Kirjoitukset avainsanalla italialainen ruoka

Jos rakastat mozzarellaa, sinun on maistettava burrataa! Mutta mitä se on?  

Burrataa on saanut jo jonkun aikaa hyvin varustelluista juustotiskeistä kuten Lentävästä Lehmästä Hakaniemen Hallissa, mutta nyt jo muutama paremmin varusteltu ruokakauppakin on ottanut tämän herkun myyntiin. 

Burrata valmistetaan mozzarellasta, josta muotoillaan juustopussukka ja joka täytetään kermalla ja juoksettuneella juustomassalla, sidotaan kiinni ja säilötään suolaliemeen. Eikö kuulostakin ihanalta?! Burratan maku on raikkaampi mutta kermaisempi kuin mozzarellassa. Burrata on parhaimmillaan pian valmistamisen jälkeen, joten syö se pian sen jälkeen, kun olet tuonut sen kotiin. 

Nosta burrata liemestä suoraan tarjoiluvadille ja vasta kun on aika syödä se.
Nosta burrata liemestä suoraan tarjoiluvadille ja vasta kun on aika syödä se.
Leikkaa naru.
Leikkaa naru.
Avaa 'pussukka' ja anna täytteen valua vadille. Jos tarjoat tätä vieraille, anna heidän korkata burrata.
Avaa 'pussukka' ja anna täytteen valua vadille. Jos tarjoat tätä vieraille, anna heidän korkata burrata.

Burratan taika piileekin siinä, miten se nautitaan: se ei nimittäin vaadi seurakseen kuin tilkan hyvää oliiviöljyä ja palan leipää. Se on käsityönsä vuoksi arvokas juusto ja ihan turha tuhlattavaksi ruoanlaittoon. 

Burrata on herkullisen sotkuinen, kun se avataan ja laitetaan esille. Syön sen haarukalla suoraan vadilta ja lopuksi dippailen leipää vadille valuneeseen nesteeseen. Niin simppeliä ja aivan taivaallisen hyvää!

Valutin burratalle hyvää oliiviöljyä ja rouhin päälle vähän mustapippuria. Sivuun persimonia ja taggiasca-oliiveja. Ja tämän fressin ruoan kanssa paras juoma on minusta raikas vesi.
Valutin burratalle hyvää oliiviöljyä ja rouhin päälle vähän mustapippuria. Sivuun persimonia ja taggiasca-oliiveja. Ja tämän fressin ruoan kanssa paras juoma on minusta raikas vesi.

Burrata on tuttu monen ravintolan listalta, ja vaikka se onkin simppeli ruoka, jonka voi nauttia kotonakin, tilaan sen lähes aina. Paitsi jos mieheni on mukana. Hän on sanonut, ettei vihaa kuin kahta asiaa: roskaavia ihmisiä ja burrataa. 

No, ainakaan kukaan ei tule närppimään minun annostani ja saan omia burratani ihan kokonaan!

Suosittelen sinuakin ottamaan tänä viikonloppuna aikaa itsellesi hyvän lehden ja burratapalluran kera – sen voi hyvällä omallatunnolla nimittäin nauttia ihan yksin! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syksyisin veri vetää metsään enkä jätä väliin yhtään tilaisuutta poiketa kurkkaamaan, josko metsässä olisi jotain syötävää. Muistan eräänkin työmatkan Jyväskylään, jossa minun oli määrä ottaa messupäivän päätteeksi lentokone Helsinkiin. Asiakas pahoitteli, että joutui heittämään minut kentälle vaikka Stadin koneen lähtöön oli vielä kaksi tuntia: minä riemuitsin hetkestä omaa aikaa ja painelin lentokentän vieressä olevaan metsään sienestämään. 

Koskaan ei voi tietää, milloin pääsee sieneen, ja siksi pidän syksyisin mukanani aina pussia ja autossani kulkee sienikori. Viikonloppuna kiertelin Uusimaata etsimässä kuvauspaikkaa erääseen lehtijuttuun, ja niin vaan palasin kotiin myös herkkutattisaaliin kanssa. Nyt niitä saa, menkää ihmiset metsään!  

Ja nyt seuraa yksi kaikkien aikojen suosikkitavoistani syödä kotimaisia herkkutatteja: raakana! Tämä annos on jäänyt elävästi mieleen kymmenen vuoden takaa, jolloin se oli lempiravintolani Ateljé Finnen listalla. Simppeliä, kaunista ja hurjan herkullista: raakoja, ohuen ohuita tattiviipaleita, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä mustapippuria, suolaa ja lopuksi parmesaanijuustoa. Annos oli koristeltu ketunleivällä, ja se on edelleen yksi ikimuistoisimmista syömistäni ravintola-annoksista. 

Tätä voi tehdä helposti itsekin ja tänään palkitsen itseni heti aamusta tatticarpacciolla, ennen kuin ryhdyin loppujen sienien kuivauspuuhiin. Tatticarpaccio valmistuu 5 minuutissa. 

Tatticarpaccio on niitä ruokia, joissa kiteytyy se, miten vähemmän on enemmän, myös ruuassa. Kun ruuan valmistaa laadukkaista raaka-aineista, vähempi kypsennys riittää, jos tarvitsee kypsennystä ollenkaan. Ainesosat täydentävät toisiaan ja jokaisella raaka-aineella on oma tehtävänsä, jolloin niillä ei tarvitse läträtä. Valitse upeiden tattien kanssa laadukas oliiviöljy, rouhi pippuri myllystä ja käytä parmesaanijuustoa kohtuudella, ennemminkin mausteena. 

On makuasia kuinka matoisina sienensä syö, minä säästän myös sellaiset, joissa on vähän madonreikää, kunhan nyt ei vallan kuhise. Ajattelen, että tässä vaan ollaan samalla aterialla metsän eläinten kanssa: etana tai orava on käynyt ensin nakertamassa sientä, jonka jälkeen minä voin valmistaa lopusta sienestä aterian perheelleni. Vähän kuin jakaisi korvapuustin hyvän ystävän kanssa. 

Herkullista ja sienirikasta päivää! 

Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.
Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.

Tarvitset: 

  • puhtaita, madottomia tatteja
  • sitruunan mehua
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • laadukasta oliiviöljyä
  • parmesaanijuustoa
  • jotain vihreää, esimerkiksi ketunleipää tai suolaheinää metsäretkeltä

Viipaloi tatit ohuesti terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Ota puhtaat, madonreiättömät viipaleet carpaccioon, laita loput sivuun ja kuivaa myöhempää käyttöä varten. 

Levitä sienet lautaselle ja pirskottele niille sitruunan mehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja valuta ohut noro oliiviöljyä sienien päälle. Höylää tai raasta päälle parmesaanijuustoa ja koristele vihreillä. Anna marinoitua 5 minuuttia ja herkuttele. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram