Kirjoitukset avainsanalla ruokakuvaus

Kaupallinen yhteistyö
Olenko mersumuija? Vai hyrrääkö sydämeni Hyundaille?
Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa

Eräänä päivänä Tipi alkoi savuamaan ja kosahti keskelle Etu-Töölön aamuruuhkaa. Siinä ei auttanut kuin palaverien peruminen ja ottaa alle vuokra-auto, sillä työt eivät odottaisi.  

Työssäni auto ei voi jättää tielle. Olin sitten menossa asiakkaan luokse keitraamaan juhlia tai matkalla kuvauksiin, tässä työssä ei ole varaa myöhästymisiin. Auton on oltava ennen kaikkea luotettava, mutta tietenkin myös tarkoituksenmukainen. On tullut aika miettiä autonvaihtoa.

Meidän rakas vuoden 2009 Volkswagen Golf, tuttavallisemmin ’Tipi’ on ollut uskollinen ratsu työkeikoilla ja vapaa-ajan mökkimatkoilla, mutta kilsoja on mittarissa jo yli 230t ja olemme nyt siinä tilanteessa, että olisi hyvä hommata alle uudempi peli, ennen kuin Tipi päättää eläköityä. 

Olikin melkoinen sattuma, että pian Tipin hajottua sain kutsun mennä tutustumaan käytettyjen autojen liikkeeseen Vaihtoplussaan. Universumi taitaa vihjata, että on kenties aika siirtyä eteenpäin autoissa. 

Tipi tuli meille vähän sattuman kautta, joten meillä ei silloin ollut mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisen auton valitsisimme. Mutta järkivalinnasta tuli vuosien varrella meille rakas ja tärkeä auto: kaikki on mennyt Tipin kanssa hyvin - yhtä helppohoitoista ja edullista autoa saa etsiä. Mutta silloin 6 vuotta sitten käytin pääosin työssäni pakettiautoja ja Tipillä ajoi mieheni, nyt työnkuvani on muuttunut. Tällä kertaa aion olla viisaampi ja miettiä tarkkaan minkälainen auto olisi minun työhöni sopivin. 

Minulta usein kysytään mitä ihan oikeasti teen työkseni. Siihen ei ole helppo vastata, sillä yksinyrittäjänä tulo koostuu pienistä puroista. Päätyöni on ruokakuvauksissa. Työhöni sisältyy ympäri kaupunkia erilaisten kuvaustarvikkeiden perässä ajelua, raaka-aineiden noutoa tukusta sekä työvälineiden, kuten taittopöytien ja astioiden roudaamista työhuoneen, kodin ja kuvauspaikan välillä. Teen kuvausjärjestelyjä, reseptinkehitystyötä, sekä cateringiä erilaisiin tapahtumiin. Ja tietenkin myös esiinnyn, mutta toisin kuin moni kuvittelee on tv- ja esiintymistyö vain pieni osa toimenkuvaani. Työni vie minua ympäri suomen ja usein roudattavaa on niin paljon, ettei julkisilla kulkeminen ole vaihtoehto. 

Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.
Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.

Toisinaan tarvitsen työssäni pakettiautoa ja isoilla autoilla ajelu ja kaikenlainen säätäminen vetokoukkujen ja vaunujen kanssa on tuttua, mutta sikäli harvinaista, että minulle riittää kun vuokraan pakettiauton silloin kun henkilöauton koko ei riitä. Yleensä pienempi auto kuitenkin riittää. 

Ajan autoa viikottain 100-1000km, toisinaan taas Tipi on seissyt pihassa päiviä, sillä en mene Helsingin keskustaan autolla, ellei minulla ole roudattavaa. Välillä päiväni ovat palavereissa istumista, radiotyöskentelyä tai kirjoitushommia ja silloin pääsen paikalle metrolla ja bussilla. 

Kuulostaa jo minusta kovin sekalaiselta, joten parhaiten auton miettimisessä pääsee alkuun, kun listaa niitä ominaisuuksia, jotka ovat itselle tärkeitä. 

Näitä ominaisuuksia etsin autooni: 

  1. Tilava ja kuution muotoinen takatila, johon mahtuu cateringissä käytössä olevat mustat kylmälaatikot sekä astiavuokraamoilla käytössä olevat astiapakit. 
  2. Korkea perä, jotta painavien laatikoiden ja limukorien nostaminen autoon ja autosta pois olisi mahdollisimman ergonomista.
  3. Tilava etuosa – pelkääjän penkki on välillä liikkuva toimistoni, johon levitän läppärin ja kalenterin. Lähes viikottain olen liikenteessä niin, etten ehdi kunnolla lounaalle ja syön eväät autossa taukopaikalla tai pysähdyn tarkistamaan työasioita koneeltani. Tiedän, se ei ole ideaali tapa työtehon kannalta, mutta oikeastaan mä kyllä rakastan autossa olemista ja työskentelyä.   
  4. Manuaalivaihde – olen aina ällönnyt automaattia, haluan olla koko ajan itse kontrollissa!
  5. Hyvät mukitelineet – kahvia menee pitkien matkojen aikana ja roudaan aamuisin usein termarillisen kahvia autooni. 
  6. Käytetty auto – en ole koskaan edes haaveillut uudesta autosta; maailmassa on jo paljon oikein hyviä, vähän ajettuja autoja joista minulle löytyy varmasti sopivin! Ja satojen eurojen kuukausimaksut eivät vaan ole realistinen kuluerä. 

Ja jotta valinta ei olisi liian helppoa, täytyy auton toimia myös perhekäytössä, sillä autossamme kulkee vapaa-ajalla kahden aikuisen ja kahden kissan lisäksi nykyään myös lapsi. Mutta se onkin ihan eri stoori! 

Päätin panostaa työauton etsintään käytännössä: otin mukaani työssä käyttämiäni laatikoita ja tavaraa, jotta voisin testata miten auto oikeasti soveltuisi tavaroiden roudaamiseen. Soitin toki ensin Vaihtoplussaan olisiko tämä ok ja kun minut toivotettiin kimpsuineni tervetulleeksi, lähdin matkaan!

Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!
Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!

Auton etsintä aloitettiin ensin kiertelemällä näyttelytilassa. Autoja on ihan joka lähtöön; on lottovoittajan unelmaa Mercedes Defenderiä, pientä kauppakassikaaraa sekä kaiken kokoisia ja mallisia perhefarkkuja. Myyjä kartoitti ensin tarpeitani ja hänen avullaan päädyimme katsomaan citymaastureita ja tila-autoja. 

Verrokeiksi valikoitui kolme autoa: Mercedes Benz, Hyundai sekä Volkswagen. 

Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.

Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.
Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.

Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.
Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.

Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.
Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.

Kurkataanpa sitten sisätiloihin. 

Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.

Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!
Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!

Lopputulema:

Tässä olisi kolme autoa, joissa on jokaisessa omat hyvät puolensa, työni kannalta kaikista sopivimmalta tuntui mersu, mutten ole varma olenko mersunainen alkuunkaan. Ja vähän mietitytti auton ikä ja kilometrit.

Hyundaissa olisi tilaa ja vääntöä, mutta siinä on automaattivaihteet. Toisaalta tämä oli superhyvässä kunnossa ja samassa paketissa olisi manuaalivaihdetta lukuun ottamatta kaikki mitä autoltani kaipaan. 

Volkkarin haluaisin näyttää miehelleni Jaakolle. Vaikka siinä oli selkeästi pienempi ja epäkäytännöllisempi tavaratila, kuin Mersussa ja Hyundaissa, tässä olisi sitä jotain perheautoksi, ja kun penkit kaataa, on tilaa kyllä ihan tarpeeksi myös työhöni. 

Seuraavaksi pitää pohtia miten yhdistetään mun työauto ja perheen tarpeet. Mitäköhän tästä tulee? 

Jos nyt roudasin mukanani Vaihtoplussaan kasan laatikoita, tuon tänne seuraavaksi perheeni ja sovitellaan miten muksu ja mies mahtuvat kaikista parhaiten autoihin. Ja seuraavalla kerralla tahdon päästä myös koeajolle! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat