Kirjoitukset avainsanalla Espoo

Kerran kesässä pitää päästä Gula Villanin. Iso-Vasikkasaaressa sijaitseva keltainen omakotitalo on ollut vuosia perheemme suosikki ja olemme tehneet sinne joka vuosi retken, milloin missäkin yhteydessä. Tänne on tuotu ulkomaalaisia vieraita tai poikettu lohisopalle kavereiden veneellä. Viime kesänä Gula Villanissa syötiin rakkaan ystävän häiden harjoitusillallinen ja tänä kesänä menimme sinne ihan kolmistaan kippistämään minun 38-vuotissynttäreitä. 

Tällä kertaa teimme retken julkisilla, joten matkasimme lähes koko metroradan verran idästä länteen, aina viimeisimmälle Matinkylän asemalle, eli Isoon Omenaan. Isosta omenasta otetaan vielä bussi Nokkalanniemelle, joka on lähin satama joista pääsee Isoon Vasikkasaareen. Aikuisen vesibussilippu maksoi 6 €, lapsi pääsi ilmaiseksi.   

Miten ihana tapa viettää synttäreitä! Sää helli ja retki oli elämys meille ja etenkin lapselle, joka on juuri oppinut sanomaan ”LAIVA!”. Iso Vasikkasaaren satamsta kävellään 400 metriä polkua pitkin ravintolaan ja matkan varrelle sattui paljon ihmeteltävää. Iso Vasikkasaareen voisi tulla ihan muutenkin viettämään päivää, tekemistä ja näkemistä riittää. 

Gula Villanissa on sopivasti lääniä lapsen kanssa vierailuun ja monessa pöydässä olikin lapsiperheitä. Pihalla hieman ravintolasta alempana on myös kaksi lammasta, joita kävimme moneen otteeseen ihmettelemässä. Ravintolalla on myös oma vierasvenelaituri, jota kautta suuri osa vieraista saapui joko syömään tai nauttimaan lasillisen viihtyisällä terassilla. 

Gula Villanin lista on ihanan mutkaton ja ruoka superherkullista! Otimme alkuun tartarin ja Nikolan etanat ja pääruoiksi Ibericon plumaa sekä talon lihapullat jotka tulivat niin taivaallisessa kastikkeessa, että söin sitä annoksesta lusikalla. Viineistä punainen natuviini maistui, tosin siinä lapsen kanssa sohlatessa jäi kokonaan kysymättä mistä viinistä oikein olikaan kyse. 

On ihanaa olla 38, tässähän on vielä kaksi vuotta aikaa suunnitella niitä isoja pirskeitä! Ehkä juhlimme nelikymppisiänikin Espoon saaristossa? 

Kommentit (2)

Vierailija

Gula Villan on kyllä ihana, pitäisikin taas mennä! Mutta pieni korjaus: metrolla matkataan Matinkylään ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Fat Lizardin kanssa.

Mitä syntyy kun yhdistää korttelibistron ja espoolaisen pienpanimon? Mutkatonta krouvia ruokaa, joka on valmistettu hyvällä meiningillä, aidoista raaka-aineista. Kun mukaan heittää pari sirkkaa, syntyy menu, joka on ajan hermoilla. 

Sain kutsun tulla tutustumaan ravintola Fat Lizardiin. Mieheni kävi ravintolassa jo alkuvuodesta isolla ukkoköörillä ja kehui paikkaa mainioksi illanviettomestaksi oluineen, ribseineen ja herkullisine burgereineen. Kuulostaa niin hänelle suunnitellulta paikalta, varsinkin kun kävi ilmi että pubin puolella voi myös seurata Valioliigan otteluita. 

Mutta entä miten paikka taipuu mimmiporukalle, josta osa ei välitä oluesta ja joita voisi hyvänä päivänä kutsua tarkaksi siitä mitä ravintolassa tarjotaan? Ehei, emme ole nirsoja! -Syömme oikein hyvällä ruokahalulla kaikenlaista, mutta omissa ystävissäni suurin osa on melkoisia herkuttelijoita ja hyvä ruoka ja juoma ovat keskeisessä osassa kun vietetään yhdessä aikaa. Ei siis ole aivan sama missä tavataan kun mennään syömään. 

Otin siis kutsun ilolla vastaan ja pyysin mukaani kolme hyvää ystävää seikkailulle Espooseen, testaamaan Fat Lizardin konseptin ja tietenkin kälättämään

Alkuvuonna avatun Fat Lizardin takaa löytyy ravintoloitsija Andy Solomon. Hänet tunnetaan parhaiten Herttoniemessä sijaitsevasta Treffi Pubistaan, jonka räkäiset lähiökapakkatomut hän puisteli ja teki 20 vuotta vanhasta ’Treffistä’ aidon korttelibistron, jonka burgereita monet pitävät Helsingin parhaina. 

Ravintola syntyi yhteistyössä samannimisen panimon kanssa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä. Soppaan on lisätty
vielä Fat Lizard -panimon Topi Kairenius, joka on Suomen ahkerin elintarvikehyönteisten lähettiläs ja hyönteisyrittäjä itsekin. Fat Lizardissa on muutamassa alkupalassa sirkkoja ja kun hyönteisten kasvatus ja saatavuus lisääntyvät Suomessa, hyönteisiä on luvassa myös pääruokiin. 

Astuessamme sisään torstai-iltana, yllätyimme siitä, että ravintola oli aivan täynnä. Toimivasti suunnitellussa tilassa on pubipuoli, johon ruoat tilataan tiskiltä ja joka oli kuuden jälkeen täynnä kansainvälisiä opiskelijaporukoita. Ruuduilla pyöri lätkää. Tilan peräosassa on sitten varsinainen a la carte puoli, joka on lämpimästi valaistu ja tunnelmaltaan kutsuva. 

Silmiin pisti heti asiakkaiden monenlainen kirjo: oli kaksi lapsiperhettä, muutamia pariskuntia treffeillä sekä lukuisia ystäväporukoita, emmekä olleetkaan ravintolan ainoa mimmijengi. 

Meidän tarjoilija Boris otti tilanteen haltuun mainiosti: Lauralle, joka ei pidä oluesta, hän suositteli vadelma-souria, minä ja Pervin otimme Fat Lizard panimon California Palealet ja Satu aloitti skumpalla. 

Sain mieheltäni vinkit siihen, mitä kannattaa ehdottomasti tilata, joten päätimme ottaa ainakin hänen kehumaansa ”hyppysirkka-annosta” eli Cajun-Hoppersia sekä karamellipossua. Lisäksi otimme alkuun rapukakut. Mitä ilmeisimmin Fat Lizardissa ollaan totuttu siihen, että asiakkaat haluavat maistaa vähän kaikkea, sillä meille tuotiin pyytämättä pienet lautaset; tarjoilijamme osasi veikata että kierrättäisimme muuten annoksia sikin sokin keskenämme. 

Boris suositteli meille alkuun oluen ja skumpan sivuun rapeita sirkkoja ja pähkinöitä. Ekstrarapeat sirkat olivat hyvin maustettuja; täydellinen pikku purtava, jotka voisin kuvitella napsivani kylmän bissen kanssa ja jopa taipuvani joskus katsomaan vähän ison ruudun urheiluakin. Olen suhtautunut hyönteisiin vähän skeptisesti – toistaiseksi olin vain maistellut ruokia joissa hyönteisten osa ruoassa on ollut lähinnä viihteellinen. 

Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme
Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme

Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia
Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia

Alkupalat loistivat ja olivat illallisemme suosikkeja. Karamellipossussa oli rapean ja tahmean possunkyljen kaverina aivan pimeän hyvä sinihomejuustokastike. Ja taas murtui pala hyönteis-ennakkoluuloani: Cajun-Hoppersit olivat alkupaloista ja kenties koko illan ruoista lemppariannokseni. Hyönteiskeksin päällä oli muikean makuista hummusmajoneesia, rapeita sirkkoja ja pikkelöityä kurkkua. Jopa annoksessa ollut chilikastike oli itse tehtyä ja sen vuoksi kaikki maut upeassa balanssissa. Tätä olisi voinut syödä pääruokakokoisenakin! 

Pääruokien valinta oli vaikeaa ja venytimme niiden tilaamista alkupalojen jälkeen – tämä ei olisi monessa ravintolassa mahdollista, mutta Fat Lizardin tyyliin kuuluu, että ruokaa voi tilata milloin vaan lisää tai sitten ottaa pelkkiä alkupaloja ja särpiä olutta jos siltä tuntuu. Boris jeesasi pääruokien valinnassa. Hän tuntee listan läpikotaisin ja osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ruoista ja niiden mauista ja raaka-aineista. Mietimme yhdessä hänen kanssaan sellaisen kokonaisuuden, että pääsisimme maistamaan mahdollisimman monipuolisesti eri makuja. Skippasimme kuitenkin burgerit ja pizzat, niitä varten emme tänne tulleet. 

Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.
Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.

Fat Lizardin pääruoat ovat kookkaita. Yhdestä pääruoasta riittää hyvin kahdelle hengelle, kun alla on alkupalat. Etenkin Lizardin platter –annokset sopivat mielestäni paremmin kamun kanssa jaettavaksi ja niillä on sen verran hintaakin. Tilasimme niistä 38 € maksavan surf’n’turf version. Se sisälsi puolikkaan hummerin, naudan petit tender -lihaa ja porsaan kyljyksen. Kaikki olivat käyneet keittiön puu-uunin tai hiiligrillin kautta. Black Anguksen petit tender -lihan kevyt savu ihastutti ja tämä pehmeä liha oli pääruoista ehdoton suosikki. Platterin toinen yllättäjä oli vaatimattoman näköinen pico de gallo-salsa, joka oli niin hyvin tehtyä ja maukasta, että tilasimme sitä vielä yhden kulhon lisää ja söimme sitä vähän kaiken kanssa.

Yksi porukastamme halusi tilata kasvisruokaa ja kasvisburgeria tai pizzaa lukuun ottamatta vaihtoehtoina ei ollut kuin halloumisalaatti. 

Ja nyt tulee tunnustus: vihaan halloumia. En voi ymmärtää sen kumisuutta, suolaisuutta ja etenkään sitä että aina kun on grillibileet, joku tuo paketin halloumia ja iskee sen ritilälle. Ja heti perään toinen tunnustus: nyt ymmärrän että se pitää tehdä kuten Fat Lizardissa, jossa halloumi friteerataan. Poissa oli grillatun, maitoista nestettä tihkuvan halloumin rasvainen tuhtius, Fat Lizardin halloumisalaatti oli nappisuoritus. 

Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.
Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.

Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.
Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.

Jälkkärien kohdalla minä luovutin, en niin välitä makeasta ja tilasin itselleni lempidrinkkini negronin. Mimmit tilasivat kolme jälkiruokaa: Crack Pie, Donut Trump ja Flaming Alaska tuotiin pöytään yhdellä isolla vadilla, koska Boris arvasi että hyökkäisimme kuitenkin taas ruokien kimppuun kuin hyeenat. Kaikkien suosikki oli crack pie, jossa kaura, suolakaramelli ja banaani lyövät hynttyyt yhteen. Lopetimme illallisen piukeina ja onnellisina. 

Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!
Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!

Yhteistä kaikille Fat Lizardin ruoille oli rehellinen ja käsin tehty fiilis, joka sekä näkyi, että maistui annoksissa. Oli talon omaa chilikastiketta, joka annoksessa omat maustetut majoneesit ja kastikkeet ja salaatin kohdalla ei oltu sorruttu tukun valmiiseen salaattipohjaan. Pääruoat ovat tosiaan aika reiluja ja hinnakkaitakin, mutta niistä riittää hyvin kahdelle hengelle jos ottaa alkuun muutaman alkupalan.   

Ruoan ohella Fat Lizardin parhaimmaksi asiaksi nousi itse ravintolan konsepti ja palvelu. Ravintola on mutkaton, palvelussa juuri sopivaa pelisilmää ja ruoka krouvia. Tulisin tänne uudestaankin ystäväporukan kanssa vaihtamaan kuulumisia tai sitten vanhempieni ja pienen lapsemme kanssa kolmen sukupolven dinnerille; tilaisin taas pöydän täyteen ruokaa ja juomaa ja nautiskelisimme pitkän kaavan mukaan, ilman pönötystä ja aikatauluja. Kuten esimerkiksi Italiassa on tapana. Paitsi että Fat Lizardin löydät vartin metromatkan päästä Otaniemestä, Espoosta. 

 

 

Kommentit (2)

ei ötököitä kiitos!

Kyllä jäisi meikäläiseltä ötökkäkammoiselta mokomat syömättä! Inhon väristyksiä tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ymmärrän, ötökät ei ole jokaisen juttu! Olen elämässäni maistellut vaikka mitä ötökkäruokia ja pakko myöntää että matojen syöminen tekee mulla edelleen tiukkaa. Minusta nuo sirkat maistuvat ja tuntuvat suussa ihan friteeratulta sipulirouheelta (sitä mitä on hodareissa), joten niistä on helppo aloittaa jos joskus päätätkin tarttua haasteeseen. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram