Kirjoitukset avainsanalla piri-pirikana

Piri-pirikana takeawaynä on jokaisen portugalilaisen lapsiperheen arjenpelastaja. Meilläkin syötiin pienenä viikottain piripirikanaa ja olen onneni kukkuloilla, kun saan tarjota saman kokemuksen myös omalle perheelleni. 

Vietin osan lapsuudestani Portugalissa. Asuimme Carcavelos -nimisessä kaupungissa, Cascaisin ja Lissabonin välissä. Kuvailen usein paikkaa Portugalin Järvenpääksi – kuten Jäke, Carcavelos on maan pääkaupunkia lähellä oleva radanvarsikaupunki, jossa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä nähtävää ja joka ei ole paikkana erityisen viehättävä tai millään tapaa idyllinen, vaan tavallinen, tavallisten ihmisten turvallinen kaupunki. Carcaveloksessa eletään rauhallista perhekeskeistä, hyvin tyypillistä portugalilaista arkea. 

Meikä viileenä 80-luvulla.
Meikä viileenä 80-luvulla.

Lapsuudestani muistan Portugalin vuodet parhaiten, ehkä siksi että elin siellä alakouluikäni vilkkaimmat vuodet ja elämä oli hauskaa ja hurjan mielenkiintoista. Rakastin asua Portugalissa. Koulun, leikkien, perheen kanssa tehtyjen viikonloppujuttujen lisäksi muistan sen, että kävimme usein ulkona syömässä. Portugalissa oli jo 80-luvulla paljon etnisiä ravintoloita sekä joka kylässä tusinan verran edullista ja herkullista kotiruokaa myyvää kanttiinia.

Yksi niistä oli kotikatumme päässä sijainnut (tai edelleenkin siinä sijaitseva?) Água na Boca -niminen rafla, josta sai kahvia, pasteijoita, tuoretta leipää, lounasta, talon itse friteeraamia sipsejä sekä Frango Com Piri-piriä, eli piri-pirikanaa. 

Piri-pirikana on Portugalissa joka perheen perussafkaa: kana on helppo napata kulmakuppilasta matkalla töistä kotiin, samaan tapaan kuin meillä on suomessa syöty lähes joka kodissa kaupan grillikanaa. Jos kanan tilaa ja syö ravintolassa, se tarjotaan yleensä riisin, ranskalaisten perunoiden ja sekasalaatin kera, jossa on mausteina yksinkertaisesti merisuolahippuja, oliiviöljyä ja etikkaa (Olen tainnut Portugalissa kehittää taipumukseni etikkaisiin salaatteihin ja pikkeleihin, meillä tarjottiin jopa koulussa lounaalla salaatti niin, että pöydässä oli etikkaa ja oliiviöljyä mausteeksi!).

Eikä kannata ylenkatsoa näitä arkisilta kuulostavia lisukkeita: Portugalissa riisi aina maustetaan keittovaiheessa, joko kanaliemellä, voilla tai oliiviöljyllä, tai yrteillä. Ranskalaiset perunat tehdään ravintoloissa alusta asti itse – paitsi turistipaikoissa: jos epäilet että ranut tulevat pakastepussista, se on merkki siitä että ravintola kannattaa kiertää kaukaa, sillä kulman takana on taatusti joku pieni ja aito paikka joka tekee frittiperunansa itse! 

Tulisella ja etikkaisella chilikastikkeella valeltu, auki levitetty ja grillattu kana on yksi portugalilaisista klassikkoruoista ja perheemme koukuttui nopeasti tähän suosikkiruokaan. Kana on aitoa kanaa, ehkä laihempaa kuin mihin olemme täällä tottuneet, mutta sen liha on todella maukasta.

Pinta kuuluu grillata kunnolla niin, että nahka rapeutuu ja marinadinsa lisäksi kana myös tarjoillaan piripirikastikkeen kera, jotta sitä voi halutessaan lisätä pöydässä.

Kohta päästään syömään!
Kohta päästään syömään!

Alfin lempiosa kanasta on sen nahka, mutta eritoten maistuu riisi
Alfin lempiosa kanasta on sen nahka, mutta eritoten maistuu riisi

Yhdessä perheen kanssa jaettu piri-pirikana kaikkine lisukkeineen on minulle yksi rakkaimmista ruokamuistoista ja se olikin ensimmäinen ruoka jota vein mieheni Portugalissa syömään. Piri-pirikana on myös toiveeni viimeiseksi ateriaksi. Siihen kiteytyy niin paljon lähellä sydäntäni olevia ruoka-asioita: grillaaminen, etikka, tulisuus, raikkaus, rapeus ja lohturuoka. Ja Portugali, johon osa sydäntäni tulee aina kuulumaan. 

Onneksi ikävää lievittää herkuttelijoiden paratiisissa Hietalahden Kauppahallissa sijaitseva portugalilainen Petiscaria, josta on tullut yksi kantapaikoistani stadissa, vaikka asunkin aivan eri puolella kaupunkia. Joka kerta kun istun Petiscarian marmoripöydän ääreen, otan lasin Portugalilaista viiniä ja kuuntelen fadoa, sydämessä tuntuu lämpöä ja pientä pakahtumista. Tältä kai tuntuu ikävä... 

Petiscaria on ollut ainoita paikkoja (mökkigrillimme lisäksi), josta olen saanut suomessa piri-pirikanaa ja heidän kanansa salaisuus on paikan toisne omistajan Carlosin itse valmistama piri-pirikastike. Nyt Petiscariasta saa myös kanaa takeawayna! Voinko enää muuta toivoa? 

Kävin Alfin kanssa hakemassa meille päivän päätteeksi kotiinvietäväksi Petiscarian kanan – makumatka Portugaliin ei voi tästä enää helpommaksi muuttua!

Hän virnuilee, koska sai odotellessa suun makiaksi Pasteis De Natalla, eli Portugalilaisella vanukasleivoksella
Hän virnuilee, koska sai odotellessa suun makiaksi Pasteis De Natalla, eli Portugalilaisella vanukasleivoksella

Valmis paketti kotiin vietäväksi
Valmis paketti kotiin vietäväksi

Mukaan kanan kanssa pakataan purkillinen piripirikastiketta sekä kanan paistoliemi. Petiscarian Luiza neuvoi, että liemen voi lisätä esimerkiksi riisin keitin ja niin teinkin – riisistä tuli niin herkullista että melkein itketti! Ranuja en alkanut frittaamaan itse, mutta totta maar tein kanan kanssa ison salaatin, juuri kuten ravintoloissa lapsuuteni Portugalissa. 

Kokonainen takeawaykana kastikkeineen maksaa 19,90 € ja kannattaa soittaa etukäteen ennen kuin hakee kanan, sillä välillä Petiscariassa on paljonkin porukkaa ja kanan valmistaminen vie oman aikansa. 

Petiscariassa on myös erikoisiltoja; esimerkiksi huomenna perjantaina siellä on pienpanimo-oluita ja Porton kaupungin tyylisiä bifana-leipiä, jotka ovat etenkin mieheni suurta herkkua. Me olemme ehdottomasti menossa taas sinne syömään. Kerron näistä leivistä sekä siitä, miten niitä voi valmistaa kotona sitten joku toinen kerta!

Petiscarian löytää Hietalahden Kauppahallista ja se on auki: 

  • ma-to 11:00 - 18:00 
  • pe-la 11:00-22:00
  • su 11:00-16:00

https://www.facebook.com/mercado.petiscaria/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram