Kirjoitukset avainsanalla lempiyrtti

”Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille”, Meri-Tuuli kirjoittaa.

Monet kokeneemmat boksiviljelijät sanovat, että lipstikka on varsinainen maanvaiva, joka kasvaa sellaista vauhtia, ettei sitä ehdi kuluttaa. No tässä hyvä ohje, jolla pidät puskat trimmattuina. Saat kuivakaappiisi purkillisen herkkumaustetta, josta riittää myös viemisiksi ystävälle. 

Rakastan yrttejä! Minulla on muutamia suosikkeja, joiden makuun en kyllästy koskaan: ensiksi on tilli, jota viljelen lähes ruokaan kun ruokaan, ja jonka monivivahteinen maku tekee etenkin kasvisruuista, piiraista ja salaateista superherkullisia. Toinen suosikkini on tuore korianteri, jonka voimakkaista varsista ja juurista teen tahnoja ja patojen pohjia, ja lehdet käytän sellaisenaan, kun teen etnistä ruokaa. Kolmas suosikkiyrttini on suomalainen, harvoin tarjolla oleva klassikko lipstikka.

Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille. Laitan sitä lihakeittoon, patoihin ja salaatinkastikkeisiin. Lipstikka on myös minun perunasalaattini tärkein mauste. Ja kun lipstikkaa on tuoreena, tykkään myös hieroa lehtiä sormenpäihini ja nuuhkia lipstikan tuoksua.

Varsinaisen lipstikkahulluuteni sinetöi Sikke Sumari. Vuosi oli 2007, ja olimme kuvaamassa Siken Nami Namastessa ohjelmaamme Köyhät Ritarit. Ihana Sikke avasi kuvausryhmällemme ovet ja päästi meidät mellastamaan keittiöönsä. Kolmen päivän aikana kuvasimme kuusi jaksoa ruokaohjelmaamme, jota edelleen koko työryhmä muistelee lämmöllä. Teimme ahkerasti pitkää päivää, mutta iltaisin keräännyimme pitkän pöydän ääreen rentoutumaan illalliselle ja maistelemaan Siken keittiön herkkuja ja juomaan viiniä. Vaikka tästä kaikesta on jo yli 10 vuotta aikaa, muistan vieläkin Siken lipstikkasuolan, jota oli ripoteltu paahdettujen perunoiden päälle. Se oli kuin crackia lipstikkafanille.

Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä
Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä

Lipstikkaviljelijäksi

Lipstikkaa ei saa joka kaupasta, joten sen metsästämiseksi saattaa joutua kiertämään muutaman kaupan ennen kuin lykästää. Ja totuuden nimissä yksi kaupan lipstikkaruukku on mielestäni kyllä kohtuuttoman kallis. Vaikka lipstikka onkin voimakas maultaan, niin silti vähän kirpaisee laittaa lähes 2 euroa yrttiin, jota tykkään käyttää reilulla kädellä. Yhdestä ruukkulipstikasta ei kyllä kannata lähteä tekemään lipstikkasuolaa eikä edes vaikka olisi fyffeä kymmeneen ruukulliseen. Kunnolla juurtuneen ja kasvavan lipstikan lehdet kestävät kuivaamista uunissa, ja niissä on voimakas ja tasapainoinen maku, jolloin ne soveltuvat paljon paremmin omien mausteiden valmistamiseen.

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, perimme edellisten asukkaiden viljelyboksin. Ensimmäisenä keväänä kylvin laariin lipstikkaa, ruohosipulia sekä herneitä, jotka osoittautuivat kesällä kukkiviksi koristeherneiksi. Lipstikan siemenistä vain yksi nousi mullasta ja teki hennon korren, mutta säikähti ilmeisesti sen kesän ankeaa keliä.

Viime vuoden keväänä lipstikkani oli talvehdittuaan innostunut kasvupaikastaan ja teki jo jopa muutaman lehdenkin, jotka pilkoin keittokirjamme kuvauksissa salsa verdeen.Tänä keväänä lipstikkani on intoutunut ja levinnyt kunnon puskaksi, joten pääsin vihdoin Siken lipstikkasuolan tekoon!

Alla sekä lipstikkasuolan ohje että mun maailman helpoin pottuohje, joka on aina yksi juhlieni kysytyimpiä reseptejä. Olkaa hyvät! 

Lipstikkasuola

  • 1 vihta (tai vasta) lipstikkaa
  • ½ dl karkeaa merisuolaa

Pese lipstikat, ja poista niistä kova iso keskiruoti. Loput lehtiruodit lähtevät vähemmällä vaivalla kuivaamisen jälkeen. Painele oksat kuiviksi keittiöliinalla ja levitä leivinpaperille uunipellille. Laita 100-asteiseen uuniin kuivumaan, kääntele oksia 20 minuutin välein. Kun lehdet alkavat olla lämpimiä vajaan tunnin päästä, laske lämpötila 50 asteeseen, raota luukkua ja laita väliin vaikka jokin lämmönkestävä kapusta ja anna lipstikan kuivaa ihan rutikuivaksi, noin 4 tuntia. (Itse lähdin lapsen kanssa Hoploppiin ja asioille, ja palattuamme 5 tunnin päästä lipstikka oli täydellisen kuivaa ja rapeaa.)

Hiero kuivattua lipstikkaa puhtaissa käsissä, nypi samalla isoja lehtiruoteja pois. Kun lipstikka alkaa olla hienompaa, laita se väljään siivilään, esimerkiksi pastasiivilään – metallisiivilä ei sovi, sillä pulverisoitunut lipstikka jää siivilän saumoihin. Hiero siivilän läpi ja nypi pois loputkin kovat lehtiruodit. 

Jauha karkea merisuola maustemyllyssä pulveriksi. Jos sinulla ei ole maustemyllyä, käytä huhmaretta tai sormisuolaa, jonka jauhat hienoksi. Merisuolalla tulee kaunis pulverinen suolan koostumus, johon lipstikka sekoittuu hyvin.

Sekoita lipstikkaan, purkita ja kokeile mihin kaikkeen tämä ihana mauste sopiikaan!

Lipstikkapotut

  • uusia perunoita tai Lapin puikulaa
  • oliiviöljyä
  • lipstikkasuolaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Pese ja puolita uudet perunat, asettele ne uunipellille tai -vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Lorota potuille oliiviöljyä ja ripottele päälle lipstikkasuolaa. 

Paista uunin keskiosassa noin 45 minuuttia, tai kunnes potut ovat ruskistuneet kauniisti.

Kommentit (3)

Vierailija

Hienoa, tätä pitää kokeilla!

Minulla kasvaa lipstikkaa riesaksi asti enkä ole oikein keksinyt mihin sitä käyttäisi. Voimakas maku vähän epäilyttää.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kokeile ihmeessä ja jos maku ei ole mieleen, anna maustetta ystävälle. Lipstikan maku on voimakas, mutta loppujen lopuksi ei sen voimakkaampi kuin monen muunkaan yrtin. Kun lipstikkaa hienontaa pestoksi oliiviöljyn kera, öljy jopa mielestäni loiventaa lipstikan makua - kokeile josko lipstikka maistuisi tähän tyyliin!

Lipstikka-Orvokki

Lipstikka sopii mielestäni monenlaisiin liharuokiin, tuo niin hyvän aromin! Olin ihan pulassa kun kevättalvella pussi tyhjeni eikä kaupoista tuntunut löytyvän...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram