Kirjoitukset avainsanalla suomalainen ruoka

Lapin Puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni Puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikonlopulle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin Puikula oli suomen ensimmäinen Suojatun Alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan, puhumattakaan klassisista alkoholeista kuten Konjakista tai Samppanjasta, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia, kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä. –Juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin Puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alla jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt on aika tehdä helpointa ja herkullisinta lihakaalisoppaa.

Yksi sadepäivä tuli putsaamaan kadut ja kastelemaan luonnon – tätä olen odottanut, sillä kova hinku olisi jo sienimetsään eivätkä ne tatit kasva itsekseen! Ja niin paljon kuin rakastankin kesää, hellettä ja raikkaita kesäisiä makuja, on kivaa, kun jaksaa välillä tehdä jotain tuhdimpaakin ruokaa. Kesän ruokailu on pyörinyt raikkaiden salaattien ja kevyiden grilliruokien ympärillä. Rakastan kotimaista kaalia, mutta siitä on kovin vähän tullut tänä kesänä tehtyä muita ruokia kuin grillattua kaalia tai coleslawta. Pakko se on myöntää, alkaa jo olla ikävä tuhteja makuja ja lohturuokaa! 

Nyt onkin sopiva päivä laittaa kaalisoppa tulille ja paljastaa salainen aseeni siihen, miten teen helpoimman ja herkullisimman lihakaalisopan. Tarvitsen siihen pippuria ja yhden napin. 

No ei sentään, ei tässä mitään nappeja tarvita, vain palan hyvää, maukasta, kotimaista savupotkaa. Ostan omani Hakaniemen Hallista, mutta etenkin maakunnista löytää upeita savulihoja paikallisilta palvaajilta ja maatilatoreilta. 

Nykyään laitan kaalisoppaani myös perunaa (ja nyt kesällä tietenkin kuorineen!), koska rakastan sitä, miten peruna muhjuuntuu jokaisella lämmityskerralla enemmän ja lopulta kolmantena päivänä keitto on perunan ansiosta saostunut silkinpehmeäksi ja jäljellä olevat pottupalat hioutuneet pyöreiksi. Toisinaan laitan soppaani perunan sijasta kokonaisia ohrasuurimoita tai emmervehnää, myös puuroriisi on aika kiva lisä, kunhan malttaa laittaa sitä ihan vähän. 

Valmis soppapohja syntyy keittämällä palvattua savupotkaa ja kaalia hitaasti ja hartaasti. Helpoimmalla pääsee, jos tekee tämän vaiheen uunissa, padassa, jolloin pohjan voi antaa hautua miedolla lämmöllä vaikka yön yli.
Valmis soppapohja syntyy keittämällä palvattua savupotkaa ja kaalia hitaasti ja hartaasti. Helpoimmalla pääsee, jos tekee tämän vaiheen uunissa, padassa, jolloin pohjan voi antaa hautua miedolla lämmöllä vaikka yön yli.

Liemipohja on valmista, kun savupotkan liha irtoaa vaivattomasti. Valmista pohja, nypi lihat talteen ja heitä luu ja  ropiieet pois, ne ovat tässä vaiheessa tehneet jo tehtävänsä. Nyt sinulla on huikean makuinen soppapohja ja siihen lisättävät herkulliset lihanpalat. Soppapohjaa voi nyt muokata ihan mitä haluaa!
Liemipohja on valmista, kun savupotkan liha irtoaa vaivattomasti. Valmista pohja, nypi lihat talteen ja heitä luu ja ropiieet pois, ne ovat tässä vaiheessa tehneet jo tehtävänsä. Nyt sinulla on huikean makuinen soppapohja ja siihen lisättävät herkulliset lihanpalat. Soppapohjaa voi nyt muokata ihan mitä haluaa!

Sitten reseptiin: määrät ovat sinne päin. Tämä on rento soppa, mutta myös hyvin anteeksiantava ja sopii myös aloitteijalle, koska tätä on vaikeaa mokata. Suolan lisään vasta ihan loppuvaiheessa, sillä savuluutkin ovat kaikki tekijästä ja palastaan riippuen eri vahvuisia. Joskus suolaa ei tarvitse lisätä ollenkaan, joskus pieni ripaus on tarpeen. 

Ota iso kattila ja pistä soppa tulille ja katso mitä siitä tulee – näillä kotimaisilla raaka-aineilla lopputulos on luultavasti aivan fantastinen. 

KAALISOPPA SAVULUULLA

(kuudelle)

keittopohja:

  • 1 porsaan savupotkapala
  • 1 kaali
  • 2 sipulia

keittoon: 

  • 2 porkkanaa
  • 6 kiinteää perunaa
  • muutama mustapippuri
  • ripaus kuivattua timjamia
  • 1 prk valkoisia papuja
  • (suolaa)

Laita potka isoon kattilaan. Suikaloi kaali suurpiirteisesti mukaan. Kuori ja suikaloi sipulikin kattilaan. Lisää vettä niin, että savuliha ja kaalit peittyvät hyvin. Keitä 2-3 tuntia, tai kunnes potkan liha irtoaa vaivattomasti, kun sitä painaa haarukalla. Anna keiton jäähtyä, kunnes potkaa pystyy käsittelemaan. 

Nosta potka liemestä, irrota lihat ja poista kalvot, nahka ja jänteet. Leikkaa lihoja niitä pienemmiksi ja laita sivuun. 

Tässä kohtaa voit halutessasi säästää kaalisopan pohjan ja lihat erillään, laittaa ne jääkaappiin yöksi ja tehdä varsinaisen keiton seuraavana päivänä. Teen itse usein niin, että jaan ruuanvalmistuksen muutamalle eri päivälle, jolloin varsinaisena sopan herkuttelupäivänä keiton valmistukseen menee vain sen verran, mitä perunat ottavat kypsyäkseen. 

Kuori porkkanat ja laita ne muutamaan osaan, kuori halutessasi perunat, leikkaa isohkoiksi kuutioiksi. Laita porkkanat ja perunat kaalien joukkoon, lisää pippurit ja timjami ja kiehauta soppapohja uudelleen. Keitä 15 minuuttia, lisää valutetut valkoiset pavut ja keitä vielä, kunnes potut ovat kypsiä. Lisää lihat, anna porista minuutin tai kaksi, jotta lihanpalat lämpenevät. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Tarjoa vaikkapa ruisleivän ja käsityöläissiiderilasillisen kera. Nam!  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram