Kirjoitukset avainsanalla arjen helpotus

Kokonaisena kypsennetty bataatti ja pari peruselintarviketta tekevät taideretriittisalaatin – siinä mun ihanan herkullinen lounas, josta riittää kolmeksi päiväksi!

 

Lähdin Madeiralle hakemaan hiljaisuutta ja taide-elämyksiä ja niitä totta maar sain.

Löysin netin kautta ihanan Bettina Charlotte Radatzin, jolle laitoin kainon meilin, jossa tiedustelin josko hänellä olisi tarjota minulle taidekurssia. Bettina vastasi heti ja pian kolmen päivän värillisen ilmaisun kurssi oli sovittu ja buukkasin huoneen Funchalin ylärinteillä sijaitsevalta maatilalta, jossa myös Bettinan työhuone sijaitsi. 

Quinta De Santa Luzia on harvinaisuus: kahden kilometrin päässä Funchalin satamasta oleva vanha, rinteillä polveileva maatila, jonka ympärille kaupunki on pikkuhiljaa rakentunut. Maatilalla sijaistevat kaksi kartanoa on muutettu 2000-luvulla bed & breakfast -taloksi, mutta silti tilalla viljellään viiniä, kasvatetaan yrttejä ja hedelmiä sekä mm. aloe veraa. Minä yövyin pienemmällä puolella: oma iso huone upeassa vanhassa talossa aamiaisineen maksoi 56 € / yö. Tila on pieni keidas Funchalissa. 

Tilalla on myös kaksi taiteilijan työpajaa, keraamikko Miguel João Ramosin ja saksalaisen Bettinan työhuone. Bettina on asunut ja työskennellyt Madeiralla jo neljä vuotta ja hänen kurssejaan kannattaa kysyä, jos on tulossa Madeiralle. Hän veti minulle kolme päivää intensiivistä abstraktia työskentelyä väreillä ja akryylitekniikoilla. 

Bettinan työhuone Quinta Santa Luziassa. Seinillä on hänen töitään, lisäksi niitä on myynnissä muutamassa keskustan galleriassa.
Bettinan työhuone Quinta Santa Luziassa. Seinillä on hänen töitään, lisäksi niitä on myynnissä muutamassa keskustan galleriassa.

Abstraktin kuvan teko on vaikeaa! Mutta tekee hyvää haastaa itsensä ja luoda jotain millä ei ole päämäärää tai muuta tarkoitusta kuin vapauttaa ajatukset ja irtautua totutusta.
Abstraktin kuvan teko on vaikeaa! Mutta tekee hyvää haastaa itsensä ja luoda jotain millä ei ole päämäärää tai muuta tarkoitusta kuin vapauttaa ajatukset ja irtautua totutusta.

Päiväni olivat lähestulkoon pelkkää taidetta: aamulla ehdin pyörähtämään kaupoilla ja kahvilla kylässä ja puolen päivän aikaan aloimme työskentelyn ja maalasimme joka päivä 4–5 tuntia. Aikaa ei ollut lähteä lounaalle kesken kurssin, koska Quintan ympäristössä ei ole lounasravintoloita. Joten piti keksiä jotain ruokaa, jonka saisin vartissa lautaselle, jottemme hukkaisi aikaa varsinaiselta maalaamiselta. 

Ja niin syntyi taideretriittisalaatti. Idea lähti siitä, kun huomasin miten Madeiralla myydään ruokakaupoissa ja kahviloissa valmiiksi kokonaisena kypsennettyjä bataatteja. Miten nerokas idea!! 

Kotonakin yksi helpoimmista tavoista valmistaa tukoisa ateria on paahtaa bataatti kokonaisena uunissa, noin 40 minuuttia. Mutta että sen on joku jo tehnyt valmiiksi? Tämä oli minun lounaani pelastus – muuten olisin varmaan syönyt vaan voileipiä!

Leipomoissa ja supermarketeissa myydään valmiiksi paahdettuja bataatteja. Nerokasta!
Leipomoissa ja supermarketeissa myydään valmiiksi paahdettuja bataatteja. Nerokasta!

Ruoan juju on sekoitettu tonnikalasalaatti, jota annostellaan vaikka bataatin päälle, leivälle tai salaatinlehtien kanssa. Lounaan ’valmistamiseen’ meni viisi minuuttia ja satsi riitti minulla kolmeksi päiväksi.

Tonnikalasalaatti kestää oikein hyvin kuljetusta, joten rasiallinen tätä on helppo heittää laukkuun ja viedä töihin – töissä sitten vaan kypsennetty bataatti keskeltä halki (ja jos haluaa, sen voi lämmittää mikrossa), kevyt haarukalla muussaus ja täyte päälle. Herkullista!

Matkani Madeiralla on ollut kyllä juuri sitä mitä lähdinkin hakemaan. Hiljaisuutta ja tilaa omille ajatuksille. En ole kierrellyt katsomassa nähtävyyksiä enkä kiirehtinyt mihinkään. Tätä blogiakin kirjoitan parhaillaan hotellini parvekkeella, vaikka kello on jo yli 11 ja normaali minä olisi tähän aikaan mennessä jo hötkyillyt menemään pää kolmantena jalkana. 

Alla on taideretriittisalaattini ohje – toivottavasti se vapauttaa sinullekin aikaa tehdä jotain muita asioita kuin luumuilla keittiössä kolmena perättäisenä päivänä. 

TAIDERETRIITTISALAATTI

(3 annosta)
  • 1 purkki tonnikalaa öljyssä
  • 1 purkki papuja
  • ½ vihreä paprika
  • 1 tomaatti
  • ½ kurkku
  • ½ valkosipulin kynsi
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • suolaa
  • ripaus savupaprikaa
  • ripaus muskottia
  • tarjoiluun oman maun mukaan: uunissa kypsennetty bataatti, paahdettua leipää, uuniperuna, kotijuustoa, hedelmiä, salaatinlehtiä... 

Valuta tonnikala ja pavut, yhdistä kulhossa. Kuutioi paprika, tomaatti ja kurkku, sekoita papuihin ja tonnikalaan. Hienonna valkosipuli ja lisää loput ainekset, sekoita ja mausta. 

VALMIS!

Nämä ainekset maksoivat marketissa 5 €. Oli papuja, tonnikalaa, paikallista kotijuustoa ja vihanneksia sekä paahdettu bataatti.
Nämä ainekset maksoivat marketissa 5 €. Oli papuja, tonnikalaa, paikallista kotijuustoa ja vihanneksia sekä paahdettu bataatti.

Pilko kaikki ainekset ja sekoita keskenään. Simppeliä ruoanlaittoa, johon ei edes välttämättä tarvita leikkuulautaa! Tämän tyyppisiä salaatteja tulee tehtyä myös telttaretkillä ja pyöräilyreissuilla, täyteläinen salaatti maistuu hyvin retkieväänä!
Pilko kaikki ainekset ja sekoita keskenään. Simppeliä ruoanlaittoa, johon ei edes välttämättä tarvita leikkuulautaa! Tämän tyyppisiä salaatteja tulee tehtyä myös telttaretkillä ja pyöräilyreissuilla, täyteläinen salaatti maistuu hyvin retkieväänä!

Muussaa bataattia vähän ennen salaatin lisäämistä, jotta taideretriittisalaatin mehukas marinadi maustaa myös bataatin.
Muussaa bataattia vähän ennen salaatin lisäämistä, jotta taideretriittisalaatin mehukas marinadi maustaa myös bataatin.

Ensimmäisenä päivänä taideretriittisalaatti päätyi paahdetun bataatin sisään. Sivussa on lupiininsiemeniä, joita täällä nautitaan kylmän oluen tai ponchajuoman kanssa.
Ensimmäisenä päivänä taideretriittisalaatti päätyi paahdetun bataatin sisään. Sivussa on lupiininsiemeniä, joita täällä nautitaan kylmän oluen tai ponchajuoman kanssa.

Toisena päivänä nappasin leipomosta mukaani ihan perus vehnäsämpylän, jonka päälle lusikoin kotijuustoa ja sirotin pippuria. Kylkeen taideretriittisalaattia ja a vot!
Toisena päivänä nappasin leipomosta mukaani ihan perus vehnäsämpylän, jonka päälle lusikoin kotijuustoa ja sirotin pippuria. Kylkeen taideretriittisalaattia ja a vot!
Kolmantena päivänä leikkasin salaattini sivuun papaijaa, joka kasvaa täällä joka pihassa.
Kolmantena päivänä leikkasin salaattini sivuun papaijaa, joka kasvaa täällä joka pihassa.

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Haha, no joo kyllä kieltämättä saattaa halkaistuna muistuttaa munakoisoa. Portugalissa myydään montaa bataattilajiketta, tämä lajike mitä söin on vaaleamaltoinen ja maultaan paljon pähkinäisempi kuin meillä myytävä oranssi bataatti, myös tämän lajikkeen koostumus on erilainen: paljon tahmeampi ja mehukkaampi. Ihmetys oli muutama vuosi sitten suuri kun tein näin Portugalissa uunissa ja halkaisin - luulin bataatin ensin olleen pilalla!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Piri-pirikana takeawaynä on jokaisen portugalilaisen lapsiperheen arjenpelastaja. Meilläkin syötiin pienenä viikottain piripirikanaa ja olen onneni kukkuloilla, kun saan tarjota saman kokemuksen myös omalle perheelleni. 

Vietin osan lapsuudestani Portugalissa. Asuimme Carcavelos -nimisessä kaupungissa, Cascaisin ja Lissabonin välissä. Kuvailen usein paikkaa Portugalin Järvenpääksi – kuten Jäke, Carcavelos on maan pääkaupunkia lähellä oleva radanvarsikaupunki, jossa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä nähtävää ja joka ei ole paikkana erityisen viehättävä tai millään tapaa idyllinen, vaan tavallinen, tavallisten ihmisten turvallinen kaupunki. Carcaveloksessa eletään rauhallista perhekeskeistä, hyvin tyypillistä portugalilaista arkea. 

Meikä viileenä 80-luvulla.
Meikä viileenä 80-luvulla.

Lapsuudestani muistan Portugalin vuodet parhaiten, ehkä siksi että elin siellä alakouluikäni vilkkaimmat vuodet ja elämä oli hauskaa ja hurjan mielenkiintoista. Rakastin asua Portugalissa. Koulun, leikkien, perheen kanssa tehtyjen viikonloppujuttujen lisäksi muistan sen, että kävimme usein ulkona syömässä. Portugalissa oli jo 80-luvulla paljon etnisiä ravintoloita sekä joka kylässä tusinan verran edullista ja herkullista kotiruokaa myyvää kanttiinia.

Yksi niistä oli kotikatumme päässä sijainnut (tai edelleenkin siinä sijaitseva?) Água na Boca -niminen rafla, josta sai kahvia, pasteijoita, tuoretta leipää, lounasta, talon itse friteeraamia sipsejä sekä Frango Com Piri-piriä, eli piri-pirikanaa. 

Piri-pirikana on Portugalissa joka perheen perussafkaa: kana on helppo napata kulmakuppilasta matkalla töistä kotiin, samaan tapaan kuin meillä on suomessa syöty lähes joka kodissa kaupan grillikanaa. Jos kanan tilaa ja syö ravintolassa, se tarjotaan yleensä riisin, ranskalaisten perunoiden ja sekasalaatin kera, jossa on mausteina yksinkertaisesti merisuolahippuja, oliiviöljyä ja etikkaa (Olen tainnut Portugalissa kehittää taipumukseni etikkaisiin salaatteihin ja pikkeleihin, meillä tarjottiin jopa koulussa lounaalla salaatti niin, että pöydässä oli etikkaa ja oliiviöljyä mausteeksi!).

Eikä kannata ylenkatsoa näitä arkisilta kuulostavia lisukkeita: Portugalissa riisi aina maustetaan keittovaiheessa, joko kanaliemellä, voilla tai oliiviöljyllä, tai yrteillä. Ranskalaiset perunat tehdään ravintoloissa alusta asti itse – paitsi turistipaikoissa: jos epäilet että ranut tulevat pakastepussista, se on merkki siitä että ravintola kannattaa kiertää kaukaa, sillä kulman takana on taatusti joku pieni ja aito paikka joka tekee frittiperunansa itse! 

Tulisella ja etikkaisella chilikastikkeella valeltu, auki levitetty ja grillattu kana on yksi portugalilaisista klassikkoruoista ja perheemme koukuttui nopeasti tähän suosikkiruokaan. Kana on aitoa kanaa, ehkä laihempaa kuin mihin olemme täällä tottuneet, mutta sen liha on todella maukasta.

Pinta kuuluu grillata kunnolla niin, että nahka rapeutuu ja marinadinsa lisäksi kana myös tarjoillaan piripirikastikkeen kera, jotta sitä voi halutessaan lisätä pöydässä.

Kohta päästään syömään!
Kohta päästään syömään!

Alfin lempiosa kanasta on sen nahka, mutta eritoten maistuu riisi
Alfin lempiosa kanasta on sen nahka, mutta eritoten maistuu riisi

Yhdessä perheen kanssa jaettu piri-pirikana kaikkine lisukkeineen on minulle yksi rakkaimmista ruokamuistoista ja se olikin ensimmäinen ruoka jota vein mieheni Portugalissa syömään. Piri-pirikana on myös toiveeni viimeiseksi ateriaksi. Siihen kiteytyy niin paljon lähellä sydäntäni olevia ruoka-asioita: grillaaminen, etikka, tulisuus, raikkaus, rapeus ja lohturuoka. Ja Portugali, johon osa sydäntäni tulee aina kuulumaan. 

Onneksi ikävää lievittää herkuttelijoiden paratiisissa Hietalahden Kauppahallissa sijaitseva portugalilainen Petiscaria, josta on tullut yksi kantapaikoistani stadissa, vaikka asunkin aivan eri puolella kaupunkia. Joka kerta kun istun Petiscarian marmoripöydän ääreen, otan lasin Portugalilaista viiniä ja kuuntelen fadoa, sydämessä tuntuu lämpöä ja pientä pakahtumista. Tältä kai tuntuu ikävä... 

Petiscaria on ollut ainoita paikkoja (mökkigrillimme lisäksi), josta olen saanut suomessa piri-pirikanaa ja heidän kanansa salaisuus on paikan toisne omistajan Carlosin itse valmistama piri-pirikastike. Nyt Petiscariasta saa myös kanaa takeawayna! Voinko enää muuta toivoa? 

Kävin Alfin kanssa hakemassa meille päivän päätteeksi kotiinvietäväksi Petiscarian kanan – makumatka Portugaliin ei voi tästä enää helpommaksi muuttua!

Hän virnuilee, koska sai odotellessa suun makiaksi Pasteis De Natalla, eli Portugalilaisella vanukasleivoksella
Hän virnuilee, koska sai odotellessa suun makiaksi Pasteis De Natalla, eli Portugalilaisella vanukasleivoksella

Valmis paketti kotiin vietäväksi
Valmis paketti kotiin vietäväksi

Mukaan kanan kanssa pakataan purkillinen piripirikastiketta sekä kanan paistoliemi. Petiscarian Luiza neuvoi, että liemen voi lisätä esimerkiksi riisin keitin ja niin teinkin – riisistä tuli niin herkullista että melkein itketti! Ranuja en alkanut frittaamaan itse, mutta totta maar tein kanan kanssa ison salaatin, juuri kuten ravintoloissa lapsuuteni Portugalissa. 

Kokonainen takeawaykana kastikkeineen maksaa 19,90 € ja kannattaa soittaa etukäteen ennen kuin hakee kanan, sillä välillä Petiscariassa on paljonkin porukkaa ja kanan valmistaminen vie oman aikansa. 

Petiscariassa on myös erikoisiltoja; esimerkiksi huomenna perjantaina siellä on pienpanimo-oluita ja Porton kaupungin tyylisiä bifana-leipiä, jotka ovat etenkin mieheni suurta herkkua. Me olemme ehdottomasti menossa taas sinne syömään. Kerron näistä leivistä sekä siitä, miten niitä voi valmistaa kotona sitten joku toinen kerta!

Petiscarian löytää Hietalahden Kauppahallista ja se on auki: 

  • ma-to 11:00 - 18:00 
  • pe-la 11:00-22:00
  • su 11:00-16:00

https://www.facebook.com/mercado.petiscaria/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat