Kirjoitukset avainsanalla drinkki

Klassikkodrinkki Gin & Tonic muuntuu moneksi, kun siihen yhdistää rohkeasti erilaisia makuja. Esimerkiksi pieni loraus tuorepuristettua omenamehua tai hillotut puolukat ja verigreipin siivu tekevät ihmeitä. 

Tässä teille viikonlopuksi hurmaava uusi Silkkitien GT, jossa on kanelia, tähtianista, fenkolia, pippuria ja katajanmarjaa. Kehitin drinkin itsenäisyyspäivän vastaanottoomme, jonka vietimme jokavuotiseen tyyliin verkkareissa, napostelulautaset sylissä ja drinkkejä siemaillen. Talven juhlakausi on korkattu, kippis! 

Hehkutin aiemmin syksyllä meidän uutta baarikaappia, joka sai kauniit valot, ja jossa voin säilöä kaikki drinkkien tekoon tarvittavat välineeni. Nyt syksyn mittaan olen keitellyt siirappeja ja kehitellyt erilaisia juomia, maistellut alkoholeja ja myös löytänyt rakkauden gin & toniceihin. Salaisuus hyvään gin & toniciin on löytää laadukas gini – onneksi Suomessa on nykyään hienoja tislaamoita, joiden juomista syntyy aivan parhaat GT:t. Yksi suosikeistani on Kyrö Distilleryn Koskue, joka on tehty rukiiseen ja kypsytetty tammitynnyreissä. Kokeile myös Helsinki Distilling Companyn Helsinki Dry Giniä. Eikä pidä unohtaa panostaa myös tonicveteen, ostan omani pienissä 0,2 l pulloissa, esimerkiksi Lidlistä saa Franklin & Sonsin tonicvettä ja Alkoissa on iso valikoima erilaisia tonicvesiä. 

Kokeiluitteni ansiosta jääkaappiin on kertynyt hyvä valikoima siirappeja, jotka säilyvät hyvin pidettyinä jopa kuukausia. Tämänkin drinkin mausteseoksen ja siirapin voit tehdä hyvissä ajoin ja tehdä kädenkäänteessä drinkit pikkujouluvieraille, tai kun tekee mieli mausteista yömyssyä. 

Silkkitien GT

määrät yhteen drinkkiin
  • 4 cl ruisginiä (esim. Kyrö Distilleryn Koskue -giniä)
  • 2 cl limemehua
  • 2 cl maustesiirappia (resepti alla)
  • tonicvettä
  • jäitä
  • maustesokeria (resepti alla)
  • limelohkoja

maustesokeri lasiin:

  • 2 rkl katajanmarjoja
  • 2 tl fenkolinsiemeniä
  • 1 tl kokonaisia mustapippureita
  • 1 rkl ruokosokeria

maustesiirappi: 

  • 2 kanelitankoa
  • 4 tähtianista
  • 1½ dl vettä
  • 2 dl sokeria

Valmistelut:

Tee siirappi. Laita ainekset kasariin, kiehauta ja keitä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja siivilöi sitten. Siirapin voi valmistaa päiviä aiemmin, jääkaapissa säilytettynä siirappi säilyy jopa kuukausia. 

Valmista maustesokeri. Jauha katajanmarjat, fenkolinsiemenet ja mustapippurit maustemyllyssä tai huhmareessa hienoksi rouheeksi. Sekoita lopuksi ruokosokeri mausteisiin ja purkita. Mausteseos säilyy ilmatiiviissä purkissa kuukausia.

Drinkin kokoaminen: 

Levitä kerros maustesokeria teelautaselle. Hiero lasin reuna limelohkolla ja käännä lasi ylösalaisin maustesokeriin. Pyöräytä muutaman kerran sokerissa, jotta sokeri tarttuu lasin reunaan.

Kaada lasin pohjaan limemehu, siirappi ja gini. Sekoita, täytä lasi jäillä ja kaada lopuksi päälle tonicvesi, sekoita vielä kerran ja tarjoa. 

Tsekkaa myös hibiskusdrinkkini sekä sitruunasiirappijäälatte, johon keitettävä sitruunasherbet-siirappi sopii myös mainiosti drinkkien sekoitteluun!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Porto Tónico on ihanan raikas juoma aperitiiviksi tai yömyssyksi.

Minusta on vihdoin tullut aikuinen – olen saanut kauan haaveilemani baarikaapin, johon laittaa kaikki lasit, drinkintekovälineet ja matkoilta poimitut lasiaarteeni! Ensimmäiseksi juomaksi päätin kokeilla ruokalehdestä bongaamaani uutta tuttavuutta, Porto Tónico -drinkkiä, jonka ainekset löytyivät valmiiksi kaapistani. Rakastuin! <3 

Remppamme on taas notkahtanut reippaasti eteenpäin ja nyt löysimme olohuoneeseemme sopivat senkit. Etsinnässä oli levarille ja vahvistimelle sopiva kaapisto: olemme kaksi vuotta roikkuneet nettihuutokaupoissa, kierrelleet huonekaluliikkeitä ja pohtineet erilaisia ratkaisuja löytämättä mitään molempia miellyttävää tai kukkarollemme sopivaa ratkaisua. Mutta sitten se oikea, juuri meidän kotiimme sopiva vaihtoehto odottikin meitä Vantaan Ikeassa. 

Ostimme kaksi Ikean Stockholm 2017 -kaapistoa ja laitoimme ne vieriviereen. Vaalea puu ja rottinki toi muuten tummia ja vanhaa puuta sisältävään sisustukseemme kivaa kepeyttä. Kaappien iso koko yllätti positiivisesti, näihinhän mahtuukin aivan valtavasti kaikkea!
Ostimme kaksi Ikean Stockholm 2017 -kaapistoa ja laitoimme ne vieriviereen. Vaalea puu ja rottinki toi muuten tummia ja vanhaa puuta sisältävään sisustukseemme kivaa kepeyttä. Kaappien iso koko yllätti positiivisesti, näihinhän mahtuukin aivan valtavasti kaikkea!

Jouluvalojen viritys kaappiin teki tästä hyllystä oman Sala-Tiki-Baarini!
Jouluvalojen viritys kaappiin teki tästä hyllystä oman Sala-Tiki-Baarini!

Varasin juomalaseilleni ylimmän kerroksen. Minulla on kaikennäköisiä matkoilta ja Suomesta löytynyttä lasitavaraa, jotka ovat pyörineet keittiön puolella tukkimassa kaikkia kaappeja. Se on kumma, miten paljon pienet sherrylasitkin voivat viedä tilaa maitolasien seassa. Nyt ne ja viinilasini ovat nätisti sulassa sovussa hyllyllä ja sopivan mukin valitseminen kullekin juomalle on helppoa ja silmää miellyttävää. Kaapin hyllykorkeus on täydellinen, sinne mahtuu jopa korkeammat viinilasit sekä karahvit. Alkoholit ja juomat majailevat edelleen keittiössä, korkealla pienten käsien ulottumattomissa, mutta nekin mahtuisivat kaappiin kivasti. Viimeinen silaus oli kaappiin viritetyt jouluvalot. Yömyssyn valmistaminen ei ole koskaan ollut näin nautinnollista! 

Rakastan sekalaista lasikokoelmaani ja nyt ne pääsevät oikeuksiinsa! Viinilaseina meillä on Stockmannin Casa-sarjan edullisia, mutta tyylikkäitä laseja. Kahden kissan ja lapsen taloudessa laseja hajoaa tämän tästä eikä pussin nyörit veny Riedeleihin. Baierilaisen Nachtmannin niittikuvioinen kristallikarahvi on suosikkini viinintarjoiluun, tai kun haluan tehdä juhliin ison satsin Negronia tai muuta aperitiiviä.
Rakastan sekalaista lasikokoelmaani ja nyt ne pääsevät oikeuksiinsa! Viinilaseina meillä on Stockmannin Casa-sarjan edullisia, mutta tyylikkäitä laseja. Kahden kissan ja lapsen taloudessa laseja hajoaa tämän tästä eikä pussin nyörit veny Riedeleihin. Baierilaisen Nachtmannin niittikuvioinen kristallikarahvi on suosikkini viinintarjoiluun, tai kun haluan tehdä juhliin ison satsin Negronia tai muuta aperitiiviä.

Kaikki aarteeni on hankittu käyttöön. Vasemmalla on kaksi ehjänä säilynyttä liköörilasia kristallilasisarjasta, jonka ostin vuosia sitten kaappeja tyhjentäneeltä ystävältä. Shaker on kirppislöytö, joka on odottanut oikeaa hetkeä, eli omaa baarikaappiani, päästäkseen tositoimiin.
Kaikki aarteeni on hankittu käyttöön. Vasemmalla on kaksi ehjänä säilynyttä liköörilasia kristallilasisarjasta, jonka ostin vuosia sitten kaappeja tyhjentäneeltä ystävältä. Shaker on kirppislöytö, joka on odottanut oikeaa hetkeä, eli omaa baarikaappiani, päästäkseen tositoimiin.

Eka tekemäni drinkki olikin uusi tuttavuus: Porto Tónico! Törmäsin juomaan uusimman Bon Appétit -lehden mainiossa, mukaansa tempaavassa matkajutussa, joka kertoo Lissabonista. Tyler Kordin kirjoittama artikkeli on ilahduttava ja viihdyttävä, nauroin monessa kohtaa ja taas iski matkakuume, varsinkin kun jutussa vierailtiin monessa itselleni vieraassa paikassa Lissabonissa. Kuumemittari nousi etenkin, kun Tyler Kordin kuvaili rakastuneensa tähän portviinipohjaiseen drinkkiin, jota hän päätyi matkansa aikana juomaan aina kun kynnelle kykeni. Jutun mukaan Porto Tónico -drinkit on kehitetty turisteille, mutta aivan sama. Jos se maistuu hyvältä, olkoon vaikka keksitty marsujen kuninkaalle.   

Hyökkäsin siis päistikkää kohti Bon Appétitin vinkkaamaan cocktailiin. Ja portviiniähän kaapistani löytyy: tämä portugalilainen väkevä viini tuntuu olevan suosittu lahjapullona. Ja vaikka portviini onkin hyvää, ei sitä tule kovinkaan usein nautittua ja niin pulloja onkin kertynyt vuosien varrella mun kaappiin jokunen.

Avaamaton portviini ei pahaksi mene, mutta moni ei tiedäkään, että avattuna portviini ei kestä kuukausien säilytystä. Ajat vaihtelevat portviinilaadusta riippuen, mutta yleinen nyrkkisääntö on, että mitä kypsempi portviini sen lyhyempi aika nauttia avattu pullo pois, ennen kuin sen maku kärsii. Hienoimmat laadut tulisi nauttia vuorokauden sisään, keskinkertainenkin portviini säilyy vain viikkoja. Joten, jos kaapissasi kummittelee viime jouluna avattu portviinipullo, kaada se viemäriin ja aloita harjoitukset alusta. Tunkkainen rusina ei ole toivottu makuvivahde tässä hienossa juomassa. 

Tässä drinkkini tekotarpeet: portviiniä, tonic-vettä sekä kukkurallinen lasi jäitä.
Tässä drinkkini tekotarpeet: portviiniä, tonic-vettä sekä kukkurallinen lasi jäitä.

Sen enempää Asiaa tutkimatta, tein juoman jutussa vilahtaneen virkkeen perusteella ”pari osaa Portviiniä, muutama osa tonicvettä”. Tonicina päätin kokeilla BTW Tonic -vettä, joka on perinteisin menetelmin valmistettu, ihanan aromikas tonic, jonka arvelin sopivan tähän. Portviiniksi lasiin hulahti portviiniä ekasta pullosta, joka osui käteeni. Lasissa pitää tietty olla kunnolla jäitä, nyt nojatulimatkustetaan etelään! 

Aah mä niin ymmärrän miksi Kord rakastui Portugalissa tähän drinkkiin ja uhkasi lisäävänsä sen brooklynilaisen ravintolansa listalle. Jos tunnet sangrian, Porto Tónicossa on paljon samaa, paitsi ilman sangrian överiä imelyyttä ja litsaantuneiden hedelmien makua. Vähän kuin joku olisi ottanut sangrian idean ja tehnyt siitä elegantin! Porto Tónico on ihanan raikas juoma aperitiiviksi tai yömyssyksi. Alkoholiprosentti juomassa jää melko matalaksi ja drinkki on oiva tapa tyhjennellä kaapeistaan portviinejä ja tehdä tilaa tulevan joulun lahjapulloille. 

Ja vitsit mikä yllätys olikin, että kun päätin kokeilla tätä drinkkiä, (josta ei ole jutussa yhtään kuvaa), rakastuin siihen ja totesin sen mainioksi ja yhdeksi lisäksi drinkkirepertuaariini, kävi ilmi, että tätä ei tehdä alkuunsa punaiseen portviiniin, vaan valkoiseen portviiniin. Valkoista ei nyt näköjään ole tähän talouteen lahjoitettu muutamaan vuoteen, joten juodaan nyt tämä syksy näitä aivan erinomaisia punaisesta portviinistä tehtyjä Porto Tónicoja ja nautiskellaan loppusyksyn lumosta. 

Porto Tónico syntyy yksinkertaisista aineksista yksinkertaisella tekniikalla.
Porto Tónico syntyy yksinkertaisista aineksista yksinkertaisella tekniikalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meri-Tuulin drinkkibravuuri on kiinanruusuteestä ja korianterisiirapista tehty juoma. Lasin reunus on maustettu meksikolaisella Tajin-mausteseoksella.
Meri-Tuulin drinkkibravuuri on kiinanruusuteestä ja korianterisiirapista tehty juoma. Lasin reunus on maustettu meksikolaisella Tajin-mausteseoksella.

Olen löytänyt ihanan drinkin, jonka reseptin haluan jakaa teidän kanssa! Se syntyy kiinanruusuteestä, korianterisiirapista sekä limemehusta. Ja jos olen sillä päällä, lorautan joukkoon myös tequilaa. Tätä mä siemailen kuulaina iltoina meidän parvekkeella ja kuuntelen, kuinka satakieli ja muut lähimetsikön siivekkäät konsertoivat Itä-Helsingin yössä. 

Kun odotin esikoistamme, sukelsin mocktailien ja erilaisten mehujen maailmaan toden teolla, koska limpparin litkiminen ei ole minun juttuni. Harjoittelin erilaisten siirappien valmistusta sekä alkoholittomien drinkkien pohjia, kuten shrubeja, jotka ovat hedelmistä ja etikasta keitettyä lientä, ja jota on tarkoitus pidentää esimerkiksi kivennäisvedellä raikkaaksi kesäjuomaksi.

Ilokseni löysin myös monia nastoja drinkkireseptejä, jotka toimivat hyvin, vaikka niistä vain jätti alkoholin pois. Yksi niistä oli kiinanruusudrinkki, josta on tullut sittemmin mun bravuureja niin kotibaarissa kuin työkeikoillakin. Reseptin löysin aikoinaan Bon Appétit -lehdestä. Olen kääntänyt ja muokannut reseptin itselleni sopivammaksi. 

Tästä ajasta jäi takataskuun ennen kaikkea se oivallus, että kun tekee omaan kuivakaappiin muutaman maustetun siirapin ja pitää kylmässä aina jotain itse valmistamaansa mehua, on herkullisten drinkkien (alkoholittomien tai alkoholillisten) valmistaminen helppoa, ja tuo sen ekstrasilauksen tarjoiluihin, kun ystäviä tulee käymään. 

Kiinanruusuun juomassa törmäsin ensimmäisen kerran meksikossa, jossa flor de jamaica -mehu on tyypillinen kuuman päivän virvoitusjuoma. Toin aikoinaan reissusta kuivattuja kiinanruusun terälehtiä mukanani Suomeen, mutta sittemmin varastot ovat ehtyneet ja ilahduin suuresti, kun kukan kuivattuja terälehtiä alkoi löytymään myös Suomesta. Kiinanruusun terälehtiä saa ainakin Itäkeskuksen Puhos-ostoskeskuksesta Beno-nimisestä itämaisesta kaupasta. Kysy tuotetta nimellä hibiscus flowers. Kiinanruusua löytää varmasti muualtakin, tsekkaisin ainakin Alanyamarketin sekä Ruohonjuuret ja It's Puret. Ja mikäli asuu kauempana, kiinanruusun terälehtiä saa varmasti tilattua esimerkiksi Amazonin kautta. 

Drinkin reunaan pyöräytän maustereunuksen ostamastani meksikolaisesta Tajin-mausteseoksesta, mutta reunukseksi käy vallan hyvin hieno merisuola, kuten yhdessä suosikkidrinkeistäni margaritassa

KIINANRUUSUDRINKKI

korianterisiirappi

  • 2,5 dl vettä
  • 1,5 dl sokeria
  • 5 dl korianterin lehtiä ja varsia (1 puntti tai 2-3 ruukkua)

kiinanruusutee

  • 7,5 dl vettä
  • 1,5 dl hibiskuksen kuivattuja kukkia

drinkki

  • n. 1½ dl hibiskusmehua
  • 3-4 cl korianterisiirappia
  • ½ limen mehu
  • 6 cl mezcalia tai tequilaa
  • korianterin lehtiä
  • jalopenoviipaleita
  • Tajin-maustetta
  • jäitä

Edellisenä päivänä:

Tee ensin korianterisiirappi. Kuumenna vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoita kunnes sokeri liukenee. Kun siirappi kiehahtaa, kaada se koriantereiden päälle ja painele lehtiä ja varsia alas, kunnes ne kastuvat kokonaan siirappiveteen. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi, siivilöi ja pullota. Laita jääkaappiin.

Tee hibiskusmehu. Kiehauta vesi isossa kattilassa, sammuta liesi ja lisää kuivatut kukat veteen. Hauduta 10 minuuttia, siivilöi mehu ja pullota. Laita jääkaappiin. 

Drinkin kokoaminen:

Levitä Tajin-maustetta teelautaselle. Pyöritä limelohkoa lasin reunaa pitkin ja käännä lasi nurinpäin mausteeseen. Täytä lasi jäillä. Kaada päälle siirappi ja limen mehu, seuraavaksi mezcal tai tequila. Sekoita. Lisää hibiskusmehu ja viimeistele jalopenoviipaleilla ja tuoreella korianterilla. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Fat Lizardin kanssa.

Mitä syntyy kun yhdistää korttelibistron ja espoolaisen pienpanimon? Mutkatonta krouvia ruokaa, joka on valmistettu hyvällä meiningillä, aidoista raaka-aineista. Kun mukaan heittää pari sirkkaa, syntyy menu, joka on ajan hermoilla. 

Sain kutsun tulla tutustumaan ravintola Fat Lizardiin. Mieheni kävi ravintolassa jo alkuvuodesta isolla ukkoköörillä ja kehui paikkaa mainioksi illanviettomestaksi oluineen, ribseineen ja herkullisine burgereineen. Kuulostaa niin hänelle suunnitellulta paikalta, varsinkin kun kävi ilmi että pubin puolella voi myös seurata Valioliigan otteluita. 

Mutta entä miten paikka taipuu mimmiporukalle, josta osa ei välitä oluesta ja joita voisi hyvänä päivänä kutsua tarkaksi siitä mitä ravintolassa tarjotaan? Ehei, emme ole nirsoja! -Syömme oikein hyvällä ruokahalulla kaikenlaista, mutta omissa ystävissäni suurin osa on melkoisia herkuttelijoita ja hyvä ruoka ja juoma ovat keskeisessä osassa kun vietetään yhdessä aikaa. Ei siis ole aivan sama missä tavataan kun mennään syömään. 

Otin siis kutsun ilolla vastaan ja pyysin mukaani kolme hyvää ystävää seikkailulle Espooseen, testaamaan Fat Lizardin konseptin ja tietenkin kälättämään

Alkuvuonna avatun Fat Lizardin takaa löytyy ravintoloitsija Andy Solomon. Hänet tunnetaan parhaiten Herttoniemessä sijaitsevasta Treffi Pubistaan, jonka räkäiset lähiökapakkatomut hän puisteli ja teki 20 vuotta vanhasta ’Treffistä’ aidon korttelibistron, jonka burgereita monet pitävät Helsingin parhaina. 

Ravintola syntyi yhteistyössä samannimisen panimon kanssa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä. Soppaan on lisätty
vielä Fat Lizard -panimon Topi Kairenius, joka on Suomen ahkerin elintarvikehyönteisten lähettiläs ja hyönteisyrittäjä itsekin. Fat Lizardissa on muutamassa alkupalassa sirkkoja ja kun hyönteisten kasvatus ja saatavuus lisääntyvät Suomessa, hyönteisiä on luvassa myös pääruokiin. 

Astuessamme sisään torstai-iltana, yllätyimme siitä, että ravintola oli aivan täynnä. Toimivasti suunnitellussa tilassa on pubipuoli, johon ruoat tilataan tiskiltä ja joka oli kuuden jälkeen täynnä kansainvälisiä opiskelijaporukoita. Ruuduilla pyöri lätkää. Tilan peräosassa on sitten varsinainen a la carte puoli, joka on lämpimästi valaistu ja tunnelmaltaan kutsuva. 

Silmiin pisti heti asiakkaiden monenlainen kirjo: oli kaksi lapsiperhettä, muutamia pariskuntia treffeillä sekä lukuisia ystäväporukoita, emmekä olleetkaan ravintolan ainoa mimmijengi. 

Meidän tarjoilija Boris otti tilanteen haltuun mainiosti: Lauralle, joka ei pidä oluesta, hän suositteli vadelma-souria, minä ja Pervin otimme Fat Lizard panimon California Palealet ja Satu aloitti skumpalla. 

Sain mieheltäni vinkit siihen, mitä kannattaa ehdottomasti tilata, joten päätimme ottaa ainakin hänen kehumaansa ”hyppysirkka-annosta” eli Cajun-Hoppersia sekä karamellipossua. Lisäksi otimme alkuun rapukakut. Mitä ilmeisimmin Fat Lizardissa ollaan totuttu siihen, että asiakkaat haluavat maistaa vähän kaikkea, sillä meille tuotiin pyytämättä pienet lautaset; tarjoilijamme osasi veikata että kierrättäisimme muuten annoksia sikin sokin keskenämme. 

Boris suositteli meille alkuun oluen ja skumpan sivuun rapeita sirkkoja ja pähkinöitä. Ekstrarapeat sirkat olivat hyvin maustettuja; täydellinen pikku purtava, jotka voisin kuvitella napsivani kylmän bissen kanssa ja jopa taipuvani joskus katsomaan vähän ison ruudun urheiluakin. Olen suhtautunut hyönteisiin vähän skeptisesti – toistaiseksi olin vain maistellut ruokia joissa hyönteisten osa ruoassa on ollut lähinnä viihteellinen. 

Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme
Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme

Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia
Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia

Alkupalat loistivat ja olivat illallisemme suosikkeja. Karamellipossussa oli rapean ja tahmean possunkyljen kaverina aivan pimeän hyvä sinihomejuustokastike. Ja taas murtui pala hyönteis-ennakkoluuloani: Cajun-Hoppersit olivat alkupaloista ja kenties koko illan ruoista lemppariannokseni. Hyönteiskeksin päällä oli muikean makuista hummusmajoneesia, rapeita sirkkoja ja pikkelöityä kurkkua. Jopa annoksessa ollut chilikastike oli itse tehtyä ja sen vuoksi kaikki maut upeassa balanssissa. Tätä olisi voinut syödä pääruokakokoisenakin! 

Pääruokien valinta oli vaikeaa ja venytimme niiden tilaamista alkupalojen jälkeen – tämä ei olisi monessa ravintolassa mahdollista, mutta Fat Lizardin tyyliin kuuluu, että ruokaa voi tilata milloin vaan lisää tai sitten ottaa pelkkiä alkupaloja ja särpiä olutta jos siltä tuntuu. Boris jeesasi pääruokien valinnassa. Hän tuntee listan läpikotaisin ja osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ruoista ja niiden mauista ja raaka-aineista. Mietimme yhdessä hänen kanssaan sellaisen kokonaisuuden, että pääsisimme maistamaan mahdollisimman monipuolisesti eri makuja. Skippasimme kuitenkin burgerit ja pizzat, niitä varten emme tänne tulleet. 

Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.
Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.

Fat Lizardin pääruoat ovat kookkaita. Yhdestä pääruoasta riittää hyvin kahdelle hengelle, kun alla on alkupalat. Etenkin Lizardin platter –annokset sopivat mielestäni paremmin kamun kanssa jaettavaksi ja niillä on sen verran hintaakin. Tilasimme niistä 38 € maksavan surf’n’turf version. Se sisälsi puolikkaan hummerin, naudan petit tender -lihaa ja porsaan kyljyksen. Kaikki olivat käyneet keittiön puu-uunin tai hiiligrillin kautta. Black Anguksen petit tender -lihan kevyt savu ihastutti ja tämä pehmeä liha oli pääruoista ehdoton suosikki. Platterin toinen yllättäjä oli vaatimattoman näköinen pico de gallo-salsa, joka oli niin hyvin tehtyä ja maukasta, että tilasimme sitä vielä yhden kulhon lisää ja söimme sitä vähän kaiken kanssa.

Yksi porukastamme halusi tilata kasvisruokaa ja kasvisburgeria tai pizzaa lukuun ottamatta vaihtoehtoina ei ollut kuin halloumisalaatti. 

Ja nyt tulee tunnustus: vihaan halloumia. En voi ymmärtää sen kumisuutta, suolaisuutta ja etenkään sitä että aina kun on grillibileet, joku tuo paketin halloumia ja iskee sen ritilälle. Ja heti perään toinen tunnustus: nyt ymmärrän että se pitää tehdä kuten Fat Lizardissa, jossa halloumi friteerataan. Poissa oli grillatun, maitoista nestettä tihkuvan halloumin rasvainen tuhtius, Fat Lizardin halloumisalaatti oli nappisuoritus. 

Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.
Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.

Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.
Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.

Jälkkärien kohdalla minä luovutin, en niin välitä makeasta ja tilasin itselleni lempidrinkkini negronin. Mimmit tilasivat kolme jälkiruokaa: Crack Pie, Donut Trump ja Flaming Alaska tuotiin pöytään yhdellä isolla vadilla, koska Boris arvasi että hyökkäisimme kuitenkin taas ruokien kimppuun kuin hyeenat. Kaikkien suosikki oli crack pie, jossa kaura, suolakaramelli ja banaani lyövät hynttyyt yhteen. Lopetimme illallisen piukeina ja onnellisina. 

Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!
Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!

Yhteistä kaikille Fat Lizardin ruoille oli rehellinen ja käsin tehty fiilis, joka sekä näkyi, että maistui annoksissa. Oli talon omaa chilikastiketta, joka annoksessa omat maustetut majoneesit ja kastikkeet ja salaatin kohdalla ei oltu sorruttu tukun valmiiseen salaattipohjaan. Pääruoat ovat tosiaan aika reiluja ja hinnakkaitakin, mutta niistä riittää hyvin kahdelle hengelle jos ottaa alkuun muutaman alkupalan.   

Ruoan ohella Fat Lizardin parhaimmaksi asiaksi nousi itse ravintolan konsepti ja palvelu. Ravintola on mutkaton, palvelussa juuri sopivaa pelisilmää ja ruoka krouvia. Tulisin tänne uudestaankin ystäväporukan kanssa vaihtamaan kuulumisia tai sitten vanhempieni ja pienen lapsemme kanssa kolmen sukupolven dinnerille; tilaisin taas pöydän täyteen ruokaa ja juomaa ja nautiskelisimme pitkän kaavan mukaan, ilman pönötystä ja aikatauluja. Kuten esimerkiksi Italiassa on tapana. Paitsi että Fat Lizardin löydät vartin metromatkan päästä Otaniemestä, Espoosta. 

 

 

Kommentit (2)

ei ötököitä kiitos!

Kyllä jäisi meikäläiseltä ötökkäkammoiselta mokomat syömättä! Inhon väristyksiä tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ymmärrän, ötökät ei ole jokaisen juttu! Olen elämässäni maistellut vaikka mitä ötökkäruokia ja pakko myöntää että matojen syöminen tekee mulla edelleen tiukkaa. Minusta nuo sirkat maistuvat ja tuntuvat suussa ihan friteeratulta sipulirouheelta (sitä mitä on hodareissa), joten niistä on helppo aloittaa jos joskus päätätkin tarttua haasteeseen. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram