Kirjoitukset avainsanalla kurttusieni

Alfille sieniretken kohokohta oli kuvaussessio kameran itselaukaisijalla.

Minulla on Sipoossa sienipaikka, jonka olen löytänyt, kun muutin Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Tapanani oli pyöräillä Mellunmäen metroasemalta kunnon pyörälenkki ja pysähtyä puolessa välissä metsään kävelemään. Satulan alla kulki aina hedelmäpussi, jos jotain tarttuisi mukaan. Autolla pystyi tekemään paljon laajempaa sienipaikkojen kartoitusta. Sienipaikan löytäminen vaati paljon tuloksetonta tarpomista metsäplänteillä, joita ei tunne, muutamia eksymisiä, hittejä ja huteja. Oli paikkoja, joissa oli mieletön sienisaalis yhtenä syksynä, mutta seuraavana vuonna ei yhtikäs mitään.

Pikkuhiljaa minulle on vakiintunut muutama sieniapaja, jotka tunnen kuin omat taskuni. Yhden harjun takaa saa aina korillisen suppiksia, yhdessä metsässä pitää sukeltaa rutikuivan kuusikkorinteen läpi päästäkseen lampaankääpäapajille. Ja minun mustatorvisienipaikkani löytyy Sipoonkorven kansallispuistosta aivan patikointipolun vierestä, tiheän pusikon takaa. 

Tänä syksynä oli Alfin vuoro päästä sienestyksen makuun. Varasin tunnin verran aikaa ja sellaisen paikan, jossa voisimme kävellä suoraan hyville apajille ja sieltä nopeasti pois, jos lapsi ei viihtyisikään. Ja sieneksi suppilovahveron, joka on tähän aikaan vuodesta runsas sekä vielä helppo tunnistaa, kun kangas ei ole aivan lehtien peitossa. 

Etsimisleikit ovat kaksivuotiaalle hauskoja ja niin oli suppistenkin metsästys. Ei varmaan ollut kulunut kymmentäkään minuuttia ekasta bongauksesta, kun Alf löysi itse oman ekan suppiksensa. Ja koska sienestimme tutulla paikalla, löytämisen riemua riitti. 

Oma kohokohtani oli ensimmäisen kurttusieneni löytäminen!
Oma kohokohtani oli ensimmäisen kurttusieneni löytäminen!

Meillä oli ihana sieniretki lapsen kanssa: vaikka reissumme oli nopea ja ytimekäs, saimme kasaan korillisen sieniä ja paljon raitista ilmaa ja metsän rauhaa. 

Ja lopuksi hyvä tapa, jonka siskoni opetti minulle: kun lähdet sieniretken jälkeen metsästä, huuda ”Kiitos metsälle!!” ja sienionnea on jatkossakin. 

Kommentit (2)

Jaanaca

Kiitos metsälle -huudahduksen otan kyllä käyttööni:)

Kiva metsäretki teillä on ollut, se löytämisen ilo!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

No eikö olekin hyvä huudahdus! Ei sitä voi vaan marssia korin kanssa mettään ja kerätä sieltä ilmaisia ruokia osoittamatta kiitollisuuttaan.. :D 

Ihanaa, pääsen jo pian uudestaan sieneen ystävän kanssa, tämä on haastavaa aikaa kun haluaisi vaan olla metsässä, mutta töissäkin pitäisi käydä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram