Kirjoitukset avainsanalla penninvenytys

Paistettuun riisiin eli fried riceen rakastuin jo pienenä. Sitä tilattiin kiinalaisessa ravintolassa ja vanhemmat myös opettivat miten helposti se syntyy kotona. Ruoka on ollut paikallaan niin penninvenytyspäivinä kuin niinä hetkinä, kun kaipaa jotain mutkatonta ja ravitsevaa, esimerkiksi flunssan jälkeen. 

Fried ricea teen myös yleensä aina, jos ollaan edellisenä päivänä haettu kotiin nepalilaista ruokaa. Sitä riisiä nimittäin tuppaa aina jäämään yli, joten se on usein seuraavan päivän pelastus. Ja jostain syystä juuri tämä ruoka on lapsemme mieleen, onpa onni ettei kyse ole tämän kalliimmasta tai monimutkaisemmasta herkusta!

No mikä tekee uudelleenlämmitetystä riisistä fried ricen? Siihen tulee aina kananmunaa ja aina jotain kasviksia, esimerkiksi pakasteherneet toimivat oikein hyvin. Ja mausteeksi ainakin soijakastiketta. Näillä pääsee alkuun. 

Tällä perusreseptillä voi sitten alkaa soveltamaan: lisää riisiin muita kasviksia (eli kurkkaa tietenkin vihanneslokeroon ja päättele mitkä vihannekset voisi käyttää pois kuleksimasta) tai pyöräytä sekaan pakasterapuja tai jauhelihakastikkeen jämät. Esimerkiksi se puolikkaan desin kippo säästettyä bolognesea, josta tulisi vaan vihaiseksi jos sen tarjoaisi spagetin kanssa, on mitä mainioin lisä ’piilotettuna’ paistettuun riisiin. Yksi parhaista versioista on ollut viime kesänä mökillä tekemämme fried rice, johon hienonsimme edellisenä iltana grillattujen possunposkien tähteet. 

Mausteiksi voi lisätä oman maun mukaan chiliä tai ruokalusikallisen osterikastiketta tuomaan umamia. Itse laitan aina kiinalaista viisimaustetta ja lempipippurini fried riceen on valkopippuri. Ja kun paistan riisiä, lisään rypsiöljyn lisäksi myös teelusikallisen aromaattista seesamiöljyä. 

Vaikka tämä onkin jämäruoka, on muutama asia mitä en omaan paistettuun riisini kelpuuttaisi: 

  • pakastimen wokvihannekset – koska en ole koskaan onnistunut saamaan niistä rapeita, aina tuloksena on litsaantunut vihannesmössö ja fried ricessa pitää olla vihannesten purutuntumaa.
  • suikaloitu raaka liha, kuten esimerkiksi broilersuikaleet – fried ricen pääasia on ennen kaikkea riisi ja jos tähän alkaa paistelemaan 400 gramman pakettia kanasuikaleita, on lopputuloksena kanariisimössö. Pidä mahdollisten lihojen tai rapujen määrä maltillisena, ne voivat olla mausteena. Eri asia on sitten tehdä fried rice ja tarjota sen kanssa kiinalaista kana-stirfryta. 

Koska kyse on siis yhdestä suosikkijämäruoistani, sen sisältö vaihtelee ihan joka kerta. En siis pysty antamaan eksaktia reseptiä, vaan tätä pitää vaan kokeilla itse ja lopputulos on kyllä joka kerta herkullinen ihan omalla tavallaan. Onnea kokeiluihin! 

Laitoin Instagramiini storyn, josta näkyy miten tällä kertaa valmistin stirfryn kotona. Instagramiini pääset tästä: https://www.instagram.com/merituulivantsi/?hl=en

Fried rice

valmistusaika 10 minuuttia

  • keitettyä riisiä
  • kananmunia (1 kananmuna / 2 dl riisiä on aika hyvä suhde)
  • vihanneksia (porkkanaa, herneitä, maissia, paprikaa, sokeriherneitä, inkivääriä, purjoa...)
  • soijakastiketta (+suolaa)
  • mausteita (viisimauste, osterikastike, pippuri, chili..)
  • rypsiöljyä (ja seesamiöljyä) paistamiseen

Suikaloi vihannekset. Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Kuumenna öljyä wokissa tai isossa paistinpannussa. Lisää vihannekset öljyyn paistumaan, paistele minuutin verran, lisää sitten riisi ja sekoita. Paistele riisiä koko ajan sekoitellen, lisää soijakastiketta ja mausteita. Lisää myös kypsä liha/äyriäiset, jos käytät niitä. 

Kun riisi on kuumaa, tarkista maku, lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai lisää mausteita. Työnnä riisi pannun tai wokin reunoille ja tee pannun keskelle tyhjä alue. Kaada kananmuna pannun keskelle ja ala sekoittamaan reunoilla olevaa riisiä kananmunaan sitä mukaa kun se paistuu ja hyytyy. Sekoita lopuksi kananmuna koko riisiin. 

Tarjoa heti lempilisukkeittesi kanssa, esimerkiksi kevätsipulin, srirachan tai kiinalaisen chilin kera. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkullinen papumuhennos on todellinen penninvenyttäjän unelma: helppoa, halpaa ja riittoisaa.

Arkiset ruokailuhetket perheen kesken ovat yhtä sekamelskaa niin kuin elämämme. Meillä ei ole tarkkoja ruoka-aikoja eikä rutiineja, eletään intuitiivisesti ja miten parhaaksi kunakin päivänä nähdään. En ole koskaan stressannut ruoanlaitosta arkisin, silloin riittää vähempikin vaiva. 

Sillä yhden asian olen huomannut: perheen päivällinen on aivan yhtä tärkeä ja pidetty, olinpa sitten ehtinyt suunnittelemaan ja valmistamaan ruoan alusta asti tai vaan iskenyt pöytään sekalaisen sortimentin eri ruokalajeja ilman mitään kantavaa teemaa. 

Useimmiten pöytämme näyttää tältä: 

Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.
Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.

Tyypillisesti syömme kello 18–20 välillä. Esille on kaivettu kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja pöytä on kuin buffetti, jonka ruokalajeja ei koskaan näkisi esimerkiksi yhdistettävän ravintolassa. Valinnanvaraa on näennäisesti paljon, mutta loppujen lopuksi ruokalajit ovat hädin tuskin ruoanlaittoa nähneet.

Parhaaksi kokemani taktiikka on tehdä yksi pomminvarma ruoka, joka sopii kaiken kanssa, ja syödä sitä viikon mittaan yhdistellen milloin minkäkin jääkaapin tai pakastimen aarteen kera. Tyhjentelen esimerkiksi purkkimaissia yhteen kulhoon ja leikkaan kurkkutikkuja toiseen.

Tärkeää on, että jokainen löytää pöydästä jotain, mikä maistuu ja tuuliviirin lailla mieltään vaihtava poikamme saa vatsan täyteen: tänään suosikki saattaa olla peruna, joka huomenna työnnetään pois lautaselta ja täytetään vatsa tomaatilla, johon hän ei viikko sitten koskenut pitkällä tikullakaan. Kuulostaa varmaankin tutulta? 

Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.
Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.

Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 
Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 

Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa ihan alusta asti valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Tämä klassikkoruoka on ollut suosikkejani jo ihan pienestä pitäen, mutta olen aina ostanut ruoan purkissa ja lämmittänyt kasarissa, nauttiakseni sen yksin paahtoleivän ja kananmunan kanssa. Tölkissä myytävien papujen salaisuus on se, että ne sisältävät turkasen paljon sokeria. Nyt halusin kokeilla, miltä tämä ruoka maistuisi kotitekoisena, ja saisiko siitä hyvää ilman lisättyä sokeria. 

Tulos oli ihana! Laitoin tomaattikastikkeeseen paljon sipulia ja paistoin kiirehtimättä pannulla, jolloin sipulin makeus tulee esille. Loppujen lopuksi en tarvinnut lainkaan sokeria tomaattikastikkeen maustamiseen, sipulin täyteläinen makeus riitti. Papukastikkeestani tuli paljon raikkaampi ja maanläheisempi kuin ketsupinmakuisessa liemessä lilluvat tehdaspavut (vaikka niilläkin on oma paikkansa ja tulen vastaisuudessakin turvautumaan yhteen suosikkieineksistäni!). 

Ja sitten tulee paras osio: reseptistä tulee 2 litraa kastiketta, josta riitti ruokaa kolmeksi päiväksi ja vielä pakastimeenkin. Kokonaishinnaksi tälle ruoalle tuli 5,50 e, eli tämä on todellinen penninvenyttäjän unelmaruoka! 

Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 
Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 

PAVUT TOMAATTIKASTIKKEESSA

(n. 10 annosta)
  • 4 dl kuivattuja valkoisia papuja
  • 1 laakerinlehti
  • 4 neilikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 sipulia
  • 5 dl säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • 4 dl vettä tai lientä
  • ripaus paprikajauhetta
  • (ripaus chiliä)
  • mustapippuria & suolaa
  • öljyä paistamiseen

 

Laita pavut likoamaan yön yli runsaaseen kylmään veteen. 

Huuhtele pavut ja laita kattilaan laakerinlehden, neilikoiden ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että pavut peittyvät hyvin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä noin 35 minuuttia tai kunnes pavut ovat kypsiä ja pehmeitä. 

Tee sillä välin tomaattikastike. Suikaloi sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä 15 minuuttia sekoitellen välillä. Nosta lopuksi lämpöä hieman ja paistele sipuleita, kunnes niihin tulee paahtunut kullanruskea väri. Laita kattilaan tomaattien, veden, paprikajauheen ja halutessasi chilin kera. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä haihtuu liikaa. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Valuta keitetyt pavut ja lisää kuumina tomaattikastikkeeseen. Kiehauta ja tarkista vielä maku. 

Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos! ❤️ Minulla oli ennenlasten saamista sellainen ajatus että varmasti ammattikokkina saisin ainakin ruokahuollon hoidettua niin että variaatiota on ja kaikki maistuu lapselle. Yllätyin kahdesta asiasta:
-Lapset syövät yllättävän vähän ja siinä mikä maistuu minäkin päivänä ei seuraa mitään logiikkaa.
-Ei mun tarvitse todistaa lapselle taitojani, vähempi ja simppelimpi riittää ja on itse asiassa paras, niin aikaa jää muulle.

Riman alittamisesta on tullut ainakin meidän perheessä ilon aihe!

Nautinnollista viikonloppua!

Vierailija
2/4 | 

Niin, sokeri ei ole tarpeen ruoanlaitossa, paitsi säilönnässä ja jälkiruuissa, jos ei tuore hedelmä kelpaa. Etenkin tomaattisosetta olen tehnyt kymmeniä vuosia ilman sokeria, kunnolla maustettuna.
Kerran todettiin tutkimuksessa/kokeilussa, missä joukko yksi-kaksivuotiaita istutettiin pöytään jossa kulhoja mistä saivat itse ottaa mitä halusivat: vihanneksia, juureksia jne, tuoreita ja säilöttyjä. Joku söi punajuurta pari päivää, joku perunaa, joku kurkkua tai tomaattia ym. En muista kuinka kauan koe jatkui, mutta todettiin että kukaan ei laihtunut eikä voinut huonosti. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja olivat iloisia päälle!
Siis, jos mukula haluaa syödä vain kurkkua (tosin ei paljon ravintoa, mutta vettä!) pari päivää, ei huolta. Itse kieltäydyin maidosta aikana kun luultiin että kyllä lapsi kuolee ilman, ja himosin etikkakurkkua ja - kalanmaksaöljyä. Kiipeilin sen perään ja pullon saivat piilottaa korkealle kaappiin, jotta en olisi myrkyttänyt itseäni. Kalanmaksaöljy on vieläkin herkullisen makuista minulle 74-vuotiaana. Kai sekin sisälsi tarvittavaa.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ihana tarina sinusta ja kalanmaksaöljystä! 

Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä että ei kannata olla huolissaan lasten syömisestä, jos lapsi muuten voi hyvin. Lapset ovat niin intuitiivisia syöjiä että he usein tietävät mikä tekee itselle hyvää, meidän aikuisten tehtävänä on vaan huolehtia siitä että ympärillä on oikeaa ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä hyvien tapojen oppimiseksi. Toki siinä kohtaa lapsen intuitio heittää häränpyllyä kun kyseessä on makeat ja herkut - jos Alfilta kysytään, hän haluaisi joka päivä päiväkodin jälkeen jäätelöä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat