Kirjoitukset avainsanalla toipilas

Toipilaspata piti meidän perheen viikon ajan ravittuna, ja siitä tuli siksi meille tärkeä ja rakas ruoka.

Keittiö on turvapaikkani. Keitän iloon ja juhlaan, mutta myös suruun ja huoleen. Ruoanlaitto on meditatiivista, vihannesten kuoriminen lievittää hermostuneisuutta ja käsillä tekeminen estää mieltä uimasta liian syviin vesiin.

Meidän perheessä on eletty viime viikot huolentäyteisiä ja pitkiä päiviä. Nuorempi kissamme Stinky Bamboo tippui kaksi viikkoa sitten neljännen kerroksen asuntomme ikkunasta. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi tiputuksesta, mutta ei ilman haavereita. 

Kuluneisiin viikkoihin on sisältynyt pelkoa siitä voidaanko rakas perheenjäsen pelastaa, jännitystä haastavan leikkauksen onnistumisesta ja nyt, onneksemme, viimeisen viikon pienen toipilaan ympärivuorokautista hoitoa.

Odotus ja huoli oli sietämätöntä, kun emme vielä tienneet kuinka käy. En halunnut olla ihmisten ilmoilla, mutten pystynyt olemaan paikoillakaan. Joten vietin paljon aikaa keittiössäni.

Pahin oli se päivä, kun kissallemme tehtiin laajimmat tutkimukset ja odotin tietoa siitä, voitaisiinko hänet pelastaa leikkauksella. Menin aamutakissa keittiöön ja aloin laittamaan ruokaa. Kasasin kaikki vihanneslokeron vihannekset ikkunan ääressä olevalle pöydälle ja aloin käymään niitä läpi. Join kahvia, katselin ulos ikkunasta, kuorin ja pilkoin vihanneksia ja koitin olla miettimättä puhelintani, joka voisi soida hetkenä minä hyvänsä. 

Minulla oli puoli kiloa perunoita, puolikas purjo, kahdeksan sipulia, (joista puolista piti leikata pehmenneet osat kompostiin) sekä puolikas bataatti. Lisäksi jääkaapissa oli iso köntti naudan sisäpaistia, jonka olimme ostaneet kissallemme toipilasruoaksi teho-osastolle, mutta joka ei ollut väsyneelle ja stressaantuneelle kissalle maistunut. Pakko sekin oli jotenkin hyödyntää. Surullisena ja hermostuneena en kuitenkaan jaksa pipertää. Joten tein intialaishenkisen merimiespadan. Semmosta helppoa ruokaa, jossa kaikki ainekset vaan mätetään pataan – ruokaa, joka ei voi mennä pieleen ja joka menee alas, vaikkei tekisi mieli syödä. 

Pata olisi myös ruoka, jonka voisi jättää uuniin muhimaan, jos tulisi puhelu ja yhtäkkinen lähtö Eläinsairaalaan.

Kun puhelu vihdoin tuli, saimme koko perhe hengähtää helpotuksesta. Stinky leikattaisiin muutaman päivän päästä ja me saisimme pikkuherran kotiin odottamaan leikkausta. Lähdinkin illalla hakemaan kisua kotiin. Seuraavat 48 tuntia olivat haastavia. Kissa ei saanut liikkua, mutta hänpä ei olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin ryömiä ympäri kotia, vaikka takapää ei kantanut yhtään. Emme jättäneet häntä hetkeksikään yksin.

Huolesta ja tarpeesta olla keittiössä omalla mukavuusalueellani oli tällä kertaa enemmän iloa kuin osasin ajatellakaan: jääkaapissa oli nyt hyvää tekevää, ravitsevaa ja lämmittävää ruokaa, jota oli helppo lämmittää viikon mittaan, ja jonka pystyi syömään kulhosta istuen lattialla kissan vieressä. Pian Stinkykin alkoi syömään, ja se oli ehkä ihanin hetki, kun tiesi, että paitsi että hänet korjattaisiin, hänellä olisi energiaa aloittaa edessä oleva pitkä toipumistyö.

Annoin padalle nimeksi toipilaspata. Toipilaspataan tulee aina liittymään hyviä muistoja, sillä se piti meidät ravittuina kun kissamme tarvitsi eniten apuamme, mutta se myös muistuttaa iloisesta ajasta, jolloin meidän perheemme pienin tyyppi selvisi isosta onnettomuudesta. <3

Instagram-storieseistani löytyy Stinky-kissan oma kansio, jossa on kuva hänestä leikkausarpineen teille, jotka haluatte nähdä miten hän voi. Hänelle on laitettu levyjä ja ruuveja lantioon ja nyt on edessä kuuden viikon sairasloma kissojen kotkotuksista, eli ei hyppimistä/kiipelyä/juoksemista/riehumista. Kuva on otettu neljä päivää leikkauksen jälkeen ja hän jo kävelee ja ruoka maistuu hyvin. Päivitän kansioon kissan kuulumisia.

Toipilaspata

6–8 annosta
  • 6 sipulia
  • n. 800 g perunoita (sekä/tai bataattia, jos kaapissa sattuu olemaan)
  • 1 purjo
  • n. 800 g naudan patalihaa, esim. kulmapaistia, rintaa tai sisäpaistia
  • 2 rkl curryjauhetta
  • 2 kanelitankoa
  • 2 tähtianista
  • 4 neilikkaa
  • n. 1 l lihalientä
  • suolaa
  • rypsiöljyä

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuullota miedolla lämmöllä tilkassa rypsiöljyä, kunnes sipiulit ovat pehmenneet.

Sipulien kuullottuessa kuori ja viipaloi perunat. Pese ja hienonna purjo. Leikkaa pataliha pieniksi pihveiksi merimiespihvi-tyyliin.

Ripottele curryjauhe sipuleiden päälle, paistele hetken kunnes curry alkaa tuoksumaan. Lado perunat, purjot ja lihat kerroksittain sipuleiden päälle, painele kanelitangot, tähtianikset ja neilikat pataan perunoiden väliin ja kaada lihaliemi päälle. Kuumenna, kunnes neste kiehahtaa. 

Laita pata 160-asteiseen uuniin kannella peitettynä ja anna hautua 2–4 tuntia, riippuen lihasta – kulmapaisti ja rinta ottavat pidempään, mutta niistä tulee mehevämpi pata. Sisäpaisti hautuu jopa 2 tunnissa mutta jää aina vähän kuivemmaksi. 

Söimme pataa ihan sellaisenaan, viimeisinä päivinä jatkoimme ruokaa keitetyllä tattarilla ja purkkikikherneillä. 

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei tarvitse! Se tekee tästä padasta ihanan helpon ja käryttömän. Harvemmin laitan näin rasvatonta ja 'laihaa' lihaa kuten sisäpaistia pataan, se ei ole niin mehukasta kuin esimerkiksi naudan rinta, eikä lihan paistaminen tuo siihen mitään lisää. Jos käyttää rasvaisempaa lihaa kuten potkakiekkoja tai sitä rintaa, paistaminen tuo lihaan lisämakua ja paahteista väriä ja rasva aloittaa paahdossa sulamisen ja maustumisen. Makueron havaitsee helposti pekonissa: ensin pannulla tiristetty ja sitten ruokaan lisätty pekoni maistuu pähkinäiseltä ja grillatulta lihalta kun taas suoraan kastikkeeseen saksittu kylmä pekoni, joka kypsyy haalean vaaleanpunaiseksi ja antaa ruokaan enemmän savun ja rasvan aromeja. 

Hyvä vaihtoehto lihojen kypsentämiseen pataruokia varten on laittaa ne uuniin syvään uunivuokaan ja paahtaa 250-asteisessa uunissa, kunnes pinta alkaa ruskistumaan kunnolla; käännän lihat ja paahdan molemmin puolin. Vuoan pohjaan on hyvä laittaa sentin verran vettä, ettei vuoka ihan kärvähdä, tiskaaminen helpottuu ja pohjalle valuneet rasvat voi hulauttaa lihojen mukana pataan. Käytän tätä kikkaa varsinkin kun teen pataruokaa luullisesta tai isoihin paloihin leikatusta lihasta, joiden paistelu pannulla on hankalaa. 

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

...Vielä tähän edelliseen lisäisin, että uunissa paahtaminen toimii siis rasvaisten patalihojen kanssa, kuivemmalle lihalle kuten paahtopaistille ja sisäpaistille se vaan kuivattaa lihan. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram