Kirjoitukset avainsanalla pakastaminen

Kurpitsoja saa vihdoin kaupasta. Herkusta voi nauttia talvellakin, kun nyt jaksaa lohkoa kurpitsaa pakkaseen.

Olen aivan hulluna kurpitsaan. Kun aloitin blogini keväällä, tiesin jo, että tämä olisi tilaisuuteni levittää kurpitsojen ilosanomaa, jakaa parhaat vinkkini ja reseptini ja ehkä käännyttää joku toinenkin kurpitsanrakastajaksi. Enää piti odottaa syksyyn ja tässä sitä ollaan, nyt niitä vihdoin saa kaupoista! 

Kurpitsakausi tulee ja menee hujauksessa, joten nyt on syytä olla tarkkana ja raivata tilaa pakastimeen. Monta talvea itkin ikävääni, kun kurpitsat loppuivat kauppojen heviosastoilta. Onneksi myskikurpitsaa alkoi saamaan ympäri vuoden, mutta mikään ei voittanut perinteisen, ison kurpitsan makua ja koostumusta. Kunnes äkkäsin, että tätä vihannestahan voi pakastaa! 

Kurpitsan pakastaminen on helppoa ja vihannes ei ole siitä moksiskaan: se sopii samalla tavalla ruoanlaittoon, vaikka olisikin käynyt pakastimessa. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee todella paljon syötävää, ja siksikin sen pakastaminen on järkevää, ellei aio kokata kurpitsaa viikon jokaiselle aterialle. 

Tarvitset vain pari veistä; ison ja vahvan, jolla leikata kurpitsasta lohkoja, ja puukon tai muun pienen välineen, jolla kuoria kurpitsaa. Ison kurpitsan käsittelyyn menee tunnin verran aikaa, joten tykkään silloin ottaa lasin viiniä ja kuunnella lempipodcastiani. Homma ei eroa paljoa syksyn muistakaan säilöntäpuuhista, kuten sienten putsaamisesta. Rauhallinen käsin tekeminen on minulle parasta ajanvietettä työpäivän päätteeksi ja oma tapani meditoida. 
 

KURPITSAN PAKASTAMINEN:

Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Koverra siemenet pois.

Kuori kurpitsa ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi.

Pakasta pakastuspusseissa, noin 1 litran erissä.

Entä mitä kurpitsalla sitten tehdään? Valmiit kuutiot laitan suoraan pakastimesta keittoihin ja curreihin – lupaan jakaa teille lyömättömän herkullisen kurpitsacurryreseptini, jahka kotiudun reissusta! Mutta kurpitsakuutiot ovat myös käyttövalmiita pyreiksi tai vaikka pastaan ja risottoon. 

Kodin Kuvalehden numerossa 17 oli kurpitsaraviolieni ohje, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää näpertelystä ja haluaa tehdä viikonlopuksi jotain vähän juhlavampaa. Itse tehdyssä pastassa jos jossain maistuu minusta rakkaus lajiin: hyvät raaka-aineet, yksinkertaiset maut ja kädentaito, joka onnistuu vain, jos viihtyy keittiössä. 

Helpommin kurpitsan makuun pääsee tällä simppelillä sosekeitolla, jota tein Portugalin lomallani. Tässä keitossa maistuu kunnolla kurpitsa, ja sen salaisuus on uunissa paahtaminen, joka tuo esiin kurpitsassa piilevän lämpimän pähkinäisen maun. Mausta keittoa mieleiseksesi, meidän kesälomakodissa ei ollut pippuria kummempia mausteita ja keitosta tuli silti taivaallista, mutta kokeile esimerkiksi cayennepippuria, savupaprikajauhetta tai muskottia. 

Silkinsileä kurpitsakeitto

  • n. 1 kg tuoretta kurpitsaa kuorineen (tai n. 800 g kuorittuja paloja)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 purjon valkoinen osa
  • oliiviöljyä
  • sitruunan mehua
  • suolaa
  • vettä

Laita kurpitsat uunipellille. Leikkaa valkosipuli keskeltä halki ja laita puolikkaat leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paahda 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja paahtuneet. Nosta tarvittaessa kypsennyksen loppuvaiheessa lämpöä, jotta saat kurpitsaan paahtunutta väriä. Ota uunista hetkeksi jäähtymään. 

Suikaloi purjo ja kuullota kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Jos paahdoit kurpitsat kuorineen, lusikoi pehmeä hedelmäliha purjojen joukkoon. Purista valkosipulinkynnet kuorista kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Keitä 5 minuuttia, soseuta ja mausta sitruunan mehulla ja suolalla. 

Ja sitten varoituksen sana ja oppi kantapääni kautta: Ostin kerran Halloweenin jälkeen alennuksessa olleita lyhty-kurpitsoja, tiedättehän niitä, mihin on tarralla merkattu paikat silmille ja suulle... Ajattelin, että nyt olen tehnyt elämäni kaupat, mutta nämä kurpitsat eivät sitten maistuneet aivan miltään! Ne on kasvatettu siis ainoastaan muoto ja koko edellä, joten en suosittele ostamaan niitä ruoaksi, vaikka kuinka olisivat alessa. 

Kommentit (4)

Vierailija

Mä tajusin hiljattain, että kurpitsaakin voi kuoria kuorimaveitsellä... Helpottui homma huomattavasti!!

MJ

Varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tuo vihreäpintainen kurpitsa sama lajike kuin se joka on isona oranssi? Näin Prismassa noita vihreitä, mutta eivät olleet yhtä isoja kuin tuo sinun.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei lainkaan tyhmä kysymys! Mä ostin tämän kurpitsan Portugalin lomalla, en ole vastaavia nähnyt suomessa. Kurpitsalajikkeita on kymmeniä, olen tainnut itsekin nähdä niitä pienempiä vihreitä. Eri lajikkeilla on maku- ja koostumuseroja, mutta ei niin isoja, etteikö resepti kuin resepti kävisi kurpitsan kokkaamiseen. -Paitsi spaghettikurpitsa, jonka sisus on nimensämukaisesti spaghetin muotoista höhnää! Kokeile vaan rohkeasti kaikkia kurpitsoja. Yksi suosikeistani on pieni ja syvän oranssi hokkaido-kurpitsa, makunsa ja kätevän kokonsa vuoksi.

MJ

Kiitos vastauksesta! Taidanpa siis aloittaa keittojen keittelyn hokkaidokurpitsasta 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuten monessa muussakin suomalaisessa kodissa, meillä pakastin on kingi. En osaisi tulla toimeen ilman sitä. Ennen tähän kotiin muuttamista en koskaan omistanut erillistä pakastinta. Pärjäilin ihmeen kaupalla kaikki vuodet pakastinlokerolla tai sellaisella jenkkikaapin yläloosterilla, johon ei voinut kuvitellakaan ostavansa pakastepizzaa pahan päivän varalle. Luit oikein, meilläkin syödään pakastepizzaa.

Nyt, kun olen saanut kunnon jääkaapin ja kunnon pakastimen, onneni ovat appivanhemmat jotka marjastavat, sienestävät ja säilövät, sekä äitini, joka rakastaa lihisten ja samusojen valmistamista. Suomen metsien antimien ja äitini leivonnaisten säilömisen lisäksi pakastin on minulle tärkeä siksi, että voin säilöä sinne vaikeasti saatavia raaka-aineita sekä lihaa. Siinä, missä esimerkiksi metsästystä harrastavilla pakastin on pullollaan raakaa riistaa, minun pakastimessani on pääosin valmiisiin 200 - 400 gramman pusseihin pakattua kypsää lihaa.

Tällä hetkellä pakastimeni on niellyt kalkkunaa ja kinkkua viime joulusta, naudan keittolihaa, lampaan ylikypsää viulua sekä puolikkaan kaupan grillikanan, kaikki valmiiksi pilkottuina tai revittyinä.

Olen aika säästeliäs kokki ja etenkin lihasta yritän käyttää mahdollisimman tarkasti kaiken. Yhdestä kahdeksan hengen lampaanviulusta voi aterian jälkeen helposti saada perattua vielä 3 dl lihaa. Sehän on jo riittävästi neljän uunibataatin täytteeksi. Kun teen lihalientä, heitän mukaan yhden lihaisan palan esimerkiksi rintaa, joka kypsyy liemen hautuessa ja josta voin poimia parhaat palat talteen. Saatan käyttää ne heti lihakeittoon tai johonkin myöhempään ruokaan, esimerkiksi tacoihin. Kaupan grillikanoja saa lähellä sulkemisaikaa edullisesti, ja joskus ostan muutaman kanan ja perkaan ne pakastimeen.

Valmiiksi revitty liha merkitsee helppoa ruoanlaittoa. Toisin kuin raakaa lihaa, sitä ei tarvitse sulatella hellästi. Sen voi jopa iskeä jäisenä möhkäleenä pannulle tai hulauttaa keittoon.

Tärkeintä kypsän lihan säilömisessä pakastimeen on se, että lihan riipii tai leikkaa talteen heti tuoreeltaan. Käytän tähän duuniin kertakäyttöisiä kumihanskoja. Otan yhden kulhon puhtaille revityille lihoille ja toisen rääppeille, kuten kalvoille ja ylimääräisille rasvoille. Lihan perkaaminen on oikeastaan yksi tapani rentoutua – se on meditatiivista näpertämistä, jonka teen mieluiten myöhään illalla, jolloin saan kuunnella rauhassa podcastejä ja ottaa lasin viiniä.

Suosittelen kokeilemaan lihan säilömistä näin, jos se ei ole tuttua. Valmiista kypsästä lihasta saa täyteläisimmät pikakeitot ja herkullisimmat ragú bologneset. Jauheliha ei siis olekaan ainoa kiireisen emännän lihakeittoaines!

Ja siitä päästäänkin kalkkunachowderiin. Rakastan keittoja. Rakastan niitä niin paljon, että olen harkinnut keitto-keittokirjan tekoa, mutta se saa vielä odottaa sopivampaa hetkeä. Varsinkin lintukeitot ovat mitä parhainta kevättalven ruokaa. Tässä reseptissä yhdistyy lapsuuteni suosikkijuttuja: vaalea lintu ja riisi keitossa. Myönnän, että samalla kun jouluna tein kalkkunaa, mietin jo sitä, milloin pääsisin tekemään taas kalkkunachowderiani. 

Jos perheessäsi on ollut flunssaa tai ystävä kaipaa soppaa ja sympatiaa, tämä on se ruoka, jonka äärellä sairastellut virkoaa ja sydänsuruinen löytää lohtua. 

KALKKUNACHOWDER

(n. 25 minuuttia, neljälle)
  • 2 porkkanaa
  • 2 sellerin vartta
  • 2 valkosipulin kynttä
  • n. 2 l vettä (+ kanaliemijauhetta)
  • 1-2 rkl chili-mustapaputahnaa
  • n. ½ l kypsää kalkkunaa tai kanaa, esimerkiksi ½ grillibroilerin lihat revittyinä
  • n. 3 dl puuroutuvaa riisiä
  • suolaa, mustapippuria
  • 1 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunan mehua
  • 2-3 mangoldin lehteä (tai 1/2 kiinankaali)

Kuori porkkanat. Pilko porkkanat ja sellerit. Viipaloi valkosipuli ohuesti. Laita porkkanat, selleri, valkosipulin kynnet, vesi (ja kanaliemijauhe) sekä halutessasi chilitahna kattilaan. Lisää myös kalkkuna.

Lämmitä rauhallisesti kiehuvaksi, tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa. Lisää riisit ja keitä kunnes riisit ovat kypsiä, 15-20 minuuttia. Kypsyessään riisi suurustaa keiton ihanan paksuksi. Tarkista kuitenkin, tarvitseeko nestettä lisätä ja hämmentele soppaa välillä.

Pilko mangoldi keiton poristessa. Kääntele silppu keittoon, kun se on valmista. Rouhi sekaan myös mustapippuria ja mausta etikalla tai sitruunamehulla.

 

Huom! Koska keitossa on riisiä, se jatkaa turpoamista myös jääkaapissa, jos tähteitä jää. Kun keiton lämmittää, siihen voi lisätä vettä tai syödä sen seuraavana päivänä patamaisena. Parasta tämä chowder on kuitenkin samana päivänä syötynä. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Jos sinulla ei ole kypsää kalkkunaa, voit hyvin käyttää broileria. Kaupan grillibroileri sopii oikein mainiosti. Tämä keitto ei onnistu raa’asta kanasta, ellei lähde keittämään kokonaista lintua, mutta silloin ruoka ei olisi enää niin nopea valmistaa.
  • Mausteiksi laitoin tällä kertaa kiinalaista mustapapu-chilitahnaa, koska kaipasin aasialaista twistiä ja chilin poltetta, mutta keittoon sopii mainiosti muukin chilitahna tai tomyam-tahna. Ilman chiliäkin onnistuu.
  • Koska tämä on arkikeitto, en lähtisi tuhlaamaan tähän itse keitettyjä lintuliemiä. Käytän itse arkisin oikein mielelläni luomuliemiä, esimerkiksi Reformin liemijauheita, mutta kanaliemen voi jättää huoletta poiskin.
  • Riisiksi sopii parhaiten puuroutuva lajike, kuten perinteinen puuroriisi, jasmiiniriisi, sushiriisi tai risottoriisi. Tätä ruokaa tehdessä on mainio tilaisuus käyttää kuivakaapista ne riisit, joita on enää pieni määrä jäljellä. Riisejä voi myös yhdistellä. Kukaan ei huomaa sitä sakean sopan seasta!
  • Minulla oli käytettävissä upeaa ja värikästä luomumangoldia, mutta sen kausi taitaa olla jo melko taputeltu, joten jos sitä tai lehtikaalia ei ole saatavilla, käytä vaikka erinomaista ja aivan unholaan jäänyttä kiinankaalia.

Kiinalainen mustapapu-chilitahna maustaa kalkkunachowderin. Tätä löytyy esimerkiksi aasialaisista kaupoista.
Kiinalainen mustapapu-chilitahna maustaa kalkkunachowderin. Tätä löytyy esimerkiksi aasialaisista kaupoista.

Kommentit (4)

Vierailija

Oi nami, tätä me kokeillaan. Mitä teet niille rääppeille, käytätkö nekin johonkin 🤔?

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Moi!

Melko usein ne rääppeet menee valitettavasti bioon, jos ei ole aikaa hyödyntää. Kissat saavat vähän rasvaa ja jänteisiä osia ja muutaman herkkupalasenkin, mutta he eivät ole ihan niin kaikkiruokaisia kuin esimerkiksi koira olisi.

Mutta jos aikaa on, tässä pari hyvää tapaa: kalkkunan rangasta sekä kaupan grillikanan luista saa vielä keitettyä liemen, mutta siitä tulee melko laihaa ja on hyvä heittää liemeen lisämauksi vaikka siipipaloja tai muita maukkaita linnun osia. Kanan nahkaa olen joskus grillannut ja kuivannut uunissa, siitä tulee ihan fantastinen makuista, sitä voi murustaa kanaleipien päälle tai raastaa mausteeksi tapasleipiin. Paahdettu ja kuivattu kanannahka säilyy muutaman viikon jääkaapissa.

Mutta vähän menee itsellä rääppeiden hyödyntäminen näpertelyksi ja tulokset eivät ole niin helposti käytettävissä kuin esimerkiksi lihan kypsennyksen yhteydessä syntyvä liemi.

Ei jauhopeukalo

Ihanaa tuota keittoa minäkin aion tehdä, vaikken siskoni kanakeitolle olekaan ollut kovin innostunut.
Blogin löytö oli hyvä asia, koska pidän tavastasi tehdä ruokaa ja elellä elämää muutenkin. Aion siisinnolla kokeilla reseptejäsi - kiitos niistä.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos viestistäsi! Kerro sitten mitä pidit sopasta. Ja toivo, jos tulee mieleen jotain aihetta mihin haluaisit minun tarttuvan.  Kivaa viikkoa! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram