Kirjoitukset avainsanalla autokauppa

Kaupallinen yhteistyö
Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa 

Uskon että yksi tärkeimmistä taidoista elämässä on oppia kuuntelemaan omaa intuitiotaan. Sille pitää oppia herkistymään ja itsestään pitää löytää rohkeutta hypätä mukaan asioihin juuri oikealla hetkellä. Kun oppii luottamaan omaan intuitioon, saa elämästä paljon irti ja osaa nauttia myös yllätyksistä ja siitä että asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Ja löytää merkityksiä ja kohtalon pienissäkin asioissa.

Karkasimme suvulta ja ystäviltä naimisiin vuonna 2014. Päädyimme Islantiin, ennen kaikkea paperitöiden helppouden vuoksi, mutta toki myös siksi että halusimme kokea maan ja lomailla siellä. Varasimme sikäläisen vihkijän, pakkasimme teltat mukaan ja lensimme viikon seikkailulle. Olimme varanneet netistä pikkiriikkisen nelivedon, jolla pääsisimme kaasuttelemaan myös sivuteille pienille seikkailuille. 

Kun sitten saavuimme Reykjavikiin ja kuljimme lentokentältä autovuokraamoon, kävikin ilmi että varaamamme Suzuki Jimneyt oli vahingossa ylibuukattu. Suuresti pahoitellen tapahtunutta autovuokraamo antoi meille sitten avaimet kaksi kertaa isompaan Grand Vitaraan, jolla saisimme ajaa pikkuauton hinnalla. No okei, mikäs siinä, tuumasimme ja lähdimme matkaan. Universumille kiitos, meillä oli allamme pilkkahinnalla upea auto. 

Matkamme oli huikea. Kiersimme koko saaren, yöpyen teltassa ja maan upeaa luontoa ihmetellen. Islanti on heinäkuussakin aika kylmä ja ajettavaa oli paljon, joten en ole yhdelläkään aikaisemmalla lomalla viettänyt niin paljon aikaa autossa.
Matkamme oli huikea. Kiersimme koko saaren, yöpyen teltassa ja maan upeaa luontoa ihmetellen. Islanti on heinäkuussakin aika kylmä ja ajettavaa oli paljon, joten en ole yhdelläkään aikaisemmalla lomalla viettänyt niin paljon aikaa autossa.

Tässä meidän yhden yön leirimme Islannissa. Tuolla pellolla tuuli niin kovaa, että telttamme vääntyi aivan littanaksi, joten ajoimme vuokra-automme tuulensuojaksi.
Tässä meidän yhden yön leirimme Islannissa. Tuolla pellolla tuuli niin kovaa, että telttamme vääntyi aivan littanaksi, joten ajoimme vuokra-automme tuulensuojaksi.

Tähänastisista ajamistamme autoista Suzuki Grand Vitara oli molemmille mukavin kokemus. Aamuisin kinasimme siitä, kenen vuoro olisi olla kuskina ja kumpi saisi ajaa off-roadia eli ”OFFARII!”. Matkustajanakin oli hyvä olla – autossa mahtui oikomaan jalat, tekemään ja syömään eväitä ja pistämään mukavasti päikkäreiksi. 

Viihdyimme laina-autossamme jopa niin hyvin, että vikana iltana päätimme säästää rahaa ja yöpyä siinä.
Viihdyimme laina-autossamme jopa niin hyvin, että vikana iltana päätimme säästää rahaa ja yöpyä siinä.

Pieni kyynel tuli silmäkulmaan kun sitten matkan päätteeksi heitimme viikon aikana rakkaaksi tulleelle autolle heipat vuokraamon pihassa. Kotiin päästyämme selvittelimme mitä Grand Vitaran hankkiminen maksaisi, mutta aika ja rahatilanteemme ei ollut oikea. Olimme juuri muutama vuosi sitten ostaneet Tipin ja silloiseen elämään ei ihan oikeasti ollut tarvetta isommalle autolle. Ja niin jätimme asian hautumaan. 

Neljä vuotta hujahti naikkareihin menosta ja Islannin matkastamme. Ja sitten tuli kutsu tutustua erilaiseen vaihtoautokauppaan. Lähdin mielenkiinnolla, sillä olimme sattumalta sellaisessa elämäntilanteessa, jossa nykyinen, yli 10 vuotta vanha automme saattaisi kosahtaa hetkenä minä hyvänsä, jolloin siitä ei saisi kenties penniäkään vaihdossa. -Jos Tipi hajoaisi alta, joutuisin turvautumaan työssäni vuokra-autoon ehkä jopa viikoiksi jos sopivaa autoa ei löytyisi? Kiireessä on inhottavaa tehdä isoja päätöksiä; nyt olisi hyvä hetki kartoittaa tarjontaa ja ottaa selvää minkälaisessa autossa yhdistyisi sekä työssäni tarvitsemani ominaisuudet, että kasvaneen perheemme tarpeet. 

Ensin tutustuin autoihin pelkästään työni kannalta, josta kirjoitin täällä. Toisella kertaa otin mukaani perheeni katselemaan autoja ja miettimään millainen kiesi sopisi vapaa-ajan viettoon ja perhe-elämään (lue kirjoitus täällä). 

Puhuimme pitkään Vaihtoplussan Reijon kanssa ajotottumuksistamme ja tarpeistamme. Auto tulisi ennen kaikkea minulle työautoksi, se on selvä, sillä perheenä käytämme autoa vain viikonloppuisin jos on menoa. Ja työssänikin auton käyttö on hyvin vaihtelevaa: joskus ajan viikossa satoja kilometrejä keikalta toiselle, joskus taas vain tukkuun hakemaan raaka-aineita, jos kuvaamme työhuoneellani. Meidän ajokilometreillä olisi järkevintä valita bensiiniauto, Reijo opasti. 

Ja kyllähän auton kohdalla pitää myös miettiä turvallisuutta. Ajan välillä pitkiäkin taipaleita työkeikoille tai sukuloimaan. Tuoreessa muistissa on vieläkin viime joulun Lappeenrannan matka vaakasuoraan sataneessa rännässä; ajoin rystyset valkoisena rekkaliikenteen ja ohittelevien maastureiden seassa. -Siinä on vanha volkkari äkkiä alakynnessä, jos rytisee. 

Emme ole taikauskoisia, mutta tuntui kohtalolta, että toisella kerralla autoliikkeessä eteemme tuli juuri Suzuki Grand Vitara. Kun universumi kehotti minua kolme kuukautta sitten Tipin jätettyä tielle harkitsemaan autonvaihtoa, se tuntui nyt työntävän meille tätä valitsemaansa autoa sanoin ’Tässä se on, siinä on kaikki ne asiat mitä te tarvitsette juuri nyt.’ Ota tai jätä. 

Reijo teki meille tarjouksen. Saisimme vanhasta autostamme hyvän hyvityksen. Vaihtoplussan rahoitustarjouskin menisi budjettiimme, kun laskimme tarkkaan yritysajoni tarpeet ja vertasimme niitä nykyisen automme kuluihin. Lisäksi autoon olisi saatavilla Vaihtoplus-turva, jossa voi saada jopa kaksi vuotta turvaa mahdollisille käytetyssä autossa oston jälkeen ilmeneville vioille. 

Pääsisin varmasti yli toiveesta, että autossa pitäisi olla manuaalivaihde. Ja vaikka salaa halusin myös bluetooth-ominaisuuden jotta voisin kuunnella ajaessani podcastejä, ovat nämä molemmat pieniä juttuja, joilla ei oikeastaan ole lopputuloksessa mitään väliä silloin kun oikea auto osuu eteen. Tärkeintä on se, että joka kerta kun istuu ratin taakse, tuntuu auto omalta. Kun autoaan rakastaa ajaa ja se vastaa käyttäjänsä elämän tarpeisiin, tulee siitä osa perhettä ja autostaan jaksaa pitää hyvää huolta.

Lopullisesti autoasian ratkaisi tunne. Saimme muutaman päivän aikaa miettiä tarjousta. Oikeasti olimme kuitenkin jo mielissämme ratkaisseet asian uuden auton puolesta; puuttui vaan että jompikumpi uskaltaisi sanoa asian toiselle ääneen. En edes enää muista kumpi sanoi ensin että ’otetaan se’, mutta muistan hyvin sen helpotuksen tunteen kun tajuaa että ollaan ison asian äärellä samaa mieltä ja varmoja päätöksestä jota ollaan tekemässä. 

Ja niin siinä sitten kävi, että Tipi saa jatkaa viimeisiä kilometrejään jonkun toisen omistajan autona. Jätimme Tipille lämpimät ja kyynelsilmäiset hyvästit ja toivotimme uuden auton tervetulleeksi Väntsien perheeseen. Uudet seikkailut alkakoot!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa

Pari viikkoa sitten kerroin miten olen alkanut harkitsemaan autonvaihtoa. Tutustuin Vaihtoplussan tarjontaan ja kävin paikan päällä kokeilemassa oikein käytännössä, mitä autoja olisi tarjolla ajatellen työni tarpeita. Mutta minulle sopivimman auton pitää myös toimia perhekäytössä, sillä autossamme kulkee vapaa-ajalla myös mies, lapsi, kaksi kissaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitä tällainen liikkuvainen perhe vaan sattuu tarvitsemaan.

Joten nyt otin tarkasteluun käytetyt autot perhenäkökulmasta. Auton pitäisi olla paitsi tilava, myös sellainen mikä miellyttää miestäni ja jolla molemmat voisivat ajaa hyvillä mielin. Auto, joka sopisi niin kaupunkiin kuin pitkille matkoille ja mutkaisille mökkiteille sekä kyydiksi sienestykseen ja maakuntamatkailuun. 

Aloitimme netistä. Vaihtoplussalla on viisi liikettä ympäri suomen. Nettisivuilta www.vaihtoplus.fi voi selata joko koko suomen tarjontaa tai rajata haun lähinnä olevaan liikkeeseen.

Ennen kuin lähtee paikan päälle johonkin Vaihtoplussan liikkeistä, kannattaa tutustua ensin autojen tarjontaan netin kautta. Liikkeen sisätiloihin ei suinkaan mahdu kaikki myynnissä olevat autot. Me selasimme ensin nettisivujen kautta tarjontaa ja soitimme muutamaa päivää aikaisemmin Vantaan Vaihtoplussaan mitkä autot olisivat sellaisia mihin haluaisimme tutustua lähemmin. Näin ne ehdittäisiin ottaa sisälle halliin mukavampaa tarkastelua varten! Toki siihen pitää olla varautunut, että käytettyjen autojen kaupassa nopeat syövät hitaat – piti vaan pitää sormia ristissä että kukaan ei ehtisi ostamaan meidän toiveautoja ennen kuin ehtisimme pääkallopaikalle. 

Näytin miehelleni netistä ne kolme autoa, jotka kävin edellisellä viikolla katsastamassa työajojani ajatellen. Perheominaisuuksia ajatellen lähdimme kuitenkin autojen selaamisessa puhtaalta pöydältä: mietimme ihan itsekkäästi ulkonäkökysymyksiä sekä tietenkin tilatarpeita ja auton käyttökustannuksia.

Kumpikaan meistä ei voi kutsua itseään autoihmiseksi – emme ole perehtyneet autoihin emmekä jaksa niistä jauhaa, mutta ajaminen on molemmista mukavaa ja automatkat ovat olleet iso osa yhteistä taivaltamme. Joten mikä tahansa auto ei kävisi ja tällä kertaa on paljon enemmän mietittävää, kun auton pitää toimia ennen kaikkea minulle työautona. 

Vaihtoplussan sivuilla voi määritellä autot eri hakukategorioihin esimerkiksi hinnan, korimallin tai merkin puolesta, mutta autoja etsivä voi määritellä myös hintakaton rahoituksen kuukausierälle, joka auttoi meitä hahmottamaan mihin meillä olisi varaa. Kauaa emme ehtineet selaamaan eri autoja kun vastaan tuli meidän molempien unelmien kiesi: Suzuki Grand Vitara. 

Tähän pitää ehdottomasti päästä tutustumaan! Lisäksi innostuimme Jeep Compassista ja karkkina kolmanneksi autoksi valikoitui Nissan Navara, jossa oli kannellinen perälava – tämän haluaisimme nähdä livenä! 

Vierailimme Vaihtoplussan Vantaan pisteessä.
Vierailimme Vaihtoplussan Vantaan pisteessä.

Autokaupassa on paljon ihmeteltävää.
Autokaupassa on paljon ihmeteltävää.

Jos ajaisimme pihaan Nissan Navaralla, naapurien leuat loksahtaisivat auki. Upea ilmestys, mutta tämähän oli livenä aivan valtava! Tällaisella laivalla ei noin vaan taskuparkkeerata Helsingin keskustassa. Nissan Navara olisi ollut kuitenkin hauska ottaa koeajoon, mutta vaihtoautokaupan pelin henkeen kuuluu nopeus: auto myytiin nenämme edestä toiselle pariskunnalle ja näin tämä ihana laiva sai uuden hyvän kodin.
Jos ajaisimme pihaan Nissan Navaralla, naapurien leuat loksahtaisivat auki. Upea ilmestys, mutta tämähän oli livenä aivan valtava! Tällaisella laivalla ei noin vaan taskuparkkeerata Helsingin keskustassa. Nissan Navara olisi ollut kuitenkin hauska ottaa koeajoon, mutta vaihtoautokaupan pelin henkeen kuuluu nopeus: auto myytiin nenämme edestä toiselle pariskunnalle ja näin tämä ihana laiva sai uuden hyvän kodin.

Edellisellä vierailulla veikkasin, että Wolkswagen Touran olisi sopiva perheautoksi, mutta tämä ei vakuuttanut Jaakkoa ollenkaan. ”Ruma.” Jaahas, no eikun eteenpäin, autoja riittää!
Edellisellä vierailulla veikkasin, että Wolkswagen Touran olisi sopiva perheautoksi, mutta tämä ei vakuuttanut Jaakkoa ollenkaan. ”Ruma.” Jaahas, no eikun eteenpäin, autoja riittää!

Jos volkkari ei miellyttänyt silmää, niin Jeeppi oli kyllä meidän kaikkien mielestä upea. ”Menevän näköinen ja vähän ajettu!” ”PUNAINEN AATO!”
Jos volkkari ei miellyttänyt silmää, niin Jeeppi oli kyllä meidän kaikkien mielestä upea. ”Menevän näköinen ja vähän ajettu!” ”PUNAINEN AATO!”

Renkaiden potkimista ja Jeepin arviointia. Tässä olisi kaikki kohdillaan – paitsi jos miettii työtäni: hieman mietityttää takatilan viisto perä isojen laatikoiden kuljettamisen suhteen.
Renkaiden potkimista ja Jeepin arviointia. Tässä olisi kaikki kohdillaan – paitsi jos miettii työtäni: hieman mietityttää takatilan viisto perä isojen laatikoiden kuljettamisen suhteen.

Vaihtoplussan Reijo Miettinen toimi oppaanamme ja neuvoi vaihtoauton valinnassa. Häneltä saimme hyviä pointteja autonkäyttöömme liittyvissä asioissa, kuten dieselin ja bensa-auton erojen vertaamisessa ja muissa käyttökustannuksissa.]
Vaihtoplussan Reijo Miettinen toimi oppaanamme ja neuvoi vaihtoauton valinnassa. Häneltä saimme hyviä pointteja autonkäyttöömme liittyvissä asioissa, kuten dieselin ja bensa-auton erojen vertaamisessa ja muissa käyttökustannuksissa.]

Siinä se on! Suzuki Grand Vitara, meidän molempien unelma-auto. Vieläkö auto tuntuisi yhtä omalta kuin neljä vuotta sitten, kun meillä oli tällainen viikon verran vuokralla?
Siinä se on! Suzuki Grand Vitara, meidän molempien unelma-auto. Vieläkö auto tuntuisi yhtä omalta kuin neljä vuotta sitten, kun meillä oli tällainen viikon verran vuokralla?

Alfin tehtävä oli testata kaikkien autojen kiipeilyominaisuudet ja hätävilkkujen toiminta.
Alfin tehtävä oli testata kaikkien autojen kiipeilyominaisuudet ja hätävilkkujen toiminta.

Grand Vitaran ratissa (Tämä on Jaakon innostunut ilme).
Grand Vitaran ratissa (Tämä on Jaakon innostunut ilme).

Vaihtoplussan liikkeessä ollut Jeep Compass oli melko vähän ajettu ja erinomaisessa kunnossa, joten mietimme sitä vakavasti yhdeksi koeajettavista autoista. Verrattuna Grand Vitaraan, autoissa ei kuitenkaan ollut paljoa eroa teknisissä ominaisuuksissa. Hintaeroa oli muutamia tuhansia euroja Compassin hyväksi, mutta silti Suzuki veti puoleensa kuin magneetti. 

Joten ei muuta kuin koeajamaan Grand Vitaraa. 

Omaa lastenistuinta ei tarvitse ottaa mukaan, Vaihtoplussalla löytyy turvaistuimet omasta takaa joten koko perhe pääsee koeajolle!]
Omaa lastenistuinta ei tarvitse ottaa mukaan, Vaihtoplussalla löytyy turvaistuimet omasta takaa joten koko perhe pääsee koeajolle!]

Kuskinvaihdos. Koeajokelit olivat tyypillisen ankeat: satoi räntää ja tiet olivat paikoitellen jäässä. Pääsimme siis testaamaan Grand Vitaraa tositoimissa!
Kuskinvaihdos. Koeajokelit olivat tyypillisen ankeat: satoi räntää ja tiet olivat paikoitellen jäässä. Pääsimme siis testaamaan Grand Vitaraa tositoimissa!

Ajaa posottelimme päämäärättöminä ympäri Vantaata ja päädyimme lopulta Korsoon, josta navigoimme takaisin Vaihtoplussaan. Jaakko sanoi, ettei haluaisi palauttaa autoa. 

Kun istuimme Grand Vitaraan olo oli kuin olisi palannut kotiin, jos näin voi autosta sanoa. Tällaisella autolla me kuitenkin ajoimme toistatuhatta kilometriä ja olemme jopa yöpyneet Grand Vitarassa, joten kyse on ollut ainakin pienimuotoisesta autossa asumisesta. 

Vitarassa miellyttää moneen muuhun saman kokoluokan autoon nähden sisätilan laatu: materiaalit ovat hyviä ja kestävänoloisia ja muotoilu tyylikäs. Ja vaikka auto on suhteellisen kookas, se on mittasuhteiltaan kuitenkin kaupunkiajoonkin sopiva. Työni kannalta plussaa takatilan kulmikkaasta muotoilusta ja tilavasta matkustamosta, johon saa astiakassit ja muun rekvisiitan pysymään turvallisesti pystyssä. 

Tuntui jotenkin enteeltä, että kun menemme ensimmäistä kertaa perheenä katsomaan autoa, tulee vastaan juuri se sama automalli, josta me olemme aikoinaan haaveilleet. Ja se, että se tulee vastaan hyvin pidettynä ja melko vähän ajettuna. 

Mutta tietenkin seuraava asia olisi selvittää mitä tämä kaikki maksaisi. JOS lähtisimme vaihtamaan autoa, tarvitsisimme rahoituksen. Ja JOS ottaisimme rahoituksen, emme kuitenkaan pystyisi maksamaan satoja euroja kuukaudessa autolainaa. Sopiiko Grand Vitara budjettiimme? Entä saisimmeko vanhasta autostamme Tipistä vaihdossa penniäkään? 

Käytettyjen autojen kaupassa on vielä se jännityslisä, että siinä missä uutta autoa ehtii pohtia ja koeajaa moneen otteeseen, käytetyn auton kanssa päätökset pitää tehdä nopeasti. 

No ainakaan emme häviä mitään pyytämällä unelmiemme autosta tarjousta. 

Lue ensi viikon postauksessani minkälaiseen ratkaisuun päädyimme auton etsinnässä!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö
Olenko mersumuija? Vai hyrrääkö sydämeni Hyundaille?
Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa

Eräänä päivänä Tipi alkoi savuamaan ja kosahti keskelle Etu-Töölön aamuruuhkaa. Siinä ei auttanut kuin palaverien peruminen ja ottaa alle vuokra-auto, sillä työt eivät odottaisi.  

Työssäni auto ei voi jättää tielle. Olin sitten menossa asiakkaan luokse keitraamaan juhlia tai matkalla kuvauksiin, tässä työssä ei ole varaa myöhästymisiin. Auton on oltava ennen kaikkea luotettava, mutta tietenkin myös tarkoituksenmukainen. On tullut aika miettiä autonvaihtoa.

Meidän rakas vuoden 2009 Volkswagen Golf, tuttavallisemmin ’Tipi’ on ollut uskollinen ratsu työkeikoilla ja vapaa-ajan mökkimatkoilla, mutta kilsoja on mittarissa jo yli 230t ja olemme nyt siinä tilanteessa, että olisi hyvä hommata alle uudempi peli, ennen kuin Tipi päättää eläköityä. 

Olikin melkoinen sattuma, että pian Tipin hajottua sain kutsun mennä tutustumaan käytettyjen autojen liikkeeseen Vaihtoplussaan. Universumi taitaa vihjata, että on kenties aika siirtyä eteenpäin autoissa. 

Tipi tuli meille vähän sattuman kautta, joten meillä ei silloin ollut mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisen auton valitsisimme. Mutta järkivalinnasta tuli vuosien varrella meille rakas ja tärkeä auto: kaikki on mennyt Tipin kanssa hyvin - yhtä helppohoitoista ja edullista autoa saa etsiä. Mutta silloin 6 vuotta sitten käytin pääosin työssäni pakettiautoja ja Tipillä ajoi mieheni, nyt työnkuvani on muuttunut. Tällä kertaa aion olla viisaampi ja miettiä tarkkaan minkälainen auto olisi minun työhöni sopivin. 

Minulta usein kysytään mitä ihan oikeasti teen työkseni. Siihen ei ole helppo vastata, sillä yksinyrittäjänä tulo koostuu pienistä puroista. Päätyöni on ruokakuvauksissa. Työhöni sisältyy ympäri kaupunkia erilaisten kuvaustarvikkeiden perässä ajelua, raaka-aineiden noutoa tukusta sekä työvälineiden, kuten taittopöytien ja astioiden roudaamista työhuoneen, kodin ja kuvauspaikan välillä. Teen kuvausjärjestelyjä, reseptinkehitystyötä, sekä cateringiä erilaisiin tapahtumiin. Ja tietenkin myös esiinnyn, mutta toisin kuin moni kuvittelee on tv- ja esiintymistyö vain pieni osa toimenkuvaani. Työni vie minua ympäri suomen ja usein roudattavaa on niin paljon, ettei julkisilla kulkeminen ole vaihtoehto. 

Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.
Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.

Toisinaan tarvitsen työssäni pakettiautoa ja isoilla autoilla ajelu ja kaikenlainen säätäminen vetokoukkujen ja vaunujen kanssa on tuttua, mutta sikäli harvinaista, että minulle riittää kun vuokraan pakettiauton silloin kun henkilöauton koko ei riitä. Yleensä pienempi auto kuitenkin riittää. 

Ajan autoa viikottain 100-1000km, toisinaan taas Tipi on seissyt pihassa päiviä, sillä en mene Helsingin keskustaan autolla, ellei minulla ole roudattavaa. Välillä päiväni ovat palavereissa istumista, radiotyöskentelyä tai kirjoitushommia ja silloin pääsen paikalle metrolla ja bussilla. 

Kuulostaa jo minusta kovin sekalaiselta, joten parhaiten auton miettimisessä pääsee alkuun, kun listaa niitä ominaisuuksia, jotka ovat itselle tärkeitä. 

Näitä ominaisuuksia etsin autooni: 

  1. Tilava ja kuution muotoinen takatila, johon mahtuu cateringissä käytössä olevat mustat kylmälaatikot sekä astiavuokraamoilla käytössä olevat astiapakit. 
  2. Korkea perä, jotta painavien laatikoiden ja limukorien nostaminen autoon ja autosta pois olisi mahdollisimman ergonomista.
  3. Tilava etuosa – pelkääjän penkki on välillä liikkuva toimistoni, johon levitän läppärin ja kalenterin. Lähes viikottain olen liikenteessä niin, etten ehdi kunnolla lounaalle ja syön eväät autossa taukopaikalla tai pysähdyn tarkistamaan työasioita koneeltani. Tiedän, se ei ole ideaali tapa työtehon kannalta, mutta oikeastaan mä kyllä rakastan autossa olemista ja työskentelyä.   
  4. Manuaalivaihde – olen aina ällönnyt automaattia, haluan olla koko ajan itse kontrollissa!
  5. Hyvät mukitelineet – kahvia menee pitkien matkojen aikana ja roudaan aamuisin usein termarillisen kahvia autooni. 
  6. Käytetty auto – en ole koskaan edes haaveillut uudesta autosta; maailmassa on jo paljon oikein hyviä, vähän ajettuja autoja joista minulle löytyy varmasti sopivin! Ja satojen eurojen kuukausimaksut eivät vaan ole realistinen kuluerä. 

Ja jotta valinta ei olisi liian helppoa, täytyy auton toimia myös perhekäytössä, sillä autossamme kulkee vapaa-ajalla kahden aikuisen ja kahden kissan lisäksi nykyään myös lapsi. Mutta se onkin ihan eri stoori! 

Päätin panostaa työauton etsintään käytännössä: otin mukaani työssä käyttämiäni laatikoita ja tavaraa, jotta voisin testata miten auto oikeasti soveltuisi tavaroiden roudaamiseen. Soitin toki ensin Vaihtoplussaan olisiko tämä ok ja kun minut toivotettiin kimpsuineni tervetulleeksi, lähdin matkaan!

Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!
Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!

Auton etsintä aloitettiin ensin kiertelemällä näyttelytilassa. Autoja on ihan joka lähtöön; on lottovoittajan unelmaa Mercedes Defenderiä, pientä kauppakassikaaraa sekä kaiken kokoisia ja mallisia perhefarkkuja. Myyjä kartoitti ensin tarpeitani ja hänen avullaan päädyimme katsomaan citymaastureita ja tila-autoja. 

Verrokeiksi valikoitui kolme autoa: Mercedes Benz, Hyundai sekä Volkswagen. 

Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.

Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.
Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.

Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.
Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.

Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.
Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.

Kurkataanpa sitten sisätiloihin. 

Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.

Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!
Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!

Lopputulema:

Tässä olisi kolme autoa, joissa on jokaisessa omat hyvät puolensa, työni kannalta kaikista sopivimmalta tuntui mersu, mutten ole varma olenko mersunainen alkuunkaan. Ja vähän mietitytti auton ikä ja kilometrit.

Hyundaissa olisi tilaa ja vääntöä, mutta siinä on automaattivaihteet. Toisaalta tämä oli superhyvässä kunnossa ja samassa paketissa olisi manuaalivaihdetta lukuun ottamatta kaikki mitä autoltani kaipaan. 

Volkkarin haluaisin näyttää miehelleni Jaakolle. Vaikka siinä oli selkeästi pienempi ja epäkäytännöllisempi tavaratila, kuin Mersussa ja Hyundaissa, tässä olisi sitä jotain perheautoksi, ja kun penkit kaataa, on tilaa kyllä ihan tarpeeksi myös työhöni. 

Seuraavaksi pitää pohtia miten yhdistetään mun työauto ja perheen tarpeet. Mitäköhän tästä tulee? 

Jos nyt roudasin mukanani Vaihtoplussaan kasan laatikoita, tuon tänne seuraavaksi perheeni ja sovitellaan miten muksu ja mies mahtuvat kaikista parhaiten autoihin. Ja seuraavalla kerralla tahdon päästä myös koeajolle! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat

Instagram