Kirjoitukset avainsanalla sormisyötävät

Lapin Puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni Puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikonlopulle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin Puikula oli suomen ensimmäinen Suojatun Alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan, puhumattakaan klassisista alkoholeista kuten Konjakista tai Samppanjasta, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia, kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä. –Juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin Puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alla jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin... Sellainen on kolmen aineksen jalopenopörpylä, johon rakastuvat kaikki!

Pasteijamuija iskee taas. 

Tänään on vappuaatto, trööt! Jotkut onnekkaat ovat ottaneet päivän vapaaksi ja pystyvät viettämään pitkää viikonloppua, mutta monelle sekä vappuaatto että vappupäiväkin ovat työtä täynnä. Silloin juhlaruokien kokkaaminen on viimeinen asia mielessä ja kenties asia, jossa kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Ja hei, me ollaan varmaan kaikki oltu siinä tilanteessa, missä on menossa kaverille bileisiin ja tajuaa vasta samana päivänä, että kutsussa mainitaan sana nyyttärit.

No, tässä tulee jalopenopörpylä joka pelastaa, kun aikaa kokkaamiselle ei ole, ja kun kaikki ainekset pitää saada alakerran pikkumarketista. Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin – tässä vain muutama syy, miksi näitä kannattaa ehdottomasti tehdä tänä vuonna vappupiknikille!

Ja muistinko mainita, että tähän tarvitsee vain kolme raaka-ainetta?

Ekan kerran tein näitä pasteijoita kuvausporukalle, kun olin keitraamassa mainoskuvauksia. Pitkän kuvauspäivän yksi tärkeimmistä aterioista on heti kuvauspaikalle saavuttaessa nautittava aamiainen. Aamiaisen voi joutua kattamaan mitä ihmeellisempään paikkaan: pellolle, suljetun toimistorakennuksen huoltokäytävään tai auton takakonttiin, josta se tarjoillaan 20 asteen pakkasessa. Keitraajana joutuu joka kerta miettimään erikseen, mitä pystyy missäkin olosuhteissa tarjoamaan, ja miten ne toteuttaa. Ja sekös tekee siitä hommasta ainakin minusta tuplasti mielenkiintoisempaa!

Etenkin kylminä päivinä ja ulkokuvauksissa haluan aina tarjota jotain lämmintä, mutta koska 30 hengen aamiaisen valmisteluihin ja pakkaamiseen on hyvin vähän aikaa, nopeat ja helpot ideat ovat kultaakin kalliimpia. Olen kunnostautunut esimerkiksi erilaisten frittatojen ja pasteijoiden tarjoamisessa, ja valmiit taikinat ovat keitraajan pelastus aamulla klo 5. Tällä kertaa halusin tehdä jotain juustoista, koska päivästä oli tulossa rankka lukuisine siirtymineen. Uhkarohkeasti päätin laittaa pasteijoihin myös jalopenoja. Arvelin, että koska valomiehet rakastavat Texas Pete -chilisoosia, ehkä jalopenot aamiaisella eivät olisikaan niin omituinen juttu. Ja näin syntyi jalopenopörpylä. 

Pasteijani menivät kuin kuumille kiville ja myös hullun yksinkertaista reseptiäkin tuli jaettua. Sittemmin olen valmistanut näitä pasteijoita kuvausten lisäksi mm. nyyttäreihin ja piknikille. Taikinana olen käyttänyt joskus myös valmista croissant-taikinaa (sitä purkista poksautettavaa!) ja täytteeksi raastanut kaikki jääkaapin sekalaiset juustonjämät. Näistä saa tosi nättejä, jos ne voitelee kananmunalla ja ripottelee päälle unikonsiemeniä, mutta jalopenopörpylät ovat yhtä fabulöös ilman hienoja koristeitakin. Kokeile ja ihastu!  

P.S. Mieheni kutsuu kaikenlaisia pasteijoita ja piiraita pörpylöiksi, siitä nämä pasteijat saivat nimensä <3 

JALOPENOPÖRPYLÄT

n. 12 kpl, valmistusaika 20 minuuttia + taikinan mahdollinen sulatus
  • 1 pkt lehtitaikinaa
  • n. 1 dl säilykejalopenoja
  • n. 100 g sulatejuustoa

Jos käytät pakastelehtitaikinaa, levitä taikinapalat leivinpaperille ja anna sulaa huoneenlämmössä. (Käytin tällä kertaa Lidlin valmista lehtitaikinaa, joka löytyy kylmiöstä valmisruokien luota, ja on heti valmista käytettäväksi ilman sulatusta.)

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Leikkaa taikina neliön muotoisiksi paloiksi. Jos taikina on kovin paksua, sitä voi halutessaan kaulita hieman. Paloittele sulatejuusto. Valuta jalopenot. Aseta jokaiselle taikinaneliölle nokare sulatejuustoa sekä pari jalopenoa. Taita taikina taskuksi kääntämällä neliön toinen puolikas kanneksi täytteille – voit tehdä joko suorakaiteita tai kolmioita. Paina reunat kiinni haarukalla. 

Paista 220-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia, tai kunnes taikina on paistunut kullanriskeaksi. Jäähdytä ja syö. 

Kommentit (7)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Mä otan puhelimeen screen shotin! Ja jos en selaa puhelimella vaan läppärillä ja löydän jonkun mielenkii toisen reseptin, otan puhelimella kuvan ruudusta.. LOL aika dorkaa mutta toimii mulla! :)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hmm.. en usko että voitaikina pysyy niin herkullisena jos sen uudelleenpakastaa kypsennettynä.. MUTTA jos sinulla on kiirettä ja saada minimoida juhlien valmistelut minimiin, voit valmistella kaiken valmiiksi kippoihin jo aamusta, eli viipaloida sulatejuuston, valuttaa jalopenot ja jopa ottaa taikinan jääkaappiin sulamaan. Näin kaikki on valmiiksi kätten ulottuvilla. Silti, resepti on niin helppo ettei tälläkään säästä aikaa kuin viitisen minuuttia. Mutta säästöä sekin! :)

***

Totta! Menen tällä sotasuunnitelmalla. Kiitos vinkeistä ja reseptistä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vappuna en aio valmistaa perunasalaattia enkä kattaa montaa sorttia ruokaa. Rakastan juhlien järjestämistä, mutta nyt haluan vaputella mahdollisimman pienellä vaivalla. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettenkö tarjoaisi jotakin itse tehtyä: aion ottaa rennosti ja valmistaa vain yhden ruuan, jonka teen valmiiksi jo nyt viikonloppuna. Ja sellainen on mun juhlabravuuri lohipastrami.

Pastramin nimi viittaa yleensä Jenkeissä suosittuun naudan suolalihaan, mutta tässä ruuassa se tarkoittaa ainoastaan valmistustapaa, jossa lohen pinta paistetaan nopeasti, ja sen jälkeen maustetaan reippaalla otteella. Lihapastramiin kuuluu myös suolaliemi sekä jopa savustusta, mutta lohipastramissa maustettu lohi heitetään lopuksi pakastimeen maustumaan ja jähmettymään. Jäätynyt lohi otetaan puolta tuntia ennen tarjoilua huoneenlämpöön ja leikataan paloiksi. Ja sitten lohipastrami on valmis syötäväksi! 

Juhlapäivänä tämän herkullisen ruuan esillepanoon ja tarjoiluun menee siis enää 5 minuuttia. Lohipastrami on kaunista kuin karkki ja saa yleensä vieraat haltioitumaan. Siksi riittääkin, että pöytään katetaan yksi pomminvarma herkku ja muut antimet voivatkin tulla vaikka suoraan kaupan hyllyltä. 

Ota alta resepti ja tee juhliisi lohipastramia! 

Pssst! Torstaina blogissa ohjeet siihen, miten otat kaiken irti vapusta ja järjestät kunnon kinkerit vaivattomasti.

 

Kuvan lautaset Stockmann. Pellavaliinat Lapuan Kankurit.
Kuvan lautaset Stockmann. Pellavaliinat Lapuan Kankurit.

LOHIPASTRAMI

(G, M)
  • 1 kg tuoretta lohta, paksusta etuosasta
  • 1 rkl suolaa
  • 1 dl dukkah-maustetta (resepti täällä)
  • sormisuolaa ja yrttejä tarjoiluun

Nypi lohesta ruodot ja leikkaa fileen vatsapuolelta sentin leveydeltä kalaa pois, jotta saat siistin ja suorakulman muotoisen fileen. Leikkaa file vielä pituussuunnassa kahteen tai kolmeen tankoon. 

Laita leivinpaperi puhtaan leikkuulaudan päälle ja levitä dukkah siihen ohueksi kerrokseksi. 

Suolaa fileet ja paista tangot yksi kerrallaan kuumalla ja kuivalla rautapannulla joka sivulta nopeasti niin, että lohi saa väriä, mutta jää raa’aksi keskeltä. Nosta ruskistettu lohipala dukkah-mausteen päälle lepäämään.

Kun kaikki lohi on paistettu, pyörittele tankoja dukkah-mausteessa. Kääri tanko kerrallaan kelmuun ja nipistä tankojen päistä kelmu etusormen ja peukalon väliin ja kieputa rullia, kunnes kelmu kiristyy niiden ympärille ja saat lohitangosta tiiviin ’makkaran’. Käännä kelmun päät lohitangon alle ja kiinnitä esim. palalla maalarinteippiä. Pakasta vähintään 4 tuntia.

Noin 20 minuuttia ennen tarjoilua nosta jäiset tangot leikkuulaudalle, poista kelmu ja leikkaa terävällä veitsellä 1 cm viipaleiksi. Asettele tarjoiluvadille ja koristele esim. mizunan lehdillä tai versoilla. Ripottele päälle hieman sormisuolaa. Tarjoa heti, kun lohipastrami ei ole enää kohmeessa. 

Lohi vaatii pientä muotoilua ennen tangoiksi leikkaamista. En kuitenkaan heittänyt mitään pois: paistoin vatsapuolelta poistetun ohuen palan pannulla ja söin lounaaksi salaatin kera. 
Lohi vaatii pientä muotoilua ennen tangoiksi leikkaamista. En kuitenkaan heittänyt mitään pois: paistoin vatsapuolelta poistetun ohuen palan pannulla ja söin lounaaksi salaatin kera. 

Pannu saa olla todella kuuma. Lohessa on itsessään tarpeeksi rasvaa, joten jos sinulla on hyvä, paksupohjainen pannu (kuten rautapannu), se ruskistuu kauniisti kaikkialta.
Pannu saa olla todella kuuma. Lohessa on itsessään tarpeeksi rasvaa, joten jos sinulla on hyvä, paksupohjainen pannu (kuten rautapannu), se ruskistuu kauniisti kaikkialta.

Kuorruta lohitangot reippaasti dukkah-mausteseoksella.
Kuorruta lohitangot reippaasti dukkah-mausteseoksella.

Lohitangot voivat maustua pakkasessa jopa viikon. Ota ne ulos huoneenlämpöön vasta, kun kaikki muu on valmista. Jos juhlitte monta tuntia, ja ihmiset tulevat tipotellen, sulata ja tarjoile lohipastrami tanko kerrallaan.
Lohitangot voivat maustua pakkasessa jopa viikon. Ota ne ulos huoneenlämpöön vasta, kun kaikki muu on valmista. Jos juhlitte monta tuntia, ja ihmiset tulevat tipotellen, sulata ja tarjoile lohipastrami tanko kerrallaan.

Lohipastramin voi tarjota, miten haluaa, esimerkiksi leikata ja asetella ruislastun päälle pienen majoneesitipan kera. Se on myös nätti pienen salaatinlehden päällä, jos vieraissa on gluteenittomia. Jämät käärin seuraavana päivänä riisipaperiin kesärullaksi. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Valmista pääsiäisen lampaantähteistä piiraita!

Ystäväni Pipsa kutsuu minua pasteijamuijaksi, koska ensimmäinen ajatukseni eri tähteiden käyttöön on aina tehdä niistä pasteijoita.

Kannan lisänimeni ylpeänä, sillä pasteijoissa yhdistyy täydellisesti niin moni asia: ne on helppoja kuljettaa nyyttäreihin, niitä voi pakastaa, ne maistuvat niin alkuillasta kuin aamuyön nälkäänkin, ja niitä on helppo pakata mukaan ihmisille kotiin viemisiksi. Ja bonuksena: pasteijoissa ja pikkupiiraissa on mainio dipattavuus esimerkiksi Srirachaan tai tzatzikiin!

Pääsiäisenä moni, mukaanlukien minä, tarjoaa lampaanlihaa jossain muodossa, yleensä viuluna tai potkana. Jos tähteiksi jäi ylikypsää lihaa, kannattaa luu koluta läpi huolella ja pyöräyttää lihasta piiraat! Mikäpä mukavampaa kuin viettää yksi pääsiäisen ilta näpräten sellaisia ruokia, joihin ei arkisin yleensä ole aikaa.

Tällä kertaa tein piiraita Kreetta Järvenpään kukkien valokuvausworkshopiin – tsekkaa hänen blogikirjoituksensa ja hurmaavat kuvat kukista täältä

Tähän reseptiin sopii parhaiten ylikypsä, revitty liha; sisältä roseeksi paistettu karitsa on paras syödä ohuesti viipaloituna leivän välissä esimerkiksi sinapin kera. Täytteeseen laitoin lampaan lihan lisäksi karpaloita, hapankaalia ja mausteita.
Tähän reseptiin sopii parhaiten ylikypsä, revitty liha; sisältä roseeksi paistettu karitsa on paras syödä ohuesti viipaloituna leivän välissä esimerkiksi sinapin kera. Täytteeseen laitoin lampaan lihan lisäksi karpaloita, hapankaalia ja mausteita.

 

Käärin täytteet turkkilaiseen börek-taikinaan, jota saa turkkilaisista maustekaupoista. Börek-taikina on helppokäyttöistä, koska se on valmiiksi leikattu kolmion muotoisiin paloihin, ja se on filotaikinaa paksumpaa eikä siis repeä käärittäessä. Filotaikina sopii myös mainiosti tähän, samoin kuin kaupan valmiit pasteijataikinat – tyyli on vapaa! Minulla on myös takataskussani luottopasteijataikina, joka on kulkenut mukanani jo toistakymmentä vuotta, ja jonka lupaan postata lähiaikoina.

Laita piiraisiin täytettä pari ruokalusikallista, riippuen siitä minkä muotoisia piiraita olet tekemässä. Turkkilainen börek-taikina on nopea ja käyttövalmis, jos ei jaksa itse leipoa taikinaa.
Laita piiraisiin täytettä pari ruokalusikallista, riippuen siitä minkä muotoisia piiraita olet tekemässä. Turkkilainen börek-taikina on nopea ja käyttövalmis, jos ei jaksa itse leipoa taikinaa.

 

Piiraat voi voidella halutessaan tavalliseen tapaan munalla, mutta suosittelen kokeilemaan reseptini voi-munaseosta: voi ja keltuainen tekevät piiraiden pintaan upean kullanruskean pinnan ja kiillon ilman valkuaisen joskus vähän muovista makua.

Resepti on summittainen, koska on tapauskohtaista miten paljon lihaa jää yli. Mutta vaikka täytettä jäisi vaivaiset pari desiä, niin silti siitä saa venytettyä tarpeeksi täytettä riittämään noin kahdeksaan piiraaseen. Täytettä voi halutessaan jatkaa vaikka riisillä, pinaatilla, keitetyllä kananmunalla, fetalla, kevätsipulilla... Tee piiraista omannäköisiä ja -makuisia!

Börek-taikinaa saa esimerkiksi Alanyamarketeista

LAMMASPIIRAAT

(noin 16 kpl)

  • börek-, filo- tai pasteijataikinaa

täyte:

  • n. 4 dl ylikypsää lammasta
  • 2 dl karpaloita
  • 1 dl portviiniä tai sherryä
  • 1 dl punaista hapankaalia
  • dukkah-mausteseosta

Voiteluun:

  • 1 keltuainen
  • 2 rkl sulaa voita
  • seesaminsiemeniä tai kuivattuja yrttejä

Tee täyte. Laita karpalot ja portviini kasariin ja kiehauta. Laske lämpöä ja anna keittyä hiljaa muutaman minuutin ajan, kunnes karpalot pehmenevät ja pullistuvat. Yhdistä portviinissä keitetyt karpalot liemineen, revitty lammas sekä hapankaali. Mausta dukkah:lla.

Lusikoi täytettä taikinalle ja voitele reunat munaseoksella, kääri tai paina kiinni. Laita leivinpaperille. Toista kunnes kaikki täyte on käytetty. Voitele lopuksi pasteijat munavoiseoksella ja ripottele päälle koristeita. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram