Kirjoitukset avainsanalla elämänviisaus

Isäni äiti muistuu mieleeni lähes päivittäin. Melkein joka päivä tulee eteen tilanteita, joissa mietin: ”Mitäköhän Aira sanoisi tähän? Olisipa ihanaa jakaa tämä Airan kanssa!” Hän oli yksi parhaimmista ystävistäni ja uskottuni ihan kaikissa asioissa. Ei ollut mitään, mistä en olisi voinut kertoa Airalle. 

Ikävä ei häviä koskaan, sillä niin paljon jäi sanomatta ja kuulematta. Aira opetti minulle paljon ja hänen pienet viisauden jyväset tulevat monessa tilanteessa vastaan. 

Olisipa ihanaa, jos Aira olisi vielä täällä ja voisin pirauttaa aina, kun siltä tuntuu. Kysyä neuvoa tai kuulla, kun hän laukoo mielipiteitään Trumpista nykyajan deittailuappeihin. 

Rakastin kuunnella Airan jännittäviä tarinoita sodan ajan Helsingistä tai ihan vaan katsoa telkkaria, Aira viininpunaisessa nojatuolissaan, minä lattialla tuolin vieressä. Yhteisiä suosikkisarjojamme oli Silkkiä ja Luoteja, (jonka me katsoimme VHS:ltä aina seuraavana päivänä, Papan tuhistessa vieressä paheksuen), Kokkisota sekä Sinkkuelämää. 

Famu oli feministi ja topakka mimmi, aikaansa edellä oleva nainen joka 50-luvulla järkytti Maunulan muita rouvia pistäessään miehensä viemään roskat ja osallistumaan kotitöihin. Isäni lapsuuden kodissa oli myös naapureiden ihmetykseksi Tabascoa: Aira oli utelias ja kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta (paitsi uudesta musiikista, ”Kun sähkökitara keksittiin, musiikki meni päin helvettiä!”). Hän luki ahkerasti lehtiä ja kirjoja ja tiesi, mitä maailmalla tapahtuu, vaikkei osannutkaan kieliä. 

Aira ja Fred-pappa ystäväpariskunnan kanssa illastamassa. Aira on oikealla, pappa häntä vastapäätä.
Aira ja Fred-pappa ystäväpariskunnan kanssa illastamassa. Aira on oikealla, pappa häntä vastapäätä.

Kun Aira matkusti Portugaliin luoksemme vierailulle, hän ei telminyt meidän lasten kanssa vaan otti kaiken irti lomasta ja lökötteli pihallamme aurinkotuolissa, siemaillen grillinestettä jäillä. Portugalissa nimittäin myytiin ainakin vielä 80-luvulla grillinesteenä 80% pirtua ja sekös oli kieltolain eläneen Airan mielestä kamalaa tuhlausta!

Airalta sain ensimmäisen rajauspensselini ja harjoittelimme kissansilmien piirtämistä sekä ripsien kotivärjäämistä Airan Järvenpään kaksiossa. Ja peruskoulun päättöjuhlaan puin Airan 60-luvulla Espanjasta tuoman teryleenisen flamencomekon. 

”Minä en ole mikään mummo!” sanoi Aira. Häntä sai kutsua vain Airaksi tai Famuksi. Eikä hän mikään pullantuoksuinen mummo ollutkaan. Aira teki minulle tasan kerran ruokaa ihan alusta asti itse, ja se oli aivan hurjan herkullista, Teema-astiassa haudutettua oliivi-tomaattikanaa. Ja oli Airalla toinenkin bravuuri, valkosipulileipä, jollaista en ole onnistunut vieläkään valmistamaan lukuisista yrityksistä huolimatta.

Muutoin söin aina saman ruoan viikottaisella vierailulla Airalla ja Papalla: Saarioisten jauhelihamikropizzan HP-kastikkeella ja ison kulhon vihreää salaattia Knorrin valmisvinegretillä. Airalle oli ruoanlaittoa tärkeämpää istua minua vastapäätä seurustellen ja tupakkia poltellen. 

Vaikka Aira ei pelännyt laukoa mielipiteitään (ja sain itsekin kuulla kunniani usein – ihan syystä!), hän oli kuitenkin aivan paras kuuntelemaan ja ymmärtämään. Pystyin kertomaan hänelle kaiken poikaystävistä teiniahdistuksiin ja tulin kuulluksi, mutta sain myös neuvoja. Aira opetti minulle ihan pienestä pitäen, että omat rahat ja oma elämä pitää olla, ennen kuin vakiintuu. Ja että kenenkään muun ihmisen pillin mukaan ei tarvitse pomppia, omaa sydäntä pitää seurata. 

Eniten harmittaa se, ettei Aira koskaan ehtinyt näkemään, miten löysin intohimoni ruoasta tai tavannut miestäni. Tiedän, että Aira olisi tykännyt Jaakosta ihan älyttömän paljon! Ja vaikka Aira ei ollut mitenkään erityisen lapsirakas, ainakaan perinteisen mummomuotin mukaan, hän olisi varmasti rakastanut lastani ja ollut tälle ihana Iso-Aira. 

Synnyin Portugalissa ja isovanhemmat lensivät paikan päälle ristiäisiini. Mummot ja mutsi ovat olleet tyylikkäinä liikenteessä!
Synnyin Portugalissa ja isovanhemmat lensivät paikan päälle ristiäisiini. Mummot ja mutsi ovat olleet tyylikkäinä liikenteessä!

Kuulin joskus, että surun ja ikävän voi koittaa kääntää kiitollisuudeksi yhteisistä hetkistä ja siitä mitä on toiselta oppinut. Ikävöin Airan seuraa ja sitä en voi koskaan saada takaisin, mutta Airan opit elävät aina. Kun elämässä tapahtuu isoja asioita, mietin mitä Aira tekisi ja saan siitä voimaa. Mutta Airan pienet viisaudet ovat läsnä joka päivä. Esimerkiksi aina kun voitelen leipää. 

Aira nimittäin opetti minulle, että joka aamu pitää laittaa nokare voita teelautaselle ja kääntää sen päälle lasi ylösalaisin. Näin sinulla on keittiön pöydällä aina täydellisen pehmeää voita leivän päälle laitettavaksi.

 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos, tätä oli ihanaa kirjoittaa, vaikka ikävä ei hellitä koskaan. Hah ja tänään mietin miten Aira olisi varmasti haistattanut minulla kukkasen, jos olisin hänen eläessään kirjoittanut hänestä mitään.. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram