Kirjoitukset avainsanalla sormisyötävät

Vaikka tämän reseptin kehitin vuosia sitten, on se kullankallis joka kevät, kun jaan ystäville ideoita juhlatarjoiluihin. Lohismushit ovat simppelit valmistaa ja laittaa esille. Niiden juju on lainattu japanilaisista makisusheista, ja jos pidät kauniista pienistä syötävistä, kokeile tätä reseptiä!

Kehitin reseptin aikoinaan Pågenille, kun tutustuin ensimmäistä kertaa heidän leipiinsä. Limpukka on pehmeä ja ruotsalaiseen tyyliin makea ruisleipä, joka sisältää myös puolukkaa. Limpukka on antoisa leipä kokkailuun, koska se on niin pehmeä, joten siihen voi haukata helposti kylmänä ja lämpimänä. 

No mitä on smushit? Tanskalainen Royal Smushi -kahvila on kehittänyt nämä pienet suupalat, jotka ovat mini-smörrebrödejä, yhdellä suupalalla nautittaviksi tarkoitettuja leipäsiä. Kävimme vuosientakaisella Köpiksen-reissulla maistelemassa kahvilan herkkuja, jotka menivät jo ruokataiteen ja näpertelyn puolelle! 

Ja niin keksin, että Limpukasta voisi tehdä smusheja. Täyttää itse maustetulla tuorejuustolla ja kääriä graaviloheen kuin makirullan. Rulla yöksi jääkaappiin kelmuun käärittynä maustumaan ja juhlapäivänä suupaloiksi ja esille. Simppeliä! 

Alkuperäinen resepti löytyy täältä, sivuilla on sekä ihanan kesäisen riimihärkärullan että lohi-surimirullan ohjeet: https://pagen.fi/inspiration/reseptit/limpukkamakit/

Tällä kertaa halusin kuitenkin yksinkertaistaa ja täytin rullat tuorejuustolla ja kurkkuviipaleilla ja käärin loheen. Varsinkin jos omiin juhliin on tulossa sen seitsemää sorttia tarjottavaa, on parempi kun maut ovat selkeitä. Ja kyllähän juhlien valmisteluita helpottaa mitä suoraviivaisempia reseptejä aikoo kokata!  

Tuorejuuston voi maustaa ihan miten itse haluaa – tällä kertaa laitoin ruohosipulia – mutta wasabitahna, tilli tai piparjuurikin toimivat hyvin. Jätä valmiiksi maustetut tuorejuustot kaupan hyllylle ja mausta tuorejuusto itse; saat kaksinverroin maukkaampaa ja raikkaamman makuista tuorejuustoa! 

Valitse kaupassa mahdollisimman ohuita, mutta laakeita lohisiivuja, jotta kääriminen olisi helpompaa. Käytä käärimisessä sushin käärimisestä tuttua tekniikkaa, mutta laita bambumaton sijasta kelmu, johon rulla myös lopuksi kääritään jääkaapissa muhimista varten. Reseptin perässä seuraa muutama kuva työvaiheista. 

Alla olevalla reseptillä tulee kaksi tankoa, josta kustakin tulee noin 10 palaa. Eli 20 suupalaa. Tuorejuustoa jää tässä yli, mutta ainakin meillä sitä on sivelty voileipien väliin ja syöty myös grilliruoan kanssa. 

Lohismushit

n. 20 palaa
  • n. 400 g kylmäsavulohta tai graavilohta
  • 4 viipaletta Pågen Limpukkaa
  • 1 pkt (200g) maustamatonta tuorejuustoa
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia (tai wasabia, tuoretta tilliä, piparjuurta, mätitahnaa...)
  • kurkkua, kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna
  • koristeeksi yrttejä ja seesaminsiemeniä

Sekoita ruohosipuli (tai haluamasi mausteet) tuorejuustoon. Voitele kaksi limpukkaviipaletta n. ½ cm kerroksella tuorejuustoa, paina niille kevyesti toisista paloista kannet jotta saat kaksi paksua veileipää. Leikkaa voileivät pituussuunnassa kahdeksi tangoksi ja siisti reunat pois. Tasoita tangot veitsellä niin että saat yhdistettyä aina kaksi tankoa yhdeksi pitkäksi. 

Levitä iso pala kelmua leikkuulaudalle. Tee lohiviipaleista kelmulle suorakaiteen muotoinen levy niin, että palat menevät kevyesti päälekkäin. Koon olisi hyvä olla leipätankojen pituinen ja noin 15cm korkea, jotta lohi riittää leipärullien ymärille.

Asettele leipätangot lohen reunalle lähelle itseäsi ja lähde kierittämään rullaksi kelmun avulla. Vedä kelmu pois rullan välistä kun saavutat puolenvälin, jotta se ei rullaannu täytteiden väliin. Lopuksi kääri kelmu tiukasti koko tangon ympärille ja laita leipätangot jääkaappiin tarjottimen päälle vetäytymään. 

Juhlapäivänä avaa kelmu ja leikkaa tangot terävällä veitsellä suupaloiksi. Pyyhi veistä palojen leikkaamisen välillä märällä keittiöliinalla, jotta se ei takerru loheen ja palat pysyvät siisteinä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö
Yhteistyössä Keijun kanssa

Tunnen monia, joita uppopaistaminen jännittää. Jotka mieluummin ostavat munkkinsa valmiina kuin nauttivat ne aivan tuoreina – voiko vastustamattomampaa herkkua olla kuin lämpimät, kotitekoiset munkkirinkilät? Entäpa nämä: ulkoa rapeat, sisältä venyvällä juustolla ja parsalla täytetyt riisipallerot? Jos et ole ennen friteerannut, opettele sen salat tekemällä meheviä parsa-arancineja kevään pippaloihin. 

 

Uppopaistamaan opin alakoululaisena, kun avustin äitiä lihapiirakoiden ja kevätkääryleiden valmistamisessa. Sittemmin öljyssä on tiristelty niin samusoja kuin aitoja ranskanperunoita, uppopaistaminen on minulle yksi ruoanlaittotekniikka muiden joukossa enkä pidä sitä yhtään sen vaikeampana kuin vaikkapa makkaran paistoa nuotiossa. 30 vuoden aikana minulla ei ole koskaan syttynyt öljy tuleen tai ollut edes läheltä piti -tilanteita. Varovainen pitää olla, mutta niin pitää olla kun paistaa kananmunaakin. 

Mitä sitten pitää huomioida? 

  • Valitse paksupohjainen, keskikokoinen kattila, johon löytyy kansi. Pidä kansi lähellä jos öljy sattuisi syttymään tai pirkahdella voimakkaasti – kansi tukahduttaa liekit ja muut tilanteet. 
  • Älä laita kuumaan öljyyn vettä ja varo ettei sinne lennä vesipisaroita, esimerkiksi juuri pestystä reikäkauhasta. Vesi aiheuttaa öljyn pirskahtelua ja kuuma öljy polttaa. 
  • Siivilöi käytetty öljy harsokankaan tai tiheän siivilän läpi – voit friteerata öljyssä toienkin kerran, kunhan vaan säilytät sen kylmässä, suljetussa pullossa. 
  • Pakkaa poisheitettävä öljy tyhjään maitotetraan tai muoipulloon ja hävitä sekajätteen mukana. 
  • Ennen kuin aloitat, tsekkaa Keijun öljyakatemian hyödyllinen uppopaistokurssi: https://www.keiju.fi/oljyakatemia/kurssi-5-makua-ja-rapeutta-uppopaistamalla/

Ja et tarvitse valtavaa kattilaa, jossa on litratolkulla öljyä - itse uppopaistan yleensä matalassa öljyssä, sillä taion yleensä pienempiä herkkuja, kuten kevätkääryleitä, pottuja tai erilaisia palleroita. Tällöin hyvä apu on pinnoitettu kattila, mutta myös hyväksi havaittu wokpannu toimii. Ja siitä päästäänkin tarkemmin minun suosikkipalleroihini. 

Nimittäin tänä vappuna meillä friteerataan totta maar taas munkkeja, mutta aion myös tarjota yhtä suosikkiruokaani Italialaisesta keittiöstä, arancineja, eli riisipalloja! 

Arancinit sopivat myös viemisiksi nyyttäreihin, lämmitä pallerot uudelleen 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat taas rapsakoita. 
Arancinit sopivat myös viemisiksi nyyttäreihin, lämmitä pallerot uudelleen 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat taas rapsakoita. 

Arancineihin voi laittaa sisälle mitä vaan, mutta juustoa ei kannata skipata. Juuston lisäksi omiini tulee tänä vappuna parsaa.
Arancineihin voi laittaa sisälle mitä vaan, mutta juustoa ei kannata skipata. Juuston lisäksi omiini tulee tänä vappuna parsaa.

Arancinit ovat ulkoa kullanruskeita ja rapsakoita, mutta kätkevät sisälleen mehevän riisitäytteen.
Arancinit ovat ulkoa kullanruskeita ja rapsakoita, mutta kätkevät sisälleen mehevän riisitäytteen.

Arancinit ovat loistava herkku pippaloihin: nämä sormisyötävät ovat monen herkku ja niitä voi maustaa ja täyttää loputtomilla yhdistelmillä. Arancineissa on riisin lisäksi aina juustoa sekä mitä vaan itse keksii sisään laittaa. Omani teen kevään kunniaksi parsalla ja dippailen hullun helppoon paprikakadippiin, jonka ainekset vaan surautetaan keskenään tehosekoittimessa. 

Arancinipalleroiden uppopaistaminen on palkitsevaa puuhaa, näin kauniiden palleroiden tekeminen on hurjan helppoa ja on vaikeaa mennä mönkään. Tällä reseptillä on hyvä aloittaa friteerausharjoitukset!  

Ja kun olet päässyt friteerauksen makuun ja käynyt läpi öljyakatemian uppopaiston oppitunnin, voit alkaa hulluttelemaan friteerattavilla herkuilla! Kai olet kuullut friteeratusta Bounty-patukasta, jonka lanseerasi aikoinaan Nigella Lawson? Siitä inspiroituneena päätimme kerran myls kokeilla maksamakkaran friteeraamista. Ja voi veljet miten syntinen herkku siitä tulikaan! Tästä lisää ensi viikolla!

Nyt mars friteeraamaan! - Ja kun olet suorittanut Keijun öljyakatemian uppopaistokurssin, muista myös testata tietosi, jotta olet mukana friteerauskeittimen arvonnassa! Pääset öljyakatemiaan tästä

Parsa-arancinit

n. 25 kpl riisipalleroita

riisipallerot:

  • 6 vihreää parsaa
  • 1 sipuli
  • 1 rkl Keiju rypsiöljyä
  • 1 litra vettä
  • ½ kasvisliemikuutio
  • 2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
  • 100 g parmesanjuustoa, raastettuna
  • 100 g appenzellerjuustoa (tai muuta, voimakkaan makuista, sulavaa juustoa)
  • 1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa tai meiramia
  • n. 1 tl suolaa
  • mustapippuria

uppopaistamiseen:

  • n. 7 dl Keiju rypsiöljyä

kuorrutus:

  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl korppujauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl paprikajauhetta 

paprikadippi:

  • 4 kpl säilöttyjä, paahdettuja paprikoita
  • 1 rkl Rosmariinilla maustettua Keiju –rypsiöljyä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • 1 tl hunajaa

Kuori parsat ja leikkaa kannasta kuiva kohta pois, mutta säästä liemen keittoon. Puolita parsatangot ja laita parsat, kantapalat ja vesi sekä kasvisliemikuutio pieneen kasariin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä parsoja 3 minuuttia. Ongi parsatangot pois ja kasta jääkylmään veteen, jotta kypsyminen loppuu. Jätä kantapalat vielä liemeen antamaan makua. 

Hienonna sipuli. Lämmitä öljy korkeareunaisessa pannussa ja kuullota sipuli pehmeäksi keskilämmöllä, älä ruskista. Lisää riisit ja jatka kuullotusta, kunnes riisien pinta on läpikuultava. Lisää sitten lusikallinen parsojen keitinlientä ja ala sekoittamaan risottoa puulusikalla. Samalla kun liemi keittyy ja imeytyy riiseihin, sekoita risottoa rauhallisella, kahdeksikon muotoisella liikkeellä. Lisää aina nestettä kun pannun pohja alkaa näkymään. Jatka näin, kunnes kaikki parsaliemi on käytetty. 

Nosta risotto pois liedeltä, hienonna sekaan pienenpieneksi leikatut parsan varret ja sekoita joukkoon raastetut juustot ja hienonnettu yrtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä risotto pellille jäähtymään ja nosta jääkaappiin.  

Tee sillä välin dippi. Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimessa ja surauta sileäksi. Tarkista maku ja säädä maun mukaan. 

Valmistele palleroiden uppopaisto. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Mittaa yhteen laakeaan kulhoon vehnäjauhot ja toiseen korppujauhot. Sekoita paprikajauhe ja suola korppujauhoihin. 

Ota jäähtyneestä riisistä pingispallon kokoisia osioita ja pyröittele palloiksi. Pyöräytä pallero ensin vehnäjouhoissa, kasta sitten kananmunaan.  Katso että pallero kostuu kauttaaltaan kananmunasta, valuta ylimääräinen munaseos takaisin kulhoon ja pyörittele sitten pallero korppujauhoissa. Toista kunnes kaikki riisi on käytetty. 

Kaada isoon, paksupohjaiseen kattilaan tai wokpannuun öljyä 4cm syvyydeltä. Kuumenna öljy noin 180 asteeseen. Laske palleroita 3-5 kerrallaan öljyyn reikäkauhalla – älä pudota! Uppopaista 1-2 minuuttia, tai kunnes pallero on kullanruskea kauttaaltaan, nosta sitten reikäkauhalla talouspaperille kuivamaan. Jatka kunnes kaikki pallerot on paistettu.

Tarjoa arancinit lämpiminä dipin kera. Voit uppopaistaa pallerot etukäteen ja lämmittää ne 200-asteisessa uunissa uudelleen rapeiksi. 

Arancinit on ollut aikoinaan tapa hyödyntää ylijäänyttä risottoa, mutta ainakin meillä risotot syödään yleensä niin, että pannukin nuollaan puhtaaksi. Siksi näiden palleroiden valmistus alkaakin risoton keittämisellä.  
Arancinit on ollut aikoinaan tapa hyödyntää ylijäänyttä risottoa, mutta ainakin meillä risotot syödään yleensä niin, että pannukin nuollaan puhtaaksi. Siksi näiden palleroiden valmistus alkaakin risoton keittämisellä.  

Sekoita risottoon haluamasi täytteet ja juustoa isolla kädellä.
Sekoita risottoon haluamasi täytteet ja juustoa isolla kädellä.

Levitä risotto pellille ohueksi levyksi, jotta se jäähtyy nopeammin.
Levitä risotto pellille ohueksi levyksi, jotta se jäähtyy nopeammin.

Uppopaista palloja vain muutama kerrallaan. Arancinit ottavat koosta riippuen minuutista kahteen minuuttiin. Pyöräytä palleroita kerran kesken friteerauksen ja nosta sitten valmiit pallerot talouspaperille, joka imee palleroista ylimääräisen öljyn. 
Uppopaista palloja vain muutama kerrallaan. Arancinit ottavat koosta riippuen minuutista kahteen minuuttiin. Pyöräytä palleroita kerran kesken friteerauksen ja nosta sitten valmiit pallerot talouspaperille, joka imee palleroista ylimääräisen öljyn. 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hyvä kysymys... en ole koskaan kokeillut. Jos pakastaisin näitä, tekisin sen siinä vaiheessa kun olen pyörittänyt pallot, mutten vielä kuorruttanut niitä leivityksellä. Mutta ne kannattaa sulattaa ihan kunnolla ennen friteeramista, vaikka laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi. En usko että ne friteerattuina toimivat; elintarviketeollisuuskin joutuu tekemään aikanoisia kikkoja jotta meillä on esimerkiksi kalapuikkoja helposti käytettävissä ja pelkäänpä että kotipkastinen tehot eivät riitä pitämään leivityksen rapsakkana.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö eli ruotsiksi gubbröra.

Lapin puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikolle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin puikula oli Suomen ensimmäinen Suojatun alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan klassiset alkoholit kuten konjakki tai samppanja, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote, joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, ja muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä: juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta, miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi, että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alle jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin... Sellainen on kolmen aineksen jalopenopörpylä, johon rakastuvat kaikki!

Pasteijamuija iskee taas. 

Tänään on vappuaatto, trööt! Jotkut onnekkaat ovat ottaneet päivän vapaaksi ja pystyvät viettämään pitkää viikonloppua, mutta monelle sekä vappuaatto että vappupäiväkin ovat työtä täynnä. Silloin juhlaruokien kokkaaminen on viimeinen asia mielessä ja kenties asia, jossa kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Ja hei, me ollaan varmaan kaikki oltu siinä tilanteessa, missä on menossa kaverille bileisiin ja tajuaa vasta samana päivänä, että kutsussa mainitaan sana nyyttärit.

No, tässä tulee jalopenopörpylä joka pelastaa, kun aikaa kokkaamiselle ei ole, ja kun kaikki ainekset pitää saada alakerran pikkumarketista. Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin – tässä vain muutama syy, miksi näitä kannattaa ehdottomasti tehdä tänä vuonna vappupiknikille!

Ja muistinko mainita, että tähän tarvitsee vain kolme raaka-ainetta?

Ekan kerran tein näitä pasteijoita kuvausporukalle, kun olin keitraamassa mainoskuvauksia. Pitkän kuvauspäivän yksi tärkeimmistä aterioista on heti kuvauspaikalle saavuttaessa nautittava aamiainen. Aamiaisen voi joutua kattamaan mitä ihmeellisempään paikkaan: pellolle, suljetun toimistorakennuksen huoltokäytävään tai auton takakonttiin, josta se tarjoillaan 20 asteen pakkasessa. Keitraajana joutuu joka kerta miettimään erikseen, mitä pystyy missäkin olosuhteissa tarjoamaan, ja miten ne toteuttaa. Ja sekös tekee siitä hommasta ainakin minusta tuplasti mielenkiintoisempaa!

Etenkin kylminä päivinä ja ulkokuvauksissa haluan aina tarjota jotain lämmintä, mutta koska 30 hengen aamiaisen valmisteluihin ja pakkaamiseen on hyvin vähän aikaa, nopeat ja helpot ideat ovat kultaakin kalliimpia. Olen kunnostautunut esimerkiksi erilaisten frittatojen ja pasteijoiden tarjoamisessa, ja valmiit taikinat ovat keitraajan pelastus aamulla klo 5. Tällä kertaa halusin tehdä jotain juustoista, koska päivästä oli tulossa rankka lukuisine siirtymineen. Uhkarohkeasti päätin laittaa pasteijoihin myös jalopenoja. Arvelin, että koska valomiehet rakastavat Texas Pete -chilisoosia, ehkä jalopenot aamiaisella eivät olisikaan niin omituinen juttu. Ja näin syntyi jalopenopörpylä. 

Pasteijani menivät kuin kuumille kiville ja myös hullun yksinkertaista reseptiäkin tuli jaettua. Sittemmin olen valmistanut näitä pasteijoita kuvausten lisäksi mm. nyyttäreihin ja piknikille. Taikinana olen käyttänyt joskus myös valmista croissant-taikinaa (sitä purkista poksautettavaa!) ja täytteeksi raastanut kaikki jääkaapin sekalaiset juustonjämät. Näistä saa tosi nättejä, jos ne voitelee kananmunalla ja ripottelee päälle unikonsiemeniä, mutta jalopenopörpylät ovat yhtä fabulöös ilman hienoja koristeitakin. Kokeile ja ihastu!  

P.S. Mieheni kutsuu kaikenlaisia pasteijoita ja piiraita pörpylöiksi, siitä nämä pasteijat saivat nimensä <3 

JALOPENOPÖRPYLÄT

n. 12 kpl, valmistusaika 20 minuuttia + taikinan mahdollinen sulatus
  • 1 pkt lehtitaikinaa
  • n. 1 dl säilykejalopenoja
  • n. 100 g sulatejuustoa

Jos käytät pakastelehtitaikinaa, levitä taikinapalat leivinpaperille ja anna sulaa huoneenlämmössä. (Käytin tällä kertaa Lidlin valmista lehtitaikinaa, joka löytyy kylmiöstä valmisruokien luota, ja on heti valmista käytettäväksi ilman sulatusta.)

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Leikkaa taikina neliön muotoisiksi paloiksi. Jos taikina on kovin paksua, sitä voi halutessaan kaulita hieman. Paloittele sulatejuusto. Valuta jalopenot. Aseta jokaiselle taikinaneliölle nokare sulatejuustoa sekä pari jalopenoa. Taita taikina taskuksi kääntämällä neliön toinen puolikas kanneksi täytteille – voit tehdä joko suorakaiteita tai kolmioita. Paina reunat kiinni haarukalla. 

Paista 220-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia, tai kunnes taikina on paistunut kullanriskeaksi. Jäähdytä ja syö. 

Kommentit (7)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Mä otan puhelimeen screen shotin! Ja jos en selaa puhelimella vaan läppärillä ja löydän jonkun mielenkii toisen reseptin, otan puhelimella kuvan ruudusta.. LOL aika dorkaa mutta toimii mulla! :)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hmm.. en usko että voitaikina pysyy niin herkullisena jos sen uudelleenpakastaa kypsennettynä.. MUTTA jos sinulla on kiirettä ja saada minimoida juhlien valmistelut minimiin, voit valmistella kaiken valmiiksi kippoihin jo aamusta, eli viipaloida sulatejuuston, valuttaa jalopenot ja jopa ottaa taikinan jääkaappiin sulamaan. Näin kaikki on valmiiksi kätten ulottuvilla. Silti, resepti on niin helppo ettei tälläkään säästä aikaa kuin viitisen minuuttia. Mutta säästöä sekin! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat