Kirjoitukset avainsanalla koko perheen ruokaa

Aah miten ihanaa onkaan laittaa ruokaa tulella! Tulen kohentelu ja säätö, sen ympärillä istuminen porukalla ja kaikki kreisit tavat miten sitä on kokeillut kokata itselleen jotain ruokaa nuotiossa jäävät kesien jäljiltä aina hyviksi muistoiksi.

Eräänä vuonna tein epäonnisia testejä popkornin valmistamiseksi kahden foliovuoan ja rautalangan avulla, toisena puolestaan hautasin rosvopaistin viereen kokonaisen kurpitsan, jonka lopputulos oli koiso-siemenpyree. -Siitä sai jotakuinkin syötävää vasta kaupungissa huolellisen siivilöinnin ja jalostamisen jälkeen. 

Nyt kun aikaa kokeiluille on vähemmän, teen mieluummin luottoreseptejäni ja tässä tulee yksi, jota suosittelen jokaista kokeilemaan. Papupata taipuu niin nuotiossa, hellalla kuin uunissa ja se kuuluu suosimiini mökkiruokiin, joissa ei tarvitse käyttää leikkuulautaa ollenkaan.

Tällaiset helpot ruoat mahdollistavat keskittymisen muihin asioihin - niin ihanaa kuin grillaaminen onkin, grilliaterian pyöräyttäminen mökillä vaatii suunnittelua, astioita, kastikkeita ja lisukkeita eikä jälkipyykistäkään selviä helpolla, etenkään jos on mökillä kantovesi, kuten meillä. Viime lauantaina me haluttiin saunoa, uida, pötköttää ja leikkiä pihalla, sekä syödä vähän välittömämmin. 

Pata iskettiin tulille ja nuotion viereen kasattiin lisukkeet: ranskankerma suoraan purkista, kokoelma chilikastikkeita ja pikkeleitä ja kylkeen kasa lautasia ja uunituoretta maissileipää.

Kun aloitat ruoan jo tänään, ehdit hyvin jo perjantaina padan keittoon. Tai mitä vielä: voit viedä esivalmistellun padan mukanasi mökkituliaisena kaverille! Tästä ruoasta riittää 6-8:lle ja voit pilkkoa kaiken valmiiksi pataan ja laittaa jääkaappiin kunnes on aika pistää pata porisemaan.  

Pappakin maistaa maissileipää!
Pappakin maistaa maissileipää!

Yhden padan taktiikalla pääse helpolla: kasaa ruoan viereen mökin kaapeista haluamiasi lisukkeet ja käykää kimppuun!
Yhden padan taktiikalla pääse helpolla: kasaa ruoan viereen mökin kaapeista haluamiasi lisukkeet ja käykää kimppuun!

Maissileipä oli suosikki, 'valkoinen' eli creme fraiche myös oikein mieluista. Papuja hän ei halunnut edes maistaa.
Maissileipä oli suosikki, 'valkoinen' eli creme fraiche myös oikein mieluista. Papuja hän ei halunnut edes maistaa.

Esivalmistelin ruoan kaupungissa: torstaina laitoin aamulla pavut likoamaan runsaaseen veteen ja illalla töiden jälkeen huuhtelin ne ja keitin ne uudessa vedessä kypsiksi. Pakkasin pavut mukaan jo valmiiksi padassa. 
Esivalmistelin ruoan kaupungissa: torstaina laitoin aamulla pavut likoamaan runsaaseen veteen ja illalla töiden jälkeen huuhtelin ne ja keitin ne uudessa vedessä kypsiksi. Pakkasin pavut mukaan jo valmiiksi padassa. 

Kotona keitettyjen papujen lisäksi kaupungista mukaan tarttui muutkin ruoan tykötarpeet: sipulia, tölkkitomaattia ja makkaraa. Minulla oli Lidlin ranskaviikoilta ostamaani ihanaa ranskalaista patamakkaraa, mutta esimerkiksi chorizomakkara taikka sekalainen sortimentti kuivamakkaran päätypaloja sopii tähän ruokaan hyvin. -Jos mökkisi lähellä on palvaamo tai lähiruokakauppa, osta sieltä makkaraa tai lihaisa savuluu. Tai jätä liha kokonaan pois. 

Lisää kaikki ainekset suoraan pataan. Voit tehdä tämän vaiheen jo etukäteen, vaikkapa kaupungissa (paitsi lisää vesi vasta kun alat kokkaamaan!) ja säilyttää pataa kylmässä kokkaushetkeen saakka. Lämmitä jääkaappikylmä pata ensin hitaasti liedellä kiehuvaksi, niin nopeutat kokkausaikaa.
Lisää kaikki ainekset suoraan pataan. Voit tehdä tämän vaiheen jo etukäteen, vaikkapa kaupungissa (paitsi lisää vesi vasta kun alat kokkaamaan!) ja säilyttää pataa kylmässä kokkaushetkeen saakka. Lämmitä jääkaappikylmä pata ensin hitaasti liedellä kiehuvaksi, niin nopeutat kokkausaikaa.

Ruoan voit esivalmistaa sisällä mökin keittiössä, kuten itse tein koska oli niin tuulinen päivä. Hauduttelin papupataa sisällä liedellä lähes kypsäksi (noin 3h) ja otin padan mukaani kun siirryimme ulos nauttimaan nuotion lämmöstä. Pata sai viimeiset puoli tuntia porista tulella ja paksuuntua. 

Padan voi tehdä myös alusta asti nuotiolla, mutta varaa silloin kunnolla aikaa ja ole valmis vahtimaan tulta ja pataa koko ajan. Ota viereen myös kannu kylmää vettä, sillä pataruoissa aina haihtuu padan mallista ja ruoasta sekä lämmöstä riippuen eri määriä nestettä. -Jos papupata tuntuu paksuuntuvan liian nopeasti ja uhkaa tällöin palaa pohjaan, lisää vettä ja sekoita kunnolla pohjaa myöten. 

Varaa nuotion viereen tulenkestävät hanskat (esim. Varustelekasta tai Chez Mariuksesta) ja kannu vettä. Ehkä ei kannata laittaa tuleen sitä hienointa pataansa, mutta toisaalta Sarpanevan pata on kuin luotu nuotiokokkailuun, sen puisella, irroitettavalla kahvalla voi nostaa ja siirrellä pataa tarpeen mukaan.
Varaa nuotion viereen tulenkestävät hanskat (esim. Varustelekasta tai Chez Mariuksesta) ja kannu vettä. Ehkä ei kannata laittaa tuleen sitä hienointa pataansa, mutta toisaalta Sarpanevan pata on kuin luotu nuotiokokkailuun, sen puisella, irroitettavalla kahvalla voi nostaa ja siirrellä pataa tarpeen mukaan.

Mausta papupata oman maun mukaan. Minä laitan aina juustokuminaa ja korianterinsiemeniä, tällä kertaa laitoin aika vähän chiliä, mutta hyvää 'bassoa' ruokaan tuo muutama ruokalusikallinen paprikajauhetta. Suolaa en lopulta laittanut lainkaan, makkarat toivat sitä ruokaan ihan tarpeeksi, siksi tämän tyyppisessä ruoassa kannattaa odottaa ihan viimehetkeen saakka ennen ruoan suolaamista. 

Nuotiopapupata

  • n. 4 dl kuivattuja papuja (kidney tai mustapapu tai molempia)
  • 1 tl merisuolaa
  • 1 laakerinlehti
  • 2 tölkkiä tomaattimurskaa
  • n. 200 g makkaraa
  • 5 pientä sipulia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • mausteita: korianterinsiemeniä, juustokuminansiemeniä, paprikajauhetta, chiliä, kardemummaa, muutama neilikka
  • (suolaa)
  • vettä

Liota papuja 8h reilussa vedessä ja huuhtele, laita tuoreen veden kanssa kattilaan ja mausta teelusikallisella suolaa ja laakerinlehdellä. Kiehauta, anna porista 5 minuuttia vilkkaasti ja kuori pintaan kertyvä vaahto. Laske lämpöä ja keitä papuja miedolla porinalla tunnin verran tai kunnes niissä ei ole enää purutuntumaa. -Laitan yleensä pavut likoamaan muutamaa päivää ennen padan tekoa samalla kun keittelen aamukahvia ja keitän pavut kypsiksi kun tulen töistä kotiin. Kypsät pavut säilyvät keitinliemineen jääkaapissa 2 päivää. 

Laita keitetyt pavut ja osa keitinliemestä pataan, heitä laakerinlehti pois. Lisää pataan tomaattimurska ja pilko mukaan makkarat, kuori joukkoon sipulit sekä valkosipulin kynnet, jotka voit leikata pituussuunnassa kahtia. Lisää mausteet ja sen verran vettä että pavut juuri ja juuri peittyvät nesteeseen. Sekoita ja kiehauta. 

Laita pata nuotiolla kuumaan paikkaan niin, että se porisee kevyesti, esimerkiksi kivien päälle jotka on kuumennettu polttamalla niiden päällä puita. Kohenna tulta ja lisää puita niin, että pata pysyy koko ajan kuumana ja porisee kevyesti, mutta ei pala pohjaan tai ole liekkien ympäröimänä. Työnnä hiillostuneita karahkoja lähemmäs tai kauemmas pataa, jotta saan ylläpidettyä hyvän lämmön. Jos nuotio äityy liian kuumaksi tai liekehtii liikaa, nosta pata hetkeksi sivuun huilaamaan. 

Anna padan hautua 3-4 tuntia, tai kunnes padan liemi muuttuu juoksevasta paksuksi ja kastikemaiseksi ja pavut ovat pehmeitä, sipulit kypsiä ja makku sekä tuoksu herkullinen. Nosta valmis ruoka sivuun ja anna jäähtyä hetken, sekoita pohjaa myöten ja tarkista maku. Lisää tässä vaiheessa tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. 

Tarjoa creme fraichen ja haluamiesi kastikkeiden ja mausteiden kera. Jos sinulla on aikaa, leivo sivuun maissileipää, jonka ohjeen löydät Mökin Keittokirjasta. 

Kirjan löydät esimerkiksi täältä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiireisen ja työntäyteisen viikonlopun kruunasi perjantaina kokattu vuokaruoka, josta riitti ruokaa kolmelle aterialle. Broileilla täytetyt paprikani saivat makunsa Lähi-idän mausteista sekä harissatahnasta ja koko ruoan kruunasi tuhti tomaatti-kikhernekastike, jonka alla paprikat muhivat uunissa kypsiksi.

Resepti sai alkunsa Lidlin vihannesosastolla, jossa silmääni sattui laatikollinen kauniinpunaisia, isoja suippopaprikoita. Ei niitä lituskaisia, joita myydään kahden pakkauksissa, vaan sellaisia joita olin nähnyt Unkarissa ja myös oppinut vuosia sitten valmistamaan unkarilaisen kokin opetuksessa. Lappasin paprikoita koriini ja päätin kehittää klassisesta uunipaprikasta kevyemmän ja omaan makuuni sopivamman version. 

Paprikat saivat sisäänsä broilerin jauhelihatäytteen. Täytetyissä paprikoissa on tärkeää käyttää nimenomaan raakaa lihaa, sillä kypsyessään se on se 'liima', joka pitää koko herkun kasassa. Olen nimittäin nähnyt tarjottavan sellaisiakin versioita, joissa paprika täytetään paistetulla jauhelihalla, joka sitten paprikaa syödessä leviää ympäri lautasta. Näitä paprikoita voi kypsentämiseen jälkeen vaikka viipaloida ohuesti ja ladata patongin väliin, jos haluaa tehdä itselleen herkullista herkumman retkievään! 

Broilerin jauhelihan maustoin harissatahnalla, joka oli tarttunut aiemmin viikolla kaupasta – maustaminen on helppoa laadukkaalla maustetahnalla! Poikkesin perinteisestä uunipaprikasta siinäkin, etten laittanut lihan sekaan riisiä tai keitettyä ohraa. Tästä versiosta tulisi vuoallinen ruokaa, jossa sivuun voisi sitten halutessaan keittää riisiä tai makaronia, vähän sen mukaan mitä itse tekisi mieli ja millä tuulella perheen pienin olisi. 


Perinteinen täytetty paprika kypsennetään tilkassa lihalientä, mutta omille paprikoilleni tein pikaisen tomaattikastikkeen, jonka alla ne muhivat uunissa kypsiksi. Koko vuoan viimeisteli päälle murenneltu kotijuusto, mutta tähän sopisi mainiosti myös fetajuusto. 
Perinteinen täytetty paprika kypsennetään tilkassa lihalientä, mutta omille paprikoilleni tein pikaisen tomaattikastikkeen, jonka alla ne muhivat uunissa kypsiksi. Koko vuoan viimeisteli päälle murenneltu kotijuusto, mutta tähän sopisi mainiosti myös fetajuusto. 

Tämä ruoka vaan parani päivä päivältä. Perjantaina söimme täytettyjä paprikoita vaalean leivän kanssa, lauantaina sivuun tehtiin salaatti pavuista ja kurkusta. Sunnuntaina jäljellä oli enää yksi täytetty paprika, jonka leikkasin viipaleiksi ja tarjosin kaikkien muidenkin kaapista löytyneiden ruoantähteiden kanssa. Koko ruoka meni viimeistä palaa myöten ja nyt kirjaankin tässä reseptin teille, sekä myös vähän itselleni muistoksi, sillä mieheni sanoi että palautin tällä ruoalla hänen uskonsa täytettyihin paprikoihin! 

Broilerilla täytetyt uunipaprikat ja kikhernekastike

6:lle

valmistusaika 15 min. + 45 min. uunissa

  • 6 suippopaprikaa tai pientä punaista paprikaa
  • 700 g broilerin jauhelihaa
  • 2 kevätsipulin vartta
  • 1 rkl harissatahnaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • ½ tl kanelijauhetta
  • 2 tl jauhettua juustokuminaa
  • 2 tl savupaprikajauhetta (makeaa)
  • 2 prk tomaattimurskaa
  • 1 prk kikherneitä
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl hunajaa
  • mustapippuria myllystä
  • 1 pkt (200g) kotijuustoa

Leikkaa suippoparikoista kanta pois, kaiva siemenet sisältä pienellä lusikalla ja huuhtele paprikat. Hienonna kevätsipulit ja sekoita ne, harissatahna ja suola broilerin jauhelihaan. 

Kuumenna oliiviöljy korkeareunaisessa pannussa ja lisää siihen kuivat mausteet, paahda öljyssä kunnes ne alkavat tuoksumaan. Lisää tomaattimurskat ja valutetut kikherneet, sekoita, lisää suola ja hunaja ja keitä keskilämmöllä 10 minuuttia. 

Täytä paprikat broilerin jauhelihalla, teelusikallinen kerrallaan ja pakaten jauhelihan tiiviisti paprikaan. Paras väline tähän on pitkävartinen teelusikka tai pyöreäkärkinen ruokaveitsi. Pakkaa paprikat täyteen ja tasoita yläreuna. Laita paprikat poikittain riviin uuninkestävään vuokaan. 

Kun tomaattikastike on kiehunut kasaan, tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita. Mausta mustapippurilla ainakin. Kaada kuuma kastike paprikoiden päälle. Siirtele paprikoita lusikalla vuoassa niin, että tomaattikastiketta valuu myös niiden väliin. Nosta vuoka 180-asteiseen uuniin ja paahda 40 minuuttia. 

Ota vuoka uunista, murenna päälle kotijuusto ja paahda vielä grillivastusten alla 220 asteessa muutama minuutti, kunnes juusto saa väriä ja pehmenee. 

Tarjoa leivän, riisin, tai vaikka quinoan kanssa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Herkullinen papumuhennos on todellinen penninvenyttäjän unelma: helppoa, halpaa ja riittoisaa.

Arkiset ruokailuhetket perheen kesken ovat yhtä sekamelskaa niin kuin elämämme. Meillä ei ole tarkkoja ruoka-aikoja eikä rutiineja, eletään intuitiivisesti ja miten parhaaksi kunakin päivänä nähdään. En ole koskaan stressannut ruoanlaitosta arkisin, silloin riittää vähempikin vaiva. 

Sillä yhden asian olen huomannut: perheen päivällinen on aivan yhtä tärkeä ja pidetty, olinpa sitten ehtinyt suunnittelemaan ja valmistamaan ruoan alusta asti tai vaan iskenyt pöytään sekalaisen sortimentin eri ruokalajeja ilman mitään kantavaa teemaa. 

Useimmiten pöytämme näyttää tältä: 

Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.
Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.

Tyypillisesti syömme kello 18–20 välillä. Esille on kaivettu kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja pöytä on kuin buffetti, jonka ruokalajeja ei koskaan näkisi esimerkiksi yhdistettävän ravintolassa. Valinnanvaraa on näennäisesti paljon, mutta loppujen lopuksi ruokalajit ovat hädin tuskin ruoanlaittoa nähneet.

Parhaaksi kokemani taktiikka on tehdä yksi pomminvarma ruoka, joka sopii kaiken kanssa, ja syödä sitä viikon mittaan yhdistellen milloin minkäkin jääkaapin tai pakastimen aarteen kera. Tyhjentelen esimerkiksi purkkimaissia yhteen kulhoon ja leikkaan kurkkutikkuja toiseen.

Tärkeää on, että jokainen löytää pöydästä jotain, mikä maistuu ja tuuliviirin lailla mieltään vaihtava poikamme saa vatsan täyteen: tänään suosikki saattaa olla peruna, joka huomenna työnnetään pois lautaselta ja täytetään vatsa tomaatilla, johon hän ei viikko sitten koskenut pitkällä tikullakaan. Kuulostaa varmaankin tutulta? 

Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.
Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.

Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 
Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 

Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa ihan alusta asti valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Tämä klassikkoruoka on ollut suosikkejani jo ihan pienestä pitäen, mutta olen aina ostanut ruoan purkissa ja lämmittänyt kasarissa, nauttiakseni sen yksin paahtoleivän ja kananmunan kanssa. Tölkissä myytävien papujen salaisuus on se, että ne sisältävät turkasen paljon sokeria. Nyt halusin kokeilla, miltä tämä ruoka maistuisi kotitekoisena, ja saisiko siitä hyvää ilman lisättyä sokeria. 

Tulos oli ihana! Laitoin tomaattikastikkeeseen paljon sipulia ja paistoin kiirehtimättä pannulla, jolloin sipulin makeus tulee esille. Loppujen lopuksi en tarvinnut lainkaan sokeria tomaattikastikkeen maustamiseen, sipulin täyteläinen makeus riitti. Papukastikkeestani tuli paljon raikkaampi ja maanläheisempi kuin ketsupinmakuisessa liemessä lilluvat tehdaspavut (vaikka niilläkin on oma paikkansa ja tulen vastaisuudessakin turvautumaan yhteen suosikkieineksistäni!). 

Ja sitten tulee paras osio: reseptistä tulee 2 litraa kastiketta, josta riitti ruokaa kolmeksi päiväksi ja vielä pakastimeenkin. Kokonaishinnaksi tälle ruoalle tuli 5,50 e, eli tämä on todellinen penninvenyttäjän unelmaruoka! 

Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 
Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 

PAVUT TOMAATTIKASTIKKEESSA

(n. 10 annosta)
  • 4 dl kuivattuja valkoisia papuja
  • 1 laakerinlehti
  • 4 neilikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 sipulia
  • 5 dl säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • 4 dl vettä tai lientä
  • ripaus paprikajauhetta
  • (ripaus chiliä)
  • mustapippuria & suolaa
  • öljyä paistamiseen

 

Laita pavut likoamaan yön yli runsaaseen kylmään veteen. 

Huuhtele pavut ja laita kattilaan laakerinlehden, neilikoiden ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että pavut peittyvät hyvin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä noin 35 minuuttia tai kunnes pavut ovat kypsiä ja pehmeitä. 

Tee sillä välin tomaattikastike. Suikaloi sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä 15 minuuttia sekoitellen välillä. Nosta lopuksi lämpöä hieman ja paistele sipuleita, kunnes niihin tulee paahtunut kullanruskea väri. Laita kattilaan tomaattien, veden, paprikajauheen ja halutessasi chilin kera. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä haihtuu liikaa. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Valuta keitetyt pavut ja lisää kuumina tomaattikastikkeeseen. Kiehauta ja tarkista vielä maku. 

Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos! ❤️ Minulla oli ennenlasten saamista sellainen ajatus että varmasti ammattikokkina saisin ainakin ruokahuollon hoidettua niin että variaatiota on ja kaikki maistuu lapselle. Yllätyin kahdesta asiasta:
-Lapset syövät yllättävän vähän ja siinä mikä maistuu minäkin päivänä ei seuraa mitään logiikkaa.
-Ei mun tarvitse todistaa lapselle taitojani, vähempi ja simppelimpi riittää ja on itse asiassa paras, niin aikaa jää muulle.

Riman alittamisesta on tullut ainakin meidän perheessä ilon aihe!

Nautinnollista viikonloppua!

Vierailija
2/4 | 

Niin, sokeri ei ole tarpeen ruoanlaitossa, paitsi säilönnässä ja jälkiruuissa, jos ei tuore hedelmä kelpaa. Etenkin tomaattisosetta olen tehnyt kymmeniä vuosia ilman sokeria, kunnolla maustettuna.
Kerran todettiin tutkimuksessa/kokeilussa, missä joukko yksi-kaksivuotiaita istutettiin pöytään jossa kulhoja mistä saivat itse ottaa mitä halusivat: vihanneksia, juureksia jne, tuoreita ja säilöttyjä. Joku söi punajuurta pari päivää, joku perunaa, joku kurkkua tai tomaattia ym. En muista kuinka kauan koe jatkui, mutta todettiin että kukaan ei laihtunut eikä voinut huonosti. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja olivat iloisia päälle!
Siis, jos mukula haluaa syödä vain kurkkua (tosin ei paljon ravintoa, mutta vettä!) pari päivää, ei huolta. Itse kieltäydyin maidosta aikana kun luultiin että kyllä lapsi kuolee ilman, ja himosin etikkakurkkua ja - kalanmaksaöljyä. Kiipeilin sen perään ja pullon saivat piilottaa korkealle kaappiin, jotta en olisi myrkyttänyt itseäni. Kalanmaksaöljy on vieläkin herkullisen makuista minulle 74-vuotiaana. Kai sekin sisälsi tarvittavaa.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ihana tarina sinusta ja kalanmaksaöljystä! 

Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä että ei kannata olla huolissaan lasten syömisestä, jos lapsi muuten voi hyvin. Lapset ovat niin intuitiivisia syöjiä että he usein tietävät mikä tekee itselle hyvää, meidän aikuisten tehtävänä on vaan huolehtia siitä että ympärillä on oikeaa ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä hyvien tapojen oppimiseksi. Toki siinä kohtaa lapsen intuitio heittää häränpyllyä kun kyseessä on makeat ja herkut - jos Alfilta kysytään, hän haluaisi joka päivä päiväkodin jälkeen jäätelöä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aina voi tehdä frittatan – kunhan talossa vain on kananmunia! Ja näin meillä toimitaan harva se viikonloppu, sillä tämä aamiaisruoka ei vaadi reseptiä, ei juuri mitään valmisteluja ja sen voi tehdä vaikka silmät ristissä, sillä hyvällä tuurilla ei tarvitse käyttää edes keittiöveistä. 

Frittata eli uunimunakas on ollut vuosia luottoruokani töissä. Jos keitraan asiakkaalle brunssin, tarjoan lähes aina yhtenä ruokana frittataa kauden aineksilla, sillä se on gluteenitonta ja siitä saa tarvittaessa maistuvan myös maidottomana. Frittataa tein myös paljon aikoinaan, kun hoidin mainoskuvausten muonituksia: kukonlaulun aikaan heränneelle työryhmälle oli ihanaa tarjota uunikuumaa ja täyttävää frittataa, jonka pystyi syömään yhdellä kädellä tai vaikka pistää ruisleivän väliin, ikään kuin munakasburgeriksi. 

Helppouden lisäksi frittatassa on ihanaa se, että se kestää hyvin jääkaapissa. Munakaspala vihreän salaatin kanssa on yksi suosikeistani evääksi töihin!

Frittatan voi tehdä rennolla otteella niistä aineksista, joita jääkaapista löytyy, heittää kananmunamassan päälle, ravistaa vuokaa niin, että munaseos menee täytteiden väleihin ja heittää sitten koko komeuden uuniin. Tai sitten ainekset voi asetella kerroksittain ja miettiä myös missä vuoassa munakkaan paistaa, jotta siitä saa leikattua kauniita paloja. Frittata sopii siis pöytään arkena ja juhlana ja kuuluu meidän perheessä tehdyimpien ruokien joukkoon. 

Teimme Pipsa Hurmerinnan kanssa Samassa Liemessä -kirjaamme frittatan reseptin kolmella eri täytteellä, resepti löytyy blogin lopussa. Viime viikonloppuna tein kuitenkin aivan mielettömän version tästä suosikkiruoasta: kurpitsafrittatan, jonka valmistin tämän kurpitsapaistoksen tähteistä. Paistoin frittatan perheelleni viime lauantaina myöhästyneen aamiaisen sijasta, kun heräsin silmät ristissä anopin annettua minun nukkua pitkät viikonloppuaamun unet. Kiitos siis hänelle! <3 

Tavallaan ruokaamme voisi kutsua brunssiksikin, mutta brunssi mielletään usein ylelliseksi viikonlopun herkutteluhetkeksi ja ainakaan tämän ruoan nauttiminen lapsen tussien värittämässä ruokapöydän sekamelskassa ei ollut ihan sitä blogi-idylliä, mitä moni saattaa kuvitella! Mutta tällaista on meidän idyllimme: kun saa nukkua pitkään ja syödä aamiaisen pyjamassa, loiskia ruokaan srirachaa ja ehtii edes viisi minuuttia lukemaan lehteä ilman keskeytystä, on kaikki aika hyvin. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Frittataan tulee kananmunan lisäksi ihan mitä vain haluat. Suosikkiyhdistelmäni löytyvät alla, mutta mukaan voi myös esimerkiksi raastaa juustomöhkäleiden jämiä tai sekoittaa joukkoon edellisen illan paistetut vihannekset taikka ihan vaan pakasteherneitä suoraan pussista.
  2. Jos et käytä suolaisia täytteitä (esim. juustoa, kapriksia tai eilisen ruoan valmiiksi maustettuja tähteitä), mausta kananmunamassa suolalla ennen sen lisäämistä täytteiden päälle. Kananmunamassan voi myös maustaa, esimerkiksi lusikallisella yrttipestoa. 
  3. Ei haittaa jos täytteet eivät peity kokonaan kananmunasta, munakkaasta nousevat herkkupalat tekevät ruoasta ekstrahoukuttavan!  
  4. Silppua halutessasi pintaan jotain yrttiä tai mausta pippurilla, pintaan voi myös murentaa esimerkiksi kotijuustoa. 

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille!

 

Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.
Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.

FRITTATA

1 VUOKA / 8:LLE

(Me tehdään meidän 2 aikuisen ja 1 lapsen perheessä tämä yleensä 6:lla kananmunalla, näin jää myös pari palaa seuraavaksi päiväksi töihin!)

PERUSOHJE

  • 10 KANANMUNAA
  • 1 TL SUOLAA
  • MUSTAPIPPURIA

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada leivinpaperilla vuorattuun, noin 30 x 10 cm:n kokoiseen leipävuokaan tai pieneen uunivuokaan.

Kaada vuokaan tilkka munaseosta ja lisää kerros haluamiasi täytteitä. Vuorottele näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Paista frittatta uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia. Kypsyyden tunnistaa, kun taputtaa kämmenellä frittataa keskeltä – kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!

Anna frittatan levähtää huoneenlämmössä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi ja tarjoat. Kypsä frittata säilyy jääkaapissa kolme päivää.

KOLME TAPAA TÄYTTÄÄ FRITTATA:

MUSTAKAALI-HERNE-KOTIJUUSTOTÄYTE

  • 4 MUSTAKAALIN LEHTEÄ (tai lehtikaalia)
  • 100 G PAKASTEHERNEITÄ
  • 100 G KOTIJUUSTOA

Pese mustakaalin lehdet ja poista kova keskiruoti. Revi isohkoiksi paloiksi. Sulata herneet siivilässä kuuman juoksevan veden alla. Lado kerros mustakaalia ja herneitä vuokaan ja kaada päälle kananmunaseosta. Jatka kerrostamista, kunnes vuoka on täynnä. Paista frittata160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Murustele kotijuusto frittatan päälle, kun laitat sen tarjolle.

 

KURPITSA-SALVIATÄYTE

  • ½ HOKKAIDO- TAI BUTTERNUTKURPITSA
  • OLIIVIÖLJYÄ
  • SUOLAA
  • MUUTAMA OKSA TUORETTA SALVIAA

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa 2 mm:n paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele vielä suolaa.

Paahda 180-asteisessa kiertoilmauunissa noin 20 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä ja paahtuneet. Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen.

Lado kerros kurpitsaviipaleita vuokaan, kaada päälle kananmunaseosta ja laita sinne tänne muutama salvianlehti. Jatka kerrostamista, kunnes ainekset on käytetty. Koristele lopuksi pinta muutamalla salvianlehdellä. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

 

PERUNA-KANTARELLITÄYTE

  • 4 KEITETTYÄ PERUNAA
  • N. 3 DL KERMAISTA KANTARELLIKASTIKETTA 
  • 1 RKL KARKEAA DIJONINSINAPPIA

Viipaloi perunat. Lämmitä kantarellikastike ja lisää siihen tarvittaessa tilkka nestettä. Mausta kastike dijoninsinapilla. Lado perunaviipaleita ja sienikastiketta vuoron perään munaseoksen kanssa kun täytät frittatavuokaa. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!
Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!

Kommentit (2)

Alanonnacaramarina
1/2 | 

"...kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!"

EI! Taas tehdään suomalaisille sopivaa, ja pilataan hyvät aineet.

Täydellinen frittata ei painu keskeltä, mutta se ei todellakaan muistuta pomppulinnaa, yök! Silloinhan se on tiivis, kumimainen, sitkeä ällötys!

Täydellinen frittata on ilmavan kevyt, kuohkea, unelmaisen täyteläinen, ja hieman mehukkaan kostea. Come in Italia!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei! Kiitos kommentistasi, olen kanssasi samaa mieltä että frittatan pitää olla ilmavan kevyt ja täyteläinen sekä kostea. Pomppulinna voi olla tulkittavissa näköjään monella tapaa, mutten todellakaan tarkoita että frittata pitää paistaa kuivaksi. Minulle pomppulinna tarkoittaa frittatassa sitä, että frittata joustaa, muttei painu kasaan. Jos uuninunakkaan pinta hytisee tai on löllyvä, se on vielä keskeltä raaka ja lässähtää kun frittatan leikkaa paloiksi. Sisältä valuva raaka kananmuna ei varmasti ole sitä kosteutta mitä tässä ruoassa haetaan.

Frittatan kypsennyksessä pitää olla tarkkana, mitään eksaktia kypsymisaikaa ei voi antaa sillä uunit ovat erilaisia, samoin täytteet ja vuoan koko ja malli vaikuttavat aikaan. Siksi koitan tässä ohjeessa kuvata missä kohtaa kotikokki tietää nostaa ruoan ulos uunista. Tarkoituksenani ei ole pilata ruokia tai tehdä suomalaisille sopivaa, tärkeintä on tehdä reseptejä joilla onnistuu ja jotka tuovat iloa yksinkertaisistakin aineksista huolimatta.

Kuulen mielelläni jos simulla on parempi ehdotus reseptin metodin korjaamiseksi, en ajatellut tämän olevan niin harhaanjohtava neuvo kuitenkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat