Kirjoitukset avainsanalla juhlaruoka

Lapin Puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni Puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikonlopulle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin Puikula oli suomen ensimmäinen Suojatun Alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan, puhumattakaan klassisista alkoholeista kuten Konjakista tai Samppanjasta, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia, kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin Puikulassa pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä. –Juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin Puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alla jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Täytetty pan bagnat näyttää ihan tavalliselta maalaisleivältä – kunnes sen leikkaa auki!

Yksi salaisista paheistani on tonnikala. Saan muutaman kerran vuodessa armottoman purkkitonnikalahimon, jonka tukahdutan yleensä valmistamalla itselleni ison kulhon vanhaa kunnon tonnikala-riisisalaattia. Mutta riisisalaattini on niin rumaa, että ette tule näkemään siitä kuvaa tai reseptiä ainakaan tässä blogissa! Sen sijaan jaan pan bagnatin reseptin, johon tarvitaan muiden ihanien ainesten lisäksi purkkitonnikalaa. Pan bagnat tarkoittaa kylvetettyä leipää, ja se on kotoisin Etelä-Ranskasta, mutta sen voisi aivan hyvin puolestani suomentaa kesän juhlien kunniaksi näin: nizzalainen voileipäkakku. Voilá!

Voileipäkakku on monella mielessä niin hyvässä kuin pahassa. Onnistunut voileipäkakku on kauniisti koristeltu, herkullinen, ja sen rakenne on täydellisessä tasapainossa. Huono voileipäkakku maistuu ätläkältä ja on sisältä muhjua. 

Opin itse arvostamaan voileipäkakkua vasta aikuisena, kun ymmärsin, mitä kaikkea kakkuun voi laittaa. Lapsuuteni voileipäkakuissa 80-luvulla oli aina kinkkua, majoneesia ja koristeena purkkipersikoita ja persiljaa. Moderni voileipäkakku voi kätkeä sisäänsä vaikka täysin vegaaniset täytteet tai italialaisen makumaailman. Kyllä mä sellaista mielelläni maistan! 

Ruokatoimittaja Teemu Leminen kirjoitti hauskan jutun voileipäkakusta, ja Teemun artikkelissa mainittu kurkkuvoileipäkakku menee minulla seuraavalla kerralla kokeiluun. Entä miltä kuulostaisi siskonmakkarakeittovoileipäkakku? Tsekkaa Teemun artikkeli täältä

Silloin kun kaipaa nopeaa voileipäkakkua vähän arkisempiin kekkereihin, pan bagnat on täydellinen ruoka. Se on herkullinen, kesäinen ja mehukas. Varsinainen voileipäkakku pan bagnat ei ole – siinä ei ole voileipäkakulle kuuluvaa koristelua, joten kun sen nostaa pöytään, ei kyllä saa mitään wow-efektiä aikaan. Täytetty pan bagnat näyttää ihan tavalliselta maalaisleivältä – kunnes sen leikkaa auki! Sisäänsä tämä herkkuruoka kätkee kerrostettuja kesän vihanneksia, tonnikalaa, kananmunaa ja vaikka grillattuja vihanneksia. Pan bagnatia on luonnehdittu leivän sisään tungetuksi Nizzan salaatiksi, ja minusta kuvailu osuu aika hyvin nappiin! 

Pan bagnatiin voi laittaa toki ihan mitä itse haluaa, alla on minun versioni tästä klassisesta ranskalaisesta leivästä. Pan bagnat on mainio ruoka piknikille tai nyyttäreihin. Täytettynä ja tiukasti kelmuun käärittynä se kulkee mukana vaikka repun pohjalla. Jos juhlit pienellä porukalla, tässä on mainio voileipäkakku 4–8 hengen kekkereihin. Omani nautin avolava-auton perässä piknikillä, tyyli on vapaa. 

Ihanaa, leiväntäyteistä päivää kaikille! 

Meri-Tuuli

Pan bagnat

  • 1 iso juureen leivottu, kovakuorinen maalaisleipä
  • 1 kesäkurpitsa 
  • 1 purkki öljyyn säilöttyä tonnikalaa, MSC-sertifioitua
  • 2 pihvitomaattia viipaloituna
  • ½ sipuli ohuina renkaina
  • n. 50 g babypinaattia pestynä ja kuivattuna
  • 2 säilöttyä, grillattua paprikaa suikaloituna
  • kourallinen kivettömiä oliiveja
  • 2 keitettyä kananmunaa viipaloituna

vinegretti: 

  • ½ dl oliiviöljyä
  • ¼ dl punaviinietikkaa
  • 1 valkosipulin kynsi raastettuna
  • 1 rkl Dijonin sinappia
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • ripaus suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet leivinpaperille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paahda kesäkurpitsoja 220-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat ruskistuneet. 

Leikkaa leivän yläosa irti, nosta sivuun. Koverra käsin pehmeä leipäsisus, varo, ettet tee reikiä leivän kuoreen. Säästä täyte ja kuivata käytettäväksi korppujauhoina tai krutonkeina jossain toisessa ruuassa. 

Tee vinegretti yhdistämällä kaikki ainekset lasipurkissa, sulje kannella ja ravista hyvin. 

Täytä leipä: aloita babypinaatilla, levitä lehtiä yksi kerros pohjalle, sen päälle tomaattisiivuja. Pirskottele päälle lusikallinen vinegrettiä. Lisää sitten paahdettuja paprikoita, sen jälkeen tonnikalaa ja tonnikalan päälle kananmunaa ja sipulirenkaita. Pirskottele tähän väliin lisää vinegrettiä. Jatka täyttämistä lisäten oliiveja, lisää pinaattia, sitten kesäkurpitsaviipaleet ja lisää tomaattia. Pirskottele lisää vinegrettiä. 

Täytä leivän kaikki kerrokset aina tiiviinä, tasaisena kerroksena ja paina niitä kevyesti alas, jotta leipään ei jää ilmataskuja. Jatka leivän täyttämistä niillä täytteillä, mitä sinulla on (tai lisää omia, haluamiasi herkkuja), kunnes leipä on aivan täynnä. Paina kansi päälle. 

Kääri leipä leivinpaperiin ja sitten tiukasti kelmuun ja nosta yön yli jääkaappiin mehustumaan. Pidä leipää kylmässä ja avaa se kääreistään vasta, kun asetat sen tarjolle. 

Leikkaa terävällä leipäveitsellä leipä 6–8 palaan. Voit halutessasi työntää paloihin pitkän cocktailtikun pitämään niitä paremmin kasassa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram