Kirjoitukset avainsanalla juhlaruoka

Kaupallinen yhteistyö
Yhteistyössä Keijun kanssa

Tunnen monia, joita uppopaistaminen jännittää. Jotka mieluummin ostavat munkkinsa valmiina kuin nauttivat ne aivan tuoreina – voiko vastustamattomampaa herkkua olla kuin lämpimät, kotitekoiset munkkirinkilät? Entäpa nämä: ulkoa rapeat, sisältä venyvällä juustolla ja parsalla täytetyt riisipallerot? Jos et ole ennen friteerannut, opettele sen salat tekemällä meheviä parsa-arancineja kevään pippaloihin. 

 

Uppopaistamaan opin alakoululaisena, kun avustin äitiä lihapiirakoiden ja kevätkääryleiden valmistamisessa. Sittemmin öljyssä on tiristelty niin samusoja kuin aitoja ranskanperunoita, uppopaistaminen on minulle yksi ruoanlaittotekniikka muiden joukossa enkä pidä sitä yhtään sen vaikeampana kuin vaikkapa makkaran paistoa nuotiossa. 30 vuoden aikana minulla ei ole koskaan syttynyt öljy tuleen tai ollut edes läheltä piti -tilanteita. Varovainen pitää olla, mutta niin pitää olla kun paistaa kananmunaakin. 

Mitä sitten pitää huomioida? 

  • Valitse paksupohjainen, keskikokoinen kattila, johon löytyy kansi. Pidä kansi lähellä jos öljy sattuisi syttymään tai pirkahdella voimakkaasti – kansi tukahduttaa liekit ja muut tilanteet. 
  • Älä laita kuumaan öljyyn vettä ja varo ettei sinne lennä vesipisaroita, esimerkiksi juuri pestystä reikäkauhasta. Vesi aiheuttaa öljyn pirskahtelua ja kuuma öljy polttaa. 
  • Siivilöi käytetty öljy harsokankaan tai tiheän siivilän läpi – voit friteerata öljyssä toienkin kerran, kunhan vaan säilytät sen kylmässä, suljetussa pullossa. 
  • Pakkaa poisheitettävä öljy tyhjään maitotetraan tai muoipulloon ja hävitä sekajätteen mukana. 
  • Ennen kuin aloitat, tsekkaa Keijun öljyakatemian hyödyllinen uppopaistokurssi: https://www.keiju.fi/oljyakatemia/kurssi-5-makua-ja-rapeutta-uppopaistamalla/

Ja et tarvitse valtavaa kattilaa, jossa on litratolkulla öljyä - itse uppopaistan yleensä matalassa öljyssä, sillä taion yleensä pienempiä herkkuja, kuten kevätkääryleitä, pottuja tai erilaisia palleroita. Tällöin hyvä apu on pinnoitettu kattila, mutta myös hyväksi havaittu wokpannu toimii. Ja siitä päästäänkin tarkemmin minun suosikkipalleroihini. 

Nimittäin tänä vappuna meillä friteerataan totta maar taas munkkeja, mutta aion myös tarjota yhtä suosikkiruokaani Italialaisesta keittiöstä, arancineja, eli riisipalloja! 

Arancinit sopivat myös viemisiksi nyyttäreihin, lämmitä pallerot uudelleen 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat taas rapsakoita. 
Arancinit sopivat myös viemisiksi nyyttäreihin, lämmitä pallerot uudelleen 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat taas rapsakoita. 

Arancineihin voi laittaa sisälle mitä vaan, mutta juustoa ei kannata skipata. Juuston lisäksi omiini tulee tänä vappuna parsaa.
Arancineihin voi laittaa sisälle mitä vaan, mutta juustoa ei kannata skipata. Juuston lisäksi omiini tulee tänä vappuna parsaa.

Arancinit ovat ulkoa kullanruskeita ja rapsakoita, mutta kätkevät sisälleen mehevän riisitäytteen.
Arancinit ovat ulkoa kullanruskeita ja rapsakoita, mutta kätkevät sisälleen mehevän riisitäytteen.

Arancinit ovat loistava herkku pippaloihin: nämä sormisyötävät ovat monen herkku ja niitä voi maustaa ja täyttää loputtomilla yhdistelmillä. Arancineissa on riisin lisäksi aina juustoa sekä mitä vaan itse keksii sisään laittaa. Omani teen kevään kunniaksi parsalla ja dippailen hullun helppoon paprikakadippiin, jonka ainekset vaan surautetaan keskenään tehosekoittimessa. 

Arancinipalleroiden uppopaistaminen on palkitsevaa puuhaa, näin kauniiden palleroiden tekeminen on hurjan helppoa ja on vaikeaa mennä mönkään. Tällä reseptillä on hyvä aloittaa friteerausharjoitukset!  

Ja kun olet päässyt friteerauksen makuun ja käynyt läpi öljyakatemian uppopaiston oppitunnin, voit alkaa hulluttelemaan friteerattavilla herkuilla! Kai olet kuullut friteeratusta Bounty-patukasta, jonka lanseerasi aikoinaan Nigella Lawson? Siitä inspiroituneena päätimme kerran myls kokeilla maksamakkaran friteeraamista. Ja voi veljet miten syntinen herkku siitä tulikaan! Tästä lisää ensi viikolla!

Nyt mars friteeraamaan! - Ja kun olet suorittanut Keijun öljyakatemian uppopaistokurssin, muista myös testata tietosi, jotta olet mukana friteerauskeittimen arvonnassa! Pääset öljyakatemiaan tästä

Parsa-arancinit

n. 25 kpl riisipalleroita

riisipallerot:

  • 6 vihreää parsaa
  • 1 sipuli
  • 1 rkl Keiju rypsiöljyä
  • 1 litra vettä
  • ½ kasvisliemikuutio
  • 2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
  • 100 g parmesanjuustoa, raastettuna
  • 100 g appenzellerjuustoa (tai muuta, voimakkaan makuista, sulavaa juustoa)
  • 1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa tai meiramia
  • n. 1 tl suolaa
  • mustapippuria

uppopaistamiseen:

  • n. 7 dl Keiju rypsiöljyä

kuorrutus:

  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl korppujauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl paprikajauhetta 

paprikadippi:

  • 4 kpl säilöttyjä, paahdettuja paprikoita
  • 1 rkl Rosmariinilla maustettua Keiju –rypsiöljyä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • 1 tl hunajaa

Kuori parsat ja leikkaa kannasta kuiva kohta pois, mutta säästä liemen keittoon. Puolita parsatangot ja laita parsat, kantapalat ja vesi sekä kasvisliemikuutio pieneen kasariin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä parsoja 3 minuuttia. Ongi parsatangot pois ja kasta jääkylmään veteen, jotta kypsyminen loppuu. Jätä kantapalat vielä liemeen antamaan makua. 

Hienonna sipuli. Lämmitä öljy korkeareunaisessa pannussa ja kuullota sipuli pehmeäksi keskilämmöllä, älä ruskista. Lisää riisit ja jatka kuullotusta, kunnes riisien pinta on läpikuultava. Lisää sitten lusikallinen parsojen keitinlientä ja ala sekoittamaan risottoa puulusikalla. Samalla kun liemi keittyy ja imeytyy riiseihin, sekoita risottoa rauhallisella, kahdeksikon muotoisella liikkeellä. Lisää aina nestettä kun pannun pohja alkaa näkymään. Jatka näin, kunnes kaikki parsaliemi on käytetty. 

Nosta risotto pois liedeltä, hienonna sekaan pienenpieneksi leikatut parsan varret ja sekoita joukkoon raastetut juustot ja hienonnettu yrtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä risotto pellille jäähtymään ja nosta jääkaappiin.  

Tee sillä välin dippi. Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimessa ja surauta sileäksi. Tarkista maku ja säädä maun mukaan. 

Valmistele palleroiden uppopaisto. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Mittaa yhteen laakeaan kulhoon vehnäjauhot ja toiseen korppujauhot. Sekoita paprikajauhe ja suola korppujauhoihin. 

Ota jäähtyneestä riisistä pingispallon kokoisia osioita ja pyröittele palloiksi. Pyöräytä pallero ensin vehnäjouhoissa, kasta sitten kananmunaan.  Katso että pallero kostuu kauttaaltaan kananmunasta, valuta ylimääräinen munaseos takaisin kulhoon ja pyörittele sitten pallero korppujauhoissa. Toista kunnes kaikki riisi on käytetty. 

Kaada isoon, paksupohjaiseen kattilaan tai wokpannuun öljyä 4cm syvyydeltä. Kuumenna öljy noin 180 asteeseen. Laske palleroita 3-5 kerrallaan öljyyn reikäkauhalla – älä pudota! Uppopaista 1-2 minuuttia, tai kunnes pallero on kullanruskea kauttaaltaan, nosta sitten reikäkauhalla talouspaperille kuivamaan. Jatka kunnes kaikki pallerot on paistettu.

Tarjoa arancinit lämpiminä dipin kera. Voit uppopaistaa pallerot etukäteen ja lämmittää ne 200-asteisessa uunissa uudelleen rapeiksi. 

Arancinit on ollut aikoinaan tapa hyödyntää ylijäänyttä risottoa, mutta ainakin meillä risotot syödään yleensä niin, että pannukin nuollaan puhtaaksi. Siksi näiden palleroiden valmistus alkaakin risoton keittämisellä.  
Arancinit on ollut aikoinaan tapa hyödyntää ylijäänyttä risottoa, mutta ainakin meillä risotot syödään yleensä niin, että pannukin nuollaan puhtaaksi. Siksi näiden palleroiden valmistus alkaakin risoton keittämisellä.  

Sekoita risottoon haluamasi täytteet ja juustoa isolla kädellä.
Sekoita risottoon haluamasi täytteet ja juustoa isolla kädellä.

Levitä risotto pellille ohueksi levyksi, jotta se jäähtyy nopeammin.
Levitä risotto pellille ohueksi levyksi, jotta se jäähtyy nopeammin.

Uppopaista palloja vain muutama kerrallaan. Arancinit ottavat koosta riippuen minuutista kahteen minuuttiin. Pyöräytä palleroita kerran kesken friteerauksen ja nosta sitten valmiit pallerot talouspaperille, joka imee palleroista ylimääräisen öljyn. 
Uppopaista palloja vain muutama kerrallaan. Arancinit ottavat koosta riippuen minuutista kahteen minuuttiin. Pyöräytä palleroita kerran kesken friteerauksen ja nosta sitten valmiit pallerot talouspaperille, joka imee palleroista ylimääräisen öljyn. 
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hyvä kysymys... en ole koskaan kokeillut. Jos pakastaisin näitä, tekisin sen siinä vaiheessa kun olen pyörittänyt pallot, mutten vielä kuorruttanut niitä leivityksellä. Mutta ne kannattaa sulattaa ihan kunnolla ennen friteeramista, vaikka laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi. En usko että ne friteerattuina toimivat; elintarviketeollisuuskin joutuu tekemään aikanoisia kikkoja jotta meillä on esimerkiksi kalapuikkoja helposti käytettävissä ja pelkäänpä että kotipkastinen tehot eivät riitä pitämään leivityksen rapsakkana.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina voi tehdä frittatan – kunhan talossa vain on kananmunia! Ja näin meillä toimitaan harva se viikonloppu, sillä tämä aamiaisruoka ei vaadi reseptiä, ei juuri mitään valmisteluja ja sen voi tehdä vaikka silmät ristissä, sillä hyvällä tuurilla ei tarvitse käyttää edes keittiöveistä. 

Frittata eli uunimunakas on ollut vuosia luottoruokani töissä. Jos keitraan asiakkaalle brunssin, tarjoan lähes aina yhtenä ruokana frittataa kauden aineksilla, sillä se on gluteenitonta ja siitä saa tarvittaessa maistuvan myös maidottomana. Frittataa tein myös paljon aikoinaan, kun hoidin mainoskuvausten muonituksia: kukonlaulun aikaan heränneelle työryhmälle oli ihanaa tarjota uunikuumaa ja täyttävää frittataa, jonka pystyi syömään yhdellä kädellä tai vaikka pistää ruisleivän väliin, ikään kuin munakasburgeriksi. 

Helppouden lisäksi frittatassa on ihanaa se, että se kestää hyvin jääkaapissa. Munakaspala vihreän salaatin kanssa on yksi suosikeistani evääksi töihin!

Frittatan voi tehdä rennolla otteella niistä aineksista, joita jääkaapista löytyy, heittää kananmunamassan päälle, ravistaa vuokaa niin, että munaseos menee täytteiden väleihin ja heittää sitten koko komeuden uuniin. Tai sitten ainekset voi asetella kerroksittain ja miettiä myös missä vuoassa munakkaan paistaa, jotta siitä saa leikattua kauniita paloja. Frittata sopii siis pöytään arkena ja juhlana ja kuuluu meidän perheessä tehdyimpien ruokien joukkoon. 

Teimme Pipsa Hurmerinnan kanssa Samassa Liemessä -kirjaamme frittatan reseptin kolmella eri täytteellä, resepti löytyy blogin lopussa. Viime viikonloppuna tein kuitenkin aivan mielettömän version tästä suosikkiruoasta: kurpitsafrittatan, jonka valmistin tämän kurpitsapaistoksen tähteistä. Paistoin frittatan perheelleni viime lauantaina myöhästyneen aamiaisen sijasta, kun heräsin silmät ristissä anopin annettua minun nukkua pitkät viikonloppuaamun unet. Kiitos siis hänelle! <3 

Tavallaan ruokaamme voisi kutsua brunssiksikin, mutta brunssi mielletään usein ylelliseksi viikonlopun herkutteluhetkeksi ja ainakaan tämän ruoan nauttiminen lapsen tussien värittämässä ruokapöydän sekamelskassa ei ollut ihan sitä blogi-idylliä, mitä moni saattaa kuvitella! Mutta tällaista on meidän idyllimme: kun saa nukkua pitkään ja syödä aamiaisen pyjamassa, loiskia ruokaan srirachaa ja ehtii edes viisi minuuttia lukemaan lehteä ilman keskeytystä, on kaikki aika hyvin. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Frittataan tulee kananmunan lisäksi ihan mitä vain haluat. Suosikkiyhdistelmäni löytyvät alla, mutta mukaan voi myös esimerkiksi raastaa juustomöhkäleiden jämiä tai sekoittaa joukkoon edellisen illan paistetut vihannekset taikka ihan vaan pakasteherneitä suoraan pussista.
  2. Jos et käytä suolaisia täytteitä (esim. juustoa, kapriksia tai eilisen ruoan valmiiksi maustettuja tähteitä), mausta kananmunamassa suolalla ennen sen lisäämistä täytteiden päälle. Kananmunamassan voi myös maustaa, esimerkiksi lusikallisella yrttipestoa. 
  3. Ei haittaa jos täytteet eivät peity kokonaan kananmunasta, munakkaasta nousevat herkkupalat tekevät ruoasta ekstrahoukuttavan!  
  4. Silppua halutessasi pintaan jotain yrttiä tai mausta pippurilla, pintaan voi myös murentaa esimerkiksi kotijuustoa. 

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille!

 

Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.
Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.

FRITTATA

1 VUOKA / 8:LLE

(Me tehdään meidän 2 aikuisen ja 1 lapsen perheessä tämä yleensä 6:lla kananmunalla, näin jää myös pari palaa seuraavaksi päiväksi töihin!)

PERUSOHJE

  • 10 KANANMUNAA
  • 1 TL SUOLAA
  • MUSTAPIPPURIA

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada leivinpaperilla vuorattuun, noin 30 x 10 cm:n kokoiseen leipävuokaan tai pieneen uunivuokaan.

Kaada vuokaan tilkka munaseosta ja lisää kerros haluamiasi täytteitä. Vuorottele näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Paista frittatta uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia. Kypsyyden tunnistaa, kun taputtaa kämmenellä frittataa keskeltä – kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!

Anna frittatan levähtää huoneenlämmössä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi ja tarjoat. Kypsä frittata säilyy jääkaapissa kolme päivää.

KOLME TAPAA TÄYTTÄÄ FRITTATA:

MUSTAKAALI-HERNE-KOTIJUUSTOTÄYTE

  • 4 MUSTAKAALIN LEHTEÄ (tai lehtikaalia)
  • 100 G PAKASTEHERNEITÄ
  • 100 G KOTIJUUSTOA

Pese mustakaalin lehdet ja poista kova keskiruoti. Revi isohkoiksi paloiksi. Sulata herneet siivilässä kuuman juoksevan veden alla. Lado kerros mustakaalia ja herneitä vuokaan ja kaada päälle kananmunaseosta. Jatka kerrostamista, kunnes vuoka on täynnä. Paista frittata160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Murustele kotijuusto frittatan päälle, kun laitat sen tarjolle.

 

KURPITSA-SALVIATÄYTE

  • ½ HOKKAIDO- TAI BUTTERNUTKURPITSA
  • OLIIVIÖLJYÄ
  • SUOLAA
  • MUUTAMA OKSA TUORETTA SALVIAA

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa 2 mm:n paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele vielä suolaa.

Paahda 180-asteisessa kiertoilmauunissa noin 20 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä ja paahtuneet. Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen.

Lado kerros kurpitsaviipaleita vuokaan, kaada päälle kananmunaseosta ja laita sinne tänne muutama salvianlehti. Jatka kerrostamista, kunnes ainekset on käytetty. Koristele lopuksi pinta muutamalla salvianlehdellä. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

 

PERUNA-KANTARELLITÄYTE

  • 4 KEITETTYÄ PERUNAA
  • N. 3 DL KERMAISTA KANTARELLIKASTIKETTA 
  • 1 RKL KARKEAA DIJONINSINAPPIA

Viipaloi perunat. Lämmitä kantarellikastike ja lisää siihen tarvittaessa tilkka nestettä. Mausta kastike dijoninsinapilla. Lado perunaviipaleita ja sienikastiketta vuoron perään munaseoksen kanssa kun täytät frittatavuokaa. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!
Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!

Kommentit (2)

Alanonnacaramarina
1/2 | 

"...kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!"

EI! Taas tehdään suomalaisille sopivaa, ja pilataan hyvät aineet.

Täydellinen frittata ei painu keskeltä, mutta se ei todellakaan muistuta pomppulinnaa, yök! Silloinhan se on tiivis, kumimainen, sitkeä ällötys!

Täydellinen frittata on ilmavan kevyt, kuohkea, unelmaisen täyteläinen, ja hieman mehukkaan kostea. Come in Italia!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei! Kiitos kommentistasi, olen kanssasi samaa mieltä että frittatan pitää olla ilmavan kevyt ja täyteläinen sekä kostea. Pomppulinna voi olla tulkittavissa näköjään monella tapaa, mutten todellakaan tarkoita että frittata pitää paistaa kuivaksi. Minulle pomppulinna tarkoittaa frittatassa sitä, että frittata joustaa, muttei painu kasaan. Jos uuninunakkaan pinta hytisee tai on löllyvä, se on vielä keskeltä raaka ja lässähtää kun frittatan leikkaa paloiksi. Sisältä valuva raaka kananmuna ei varmasti ole sitä kosteutta mitä tässä ruoassa haetaan.

Frittatan kypsennyksessä pitää olla tarkkana, mitään eksaktia kypsymisaikaa ei voi antaa sillä uunit ovat erilaisia, samoin täytteet ja vuoan koko ja malli vaikuttavat aikaan. Siksi koitan tässä ohjeessa kuvata missä kohtaa kotikokki tietää nostaa ruoan ulos uunista. Tarkoituksenani ei ole pilata ruokia tai tehdä suomalaisille sopivaa, tärkeintä on tehdä reseptejä joilla onnistuu ja jotka tuovat iloa yksinkertaisistakin aineksista huolimatta.

Kuulen mielelläni jos simulla on parempi ehdotus reseptin metodin korjaamiseksi, en ajatellut tämän olevan niin harhaanjohtava neuvo kuitenkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö eli ruotsiksi gubbröra.

Lapin puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikolle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin puikula oli Suomen ensimmäinen Suojatun alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan klassiset alkoholit kuten konjakki tai samppanja, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote, joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, ja muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä: juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta, miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi, että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alle jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Täytetty pan bagnat näyttää ihan tavalliselta maalaisleivältä – kunnes sen leikkaa auki!

Yksi salaisista paheistani on tonnikala. Saan muutaman kerran vuodessa armottoman purkkitonnikalahimon, jonka tukahdutan yleensä valmistamalla itselleni ison kulhon vanhaa kunnon tonnikala-riisisalaattia. Mutta riisisalaattini on niin rumaa, että ette tule näkemään siitä kuvaa tai reseptiä ainakaan tässä blogissa! Sen sijaan jaan pan bagnatin reseptin, johon tarvitaan muiden ihanien ainesten lisäksi purkkitonnikalaa. Pan bagnat tarkoittaa kylvetettyä leipää, ja se on kotoisin Etelä-Ranskasta, mutta sen voisi aivan hyvin puolestani suomentaa kesän juhlien kunniaksi näin: nizzalainen voileipäkakku. Voilá!

Voileipäkakku on monella mielessä niin hyvässä kuin pahassa. Onnistunut voileipäkakku on kauniisti koristeltu, herkullinen, ja sen rakenne on täydellisessä tasapainossa. Huono voileipäkakku maistuu ätläkältä ja on sisältä muhjua. 

Opin itse arvostamaan voileipäkakkua vasta aikuisena, kun ymmärsin, mitä kaikkea kakkuun voi laittaa. Lapsuuteni voileipäkakuissa 80-luvulla oli aina kinkkua, majoneesia ja koristeena purkkipersikoita ja persiljaa. Moderni voileipäkakku voi kätkeä sisäänsä vaikka täysin vegaaniset täytteet tai italialaisen makumaailman. Kyllä mä sellaista mielelläni maistan! 

Ruokatoimittaja Teemu Leminen kirjoitti hauskan jutun voileipäkakusta, ja Teemun artikkelissa mainittu kurkkuvoileipäkakku menee minulla seuraavalla kerralla kokeiluun. Entä miltä kuulostaisi siskonmakkarakeittovoileipäkakku? Tsekkaa Teemun artikkeli täältä

Silloin kun kaipaa nopeaa voileipäkakkua vähän arkisempiin kekkereihin, pan bagnat on täydellinen ruoka. Se on herkullinen, kesäinen ja mehukas. Varsinainen voileipäkakku pan bagnat ei ole – siinä ei ole voileipäkakulle kuuluvaa koristelua, joten kun sen nostaa pöytään, ei kyllä saa mitään wow-efektiä aikaan. Täytetty pan bagnat näyttää ihan tavalliselta maalaisleivältä – kunnes sen leikkaa auki! Sisäänsä tämä herkkuruoka kätkee kerrostettuja kesän vihanneksia, tonnikalaa, kananmunaa ja vaikka grillattuja vihanneksia. Pan bagnatia on luonnehdittu leivän sisään tungetuksi Nizzan salaatiksi, ja minusta kuvailu osuu aika hyvin nappiin! 

Pan bagnatiin voi laittaa toki ihan mitä itse haluaa, alla on minun versioni tästä klassisesta ranskalaisesta leivästä. Pan bagnat on mainio ruoka piknikille tai nyyttäreihin. Täytettynä ja tiukasti kelmuun käärittynä se kulkee mukana vaikka repun pohjalla. Jos juhlit pienellä porukalla, tässä on mainio voileipäkakku 4–8 hengen kekkereihin. Omani nautin avolava-auton perässä piknikillä, tyyli on vapaa. 

Ihanaa, leiväntäyteistä päivää kaikille! 

Meri-Tuuli

Pan bagnat

  • 1 iso juureen leivottu, kovakuorinen maalaisleipä
  • 1 kesäkurpitsa 
  • 1 purkki öljyyn säilöttyä tonnikalaa, MSC-sertifioitua
  • 2 pihvitomaattia viipaloituna
  • ½ sipuli ohuina renkaina
  • n. 50 g babypinaattia pestynä ja kuivattuna
  • 2 säilöttyä, grillattua paprikaa suikaloituna
  • kourallinen kivettömiä oliiveja
  • 2 keitettyä kananmunaa viipaloituna

vinegretti: 

  • ½ dl oliiviöljyä
  • ¼ dl punaviinietikkaa
  • 1 valkosipulin kynsi raastettuna
  • 1 rkl Dijonin sinappia
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • ripaus suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet leivinpaperille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paahda kesäkurpitsoja 220-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat ruskistuneet. 

Leikkaa leivän yläosa irti, nosta sivuun. Koverra käsin pehmeä leipäsisus, varo, ettet tee reikiä leivän kuoreen. Säästä täyte ja kuivata käytettäväksi korppujauhoina tai krutonkeina jossain toisessa ruuassa. 

Tee vinegretti yhdistämällä kaikki ainekset lasipurkissa, sulje kannella ja ravista hyvin. 

Täytä leipä: aloita babypinaatilla, levitä lehtiä yksi kerros pohjalle, sen päälle tomaattisiivuja. Pirskottele päälle lusikallinen vinegrettiä. Lisää sitten paahdettuja paprikoita, sen jälkeen tonnikalaa ja tonnikalan päälle kananmunaa ja sipulirenkaita. Pirskottele tähän väliin lisää vinegrettiä. Jatka täyttämistä lisäten oliiveja, lisää pinaattia, sitten kesäkurpitsaviipaleet ja lisää tomaattia. Pirskottele lisää vinegrettiä. 

Täytä leivän kaikki kerrokset aina tiiviinä, tasaisena kerroksena ja paina niitä kevyesti alas, jotta leipään ei jää ilmataskuja. Jatka leivän täyttämistä niillä täytteillä, mitä sinulla on (tai lisää omia, haluamiasi herkkuja), kunnes leipä on aivan täynnä. Paina kansi päälle. 

Kääri leipä leivinpaperiin ja sitten tiukasti kelmuun ja nosta yön yli jääkaappiin mehustumaan. Pidä leipää kylmässä ja avaa se kääreistään vasta, kun asetat sen tarjolle. 

Leikkaa terävällä leipäveitsellä leipä 6–8 palaan. Voit halutessasi työntää paloihin pitkän cocktailtikun pitämään niitä paremmin kasassa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat