Kirjoitukset avainsanalla nyyttärit

Taikinasta voi tehdä niin puolikuun muotoisia suljettuja piroshkeja kuin avonaisia, pehmyttaikinaisia piirakoita. 

Tänään ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä esittelen yhden kaikkien aikojen suosikkireseptini: venäläisen piroshki-taikinan ohjeen. Palstalleni leivoin pasteijani herkullisella ja helpolla pekoni-hapankaalitäytteellä, mutta pasteijoita voi täyttää niin monella muullakin ihanuudella, että jaan tässä teille kaksi muuta herkkutäytettä!

Ostin aikoinaan itselleni lähes viisi kiloa painavan venäläisen ruoanlaiton järkäleen, joka esittelee Venäjän, ja sen naapurimaiden ruokakulttuuria. Kirjasta yksi resepti pisti silmään: venäläiset pasteijat piroshkit. Niitä piti tehdä heti, hapankaalilla täytettynä. Pasteijani olivat hitti. 

Nyt ohje on kulkenut mukanani jo toistakymmentä vuotta; sen avulla olen leipaissut pasteijoita kaikenlaisiin kinkereihin tupareista polttareihin. Resepti on monipuolinen, sillä sen väliin voi laittaa lähes mitä vaan mitä keksii ja taikinastakin voi tehdä niin puolikuun muotoisia suljettuja piroshkeja kuin avonaisia, pehmyttaikinaisia piirakoita. 

Kuten usein keittokirjoille käy, ne ovat minulle inspiraation lähde ja rakkaita, vaikken kokkaisi niistä yhtäkään reseptiä, ainakaan pilkuntarkasti. Tästä järkäleestä en ole tehnyt kuin piroshkeja, mutta se riittää kirjalle lunastaakseen paikkansa kirjahyllyssäni. 
Kuten usein keittokirjoille käy, ne ovat minulle inspiraation lähde ja rakkaita, vaikken kokkaisi niistä yhtäkään reseptiä, ainakaan pilkuntarkasti. Tästä järkäleestä en ole tehnyt kuin piroshkeja, mutta se riittää kirjalle lunastaakseen paikkansa kirjahyllyssäni. 

Roiskeista huomaa, että kirjan piirakka-aukeama on ollut ahkerassa käytössä. 
Roiskeista huomaa, että kirjan piirakka-aukeama on ollut ahkerassa käytössä. 

Se, mikä tekee tästä piirakkataikinasta ylivertaisen, on sen koostumus ja monipuolisuus. Se on pehmyttä kuin pullataikina ja vaikka siihen leivotaankin viisi varttia voita, se ei ole niin rasvainen kuten lehtitaikinat tai kaupan valmiit piirakkataikinat, ja soveltuu siksi myös hennoille raaka-aineille, kuten broilerille. 

Mä aina valitan, etten osaa leipoa makeita juttuja eikä leivonta muutenkaan ole verissä, mutta pasteijoiden kohdalla asia on toisin. Tällä taikinareseptillä olen aina valmis leipomaan pasteijat jos toisetkin, ja kuljettamaan ne mukanani nyyttäreille, sikäli mikäli vaan maltamme olla napsimatta niitä suoraan uunipelliltä. 

Uusimman Kodin Kuvalehden palstallani olen täyttänyt pasteijat hapankaalilla ja pekonilla, mutta tässä tulee kaksi muuta, aivan loistavaa reseptiä täytteiksi: lampaankääpämuhennos ja punasipuli-fetamuhennos. Molemmat täytteet voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä. 

Itse piroshkiresepti seuraa jutun perässä, samoin kuvat siitä, millä tekniikalla leivon omani. 

Jos sinäkin olet pasteijamuija/ukkeli, tsekkaa myös nämä blogini muut piiraat ja pasteijat: Näiden lammaspiiraiden täyte kääritään turkkilaiseen börektaikinaan, mutta se sopii aivan yhtä hyvin piroshkitaikinankin sisään. Tsekkaa myös helppoa helpommat voitaikinaan tehdyt jalopenopörpylät sekä äitini kuuluisat lihapiirakat

Pasteijoiden hellimää viikonloppua ihmiset! <3

P.s. Jos olet Helsingin Ruoka & Viini -messuilla, tule moikkaamaan minua perjantaina näytöskeittiöön ja lauantaina sekä sunnuntaina Lidlin osastolle, jossa päivystän koko päivän ja näytän tasatunnein, miten teet loppuvuoden pippaloihin näyttävän juustotarjottimen. 

Lampaankääpämuhennos

  • 2 litraa sieniä, esimerkiksi lampaankääpiä tai kantarelleja
  • 120 g ranskankermaa
  • 1 tl dijonin sinappia
  • vettä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Pilko sienet 1x1 cm kuutioiksi. Lämmitä voita ja rypsiöljyä pannussa ja kuullota siinä sienet pehmeiksi. Lisää ranskankerma, dijonin sinappi, pieni ripaus suolaa ja noin 1 dl kylmää vettä ja kiehauta. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes neste keittyy kasaan ja sienimuhennos on paksua (täyte kiinteytyy vielä jäähtyessään). Lisää tarvittaessa vettä, jos se haihtuu liian nopeasti. 

Mausta suolalla ja mustapippurilla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. 

Punasipulia ja fetaa

  • 5 punasipulia
  • ripaus fenkolin siemeniä
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl fenkolinsiemeniä
  • 1 korkillinen punaviinietikkaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • 100g (½ pkt) fetajuustoa

Suikaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Lämmitä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä laakeassa pannussa keskilämmöllä ja levitä sipulirenkaat pannuun. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä 30 minuuttia aina välillä sekoitellen, älä ruskista. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää sokeri, fenkolinsiemenet sekä punaviinietikka. Sekoita ja hauduta vielä 5 minuuttia. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja täytä piiraat sipulilla ja murustamalla fetaa päälle. 

Kauli taikinasta muutaman millin paksu pitkä kaistale. Laita lusikalliset täytettä noin 5 cm väleihin toisistaan.
Kauli taikinasta muutaman millin paksu pitkä kaistale. Laita lusikalliset täytettä noin 5 cm väleihin toisistaan.

Käännä taikina täytteiden päälle kanneksi, painele kämmenellä ilmakuplat pois.
Käännä taikina täytteiden päälle kanneksi, painele kämmenellä ilmakuplat pois.

Leikkaa pasteijat irti isolla juomalasilla niin, että taikinaa jää sentin verran täytteen ympärille.
Leikkaa pasteijat irti isolla juomalasilla niin, että taikinaa jää sentin verran täytteen ympärille.

Taikinaa voi käyttää myös monella muulla tavalla: tässä leikkasin ensin lasilla ympyröitä, jotka kaulin ohuiksi, täytin ja aion nipistää reunat kiinni karjalan piirakoiden tapaan. Tee erilaisia kokeiluita!
Taikinaa voi käyttää myös monella muulla tavalla: tässä leikkasin ensin lasilla ympyröitä, jotka kaulin ohuiksi, täytin ja aion nipistää reunat kiinni karjalan piirakoiden tapaan. Tee erilaisia kokeiluita!

Paina piiraiden reunat kiinni vielä haarukalla ja tee muutama reikä pintaan, niin ilma pääsee ulos.
Paina piiraiden reunat kiinni vielä haarukalla ja tee muutama reikä pintaan, niin ilma pääsee ulos.

Kokeilin tällä kertaa myös leipoa kranssin: kaulitsin taikinasta ison levyn, johon levitin sienitäytettä ja rullasin pötköksi ja yhdistin päät. Voitelun jälkeen leikkasin kranssiin saksilla viillot. Kranssia saa paistaa uunissa puolisen tuntia, jotta se kypsyy sisältä.
Kokeilin tällä kertaa myös leipoa kranssin: kaulitsin taikinasta ison levyn, johon levitin sienitäytettä ja rullasin pötköksi ja yhdistin päät. Voitelun jälkeen leikkasin kranssiin saksilla viillot. Kranssia saa paistaa uunissa puolisen tuntia, jotta se kypsyy sisältä.

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Malta olla täyttämättä piiraita liikaa, vajaa ruokalusikallinen riittää puolikuun muotoiseen pasteijaan. 
  2. Pasteijoiden sivelyyn tarkoitettu voi-keltuaisseos on suosikkitapani voidella leivonnaisia, sillä tulee kiiltävä ja kullankeltainen pinta, joka pysyy pehmeänä. Valkuainen maistuu usein leivonnaisten pinnassa, joten säästän ne vaikka aamiaismunakkaaseen tai muuhun ruoanlaittoon. 
  3. Ruiskuta taikinan pintaan pullolla vettä, jotta se ei kuivu, ellet suoraan ala leipomaan piiraita heti kohottamisen jälkeen. Taikinan voi myös kohottamisen jälkeen peittää kelmulla ja säilyttää jääkaapissa aina seuraavaan päivään asti. 
  4. Sienikausi vetelee viimeisiään, joten tähän reseptiin voi myös käyttää hyvin pannun kautta pakastettuja sieniä taikka kuivattuja, jotka turvotetaan lämpimässä vedessä. Tällöin paistetuiksi sieniksi riittää vajaan litran verran ja kuivatuiksi litran verran. Sienien määrällä suhteessa kermaan ei ole niin paljon väliä, pasteijoita täyttäessä voi soveltaa, jatkaa ja maustaa oman maun mukaan taikka tehdä molempia täytteitä vaan vähän. 

 

Maailman paras pasteijataikina

(ainakin Meri-Tuulin mielestä)
noin 24 piirakkaa
valmistusaika 30 min + kohotus 90 min
  • 1 pala tuoretta hiivaa (tai 3 rkl kuivahiivaa)
  • 2½ dl täysmaitoa
  • 2 tl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 125 g voita, huoneenlämpöisenä
  • 2 keltuaista 
  • n. 5 dl vehnäjauhoja + lisää leipomiseen

viimeistelyyn:

  • 1 keltuainen
  • 2 rkl sulaa voita

Lämmitä maito ja kaada kulhoon. Murusta hiiva maidon joukkoon, lisää sokeri ja suola ja sekoita. Jätä keittiön pöydälle vartiksi muhimaan. 

Vaahdota voi kulhossa, lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja vatkaa sileäksi. Lisää hiiva-maitoseos ja sekoita sileäksi, lisää jauhot vähän kerrallaan kunnes saat kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoista. 

Kumoa taikina jauhotetulle työtasolle ja vaivaa 10 minuuttia. Laita liinalla peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi. 

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle työtasolle, jaa neljään osaan. Painele taikinapallo tangoksi ja kauli se ½ cm paksuksi, suorakaiteen muotoiseksi noin 15 x 40 cm kokoiseksi levyksi. Lusikoi teelusikalla levylle täytettä riviin niin, että täytenokareet ovat 5 cm päässä toisistaan. Käännä taikinalevyn lähinnä oleva reuna täytteiden päälle kanneksi, painele ilmakuplat pois ja leikkaa piiraat irti taikinasta lasilla. Sulje saumat painamalla haarukalla tai nipistämällä kiinni. 

Voitele valmiit piiraat keltuaisen ja sulan voin seoksella ja paista 180-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat paistuneet kullankeltaisiksi.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin... Sellainen on kolmen aineksen jalopenopörpylä, johon rakastuvat kaikki!

Pasteijamuija iskee taas. 

Tänään on vappuaatto, trööt! Jotkut onnekkaat ovat ottaneet päivän vapaaksi ja pystyvät viettämään pitkää viikonloppua, mutta monelle sekä vappuaatto että vappupäiväkin ovat työtä täynnä. Silloin juhlaruokien kokkaaminen on viimeinen asia mielessä ja kenties asia, jossa kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Ja hei, me ollaan varmaan kaikki oltu siinä tilanteessa, missä on menossa kaverille bileisiin ja tajuaa vasta samana päivänä, että kutsussa mainitaan sana nyyttärit.

No, tässä tulee jalopenopörpylä joka pelastaa, kun aikaa kokkaamiselle ei ole, ja kun kaikki ainekset pitää saada alakerran pikkumarketista. Juustoinen, sopivan tulinen, mukana kulkeva, helppo syödä sormin – tässä vain muutama syy, miksi näitä kannattaa ehdottomasti tehdä tänä vuonna vappupiknikille!

Ja muistinko mainita, että tähän tarvitsee vain kolme raaka-ainetta?

Ekan kerran tein näitä pasteijoita kuvausporukalle, kun olin keitraamassa mainoskuvauksia. Pitkän kuvauspäivän yksi tärkeimmistä aterioista on heti kuvauspaikalle saavuttaessa nautittava aamiainen. Aamiaisen voi joutua kattamaan mitä ihmeellisempään paikkaan: pellolle, suljetun toimistorakennuksen huoltokäytävään tai auton takakonttiin, josta se tarjoillaan 20 asteen pakkasessa. Keitraajana joutuu joka kerta miettimään erikseen, mitä pystyy missäkin olosuhteissa tarjoamaan, ja miten ne toteuttaa. Ja sekös tekee siitä hommasta ainakin minusta tuplasti mielenkiintoisempaa!

Etenkin kylminä päivinä ja ulkokuvauksissa haluan aina tarjota jotain lämmintä, mutta koska 30 hengen aamiaisen valmisteluihin ja pakkaamiseen on hyvin vähän aikaa, nopeat ja helpot ideat ovat kultaakin kalliimpia. Olen kunnostautunut esimerkiksi erilaisten frittatojen ja pasteijoiden tarjoamisessa, ja valmiit taikinat ovat keitraajan pelastus aamulla klo 5. Tällä kertaa halusin tehdä jotain juustoista, koska päivästä oli tulossa rankka lukuisine siirtymineen. Uhkarohkeasti päätin laittaa pasteijoihin myös jalopenoja. Arvelin, että koska valomiehet rakastavat Texas Pete -chilisoosia, ehkä jalopenot aamiaisella eivät olisikaan niin omituinen juttu. Ja näin syntyi jalopenopörpylä. 

Pasteijani menivät kuin kuumille kiville ja myös hullun yksinkertaista reseptiäkin tuli jaettua. Sittemmin olen valmistanut näitä pasteijoita kuvausten lisäksi mm. nyyttäreihin ja piknikille. Taikinana olen käyttänyt joskus myös valmista croissant-taikinaa (sitä purkista poksautettavaa!) ja täytteeksi raastanut kaikki jääkaapin sekalaiset juustonjämät. Näistä saa tosi nättejä, jos ne voitelee kananmunalla ja ripottelee päälle unikonsiemeniä, mutta jalopenopörpylät ovat yhtä fabulöös ilman hienoja koristeitakin. Kokeile ja ihastu!  

P.S. Mieheni kutsuu kaikenlaisia pasteijoita ja piiraita pörpylöiksi, siitä nämä pasteijat saivat nimensä <3 

JALOPENOPÖRPYLÄT

n. 12 kpl, valmistusaika 20 minuuttia + taikinan mahdollinen sulatus
  • 1 pkt lehtitaikinaa
  • n. 1 dl säilykejalopenoja
  • n. 100 g sulatejuustoa

Jos käytät pakastelehtitaikinaa, levitä taikinapalat leivinpaperille ja anna sulaa huoneenlämmössä. (Käytin tällä kertaa Lidlin valmista lehtitaikinaa, joka löytyy kylmiöstä valmisruokien luota, ja on heti valmista käytettäväksi ilman sulatusta.)

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Leikkaa taikina neliön muotoisiksi paloiksi. Jos taikina on kovin paksua, sitä voi halutessaan kaulita hieman. Paloittele sulatejuusto. Valuta jalopenot. Aseta jokaiselle taikinaneliölle nokare sulatejuustoa sekä pari jalopenoa. Taita taikina taskuksi kääntämällä neliön toinen puolikas kanneksi täytteille – voit tehdä joko suorakaiteita tai kolmioita. Paina reunat kiinni haarukalla. 

Paista 220-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia, tai kunnes taikina on paistunut kullanriskeaksi. Jäähdytä ja syö. 

Kommentit (7)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Mä otan puhelimeen screen shotin! Ja jos en selaa puhelimella vaan läppärillä ja löydän jonkun mielenkii toisen reseptin, otan puhelimella kuvan ruudusta.. LOL aika dorkaa mutta toimii mulla! :)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hmm.. en usko että voitaikina pysyy niin herkullisena jos sen uudelleenpakastaa kypsennettynä.. MUTTA jos sinulla on kiirettä ja saada minimoida juhlien valmistelut minimiin, voit valmistella kaiken valmiiksi kippoihin jo aamusta, eli viipaloida sulatejuuston, valuttaa jalopenot ja jopa ottaa taikinan jääkaappiin sulamaan. Näin kaikki on valmiiksi kätten ulottuvilla. Silti, resepti on niin helppo ettei tälläkään säästä aikaa kuin viitisen minuuttia. Mutta säästöä sekin! :)

***

Totta! Menen tällä sotasuunnitelmalla. Kiitos vinkeistä ja reseptistä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram