Kirjoitukset avainsanalla helpot

Tällä tekniikalla syntyy niin hyviä krutonkeja, ettei paluuta edelliseen enää ole, varsinkin kun tajuaa, miten helppoja näitä on tehdä. 

Muutoin syön mukisematta eteeni kannetun ruoan, mutta jos saan valmiskrutonkeja, ne on vaan pakko nyppiä pois ruoasta. Jos ravintola käyttää valmiskrutonkeja, kyse ei ole mistään muusta kuin laiskuudesta tai siitä, ettei välitä ruoan mausta. 

Valmiskrutongit ovat niin kaukana maultaan oikeista krutongeista. Ja me suomalaisethan heitämme leipää roskiin oikein olan takaa: ostamme liian isoja leipäpakkauksia, emme syö paahtoleipäpussin kantapaloja tai ostamme enemmän kuin ehdimme kuluttaa. Nekin leivät olisi voitu jatkojalostaa jauhamalla korppujauhoiksi tai tekemällä krutonkeja ja lisäämällä leiville taas pari päivää lisää käyttöikää. 

Edellisessä postauksessani jaoin vihreän kanasoppani ohjeen. Paahdoin ruoan kanssa valkosipulikrutonkeja, joita tarjosin sopan kanssa lauantaina vieraille. Karamelliset valkosipulin palat ja rapsakat ja suolaiset krutongit antoivat keitolle aivan ihanan viimeisen silauksen ja mietin että tämä yksinkertainen resepti olisi hyvä jakaa! Tällä tekniikalla syntyy niin hyviä krutonkeja, ettei paluuta edelliseen enää ole, varsinkin kun tajuaa, miten helppoja näitä on tehdä. 

Krutongit sopivat tietenkin keittojen kanssa sekä salaatteihin, mutta näistä tuli niin hyviä, että koko perhe napsi näitä ihan muuten vaan suoraan kulhosta. 

Kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, krutongeissakin kannattaa käyttää hyviä raaka-aineita. Hyvää oliiviöljyä, laadukasta leipää ja sormisuolaa. 

Tykkään itse tehdä karkean muotoisia revittyjä krutonkeja, mutta tällä tyylillä voi myös aivan hyvin tehdä perinteisiä, säännönmukaisiksi leikattuja krutonkeja. Revityt krutonkipalat voi paahtamisen jälkeen repiä vielä pienemmiksi tai vaikka halutessaan rouhia ruoan päälle. 

Leiväksi kannattaa valita vähän kuivahtanut leipä ja mielellään juureen leivottu leipä, joka on minusta maukkainta leipää, ja joka myös säilyy hyvänä pitkään. Mutta krutongeiksi sopii myös jalostaa paahtoleipien jämät, ruisleipä tai vaikkapa avatusta pitaleipäpaketista jäänyt lätty, kaikki oikeastaan kelpaa! 

Tällä kertaa tein krutongin leivästä, jonka ostin tämän viikon maanantaina WeFood -kaupasta. WeFood on uuden Redi-ostoskeskuksen alimmassa kerroksessa sijaitseva hävikkiruokakauppa, jota pyörittää Kirkon Ulkomaanapu. Kaikki myytävät tuotteet ovat hävikkiä mukana olevilta yhteistyöyrityksiltä. Kaupassa työskentelee vapaaehtoisia ja ostamalla kaupasta tuotteita, tukee Ulkomaanavun toimintaa. Näin saadaan hävikkiruoka tehokkaasti kiertoon ja samalla tulee tehtyä hyvää. Valikoima vaihtelee päivittäin sen mukaan mitä on saatavilla, joka päivä löytyy kuitenkin Gateau-leipomon edellisen päivän leipiä, puolikas vaalea leipä maksoi 98 senttiä, ja olen sitä syönyt viikon mittaan oikein tyytyväisenä!

Näin teet valkosipulikrutongit

Tarvitset pannun ja pihdit. 

  1. Leikkaa leipä paksuiksi viipaleiksi. 
  2. Hienonna valkosipulia, 2–3 kynttä on sopiva määrä puolikkaalle vaalealle leivälle. Revi leipä käsin eri kokoisiksi paloiksi. Voit halutessasi myös kuutioida leivät veitsellä tai leikata ne tangoiksi, joka toimii kivasti alkupalakeiton tarjoilussa. 
  3. Kuumenna pannussa pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja lisää leivät öljyyn, levitä palat pannulle tasaisesti. Ei haittaa vaikka tuntuu, että leipäpalat imaisevat ensin oliiviöljyn itseensä, paahtuessaan öljyä tihkuu takaisin pannuun. Jos paahdat ison määrän leipää, tee se muutamassa erässä.
  4. Älä tässä vaiheessa sekoittele tai hämmennä pannua. Anna leipien paahtua keskikovalla lämmöllä rauhassa.
  5. Käytä pihtejä. Kun leivät paahtuvat yhdeltä puolelta kullanruskeiksi, käännä ne yksitellen. Paahda palat kauttaaltaan. Jos leipäpalat ovat kovin eri kokoisia ja jotkut paahtuvat aiemmin, voi nostaa pienempiä paloja jo sivuun pannulta. 
  6. Kun leivät ovat paahtuneet, siirrä ne pannun sivuun ja lorauta keskelle tilkka öljyä, lisää valkosipuli ja paahda nopeasti ruskeiksi, varo ettei valkosipuli pala. Valkosipuli paahtuu tosi nopeasti, joten ole tarkkana!
  7. Kun valkosipulit ovat paahtuneet, nosta pannu heti pois liedeltä, mausta suolalla ja kaada krutongit ja valkosipulit kulhoon. 

Jos ei aio syödä kaikkia krutonkeja muutamassa päivässä, kannattaa loppuja krutonkeja kuivattaa 60-asteisessa uunissa kiertoilmalla, jotta niistä lähtee kaikki kosteus, ja ne säilyvät hyvänä jopa päiviä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Porto Tónico on ihanan raikas juoma aperitiiviksi tai yömyssyksi.

Minusta on vihdoin tullut aikuinen – olen saanut kauan haaveilemani baarikaapin, johon laittaa kaikki lasit, drinkintekovälineet ja matkoilta poimitut lasiaarteeni! Ensimmäiseksi juomaksi päätin kokeilla ruokalehdestä bongaamaani uutta tuttavuutta, Porto Tónico -drinkkiä, jonka ainekset löytyivät valmiiksi kaapistani. Rakastuin! <3 

Remppamme on taas notkahtanut reippaasti eteenpäin ja nyt löysimme olohuoneeseemme sopivat senkit. Etsinnässä oli levarille ja vahvistimelle sopiva kaapisto: olemme kaksi vuotta roikkuneet nettihuutokaupoissa, kierrelleet huonekaluliikkeitä ja pohtineet erilaisia ratkaisuja löytämättä mitään molempia miellyttävää tai kukkarollemme sopivaa ratkaisua. Mutta sitten se oikea, juuri meidän kotiimme sopiva vaihtoehto odottikin meitä Vantaan Ikeassa. 

Ostimme kaksi Ikean Stockholm 2017 -kaapistoa ja laitoimme ne vieriviereen. Vaalea puu ja rottinki toi muuten tummia ja vanhaa puuta sisältävään sisustukseemme kivaa kepeyttä. Kaappien iso koko yllätti positiivisesti, näihinhän mahtuukin aivan valtavasti kaikkea!
Ostimme kaksi Ikean Stockholm 2017 -kaapistoa ja laitoimme ne vieriviereen. Vaalea puu ja rottinki toi muuten tummia ja vanhaa puuta sisältävään sisustukseemme kivaa kepeyttä. Kaappien iso koko yllätti positiivisesti, näihinhän mahtuukin aivan valtavasti kaikkea!

Jouluvalojen viritys kaappiin teki tästä hyllystä oman Sala-Tiki-Baarini!
Jouluvalojen viritys kaappiin teki tästä hyllystä oman Sala-Tiki-Baarini!

Varasin juomalaseilleni ylimmän kerroksen. Minulla on kaikennäköisiä matkoilta ja Suomesta löytynyttä lasitavaraa, jotka ovat pyörineet keittiön puolella tukkimassa kaikkia kaappeja. Se on kumma, miten paljon pienet sherrylasitkin voivat viedä tilaa maitolasien seassa. Nyt ne ja viinilasini ovat nätisti sulassa sovussa hyllyllä ja sopivan mukin valitseminen kullekin juomalle on helppoa ja silmää miellyttävää. Kaapin hyllykorkeus on täydellinen, sinne mahtuu jopa korkeammat viinilasit sekä karahvit. Alkoholit ja juomat majailevat edelleen keittiössä, korkealla pienten käsien ulottumattomissa, mutta nekin mahtuisivat kaappiin kivasti. Viimeinen silaus oli kaappiin viritetyt jouluvalot. Yömyssyn valmistaminen ei ole koskaan ollut näin nautinnollista! 

Rakastan sekalaista lasikokoelmaani ja nyt ne pääsevät oikeuksiinsa! Viinilaseina meillä on Stockmannin Casa-sarjan edullisia, mutta tyylikkäitä laseja. Kahden kissan ja lapsen taloudessa laseja hajoaa tämän tästä eikä pussin nyörit veny Riedeleihin. Baierilaisen Nachtmannin niittikuvioinen kristallikarahvi on suosikkini viinintarjoiluun, tai kun haluan tehdä juhliin ison satsin Negronia tai muuta aperitiiviä.
Rakastan sekalaista lasikokoelmaani ja nyt ne pääsevät oikeuksiinsa! Viinilaseina meillä on Stockmannin Casa-sarjan edullisia, mutta tyylikkäitä laseja. Kahden kissan ja lapsen taloudessa laseja hajoaa tämän tästä eikä pussin nyörit veny Riedeleihin. Baierilaisen Nachtmannin niittikuvioinen kristallikarahvi on suosikkini viinintarjoiluun, tai kun haluan tehdä juhliin ison satsin Negronia tai muuta aperitiiviä.

Kaikki aarteeni on hankittu käyttöön. Vasemmalla on kaksi ehjänä säilynyttä liköörilasia kristallilasisarjasta, jonka ostin vuosia sitten kaappeja tyhjentäneeltä ystävältä. Shaker on kirppislöytö, joka on odottanut oikeaa hetkeä, eli omaa baarikaappiani, päästäkseen tositoimiin.
Kaikki aarteeni on hankittu käyttöön. Vasemmalla on kaksi ehjänä säilynyttä liköörilasia kristallilasisarjasta, jonka ostin vuosia sitten kaappeja tyhjentäneeltä ystävältä. Shaker on kirppislöytö, joka on odottanut oikeaa hetkeä, eli omaa baarikaappiani, päästäkseen tositoimiin.

Eka tekemäni drinkki olikin uusi tuttavuus: Porto Tónico! Törmäsin juomaan uusimman Bon Appétit -lehden mainiossa, mukaansa tempaavassa matkajutussa, joka kertoo Lissabonista. Tyler Kordin kirjoittama artikkeli on ilahduttava ja viihdyttävä, nauroin monessa kohtaa ja taas iski matkakuume, varsinkin kun jutussa vierailtiin monessa itselleni vieraassa paikassa Lissabonissa. Kuumemittari nousi etenkin, kun Tyler Kordin kuvaili rakastuneensa tähän portviinipohjaiseen drinkkiin, jota hän päätyi matkansa aikana juomaan aina kun kynnelle kykeni. Jutun mukaan Porto Tónico -drinkit on kehitetty turisteille, mutta aivan sama. Jos se maistuu hyvältä, olkoon vaikka keksitty marsujen kuninkaalle.   

Hyökkäsin siis päistikkää kohti Bon Appétitin vinkkaamaan cocktailiin. Ja portviiniähän kaapistani löytyy: tämä portugalilainen väkevä viini tuntuu olevan suosittu lahjapullona. Ja vaikka portviini onkin hyvää, ei sitä tule kovinkaan usein nautittua ja niin pulloja onkin kertynyt vuosien varrella mun kaappiin jokunen.

Avaamaton portviini ei pahaksi mene, mutta moni ei tiedäkään, että avattuna portviini ei kestä kuukausien säilytystä. Ajat vaihtelevat portviinilaadusta riippuen, mutta yleinen nyrkkisääntö on, että mitä kypsempi portviini sen lyhyempi aika nauttia avattu pullo pois, ennen kuin sen maku kärsii. Hienoimmat laadut tulisi nauttia vuorokauden sisään, keskinkertainenkin portviini säilyy vain viikkoja. Joten, jos kaapissasi kummittelee viime jouluna avattu portviinipullo, kaada se viemäriin ja aloita harjoitukset alusta. Tunkkainen rusina ei ole toivottu makuvivahde tässä hienossa juomassa. 

Tässä drinkkini tekotarpeet: portviiniä, tonic-vettä sekä kukkurallinen lasi jäitä.
Tässä drinkkini tekotarpeet: portviiniä, tonic-vettä sekä kukkurallinen lasi jäitä.

Sen enempää Asiaa tutkimatta, tein juoman jutussa vilahtaneen virkkeen perusteella ”pari osaa Portviiniä, muutama osa tonicvettä”. Tonicina päätin kokeilla BTW Tonic -vettä, joka on perinteisin menetelmin valmistettu, ihanan aromikas tonic, jonka arvelin sopivan tähän. Portviiniksi lasiin hulahti portviiniä ekasta pullosta, joka osui käteeni. Lasissa pitää tietty olla kunnolla jäitä, nyt nojatulimatkustetaan etelään! 

Aah mä niin ymmärrän miksi Kord rakastui Portugalissa tähän drinkkiin ja uhkasi lisäävänsä sen brooklynilaisen ravintolansa listalle. Jos tunnet sangrian, Porto Tónicossa on paljon samaa, paitsi ilman sangrian överiä imelyyttä ja litsaantuneiden hedelmien makua. Vähän kuin joku olisi ottanut sangrian idean ja tehnyt siitä elegantin! Porto Tónico on ihanan raikas juoma aperitiiviksi tai yömyssyksi. Alkoholiprosentti juomassa jää melko matalaksi ja drinkki on oiva tapa tyhjennellä kaapeistaan portviinejä ja tehdä tilaa tulevan joulun lahjapulloille. 

Ja vitsit mikä yllätys olikin, että kun päätin kokeilla tätä drinkkiä, (josta ei ole jutussa yhtään kuvaa), rakastuin siihen ja totesin sen mainioksi ja yhdeksi lisäksi drinkkirepertuaariini, kävi ilmi, että tätä ei tehdä alkuunsa punaiseen portviiniin, vaan valkoiseen portviiniin. Valkoista ei nyt näköjään ole tähän talouteen lahjoitettu muutamaan vuoteen, joten juodaan nyt tämä syksy näitä aivan erinomaisia punaisesta portviinistä tehtyjä Porto Tónicoja ja nautiskellaan loppusyksyn lumosta. 

Porto Tónico syntyy yksinkertaisista aineksista yksinkertaisella tekniikalla.
Porto Tónico syntyy yksinkertaisista aineksista yksinkertaisella tekniikalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hurmaava viikunasalaatti ei vaadi paljon vaivannäköä.
Hurmaava viikunasalaatti ei vaadi paljon vaivannäköä.

Viikunat ovat täällä! Parhaimmat ovat niin kypsiä, että tihkuvat tahmeaa mehua ja repeävät jo kaupassa kahtia, jos ei ole varovainen. Ostimme Portugalin lomalla paikallisia viikunoita, ja tein niistä nopean kesäsalaatin kotijuustolla ja yrteillä. Kesän fiilis maistui lomakotimme terassilla ja nyt, kun viikunoita saa Suomestakin, aion pitkittää ihanan, helteisen kesän muistoa vielä hetken. 

Tämä herkullisen kaunis salaatti sopii alkupalaksi tai välipalaksi ja ei hurmaavasta ulkonäöstään huolimatta vaadi vaivannäköä.  

Olen aina rakastanut kotijuustoa, eli sitä tavallisissa supermarketeissa myytävää, hapatteella erotettua raikasta murenevaa juustoa. Kun olimme pieniä, isä kumosi juuston teelautaselle ja ripotteli päälle mustapippuria ja suolaa ja juusto syötiin siltä istumalta. 

Omassa keittiössäni kotijuusto taipuu juhliin sormisyötäviksi, kun siitä leikkaa leivän päälle paloja ja valuttaa niille hunajaa. Kotijuustoa voi murustaa salaatteihin tai käyttää paneer-juuston tapaan intialaisissa ruoissa. Ja se valkoinen muru mun viime viikon kurpitsakeiton päällä – kotijuustoa! 

Portugalin lomalla söimme paljon paikallista kotijuustoa, jota on tarjolla joka juustotiskissä ja on aina lähellä valmistettua. Sikäläinen versio on koostumukseltaan samanlaista kuin suomalainen, mutta siinä on voimakkaampi lehmän maku, sillä lailla ihasti navettainen! Joskus juustoihin oli lisätty tekovaiheessa yrttejä tai kukkia ja tätä aionkin kokeilla seuraavalla kerralla, jos teen juustoa kotona itse. 

Jos haluat kokeilla kotijuustoa, yksi hyvä resepti on Pipsan ricottajuusto, joka löytyy keittokirjastamme Samassa Liemessä.   

Portugalilainen freesi kotijuusto sopi helteisiin päiviin ja kun vielä ostimme torilta paikallisia viikunoita, oli salaatti viittä vaille valmis. Vuokratalomme pihasta poimin vähän rosmariinia ja sitruunaverbenaa, mutta yrtti kuin yrtti toimii, jopa kuivattuna. 

Rakastan tuoreita viikunoita ja voi veljet, miten vaikeaa on löytää Suomesta maukkaita sellaisia. Nyt viikunat ovat kypsyneet Euroopassa ja silloin myös pieniä eriä saapuu Suomeenkin ilahduttamaan viikunoiden ystäviä. Vaikka meillä ravataankin jo sienessä ja villavaatteet on kaivettu kesäsäilöstä, Etelä-Euroopassa on vielä helle ja sieltä alkaa saapumaan ihastuttavia hedelmiä ja vihanneksia. 

Mutta ole kaupassa tarkkana. Hurjan kallis, jopa 8 e kilolta maksava viikuna voi olla pettymys, jos se on poimittu liian ajoissa vain siksi, jotta siitä voidaan ottaa kiskurihinta. Hyvän viikunan ostamiseen ei ole mitään kikkaskonsteja, niitä ei voi rutistella menemään kaupassa, kuten avocadoja tai muita hedelmiä. Minä teen näin: katson viikunan väriä, sen pitäisi olla liilan roosa, muodon pullea ja sen tulisi tuntua käteen kepeältä. Ostan yhden, syön sen ja palaan hakemaan lisää, jos kauppias on osannut ostaa erän viikunoita, joissa maistuu aito hedelmä, eikä vastataitettu koivun oksa. 

Eikä hätää, jos tuoreita viikunoita ei löydy. Kuivattujakin viikunoita voi käyttää kaverina juustolle. Viikunalisukkeen kuivista viikunoista saa, kun ne laittaa kuumaan veteen likoamaan, kunnes ne pehmenevät. Purista sitten viikunoista ylimääräinen vesi pois, pilko pieneksi ja mausta ripauksella sokeria, balsamiviinietikkaa ja jopa tillikaisella sherryä. Pyöräytä ja anna maustua ennen käyttöä. 

Pidä tällä salaatilla yllä kesän tunnelmaa tai aloita sillä pitkä illallinen hyvien ystävien kanssa. Tarjoaisin tätä roseeviinin tai valkoviinin kera, taikka jonkin ei ihan rutikuivan kuplivan kera. Oli lasissa mitä tahansa, otetaan vielä yksi kesälle! 

Viikunaa ja kotijuustoa

  • 3–4 viikunaa
  • 50–100 g kotijuustoa
  • laadukasta neitsytoliiviöljyä
  • yrttejä

Kumoa kotijuusto keskelle lautasta. Huuhtele viikunat varovasti kylmällä vedellä. Leikkaa lohkoiksi tai revi juusto ympärille. Pirskottele viikunoille ja juustolle oliiviöljyä, viimeistele yrteillä ja tarjoa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kurpitsoja saa vihdoin kaupasta. Herkusta voi nauttia talvellakin, kun nyt jaksaa lohkoa kurpitsaa pakkaseen.

Olen aivan hulluna kurpitsaan. Kun aloitin blogini keväällä, tiesin jo, että tämä olisi tilaisuuteni levittää kurpitsojen ilosanomaa, jakaa parhaat vinkkini ja reseptini ja ehkä käännyttää joku toinenkin kurpitsanrakastajaksi. Enää piti odottaa syksyyn ja tässä sitä ollaan, nyt niitä vihdoin saa kaupoista! 

Kurpitsakausi tulee ja menee hujauksessa, joten nyt on syytä olla tarkkana ja raivata tilaa pakastimeen. Monta talvea itkin ikävääni, kun kurpitsat loppuivat kauppojen heviosastoilta. Onneksi myskikurpitsaa alkoi saamaan ympäri vuoden, mutta mikään ei voittanut perinteisen, ison kurpitsan makua ja koostumusta. Kunnes äkkäsin, että tätä vihannestahan voi pakastaa! 

Kurpitsan pakastaminen on helppoa ja vihannes ei ole siitä moksiskaan: se sopii samalla tavalla ruoanlaittoon, vaikka olisikin käynyt pakastimessa. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee todella paljon syötävää, ja siksikin sen pakastaminen on järkevää, ellei aio kokata kurpitsaa viikon jokaiselle aterialle. 

Tarvitset vain pari veistä; ison ja vahvan, jolla leikata kurpitsasta lohkoja, ja puukon tai muun pienen välineen, jolla kuoria kurpitsaa. Ison kurpitsan käsittelyyn menee tunnin verran aikaa, joten tykkään silloin ottaa lasin viiniä ja kuunnella lempipodcastiani. Homma ei eroa paljoa syksyn muistakaan säilöntäpuuhista, kuten sienten putsaamisesta. Rauhallinen käsin tekeminen on minulle parasta ajanvietettä työpäivän päätteeksi ja oma tapani meditoida. 
 

KURPITSAN PAKASTAMINEN:

Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Koverra siemenet pois.

Kuori kurpitsa ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi.

Pakasta pakastuspusseissa, noin 1 litran erissä.

Entä mitä kurpitsalla sitten tehdään? Valmiit kuutiot laitan suoraan pakastimesta keittoihin ja curreihin – lupaan jakaa teille lyömättömän herkullisen kurpitsacurryreseptini, jahka kotiudun reissusta! Mutta kurpitsakuutiot ovat myös käyttövalmiita pyreiksi tai vaikka pastaan ja risottoon. 

Kodin Kuvalehden numerossa 17 oli kurpitsaraviolieni ohje, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää näpertelystä ja haluaa tehdä viikonlopuksi jotain vähän juhlavampaa. Itse tehdyssä pastassa jos jossain maistuu minusta rakkaus lajiin: hyvät raaka-aineet, yksinkertaiset maut ja kädentaito, joka onnistuu vain, jos viihtyy keittiössä. 

Helpommin kurpitsan makuun pääsee tällä simppelillä sosekeitolla, jota tein Portugalin lomallani. Tässä keitossa maistuu kunnolla kurpitsa, ja sen salaisuus on uunissa paahtaminen, joka tuo esiin kurpitsassa piilevän lämpimän pähkinäisen maun. Mausta keittoa mieleiseksesi, meidän kesälomakodissa ei ollut pippuria kummempia mausteita ja keitosta tuli silti taivaallista, mutta kokeile esimerkiksi cayennepippuria, savupaprikajauhetta tai muskottia. 

Silkinsileä kurpitsakeitto

  • n. 1 kg tuoretta kurpitsaa kuorineen (tai n. 800 g kuorittuja paloja)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 purjon valkoinen osa
  • oliiviöljyä
  • sitruunan mehua
  • suolaa
  • vettä

Laita kurpitsat uunipellille. Leikkaa valkosipuli keskeltä halki ja laita puolikkaat leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paahda 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja paahtuneet. Nosta tarvittaessa kypsennyksen loppuvaiheessa lämpöä, jotta saat kurpitsaan paahtunutta väriä. Ota uunista hetkeksi jäähtymään. 

Suikaloi purjo ja kuullota kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Jos paahdoit kurpitsat kuorineen, lusikoi pehmeä hedelmäliha purjojen joukkoon. Purista valkosipulinkynnet kuorista kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Keitä 5 minuuttia, soseuta ja mausta sitruunan mehulla ja suolalla. 

Ja sitten varoituksen sana ja oppi kantapääni kautta: Ostin kerran Halloweenin jälkeen alennuksessa olleita lyhty-kurpitsoja, tiedättehän niitä, mihin on tarralla merkattu paikat silmille ja suulle... Ajattelin, että nyt olen tehnyt elämäni kaupat, mutta nämä kurpitsat eivät sitten maistuneet aivan miltään! Ne on kasvatettu siis ainoastaan muoto ja koko edellä, joten en suosittele ostamaan niitä ruoaksi, vaikka kuinka olisivat alessa. 

Kommentit (4)

Vierailija

Mä tajusin hiljattain, että kurpitsaakin voi kuoria kuorimaveitsellä... Helpottui homma huomattavasti!!

MJ

Varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tuo vihreäpintainen kurpitsa sama lajike kuin se joka on isona oranssi? Näin Prismassa noita vihreitä, mutta eivät olleet yhtä isoja kuin tuo sinun.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei lainkaan tyhmä kysymys! Mä ostin tämän kurpitsan Portugalin lomalla, en ole vastaavia nähnyt suomessa. Kurpitsalajikkeita on kymmeniä, olen tainnut itsekin nähdä niitä pienempiä vihreitä. Eri lajikkeilla on maku- ja koostumuseroja, mutta ei niin isoja, etteikö resepti kuin resepti kävisi kurpitsan kokkaamiseen. -Paitsi spaghettikurpitsa, jonka sisus on nimensämukaisesti spaghetin muotoista höhnää! Kokeile vaan rohkeasti kaikkia kurpitsoja. Yksi suosikeistani on pieni ja syvän oranssi hokkaido-kurpitsa, makunsa ja kätevän kokonsa vuoksi.

MJ

Kiitos vastauksesta! Taidanpa siis aloittaa keittojen keittelyn hokkaidokurpitsasta 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram