Kirjoitukset avainsanalla arkioivallukset

Tyypillinen 15 minuutin arkiateria meillä: kaupan valmiita kalafileitä 250-asteiseen uuniin, sillä välin pilkotaan nopeasti jotain kulhoon ja kutsutaan sitä salaatiksi. Ai niin ja jotain hiilaria pitää olla, mutta ei jaksa tehdä riisiä (koska sitten pitää olla kastike) – saman asian ajaa minivoikkuleivät hummuksella. 

Ihanaa, kun pysähdyit lukemaan uutta blogiani! Aloitan tästä uuden seikkailun, jossa kutsun juuri sinut ja muut Kodin Kuvalehden lukijat keittiööni maistelemaan, inspiroitumaan ja hullaantumaan himakokkailusta.

Olen kokannut tässä asunnossa ja sen keittiössä reilut kaksi vuotta. Välillä oltiin putkiremonttievakossa ja sen jälkeen aloimme rakentamaan unelmiemme kyökkiä, niillä neliömetreillä, jotka 50-luvun vanha pohja meille salli. Meitä asuu täällä viisi: mieheni, kohta puolitoistavuotias poikamme sekä kaksi kissaamme. Niin ja minä, Meri-Tuuli.

Keittiöni on oma turvapaikkani ja minulle rakkain huone koko asunnossamme. Se on rakentunut vaihe kerrallaan, alkuperäisten kiinteiden kaappien ympärille yhdistelemällä Ikeaa, tuliaisia maailmalta, roskalavalta pelastettua kamaa ja myös ostamalla jotain ihan uutta. Meidän kyökki on edelleen kesken ja elää omaa mañana-meininkiään – katellaan, josko valmista tulee vielä tämän vuoden aikana.

Mutta juuri siitä syystä rakastan keittiötäni. Se on epätäydellinen ja silti minusta ihan sairaan söpö ja kutsuva. Rakastan juoda ison ikkunani ääressä aamukahvia, vaikka vieressä virnuilee alakaappi, johon en ole vieläkään saanut hommattua ovea. Kaapin tursoilu ja epäjärjestys ärsyttävät ja asialle pitäisi tehdä jotain, mutta toisaalta oveton kaappi antoi aikoinaan konttaamaan oppineelle vauvallemme niin paljon iloa ja elämyksiä.

Keittiössäni sattuu ja tapahtuu. Kun on aikaa, minulla saattaa olla monta päällekkäistä projektia käynnissä: ruokia, jotka ovat testivaiheessa tai sellaisia, joissa on niin monta työvaihetta, että teen niitä päivätolkulla aina vähän kerrallaan. Ja kun aikaa ei ole, kuivakaappini on varusteltu niin, että sieltä saa aina nopeasti jotain kasaan enkä kiireessä kaihda edes pussinuudeleita.

Minulla on jatkuvasti elävä lista ruokia, joita pitää kehittää sekä raaka-aineita, joiden valmistamista haluan harjoitella. Osa kokeiluistani on puhdasta timanttia, osa niin ankeita, että saan syödä ne yksin, jos kykenen itsekään. Silti nälkäni saada elämyksiä ruoasta ei lopu koskaan.

Tärkeintä elämässä ja keittiössäni onkin balanssi: jos lapsemme iloitsee ylitsevuotavan kierrätyslaatikon löydöksistä, ehkä ei olekaan niin kiire palauttaa muoveja ja metalleja. Ja kun syön kiireessä pari päivää niitä pussinuudeleita, on aivan varma, että kolmantena päivänä haluan tehdä jotain oikeasti hyvää ruokaa ja avata sen sivuun pullon punkkua.

En halua jakaa blogissani pelkkiä kauniita tai juhlavia hetkiä. Jokainen kokkaamani ruoka ei ole niin ikimuistettava tai upea, että se ansaitsisi tulla ikuistetuksi keittokirjaan. Silti se ruoka saattaa olla se, josta kaikki ovat ruokapöydässä liekeissä ja jonka reseptin ääreen palaamme uudestaan ja uudestaan kun tulee nälkä. Elämässä pitää olla hehkeyttä, kauneutta ja lähimmäisten kesken jaettuja aterioita, mutta kyllä mä haluaisin jakaa teille myös sen hetken, kun syön keksimääni maailman parasta maksamakkaravoileipää (koska ehkä joku teistäkin ymmärtää, miten mullistavaa voi olla löytää uusi makupari salaiselle paheelleen!). 

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi jakamaan kanssani keittiöseikkailuni ja arjen herkkuhetkeni. Blogini ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Kuulen mielelläni teidän ajatuksia ja toiveita reseptien suhteen ja tietenkin rohkaisen keskustelemaan ja jakamaan omia ajatuksianne!

Meri-Tuuli

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram