Kirjoitukset avainsanalla koko perheen ruokaa

Herkullinen papumuhennos on todellinen penninvenyttäjän unelma: helppoa, halpaa ja riittoisaa.

Arkiset ruokailuhetket perheen kesken ovat yhtä sekamelskaa niin kuin elämämme. Meillä ei ole tarkkoja ruoka-aikoja eikä rutiineja, eletään intuitiivisesti ja miten parhaaksi kunakin päivänä nähdään. En ole koskaan stressannut ruoanlaitosta arkisin, silloin riittää vähempikin vaiva. 

Sillä yhden asian olen huomannut: perheen päivällinen on aivan yhtä tärkeä ja pidetty, olinpa sitten ehtinyt suunnittelemaan ja valmistamaan ruoan alusta asti tai vaan iskenyt pöytään sekalaisen sortimentin eri ruokalajeja ilman mitään kantavaa teemaa. 

Useimmiten pöytämme näyttää tältä: 

Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.
Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.

Tyypillisesti syömme kello 18–20 välillä. Esille on kaivettu kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja pöytä on kuin buffetti, jonka ruokalajeja ei koskaan näkisi esimerkiksi yhdistettävän ravintolassa. Valinnanvaraa on näennäisesti paljon, mutta loppujen lopuksi ruokalajit ovat hädin tuskin ruoanlaittoa nähneet.

Parhaaksi kokemani taktiikka on tehdä yksi pomminvarma ruoka, joka sopii kaiken kanssa, ja syödä sitä viikon mittaan yhdistellen milloin minkäkin jääkaapin tai pakastimen aarteen kera. Tyhjentelen esimerkiksi purkkimaissia yhteen kulhoon ja leikkaan kurkkutikkuja toiseen.

Tärkeää on, että jokainen löytää pöydästä jotain, mikä maistuu ja tuuliviirin lailla mieltään vaihtava poikamme saa vatsan täyteen: tänään suosikki saattaa olla peruna, joka huomenna työnnetään pois lautaselta ja täytetään vatsa tomaatilla, johon hän ei viikko sitten koskenut pitkällä tikullakaan. Kuulostaa varmaankin tutulta? 

Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.
Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.

Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 
Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 

Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa ihan alusta asti valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Tämä klassikkoruoka on ollut suosikkejani jo ihan pienestä pitäen, mutta olen aina ostanut ruoan purkissa ja lämmittänyt kasarissa, nauttiakseni sen yksin paahtoleivän ja kananmunan kanssa. Tölkissä myytävien papujen salaisuus on se, että ne sisältävät turkasen paljon sokeria. Nyt halusin kokeilla, miltä tämä ruoka maistuisi kotitekoisena, ja saisiko siitä hyvää ilman lisättyä sokeria. 

Tulos oli ihana! Laitoin tomaattikastikkeeseen paljon sipulia ja paistoin kiirehtimättä pannulla, jolloin sipulin makeus tulee esille. Loppujen lopuksi en tarvinnut lainkaan sokeria tomaattikastikkeen maustamiseen, sipulin täyteläinen makeus riitti. Papukastikkeestani tuli paljon raikkaampi ja maanläheisempi kuin ketsupinmakuisessa liemessä lilluvat tehdaspavut (vaikka niilläkin on oma paikkansa ja tulen vastaisuudessakin turvautumaan yhteen suosikkieineksistäni!). 

Ja sitten tulee paras osio: reseptistä tulee 2 litraa kastiketta, josta riitti ruokaa kolmeksi päiväksi ja vielä pakastimeenkin. Kokonaishinnaksi tälle ruoalle tuli 5,50 e, eli tämä on todellinen penninvenyttäjän unelmaruoka! 

Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 
Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 

PAVUT TOMAATTIKASTIKKEESSA

(n. 10 annosta)
  • 4 dl kuivattuja valkoisia papuja
  • 1 laakerinlehti
  • 4 neilikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 sipulia
  • 5 dl säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • 4 dl vettä tai lientä
  • ripaus paprikajauhetta
  • (ripaus chiliä)
  • mustapippuria & suolaa
  • öljyä paistamiseen

 

Laita pavut likoamaan yön yli runsaaseen kylmään veteen. 

Huuhtele pavut ja laita kattilaan laakerinlehden, neilikoiden ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että pavut peittyvät hyvin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä noin 35 minuuttia tai kunnes pavut ovat kypsiä ja pehmeitä. 

Tee sillä välin tomaattikastike. Suikaloi sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä 15 minuuttia sekoitellen välillä. Nosta lopuksi lämpöä hieman ja paistele sipuleita, kunnes niihin tulee paahtunut kullanruskea väri. Laita kattilaan tomaattien, veden, paprikajauheen ja halutessasi chilin kera. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä haihtuu liikaa. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Valuta keitetyt pavut ja lisää kuumina tomaattikastikkeeseen. Kiehauta ja tarkista vielä maku. 

Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos! ❤️ Minulla oli ennenlasten saamista sellainen ajatus että varmasti ammattikokkina saisin ainakin ruokahuollon hoidettua niin että variaatiota on ja kaikki maistuu lapselle. Yllätyin kahdesta asiasta:
-Lapset syövät yllättävän vähän ja siinä mikä maistuu minäkin päivänä ei seuraa mitään logiikkaa.
-Ei mun tarvitse todistaa lapselle taitojani, vähempi ja simppelimpi riittää ja on itse asiassa paras, niin aikaa jää muulle.

Riman alittamisesta on tullut ainakin meidän perheessä ilon aihe!

Nautinnollista viikonloppua!

Vierailija

Niin, sokeri ei ole tarpeen ruoanlaitossa, paitsi säilönnässä ja jälkiruuissa, jos ei tuore hedelmä kelpaa. Etenkin tomaattisosetta olen tehnyt kymmeniä vuosia ilman sokeria, kunnolla maustettuna.
Kerran todettiin tutkimuksessa/kokeilussa, missä joukko yksi-kaksivuotiaita istutettiin pöytään jossa kulhoja mistä saivat itse ottaa mitä halusivat: vihanneksia, juureksia jne, tuoreita ja säilöttyjä. Joku söi punajuurta pari päivää, joku perunaa, joku kurkkua tai tomaattia ym. En muista kuinka kauan koe jatkui, mutta todettiin että kukaan ei laihtunut eikä voinut huonosti. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja olivat iloisia päälle!
Siis, jos mukula haluaa syödä vain kurkkua (tosin ei paljon ravintoa, mutta vettä!) pari päivää, ei huolta. Itse kieltäydyin maidosta aikana kun luultiin että kyllä lapsi kuolee ilman, ja himosin etikkakurkkua ja - kalanmaksaöljyä. Kiipeilin sen perään ja pullon saivat piilottaa korkealle kaappiin, jotta en olisi myrkyttänyt itseäni. Kalanmaksaöljy on vieläkin herkullisen makuista minulle 74-vuotiaana. Kai sekin sisälsi tarvittavaa.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ihana tarina sinusta ja kalanmaksaöljystä! 

Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä että ei kannata olla huolissaan lasten syömisestä, jos lapsi muuten voi hyvin. Lapset ovat niin intuitiivisia syöjiä että he usein tietävät mikä tekee itselle hyvää, meidän aikuisten tehtävänä on vaan huolehtia siitä että ympärillä on oikeaa ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä hyvien tapojen oppimiseksi. Toki siinä kohtaa lapsen intuitio heittää häränpyllyä kun kyseessä on makeat ja herkut - jos Alfilta kysytään, hän haluaisi joka päivä päiväkodin jälkeen jäätelöä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina voi tehdä frittatan – kunhan talossa vain on kananmunia! Ja näin meillä toimitaan harva se viikonloppu, sillä tämä aamiaisruoka ei vaadi reseptiä, ei juuri mitään valmisteluja ja sen voi tehdä vaikka silmät ristissä, sillä hyvällä tuurilla ei tarvitse käyttää edes keittiöveistä. 

Frittata eli uunimunakas on ollut vuosia luottoruokani töissä. Jos keitraan asiakkaalle brunssin, tarjoan lähes aina yhtenä ruokana frittataa kauden aineksilla, sillä se on gluteenitonta ja siitä saa tarvittaessa maistuvan myös maidottomana. Frittataa tein myös paljon aikoinaan, kun hoidin mainoskuvausten muonituksia: kukonlaulun aikaan heränneelle työryhmälle oli ihanaa tarjota uunikuumaa ja täyttävää frittataa, jonka pystyi syömään yhdellä kädellä tai vaikka pistää ruisleivän väliin, ikään kuin munakasburgeriksi. 

Helppouden lisäksi frittatassa on ihanaa se, että se kestää hyvin jääkaapissa. Munakaspala vihreän salaatin kanssa on yksi suosikeistani evääksi töihin!

Frittatan voi tehdä rennolla otteella niistä aineksista, joita jääkaapista löytyy, heittää kananmunamassan päälle, ravistaa vuokaa niin, että munaseos menee täytteiden väleihin ja heittää sitten koko komeuden uuniin. Tai sitten ainekset voi asetella kerroksittain ja miettiä myös missä vuoassa munakkaan paistaa, jotta siitä saa leikattua kauniita paloja. Frittata sopii siis pöytään arkena ja juhlana ja kuuluu meidän perheessä tehdyimpien ruokien joukkoon. 

Teimme Pipsa Hurmerinnan kanssa Samassa Liemessä -kirjaamme frittatan reseptin kolmella eri täytteellä, resepti löytyy blogin lopussa. Viime viikonloppuna tein kuitenkin aivan mielettömän version tästä suosikkiruoasta: kurpitsafrittatan, jonka valmistin tämän kurpitsapaistoksen tähteistä. Paistoin frittatan perheelleni viime lauantaina myöhästyneen aamiaisen sijasta, kun heräsin silmät ristissä anopin annettua minun nukkua pitkät viikonloppuaamun unet. Kiitos siis hänelle! <3 

Tavallaan ruokaamme voisi kutsua brunssiksikin, mutta brunssi mielletään usein ylelliseksi viikonlopun herkutteluhetkeksi ja ainakaan tämän ruoan nauttiminen lapsen tussien värittämässä ruokapöydän sekamelskassa ei ollut ihan sitä blogi-idylliä, mitä moni saattaa kuvitella! Mutta tällaista on meidän idyllimme: kun saa nukkua pitkään ja syödä aamiaisen pyjamassa, loiskia ruokaan srirachaa ja ehtii edes viisi minuuttia lukemaan lehteä ilman keskeytystä, on kaikki aika hyvin. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Frittataan tulee kananmunan lisäksi ihan mitä vain haluat. Suosikkiyhdistelmäni löytyvät alla, mutta mukaan voi myös esimerkiksi raastaa juustomöhkäleiden jämiä tai sekoittaa joukkoon edellisen illan paistetut vihannekset taikka ihan vaan pakasteherneitä suoraan pussista.
  2. Jos et käytä suolaisia täytteitä (esim. juustoa, kapriksia tai eilisen ruoan valmiiksi maustettuja tähteitä), mausta kananmunamassa suolalla ennen sen lisäämistä täytteiden päälle. Kananmunamassan voi myös maustaa, esimerkiksi lusikallisella yrttipestoa. 
  3. Ei haittaa jos täytteet eivät peity kokonaan kananmunasta, munakkaasta nousevat herkkupalat tekevät ruoasta ekstrahoukuttavan!  
  4. Silppua halutessasi pintaan jotain yrttiä tai mausta pippurilla, pintaan voi myös murentaa esimerkiksi kotijuustoa. 

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille!

 

Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.
Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.

FRITTATA

1 VUOKA / 8:LLE

(Me tehdään meidän 2 aikuisen ja 1 lapsen perheessä tämä yleensä 6:lla kananmunalla, näin jää myös pari palaa seuraavaksi päiväksi töihin!)

PERUSOHJE

  • 10 KANANMUNAA
  • 1 TL SUOLAA
  • MUSTAPIPPURIA

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada leivinpaperilla vuorattuun, noin 30 x 10 cm:n kokoiseen leipävuokaan tai pieneen uunivuokaan.

Kaada vuokaan tilkka munaseosta ja lisää kerros haluamiasi täytteitä. Vuorottele näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Paista frittatta uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia. Kypsyyden tunnistaa, kun taputtaa kämmenellä frittataa keskeltä – kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!

Anna frittatan levähtää huoneenlämmössä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi ja tarjoat. Kypsä frittata säilyy jääkaapissa kolme päivää.

KOLME TAPAA TÄYTTÄÄ FRITTATA:

MUSTAKAALI-HERNE-KOTIJUUSTOTÄYTE

  • 4 MUSTAKAALIN LEHTEÄ (tai lehtikaalia)
  • 100 G PAKASTEHERNEITÄ
  • 100 G KOTIJUUSTOA

Pese mustakaalin lehdet ja poista kova keskiruoti. Revi isohkoiksi paloiksi. Sulata herneet siivilässä kuuman juoksevan veden alla. Lado kerros mustakaalia ja herneitä vuokaan ja kaada päälle kananmunaseosta. Jatka kerrostamista, kunnes vuoka on täynnä. Paista frittata160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Murustele kotijuusto frittatan päälle, kun laitat sen tarjolle.

 

KURPITSA-SALVIATÄYTE

  • ½ HOKKAIDO- TAI BUTTERNUTKURPITSA
  • OLIIVIÖLJYÄ
  • SUOLAA
  • MUUTAMA OKSA TUORETTA SALVIAA

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa 2 mm:n paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele vielä suolaa.

Paahda 180-asteisessa kiertoilmauunissa noin 20 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä ja paahtuneet. Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen.

Lado kerros kurpitsaviipaleita vuokaan, kaada päälle kananmunaseosta ja laita sinne tänne muutama salvianlehti. Jatka kerrostamista, kunnes ainekset on käytetty. Koristele lopuksi pinta muutamalla salvianlehdellä. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

 

PERUNA-KANTARELLITÄYTE

  • 4 KEITETTYÄ PERUNAA
  • N. 3 DL KERMAISTA KANTARELLIKASTIKETTA 
  • 1 RKL KARKEAA DIJONINSINAPPIA

Viipaloi perunat. Lämmitä kantarellikastike ja lisää siihen tarvittaessa tilkka nestettä. Mausta kastike dijoninsinapilla. Lado perunaviipaleita ja sienikastiketta vuoron perään munaseoksen kanssa kun täytät frittatavuokaa. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!
Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!

Kommentit (2)

Alanonnacaramarina

"...kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!"

EI! Taas tehdään suomalaisille sopivaa, ja pilataan hyvät aineet.

Täydellinen frittata ei painu keskeltä, mutta se ei todellakaan muistuta pomppulinnaa, yök! Silloinhan se on tiivis, kumimainen, sitkeä ällötys!

Täydellinen frittata on ilmavan kevyt, kuohkea, unelmaisen täyteläinen, ja hieman mehukkaan kostea. Come in Italia!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei! Kiitos kommentistasi, olen kanssasi samaa mieltä että frittatan pitää olla ilmavan kevyt ja täyteläinen sekä kostea. Pomppulinna voi olla tulkittavissa näköjään monella tapaa, mutten todellakaan tarkoita että frittata pitää paistaa kuivaksi. Minulle pomppulinna tarkoittaa frittatassa sitä, että frittata joustaa, muttei painu kasaan. Jos uuninunakkaan pinta hytisee tai on löllyvä, se on vielä keskeltä raaka ja lässähtää kun frittatan leikkaa paloiksi. Sisältä valuva raaka kananmuna ei varmasti ole sitä kosteutta mitä tässä ruoassa haetaan.

Frittatan kypsennyksessä pitää olla tarkkana, mitään eksaktia kypsymisaikaa ei voi antaa sillä uunit ovat erilaisia, samoin täytteet ja vuoan koko ja malli vaikuttavat aikaan. Siksi koitan tässä ohjeessa kuvata missä kohtaa kotikokki tietää nostaa ruoan ulos uunista. Tarkoituksenani ei ole pilata ruokia tai tehdä suomalaisille sopivaa, tärkeintä on tehdä reseptejä joilla onnistuu ja jotka tuovat iloa yksinkertaisistakin aineksista huolimatta.

Kuulen mielelläni jos simulla on parempi ehdotus reseptin metodin korjaamiseksi, en ajatellut tämän olevan niin harhaanjohtava neuvo kuitenkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sunnuntai alkoi luvallisella pommiin nukkumisella – oli minun vuoroni jäädä vällyjen väliin, kun mies otti kopin lapsen viihdyttämisestä. Vaikka mun päällä käytiin pomppimassa ja muistan hämärästi unen läpi että mua tökittiin naamaan dinosauruslelulla, sain makeat unet ja heräsin vasta varttia vaille yksitoista. Joten aamiaisen valmistamisen sijasta ryhdyin herättyäni lounaan kokkaamiseen. 

Lounaan valmistaminen olikin helppo nakki, kun kurkkasin jääkaappiin ja otin päivän ekan kahvin kanssa tuumaustauon. Jääkaapista löytyi pieni kulhollinen perunamuusia, jota söimme torstaina kalapuikkojen kera, sekä puoli pataa linssimuhennosta perjantain työkeikalta. Siinähän oli ainekset Shepherd’s Pien kasvisversioon!

Shepherd’s Pie, eli paimenen piiras, tehdään perinteisti karitsanjauhelihasta, mutta vegeversion voi tehdä esimerkiksi soijarouheella tai linsseillä – olenpa joskus jopa tehnyt oikein onnistuneen verision nyhtökaurasta ja punajuuresta. Tämä ruoka on yksi omia suosikkejani jo lapsuudesta, ja olin varma, että myös Alfred tykästyisi tähän! 

Ja näin se syntyy: 

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen grillivastuksin. 
  2. Lämmitä perunamuusi ja jatka sitä maidolla tai vedellä, jotta saat sileän ja valuvan perunamuusin. Jos muusia on kovin vähän, voit jatkaa sitä pakastetulla valmiilla perunamuusilla tai keittämällä ja soseuttamalla joukkoon esimerkiksi porkkanaa tai bataattia. Mausta suolalla. 
  3. Lämmitä linssipata ja levitä se uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 
  4. Lusikoi päälle perunamuusi ja tee haarukalla muusin pintaan raitakuvio. 
  5. Paista vuokaa uunissa 10–15 minuuttia, tai kunnes vuoan pinta on kauniisti ruskistunut. 

Alf suorittamassa tärkeää tehtävää ruoan tarjoilussa. Isille, äidille, (välillä lusikka käy omassa suussa) Apalle...
Alf suorittamassa tärkeää tehtävää ruoan tarjoilussa. Isille, äidille, (välillä lusikka käy omassa suussa) Apalle...

Koska itse olen oppinut pienestä pitäen syömään Paimenen Piiraan HP-kastikkeen kera, tottakai sitä katettiin tänäänkin pöytään!
Koska itse olen oppinut pienestä pitäen syömään Paimenen Piiraan HP-kastikkeen kera, tottakai sitä katettiin tänäänkin pöytään!

Alla on minun Pataruokaa -keittokirjani linssipadan resepti, jos takataskussa ei ole sopivaa reseptiä. Tämä on täyteläinen ja ihanan rustiikki pata, joka valmistetaan beluga- tai puylinsseistä. Toki muutkin linssipadat käyvät, mutta välttäisin ainakin rikotuista keltaisista tai oranssista linsseistä tehtyä pataa tässä ruoassa, sillä näillä linsseillä valmistettu pata tuppaa olemaan aika muusinen, jolloin linsseistä ei ole sopivaa kontrastia silkkiselle perunamuusille.

Linssipatani reseptissä on maa-artisokat, jotka ovat ihania tämän padan kanssa, mutta jotka voi toki myös unohtaa, etenkin jos tekee linssipadan käytettäväksi tässä ruoassa. 

Linssipataa maa-artisokan kera

Neljälle, valmistusaika: 1¾–2¼ h

Vaikka yleensä esikeitän puy- ja belugalinssit ennen käyttöä, tässä ruoassa ne kypsennetään padassa muiden ainesten kanssa, jotta ne imevät itseensä mahdollisimman paljon makuja. Linssien kanssa samaan aikaan valmistuu padan kruunaava maa-artisokka. Vältin vuosia sen käyttöä: muhkuraisen muodon takia sen kuoriminen on hankalaa. Kuulinkin vasta muutama vuosi sitten, että maa-artisokka syödään mieluiten nimenomaan kuorineen.

5 dl linssejä (esim. puolet puyta ja puolet belugaa)

2 porkkanaa

2 sellerin vartta

1 salottisipuli

2 valkosipulin kynttä

1½ dl valkoviiniä

2 oksaa timjamia

1 oksa rosmariinia

8 dl vettä

2 tl suolaa

1 rkl hunajaa

oliiviöljyä paistamiseen

Pese maa-artisokat huolellisesti ja laita ne pieneen uuninkestävään vuokaan. Älä kuori. Lisää voi nokareina, pyörittele maa-artisokat siinä ja mausta suolalla. Laita uuniin 200 asteeseen paahtumaan siksi aikaa, kun teet linssipadan pohjan. 

Kuutioi porkkanat ja sellerit 1 x 1 cm:n kuutioiksi. Hienonna salottisipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä padassa ja lisää porkkanat, sellerit ja sipulit. Paista keskilämmöllä pehmeiksi. Lisää valkoviini. Nosta lämpöä ja keitä viiniä kasaan, noin 5 minuuttia. 

Huuhtele linssit huolellisesti runsaassa kylmässä vedessä. Lisää linssit kasvisten sekaan ja lisää myös yrtit, vesi, suola ja hunaja. Peitä kannella ja ota liedeltä. 

Laske uunin lämpötila 140 asteeseen ja laita pata uuniin maa-artisokkien seuraksi. Hauduta uunissa 90–120 minuuttia, välillä maa-artisokkia käännellen. Ota maa-artisokat uunista kun ne ovat niin pehmeitä, että pistetty veitsi menee helposti läpi.

Kun pata on valmis, sekoita linssejä varovasti ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Viipaloi maa-artisokat linssien päälle ja valuta voi vuoasta ruoan päälle. 

Huom! Voit myös hauduttaa linssipadan liedellä, käy silloin tarkistamassa pataa silloin tällöin ja lisää tarvittaessa vettä haihtuneen tilalle, linssit imevät itseensä uskomattoman määrän nestettä! 

Tässä on linssipatani aukeama kirjasta Pataruokaa (WSOY 2016). Kuvan on ottanut Kreetta Järvenpää.
Tässä on linssipatani aukeama kirjasta Pataruokaa (WSOY 2016). Kuvan on ottanut Kreetta Järvenpää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luullinen ja nahallinen kana pysyy mehevänä, vaikka padan kypsymisaika on pitkä.

Tänään töissä iski yhtäkkiä nälkä – en ollut huomannut ajan kulua ja lounasaika oli jo ohi. Minulla ei ole töissä lounasravintolaa eikä kioskia tai kahvilaa, josta hakea ruokaa tai välipalaa: työhuoneeni sijaitsee Pohjois-Helsingissä ja ainoa järkevän kävelymatkan päässä oleva ruokapaikka on Tammiston McDonald’s. Ja turha minun on tässä jeesustella, ettei siellä tule välillä käytyäkin. McFeast-ateria, mmmmm! 

Mutta nyt loppuvuoden haasteeni on ollut tarkastella ruokailutottumuksiani ja syödä tasaisemmin ja terveellisemmin. Enemmän raakoja vihanneksia ja kotona valmistettua perusruokaa. Aitoa nälän tunnetta mielitekojen sijaan ja hyviä arkivalintoja. Joten vastustin burgeriseireenien kutsua ja päätin kurkata työhuoneeni jääkaappiin. 

Perussiistiä sisätyötä tekevän työhuoneeseen verrattuna minulla on mielettömät resurssit tehdä töissä ruokaa, mutta käytettävissä olevat raaka-aineet riippuvat yleensä siitä, mitä kuvauksista on jäänyt yli. Mausteita kuitenkin löytyy aina, ja niiden avulla saa jo pelkästä perunasta maukasta murkinaa. 

Jos on ollut hiljaista kuvausrintamalla, teen yleensä maailman helpointa pastaa, jonka resepti menee näin: Keitetään pasta suolaisessa vedessä, siivilöidään vesi pois. Laitetaan kattila takaisin liedelle, lorotetaan siihen oliiviöljyä ja saksitaan sinne yksi tomaatti ja kaksi valkosipulin kynttä. Freesataan minuutti, lisätään spagu takaisin joukkoon, sekoitetaan ja maustetaan mustapippurilla. Maistuu taivaalliselta ketsupin kanssa – hupsista, paljastus nro 2.: mähän siis rakastan ketsuppia pastan kanssa! 

Tällä viikolla olen kuitenkin myös tehnyt ruokakuvauksia, joten jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Keräsin kaapeistani kaikenlaista ruoaksi kelpaavaa tykötarvetta ja setistä tuli tällainen: 

Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.
Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.

Koska en jaksanut alkaa hienostelemaan leikkuulaudalla, tein koko ruoan yhteen vuokaan ja iskin uuniin. Sanoinkin työhuoneellani piipahtanelle alakerran Anniinalle, että jos tästä tulee ihan kamalaa, syön sen silti, mutten hiisku kokeilustani kenellekään. Mutta jos tulos olisi herkullinen, postaisin sen blogiini. 

Ja tässä hyvät ystävät on minun Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka! Tulos oli herkullinen, ja vaikka se syntyi jämistä, joita en olisi ehkä muuten keksinyt yhdistää, tuli tästä ruoasta sellainen, jota aion tehdä vastaisuudessakin ihan hakemalla nämä raaka-aineet kaupasta. Koska yhdistin ruoassa työkeikoilta yli jääneitä aineksia, se ei maksanut minulle tällä kerralla mitään, mutta ainekset eivät kaupastakaan ostettuna tee isoa lovea lompakkoon. 

Ruoka oli aivan parasta nautittuna yksin työhuoneeni sohvalla, mutta siitä riitti myös kotiin viemisiksi, joten perheen illallinenkin tuli tehtyä siinä samassa!

 

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • kevätsipulia
  • 1 bataatti
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä

Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.

OHJEET ONNISTUMISEEN: 

  1. Suosittelen aina uunikanaruoissa käyttämään luullista ja nahallista kanaa. Luullinen rintaleike on yksi suosikeistani arkiruokiin, ja jos siis vaan mahdollista, käytä sitä tässä ruoassa. Rintaleike pysyy mehukkaana, nahka suojaa helposti kuivuvaa filettä paiston ajan. Luut ja nahat voi aina poistaa kanoista ennen tarjoilua, jos ne eivät miellytä kaikkia ruokailijoita. Jos tällaiseen ruokaan käyttää luutonta ja nahtonta fileepihviä, on se takuuvarmasti ylikypsä siinä vaiheessa, kun linssit ja bataatti ovat tarpeeksi pehmeitä.  
  2. Lisää mukaan myös muita haluamiasi/jääkaapistasi löytyviä kasviksia. Minä pilkoin vuokaan pari siitakesientä: sopivia vihanneksia tähän vuokaan voisivat olla esimerkiksi paprika, kesäkurpitsa, munakoiso. Tähän ruokaan voi myös vallan hyvin piilottaa nahistuneiden ruukkuyrttien jämiä. 

Tässä vielä lopuksi ohje tekstimuodossa, jos haluat sen copypasteta omaan reseptiarkistoosi. Muista myös, että voit luoda omat tunnukset Kodin Kuvalehden nettiin ja kerätä sinne suosikkijuttujasi ja blogien lemppareita!

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • 1 bataatti
  • kevätsipulia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä
  1. Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti. 
  2. Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike. 
  3. Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri, ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). 
  4. Asettele rintafileet kasvispedin päälle. Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa. 

Kommentit (2)

Amadea

Vai ettei Pohjois-Helsingissä ole lounaspaikkoja? Ei ole Meri-Tuuli ihan kartalla. Mutta saahan sitä dramatiikkaa blogiin tälläkin tavalla.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei Amadea! 

Pohjois-Helsingissä on todellakin lounaspaikkoja, en väittänyt etteikö näin olisi. Työhuoneeni sijaitsee vaan vähän syrjässä keskellä asuinaluetta ja lähimpään lounaspaikkaan on kävelymatkaa 20 minuuttia, joten 40 minuuttia pelkkiin matkoihin on kesken työpäivän aika paljon aikaa, vaikka kävelylenkki kesken työpäivän olisikin oikein mieleinen ja tekisi hyvää. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram