voi hulauttaa lihojen mukana pataan. Käytän tätä kikkaa varsinkin kun teen pataruokaa luullisesta tai isoihin paloihin leikatusta lihasta, joiden paistelu pannulla on hankalaa. 

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

...Vielä tähän edelliseen lisäisin, että uunissa paahtaminen toimii siis rasvaisten patalihojen kanssa, kuivemmalle lihalle kuten paahtopaistille ja sisäpaistille se vaan kuivattaa lihan. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt on aika tehdä helpointa ja herkullisinta lihakaalisoppaa.

Yksi sadepäivä tuli putsaamaan kadut ja kastelemaan luonnon – tätä olen odottanut, sillä kova hinku olisi jo sienimetsään eivätkä ne tatit kasva itsekseen! Ja niin paljon kuin rakastankin kesää, hellettä ja raikkaita kesäisiä makuja, on kivaa, kun jaksaa välillä tehdä jotain tuhdimpaakin ruokaa. Kesän ruokailu on pyörinyt raikkaiden salaattien ja kevyiden grilliruokien ympärillä. Rakastan kotimaista kaalia, mutta siitä on kovin vähän tullut tänä kesänä tehtyä muita ruokia kuin grillattua kaalia tai coleslawta. Pakko se on myöntää, alkaa jo olla ikävä tuhteja makuja ja lohturuokaa! 

Nyt onkin sopiva päivä laittaa kaalisoppa tulille ja paljastaa salainen aseeni siihen, miten teen helpoimman ja herkullisimman lihakaalisopan. Tarvitsen siihen pippuria ja yhden napin. 

No ei sentään, ei tässä mitään nappeja tarvita, vain palan hyvää, maukasta, kotimaista savupotkaa. Ostan omani Hakaniemen Hallista, mutta etenkin maakunnista löytää upeita savulihoja paikallisilta palvaajilta ja maatilatoreilta. 

Nykyään laitan kaalisoppaani myös perunaa (ja nyt kesällä tietenkin kuorineen!), koska rakastan sitä, miten peruna muhjuuntuu jokaisella lämmityskerralla enemmän ja lopulta kolmantena päivänä keitto on perunan ansiosta saostunut silkinpehmeäksi ja jäljellä olevat pottupalat hioutuneet pyöreiksi. Toisinaan laitan soppaani perunan sijasta kokonaisia ohrasuurimoita tai emmervehnää, myös puuroriisi on aika kiva lisä, kunhan malttaa laittaa sitä ihan vähän. 

Valmis soppapohja syntyy keittämällä palvattua savupotkaa ja kaalia hitaasti ja hartaasti. Helpoimmalla pääsee, jos tekee tämän vaiheen uunissa, padassa, jolloin pohjan voi antaa hautua miedolla lämmöllä vaikka yön yli.
Valmis soppapohja syntyy keittämällä palvattua savupotkaa ja kaalia hitaasti ja hartaasti. Helpoimmalla pääsee, jos tekee tämän vaiheen uunissa, padassa, jolloin pohjan voi antaa hautua miedolla lämmöllä vaikka yön yli.

Liemipohja on valmista, kun savupotkan liha irtoaa vaivattomasti. Valmista pohja, nypi lihat talteen ja heitä luu ja  ropiieet pois, ne ovat tässä vaiheessa tehneet jo tehtävänsä. Nyt sinulla on huikean makuinen soppapohja ja siihen lisättävät herkulliset lihanpalat. Soppapohjaa voi nyt muokata ihan mitä haluaa!
Liemipohja on valmista, kun savupotkan liha irtoaa vaivattomasti. Valmista pohja, nypi lihat talteen ja heitä luu ja ropiieet pois, ne ovat tässä vaiheessa tehneet jo tehtävänsä. Nyt sinulla on huikean makuinen soppapohja ja siihen lisättävät herkulliset lihanpalat. Soppapohjaa voi nyt muokata ihan mitä haluaa!

Sitten reseptiin: määrät ovat sinne päin. Tämä on rento soppa, mutta myös hyvin anteeksiantava ja sopii myös aloitteijalle, koska tätä on vaikeaa mokata. Suolan lisään vasta ihan loppuvaiheessa, sillä savuluutkin ovat kaikki tekijästä ja palastaan riippuen eri vahvuisia. Joskus suolaa ei tarvitse lisätä ollenkaan, joskus pieni ripaus on tarpeen. 

Ota iso kattila ja pistä soppa tulille ja katso mitä siitä tulee – näillä kotimaisilla raaka-aineilla lopputulos on luultavasti aivan fantastinen. 

KAALISOPPA SAVULUULLA

(kuudelle)

keittopohja:

  • 1 porsaan savupotkapala
  • 1 kaali
  • 2 sipulia

keittoon: 

  • 2 porkkanaa
  • 6 kiinteää perunaa
  • muutama mustapippuri
  • ripaus kuivattua timjamia
  • 1 prk valkoisia papuja
  • (suolaa)

Laita potka isoon kattilaan. Suikaloi kaali suurpiirteisesti mukaan. Kuori ja suikaloi sipulikin kattilaan. Lisää vettä niin, että savuliha ja kaalit peittyvät hyvin. Keitä 2-3 tuntia, tai kunnes potkan liha irtoaa vaivattomasti, kun sitä painaa haarukalla. Anna keiton jäähtyä, kunnes potkaa pystyy käsittelemaan. 

Nosta potka liemestä, irrota lihat ja poista kalvot, nahka ja jänteet. Leikkaa lihoja niitä pienemmiksi ja laita sivuun. 

Tässä kohtaa voit halutessasi säästää kaalisopan pohjan ja lihat erillään, laittaa ne jääkaappiin yöksi ja tehdä varsinaisen keiton seuraavana päivänä. Teen itse usein niin, että jaan ruuanvalmistuksen muutamalle eri päivälle, jolloin varsinaisena sopan herkuttelupäivänä keiton valmistukseen menee vain sen verran, mitä perunat ottavat kypsyäkseen. 

Kuori porkkanat ja laita ne muutamaan osaan, kuori halutessasi perunat, leikkaa isohkoiksi kuutioiksi. Laita porkkanat ja perunat kaalien joukkoon, lisää pippurit ja timjami ja kiehauta soppapohja uudelleen. Keitä 15 minuuttia, lisää valutetut valkoiset pavut ja keitä vielä, kunnes potut ovat kypsiä. Lisää lihat, anna porista minuutin tai kaksi, jotta lihanpalat lämpenevät. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Tarjoa vaikkapa ruisleivän ja käsityöläissiiderilasillisen kera. Nam!  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram