Kirjoitukset avainsanalla kotipuutarhuri

Etikan ja chilin ystävälle sopii filippiiniläinen chilipikkeli.

Chilipuskani on villiintynyt ja jotain pitää tehdä. No, chilietikkaa tietenkin!

Vihreä bird eye, eli linnunsilmächili ja jalopeño ovat suosikkichilini. Minusta tuli chilinviljelijä vahingossa: ostin vuosi sitten loppukesästä Plantagenista alelaarista Jamie Oliverin (siis mitä tämä mies ei olisi brändännyt nimellään!) chilipuskan muutamalla eurolla. Laitoin sen ikkunalaudalle ja kas, alkoi tapahtumaan. Chili ryhtyi oitis kukkimaan ja puskemaan pieniä vihreitä chilejään niin kovaa vauhtia, etten ehtinyt syömään niitä niin nopsasti kuin satoa tuli. Alkuvuodesta chili hieman rauhoittui ja keväällä keskittyi vartensa kasvattamiseen. Tänä kesänä se oli jo tuplannut kokonsa ja näyttää pieneltä puulta. Ostin sille kaveriksi Kevätmessuilta jalopeñon ja anchochilin

Meillä on harvinainen ilmasto kotona: todella kosteaa ja kuumaa, iso ikkuna antaa etelään, joten kasvit saavat aurinkoa kesällä 12h vuorokaudessa. Nostin chilini kuumien kesähelteiden saavuttua parvekkeelle, mutta siitä ne eivät pitäneet. Kaikki kolme chiliä tiputtivat kauniisti kehittyneet kukannuppunsa ja jo viikon päästä siirsin ne takaisin sisälle, josta chilini taas virkosivat. Ancho ja jalopeñoni ovat melko arkoja kasvamaan, mutta linnunsilmächili kasvaa kukasta valmiiksi chiliksi neljässä päivässä. Parhaimmillaan laskin puskassa olleen valmiita chilejä 14 kpl! Jos chiliä ei poimi vaan antaa sen olla pidempään, se muuttuu pikkuhiljaa punaiseksi. 

Syön vihreää chiliä usein ruoan kanssa ihan sellaisenaan – kolmasosa chiliä hienonnettuna ja ruoan päälle ripoteltuna antaa ihanan huumaavan poltteen ja avaa hengityksen ja tuo punan poskille. Vihreänä linnunsilmächileissä maistuu vastaleikattu ruoho, punaisena maku syvenee ja pyöristyy. Linnunsilmächilit ovat suosikkini ruoanlaitossa, koska niissä on kunnolla potkua, mutta myös muita makuvivahteita kuin pelkkä tuli ja tappura. Ja nämä chilit ovat niitä, joista kaikki Thaimaan ihanat currytahnat valmistetaan! 

Mutta lopullinen rakkauteni pikkuchileihin sinetöitiin työmatkalla Filippiineille. Jokaisessa ruokapaikassa, jossa matkalla söimme, jökötti pöydissä kastikkeita ja tahnoja, joita ruokailijat halutessaan lisäsivät ruokiinsa. Filippiiniläinen ruoka on simppeliä ja tuhtia: himotuimmat lihapalat ovat kamarallisia ja rasvaisia ja maustemaailma on maan sijaintiin nähden yllättävän yksinkertainen. Ruokien maut syntyvät yleensä soijasta, etikasta, laakerinlehdistä ja mustapippurista. Mutta juttu siellä onkin ne lisukkeet, jotka katetaan ruoan kanssa; pöydässä voi olla esimerkiksi kalakastiketta, anjovistahnaa, mangopikkeliä ja chilietikkaa. Näitä lisätään ruokiin oman maun mukaan. Ja kun ekan kerran maistoin Filippiiniläistä adoboa, eli haudutettua lihapataa pöydässä olevan chilietikan kanssa, olin koukussa. 

Tämä chilietikka on maailman helpointa valmistaa ja pidentää chilieni ikää, sillä se säilyy huoneenlämmössä kuukausia ja voin pilkkoa pulloon lisää chiliä sitä mukaa kun chilipuskani niitä tuottaa. Etikkaan voi halutessaan lisätä myös muita mausteita, esimerkiksi pippureita ja valkosipulia. Etikka katetaan pöytään teelusikan kera (esimerkiksi sellainen pitkävartinen lattelusikka on täydellinen!), pirskottele etikkaa ruoan päälle, ongi halutessasi mukaan siemeniä ja chilinpaloja. 

Etikka sopii lihapatojen lisäksi mm. munakokkelin päälle, grillikanalle, fried ricelle, pokekulhoihin ja nuudelisoppaan. Tyyli on vapaa ja kotonaanhan saa syödä chiliä vaikka omenapiirakan kanssa, jos siltä tuntuu. 

Chilietikka

  • punaisia tai vihreitä pieniä linnunsilmächilejä
  • 2 dl ruokosokerietikkaa
  • 1 tl suolaa

Hienonna osa chileistä (käytä muovihanskoja!) ja leikkaa osa pituussuunnassa puoliksi tai jätä kokonaisiksi. Kiehauta etikka ja suola ja kaada chilien päälle. Chilietikkaa voi tehdä kerralla myös enemmän. 

Etikaksi ostin ruokosokerietikkaa Sukang Maanghangia, jota saa kaikista aasialaisista kaupoista ja joka maksaa vain muutaman euron pullo. Voit sen sijasta hyvin käyttää valkoviinietikkaa. Molemmat ovat makeahkoja pöytäetikoita. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille”, Meri-Tuuli kirjoittaa.

Monet kokeneemmat boksiviljelijät sanovat, että lipstikka on varsinainen maanvaiva, joka kasvaa sellaista vauhtia, ettei sitä ehdi kuluttaa. No tässä hyvä ohje, jolla pidät puskat trimmattuina. Saat kuivakaappiisi purkillisen herkkumaustetta, josta riittää myös viemisiksi ystävälle. 

Rakastan yrttejä! Minulla on muutamia suosikkeja, joiden makuun en kyllästy koskaan: ensiksi on tilli, jota viljelen lähes ruokaan kun ruokaan, ja jonka monivivahteinen maku tekee etenkin kasvisruuista, piiraista ja salaateista superherkullisia. Toinen suosikkini on tuore korianteri, jonka voimakkaista varsista ja juurista teen tahnoja ja patojen pohjia, ja lehdet käytän sellaisenaan, kun teen etnistä ruokaa. Kolmas suosikkiyrttini on suomalainen, harvoin tarjolla oleva klassikko lipstikka.

Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille. Laitan sitä lihakeittoon, patoihin ja salaatinkastikkeisiin. Lipstikka on myös minun perunasalaattini tärkein mauste. Ja kun lipstikkaa on tuoreena, tykkään myös hieroa lehtiä sormenpäihini ja nuuhkia lipstikan tuoksua.

Varsinaisen lipstikkahulluuteni sinetöi Sikke Sumari. Vuosi oli 2007, ja olimme kuvaamassa Siken Nami Namastessa ohjelmaamme Köyhät Ritarit. Ihana Sikke avasi kuvausryhmällemme ovet ja päästi meidät mellastamaan keittiöönsä. Kolmen päivän aikana kuvasimme kuusi jaksoa ruokaohjelmaamme, jota edelleen koko työryhmä muistelee lämmöllä. Teimme ahkerasti pitkää päivää, mutta iltaisin keräännyimme pitkän pöydän ääreen rentoutumaan illalliselle ja maistelemaan Siken keittiön herkkuja ja juomaan viiniä. Vaikka tästä kaikesta on jo yli 10 vuotta aikaa, muistan vieläkin Siken lipstikkasuolan, jota oli ripoteltu paahdettujen perunoiden päälle. Se oli kuin crackia lipstikkafanille.

Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä
Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä

Lipstikkaviljelijäksi

Lipstikkaa ei saa joka kaupasta, joten sen metsästämiseksi saattaa joutua kiertämään muutaman kaupan ennen kuin lykästää. Ja totuuden nimissä yksi kaupan lipstikkaruukku on mielestäni kyllä kohtuuttoman kallis. Vaikka lipstikka onkin voimakas maultaan, niin silti vähän kirpaisee laittaa lähes 2 euroa yrttiin, jota tykkään käyttää reilulla kädellä. Yhdestä ruukkulipstikasta ei kyllä kannata lähteä tekemään lipstikkasuolaa eikä edes vaikka olisi fyffeä kymmeneen ruukulliseen. Kunnolla juurtuneen ja kasvavan lipstikan lehdet kestävät kuivaamista uunissa, ja niissä on voimakas ja tasapainoinen maku, jolloin ne soveltuvat paljon paremmin omien mausteiden valmistamiseen.

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, perimme edellisten asukkaiden viljelyboksin. Ensimmäisenä keväänä kylvin laariin lipstikkaa, ruohosipulia sekä herneitä, jotka osoittautuivat kesällä kukkiviksi koristeherneiksi. Lipstikan siemenistä vain yksi nousi mullasta ja teki hennon korren, mutta säikähti ilmeisesti sen kesän ankeaa keliä.

Viime vuoden keväänä lipstikkani oli talvehdittuaan innostunut kasvupaikastaan ja teki jo jopa muutaman lehdenkin, jotka pilkoin keittokirjamme kuvauksissa salsa verdeen.Tänä keväänä lipstikkani on intoutunut ja levinnyt kunnon puskaksi, joten pääsin vihdoin Siken lipstikkasuolan tekoon!

Alla sekä lipstikkasuolan ohje että mun maailman helpoin pottuohje, joka on aina yksi juhlieni kysytyimpiä reseptejä. Olkaa hyvät! 

Lipstikkasuola

  • 1 vihta (tai vasta) lipstikkaa
  • ½ dl karkeaa merisuolaa

Pese lipstikat, ja poista niistä kova iso keskiruoti. Loput lehtiruodit lähtevät vähemmällä vaivalla kuivaamisen jälkeen. Painele oksat kuiviksi keittiöliinalla ja levitä leivinpaperille uunipellille. Laita 100-asteiseen uuniin kuivumaan, kääntele oksia 20 minuutin välein. Kun lehdet alkavat olla lämpimiä vajaan tunnin päästä, laske lämpötila 50 asteeseen, raota luukkua ja laita väliin vaikka jokin lämmönkestävä kapusta ja anna lipstikan kuivaa ihan rutikuivaksi, noin 4 tuntia. (Itse lähdin lapsen kanssa Hoploppiin ja asioille, ja palattuamme 5 tunnin päästä lipstikka oli täydellisen kuivaa ja rapeaa.)

Hiero kuivattua lipstikkaa puhtaissa käsissä, nypi samalla isoja lehtiruoteja pois. Kun lipstikka alkaa olla hienompaa, laita se väljään siivilään, esimerkiksi pastasiivilään – metallisiivilä ei sovi, sillä pulverisoitunut lipstikka jää siivilän saumoihin. Hiero siivilän läpi ja nypi pois loputkin kovat lehtiruodit. 

Jauha karkea merisuola maustemyllyssä pulveriksi. Jos sinulla ei ole maustemyllyä, käytä huhmaretta tai sormisuolaa, jonka jauhat hienoksi. Merisuolalla tulee kaunis pulverinen suolan koostumus, johon lipstikka sekoittuu hyvin.

Sekoita lipstikkaan, purkita ja kokeile mihin kaikkeen tämä ihana mauste sopiikaan!

Lipstikkapotut

  • uusia perunoita tai Lapin puikulaa
  • oliiviöljyä
  • lipstikkasuolaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Pese ja puolita uudet perunat, asettele ne uunipellille tai -vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Lorota potuille oliiviöljyä ja ripottele päälle lipstikkasuolaa. 

Paista uunin keskiosassa noin 45 minuuttia, tai kunnes potut ovat ruskistuneet kauniisti.

Kommentit (3)

Vierailija

Hienoa, tätä pitää kokeilla!

Minulla kasvaa lipstikkaa riesaksi asti enkä ole oikein keksinyt mihin sitä käyttäisi. Voimakas maku vähän epäilyttää.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kokeile ihmeessä ja jos maku ei ole mieleen, anna maustetta ystävälle. Lipstikan maku on voimakas, mutta loppujen lopuksi ei sen voimakkaampi kuin monen muunkaan yrtin. Kun lipstikkaa hienontaa pestoksi oliiviöljyn kera, öljy jopa mielestäni loiventaa lipstikan makua - kokeile josko lipstikka maistuisi tähän tyyliin!

Lipstikka-Orvokki

Lipstikka sopii mielestäni monenlaisiin liharuokiin, tuo niin hyvän aromin! Olin ihan pulassa kun kevättalvella pussi tyhjeni eikä kaupoista tuntunut löytyvän...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram