Kirjoitukset avainsanalla nopeat

Valmista ihanaa lohiruokaa Hanna G:n reseptillä.

Tiedätkö sen taskulampun kokoisen liekinheittimen, joka on suunniteltu crème brûlée:n pinnan rapeuttamiseen? Ehkä sinullakin on sellainen, tai olet haaveillut omistavasi sellaisen? Sitä liekinheitintä kutsutaan keittiöslangissa tohottimeksi, joka onkin minusta virallista kauppanimeä, kaasupoltinta paljon osuvampi. 

Nyt kerron, mistä voit ostaa parhaan ja edullisimman tohottimen, ja mitä reseptiä sinun kannattaa ehdottomasti sillä valmistaa! 

Syksyn yksi odotetuimmista kirjajulkaisuista on ollut Hanna Gullichsenin omaelämänkerrallinen keittokirja. Tiesin, että jotain mieletöntä olisi tulossa, sillä pidän Hannan tavasta kirjoittaa ja löytää ne reseptit ja tekniikat, joista tulee kotikeittiöiden hittejä. Hannan uudessa kirjassa sukelletaan hänen tarinaansa: hänen pitkään uraansa Helsingin ravintoloissa salipuolella, lapsuuden muistoihin ja elämän käännekohtiin. Kirja on jaettu Hannan tarinoiden, reseptien ja keittiöelämää helpottavien oppien kesken. 

Resepteiksi kirjaan on nerokkaasti valikoitu sellaisia reseptejä, joissa on joko jujuna tekniikka tai sitten raaka-aine – jokaisessa kirjan ruoassa piilee pieni oppi. Mukana kulkevat opit ovat ammattikeittiössä hyväksi havaittuja työtapoja, jotka ovat aivan yhtä kullanarvoisia kotikeittiössäkin: Esimerkiksi kertakäyttöisten pursotuspussien käyttö muuhunkin kuin kakun koristeluu – omassakin keittiössäni pakkaan kaikki tahnat, majoneesit ja soseet pursotuspusseihin kylmään. Näin ne vievät vähän tilaa, ja ne voi vaikka heittää vihanneslokeroon. Sitten, kun on juhlan aika ja vieraat saapuvat, pursotuspussista saa helposti ja ennen kaikkea siististi tursotettua kaikki dipit ja lisukkeet pikkukulhoihin tarjolle tai koristeeksi ruokiin! 

Hanna G Kokkaa -kirja vilisee ammattikeittiöstä tuttuja vinkkejä, jotka tekevät kotikokkaamisesta kätevämpää.
Hanna G Kokkaa -kirja vilisee ammattikeittiöstä tuttuja vinkkejä, jotka tekevät kotikokkaamisesta kätevämpää.

Kirjassaan Hanna myös purkaa kotikeittiön alkutekijöihin: yhdistämällä ammattikeittiön opit järkevään huushollin pyörittämiseen saa lukijakin oman keittiönsä paremmin haltuun, osaa karsia turhuudet ja tietää mihin panostaa, missä vetää mutkia suoraksi. Harvalla meistä on haaveiden keittiötä, esimerkiksi mä kokkaan 8m2 keittiössä ja pöytätilaa on vähän, mutta silti usein ajattelen siellä häärätessäni, kuinka rakastan olla siellä: tämä on juuri paras ja toimivin keittiö meidän perheelle. 

Ja ydinajatus Hannalla toimivalle keittiölle onkin miettiä mitä sinä itse keittiössäsi tarvitset, kaikesta muusta voit luopua. Mieti asioille paikat ja pidä kaikki paikoillaan. Ja siitä pääsenkin toholoheen

Yksi ihan mun lempparijuttuja Hannan kirjassa on resepti Pintapaistettua Lohta ja Wasabimajoneesia. Tähän reseptiin tarvitset sen kaasupolttimen. Aika monella nimittäin sellainen lojuu keittiön vetolaatikossa, mutta moniko tekee sillä muuta kuin crème brûléetä? Tiesitkö että sillä voi tehdä vaikka mitä? Paitsi että tohotin paahtaa chiliin grillin poltteen, sillä voi gratinoida vuohenjuustokiekon salaatin päälle. Ja tiedätkö ne sushiravintoloiden paahdetut lohinigirit? Ne on tehty tohottimella. 

Itselleni se on ruokastailauksessa yksi tärkeimmistä työvälineistä. Kun kuvaan tarvitaan lisää paahteisuutta tai pitää tehdä grillatun näköinen pihvi tammikuussa, kun ulkona on 1m lunta, tulee tohotin avuksi. Omassa keittiössäni tulee aina olemaan paikka tohottimelleni, mutta esimerkiksi kahvinkeitintä tai mikroaaltouunia en ole omistanut yli kymmeneen vuoteen. 

Tässä tohotinsettini. Osia säilytetään irrallaan, mutta poltinosio napsahtaa paikoilleen nopeasti ja yhdellä liikkeellä.
Tässä tohotinsettini. Osia säilytetään irrallaan, mutta poltinosio napsahtaa paikoilleen nopeasti ja yhdellä liikkeellä.

Biltemasta hankkimani tohottimen liekki on 20 cm pitkä ja todella kuuma. Siksi sillä ei saa paahtaa leivinpaperin tai herkkien astioiden päällä, laitan aina työpöydälle pohjalle paksun uunipellin ja uunipellin päälle vielä toisen astian, jolla teen varsinaisen paahtamisen.
Biltemasta hankkimani tohottimen liekki on 20 cm pitkä ja todella kuuma. Siksi sillä ei saa paahtaa leivinpaperin tai herkkien astioiden päällä, laitan aina työpöydälle pohjalle paksun uunipellin ja uunipellin päälle vielä toisen astian, jolla teen varsinaisen paahtamisen.

Tässä Kreetan ottamassa kuvassa mä stailaan meidän Pataruokaa -kirjan kantta ja paahdan tohottimella ruoan pintaa tummemmaksi. Tohotin tulee apuun esimerkiksi tällaisissa tilanteissa, jolloin koko padan laittaminen uuniin paahtumaan lisää veisi kamalasti aikaa ja kuumentaisi ihan koko astian, joka vaikeuttaa työskentelyä ja astian siirtelyä ja kääntelyä.
Tässä Kreetan ottamassa kuvassa mä stailaan meidän Pataruokaa -kirjan kantta ja paahdan tohottimella ruoan pintaa tummemmaksi. Tohotin tulee apuun esimerkiksi tällaisissa tilanteissa, jolloin koko padan laittaminen uuniin paahtumaan lisää veisi kamalasti aikaa ja kuumentaisi ihan koko astian, joka vaikeuttaa työskentelyä ja astian siirtelyä ja kääntelyä.

Omani olen ostanut aikuisten lelukaupasta Biltemasta ja se on palvellut minua jo vuosia. Veikkaan, että se on tarkoitettu johonkin moponkorjaushommiin tai ties mihin nikkarointiin, mutta sehän on aivan samanlainen kuin kokkitarvikekaupoissa myytävätkin isoimmat kaasupolttimet! Hintaa setille, jossa on poltin ja pullo, tulee alle 20 €. Täyttöpulloja saa lisää hintaan 2,50 €, mutta yhdellä butaanipullolla tohottelee menemään todella pitkään. Tämä Bilteman tohon liekin pituus on noin 20 cm, joten se myös pesee pienemmät (ja kalliimmat) tohottimet tehollaan. 

Ja sitten siihen reseptiin: Hannan kirjassa on siis alkupalaksi sopiva annos, jossa tuoreen lohifileen palat ruskistetaan kaasupolttimella ja lopuksi lohet maustetaan soijan ja mirinin sekoituksella. Tämä on nerokas resepti! Lohen kypsentämiseen menee tällä tekniikalla vain muutama minuutti, eli tämä on upea viikonlopun vaivaton alkupala! Majoneesin ja kastikkeen voi tehdä jo etukäteen, jolloin lauantain hommaksi jää enää lohen osto ja paahtaminen. 

Koska joulu on jo ovella ja rakastan muistaa ystäviä lahjoilla, aion jakaa teille lukijoille ruoka-aiheisia joululahjavinkkejä pitkin loppuvuotta:

  1. Hanna Gullichsenin Hanna G Kokkaa on ainakin omalla listallani kirjaksi ystävälle, joka haluaisi viihtyä enemmän keittiössä, mutta tarvitsee pienen sysäyksen ja roppakaupalla hyviä ja toimivia reseptejä. Hannan kirja ja tarina inspiroi tarttumaan veitseen (ja tohottimeen). Kirjan hinta on 29,90 € ja sen saa tilattua täältä
  2. Bilteman tohotin on tosinaisen (tai -miehen) tohotin, jonka liekillä paahdat lohet, sytytät grillit ja teet pieniä kolvaushommia (?). Tohotin + kaasupullo maksaa yhteensä 18,40 € ja löydät ne täältä

Ja sitten kun sinullakin on tohoasiat kunnossa tai olet kaivanut sen vetolaatikon perukoilta, on aika valmistaa tätä ihanaa lohiruokaa, Hanna G:n reseptillä. Ihanaa viikonloppua ihmiset! 

Pintapaistettua Lohta ja Wasabimajoneesia

neljälle alkuruoaksi
(resepti kirjasta Hanna G Kokkaa, Hanna Gullichsen – No Tofu Publishinng 2018 )
 
Soija-mirinkastike
  • 30 ml soijakastiketta
  • 30 ml miriniä

Sekoita kulhossa soija- ja mirinkastike. Tämä riittää neljään alkupala-annokseen, mutta voit valmistaa kastiketta suurempiakin määriä, jolloin suhde pysyy samana, 50/50. 

Wasabimajoneesi
  • 3 rkl wasabia tuubista
  • 2 dl rypsiöljyä
  • 1 kananmuna
  • 2 tl sitruunamehua
  • ripaus suolaa

Kokoa kaikki korkeaan astiaan, laske sauvasekoitin kulhon pohjalle ja surauta majoneesiksi. Pakkaa pursotinpussiin ja säilytä jääkaapissa. 

Lohi
  • 100 g tuoretta, nahatonta lohta

Jos et omista terävää veistä, pyydä kalakauppiasta leikkaamaan sinulle valmiit ohuet viipaleet – sano käyttäväsi kalat raakana, jotta saat mahdollisimman tuoretta. Osta kolme viipaletta ruokailijaa kohti. Aseta lohiviipaleet neljälle lautaselle annoksiksi ja paista kaasupolttimella niihin kaunis kypsynyt pinta. Pursota wasabimajoneesia lohen ympärille, koristele mustilla seesaminsiemenillä ja lusikoi soija-mirinkastiketta lautaselle. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia – tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa.
Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia – tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa.

Alf osaa jo puristaa käsin appelsiinimehua, tehdä munakokkelia ja myös kuoria keitetyn kananmunan. Nyt oli aika laittaa kierroksia kovemmalle ja opettaa hänelle perheemme salainen herkkuresepti, tortillamunakas. 

Kuten mun leivänpaahdintortillaohjeesta kävi ilmi, meillä on aina kaapissa paketti vehnätortilloja niitä päiviä varten, kun leivänpaahdin on ainoa keittiölaite jota jaksaa käynnistää tai jääkaapissa on jotain, joka maistuu parhaalta käärittynä vehnälättyyn. 

Leivänpaahdintortilla ei kuitenkaan ole ainoa tortillaruoka, joka kuuluu perheemme helpoimpiin arkibravuureihin. Valmistan nimittäin välillä myös tortillamunakasta, joka on yhdistelmä munakasta ja – arvasit oikein, tortillaa! Täydellinen ruoka niihin hetkiin, jolloin munakas muistuttaa liikaa aamiaista, ja jolloin haluaa jotain tukoisampaa ja hauskempaa ruokaa. 

Alfin kanssa me ollaan kokkailtu jo paljon, hän viihtyy kanssani keittiössä, ja kun sanon ”Nyt haetaan sun oma keittiötuoli” hän tietää, että pääsee kohta Ikean keittiöjakkaralle seisomaan ja osallistumaan. Tämä on mahtava nakki, jos pitää viedä huomio jostain aikaisemmasta harmituksesta tai tarvitsen hänet kanssani samaan huoneeseen, jotta voin keskittyä ruoanlaittoon ilman pelkoa siitä, että toisessa huoneessa tehdään jotain tuhmuuksia.

Alle kaksivuotiaan kanssa se tarkoittaa pieniä ja yksinkertaisia tehtäviä kuten viipaloitujen kurkkujen laittamista purkkiin, papujen tyhjentämistä purkista lävikköön tai taikinan sekoittamista. Alf rakastaa myös maustamista ja on vasta viime viikkoina tajunnut, että on kaikki nämä kuukaudet maustanut ruokia maustepurkin korkki kiinni – nyt se ei mene enää läpi ja olen joutunut antamaan hänelle ihan oikeita mausteita lisättäväksi ruokaan. Tuoreet yrtit ovat tähän hyviä, niitä voi lurahtaa vähän isompikin hyppysellinen ja ruoka vaan paranee. Lisäksi Alfilla on oma purkki Siken lipstikkasuolaa, jonka teimme yhdessä, ja jonka sirottaminen on hänen kunniatehtävänsä. 

Viime viikolla oli sopiva hetki esitellä Alfille tortillamunakas – siinä meille kahdelle sopiva lounas, jonka valmistaminen hänen kanssaan olisi kivaa ja turvallista. 

Tähän tarvitaan: 1 vehnätortilla, 3 kananmunaa, vihanneksia munakkaaseen, mausteita. 

Ensin paistetaan silputut vihannekset pehmeiksi. Meillä on tässä kantarelleja, punaista paprikaa ja sipulia. Kun nämä ovat pehmenneet, pannulle lisätään vielä lehtikaalia (jonka repiminen on muuten todella hauskaa puuhaa jos kysytään Alfilta).
Ensin paistetaan silputut vihannekset pehmeiksi. Meillä on tässä kantarelleja, punaista paprikaa ja sipulia. Kun nämä ovat pehmenneet, pannulle lisätään vielä lehtikaalia (jonka repiminen on muuten todella hauskaa puuhaa jos kysytään Alfilta).

Mausteeksi suolaa...
Mausteeksi suolaa...

...ja mustapippuria.
...ja mustapippuria.

Sen jälkeen rikotaan kolme kananmunaa.
Sen jälkeen rikotaan kolme kananmunaa.

Tässä kohtaa apukokkini totesi, että hänen työnsä täällä on tehty ja lähti katsomaan Pipsa Possua. 

Kananmunien rakenne rikotaan rikki ja seos hulautetaan pannulle...
Kananmunien rakenne rikotaan rikki ja seos hulautetaan pannulle...

...ja heti perään laitetaan tortillalätty, hyytymättömän munakkaan päälle. Ole nopea!
...ja heti perään laitetaan tortillalätty, hyytymättömän munakkaan päälle. Ole nopea!

Paista keskilämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt toiselta puolelta, noin 1 minuutti. Minulla oli muuten ehkä hieman liian iso pannu tähän hommaan, tortillalätyn kokoisella pannulla lopputuloksesta tulee tasaisempi.
Paista keskilämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt toiselta puolelta, noin 1 minuutti. Minulla oli muuten ehkä hieman liian iso pannu tähän hommaan, tortillalätyn kokoisella pannulla lopputuloksesta tulee tasaisempi.

Käännä valmis tortilla lautaselle lättypuoli alaspäin, taita kahtia ja tarjoile.
Käännä valmis tortilla lautaselle lättypuoli alaspäin, taita kahtia ja tarjoile.

Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia, jonka valmistamisesta ja syömisestä mulle tulee aina hyvä mieli. Tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa. Ruokailuhetki menikin sitten päinvastoin kuin odotin: hän katsoi lopputulosta ruokapöydässä ja sanoi: ”EI.” Kiipesi pois syöttötuolista ja meni leikkimään.

Kokeillaan sitten joku toinen kerta uudestaan. 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Se on meidän perheen sana ruoalle, joka on täyttävää. Jos vaikka ehditan salaattia ruoaksi, mies voi sanoa haluavansa jotain ’tukosampaa’, tai sitten sovimme kaupassa että tehdään illalla ’semmonen tukoisa linssikeitto’.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksyisin veri vetää metsään enkä jätä väliin yhtään tilaisuutta poiketa kurkkaamaan, josko metsässä olisi jotain syötävää. Muistan eräänkin työmatkan Jyväskylään, jossa minun oli määrä ottaa messupäivän päätteeksi lentokone Helsinkiin. Asiakas pahoitteli, että joutui heittämään minut kentälle vaikka Stadin koneen lähtöön oli vielä kaksi tuntia: minä riemuitsin hetkestä omaa aikaa ja painelin lentokentän vieressä olevaan metsään sienestämään. 

Koskaan ei voi tietää, milloin pääsee sieneen, ja siksi pidän syksyisin mukanani aina pussia ja autossani kulkee sienikori. Viikonloppuna kiertelin Uusimaata etsimässä kuvauspaikkaa erääseen lehtijuttuun, ja niin vaan palasin kotiin myös herkkutattisaaliin kanssa. Nyt niitä saa, menkää ihmiset metsään!  

Ja nyt seuraa yksi kaikkien aikojen suosikkitavoistani syödä kotimaisia herkkutatteja: raakana! Tämä annos on jäänyt elävästi mieleen kymmenen vuoden takaa, jolloin se oli lempiravintolani Ateljé Finnen listalla. Simppeliä, kaunista ja hurjan herkullista: raakoja, ohuen ohuita tattiviipaleita, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä mustapippuria, suolaa ja lopuksi parmesaanijuustoa. Annos oli koristeltu ketunleivällä, ja se on edelleen yksi ikimuistoisimmista syömistäni ravintola-annoksista. 

Tätä voi tehdä helposti itsekin ja tänään palkitsen itseni heti aamusta tatticarpacciolla, ennen kuin ryhdyin loppujen sienien kuivauspuuhiin. Tatticarpaccio valmistuu 5 minuutissa. 

Tatticarpaccio on niitä ruokia, joissa kiteytyy se, miten vähemmän on enemmän, myös ruuassa. Kun ruuan valmistaa laadukkaista raaka-aineista, vähempi kypsennys riittää, jos tarvitsee kypsennystä ollenkaan. Ainesosat täydentävät toisiaan ja jokaisella raaka-aineella on oma tehtävänsä, jolloin niillä ei tarvitse läträtä. Valitse upeiden tattien kanssa laadukas oliiviöljy, rouhi pippuri myllystä ja käytä parmesaanijuustoa kohtuudella, ennemminkin mausteena. 

On makuasia kuinka matoisina sienensä syö, minä säästän myös sellaiset, joissa on vähän madonreikää, kunhan nyt ei vallan kuhise. Ajattelen, että tässä vaan ollaan samalla aterialla metsän eläinten kanssa: etana tai orava on käynyt ensin nakertamassa sientä, jonka jälkeen minä voin valmistaa lopusta sienestä aterian perheelleni. Vähän kuin jakaisi korvapuustin hyvän ystävän kanssa. 

Herkullista ja sienirikasta päivää! 

Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.
Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.

Tarvitset: 

  • puhtaita, madottomia tatteja
  • sitruunan mehua
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • laadukasta oliiviöljyä
  • parmesaanijuustoa
  • jotain vihreää, esimerkiksi ketunleipää tai suolaheinää metsäretkeltä

Viipaloi tatit ohuesti terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Ota puhtaat, madonreiättömät viipaleet carpaccioon, laita loput sivuun ja kuivaa myöhempää käyttöä varten. 

Levitä sienet lautaselle ja pirskottele niille sitruunan mehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja valuta ohut noro oliiviöljyä sienien päälle. Höylää tai raasta päälle parmesaanijuustoa ja koristele vihreillä. Anna marinoitua 5 minuuttia ja herkuttele. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram