Kirjoitukset avainsanalla edullinen ruoka

Olen punalappumuija – silmäni ovat harjaantuneet bongaamaan kaupassa alelaputettuja tuotteita. Yleensä alelaarissa on vain valmisruokia, mutta joskus lykästää ja löydän esimerkiksi maidot puoleen hintaan. Jos aion valmistaa jotain lihaa, aloitan ensin poistohyllystä: josko sieltä löytyisi jotain sopivaa. 

 

Tällä kertaa tein ekstrahyvän löydön, ostin nimittäin upean naudan kielen, joka on ensiksikin jo lähtökohtaisesti todella halpaa (6-10€/kg), mutta tällä kertaa 30 % alella koko yli 1 kg köntille tuli hintaa 4,93 €. 

On monta hyvää syytä syödä naudankieltä. Jos et ole koskaan sitä maistanut, kannattaa aloittaa palvelutiskiltä ja ostaa pari viipaletta kielileikettä. Huomaat miten se maistuu paahtopaistilta, mutta on mureampaa ja pehmeämpää. Kieli on hyvin iso lihas ja toisin kuin monet muut edulliset ruhonosat, se on lähes kokonaan täyttä tavaraa, eli perattavaa ja poisheitettävää on hyvin vähän, joka tekee siitä suhteessa vieläkin edullisempaa. 

Kieltä voi käyttää keittoihin (esimerkiksi tähän kieliminestroneeni!), tarjoilla lämpimänä kera kastikkeen tai tehdä herkutteluvoileipiä, joka oli tällä kertaa minun missioni. 

Lämmin kieli on perinteisesti tarjoiltu viipaloituna lautasella, mutta vielä parempaa siitä tulee kun viipaleet tai isot kuutiot paistaa ensin pannulla rapeiksi voissa. Tämän tarjoilutavan opin berliiniläisessä The Industry Standard -ravintolassa, kun söin elämäni parhaan kieliannoksen. 

Sen verran tiesin että berliinin kieli oli possua ja pikkelöity; olenkin vuosien varrella kokeillut muutamia eri pikkelöintireseptejä kuitenkaan löytämättä sitä oikeaa. Vaikka kielen voisikin keittää vaan mausteliemessä, berliinin kielen mureus oli jotain ihan eri luokkaa kuin aiemmin maistamani kielet. Tällä kertaa päätin kokeilla tätä reseptiä ja nyt olen myyty. Aikaa piti kuitenkin varata viikon verran, vaikka itse työvaiheisiin ei mennyt kuin muutama minuutti siellä täällä.

Viikon muhimisen jälkeen kieli keitetään ja kuoritaan ja sen jälkeen se on valmista paistettavaksi leivän päälle. Näistä kielileivistäni tuli oikein hienot ja upeat herkutteluleivät! 

Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 
Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 

Herkutteluleivät paistetulla kielellä ja kapriskastikkeella

1 kieli = n. 6 annosta

kielen säilöntäliemi: 

  • 200 g fariinisokeria
  • 300 g hienoa merisuolaa
  • 6 katajanmarjaa
  • 6 neilikkaa
  • 6 mustapippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 litraa vettä 

kielen keitinliemi: 

  • 2 l vettä
  • 3 rkl suolaa
  • 1 sipuli 
  • 1 laakerinlehti
  • ½ valkosipuli 
  • ½ fenkoli

leipiin: 

  • hyvää juureen leivottua vaaleaa leipää
  • oliiviöljyä
  • kapriksia
  • voita
  • Dijon-en-Grains –sinappia
  • majoneesia
  • tuoretta piparjuurta

Mittaa kaikki säilöntäliemen ainekset kattilaan. Kiehauta ja laske lämpöä, keittele hiljaa 5 minuuttia, kunnes kaikki sokeri ja suola on liuennut. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä. 

Käsittele kieli. Pese se ja kuivaa talouspaperiin. Poista kielen kannasta rasvat ja roippeet sekä mahdollinen lihan yli ulottuva nahka. 

Aseta kieli keraamisen tai lasiseen syvään kulhoon ja kaada huoneenlämpöiseksi hautunut liemi kielen päälle. Aseta puhdas lautanen kielen päälle painoksi, jotta se pysyy mausteliemen pinnan alla ja peitä astia kelmulla. Nosta jääkaappiin viikoksi. 

Kalasta kieli ulos liemestä ja laita se kattilaan. Lisää keitinliemen ainekset. (Tässä kohtaa lähdereseptissä ei puhuta suolasta, mutta lisäsin omaan versiooni suolaa, sillä en halunnut että kielestä tihkuu kaikki suola sitä keitettäessä. Laitoin keitinvihanneksiksi mitä sattui jääkaapista löytymään.) Kiehauta, laske lämpöä ja keitä hiljaa 4 tuntia. 

Nosta kuuma kieli pihdeillä keitinliemestä leikkuulaudalle ja heti kun vaan kykenet, vedä kielen nahka pois (se lähtee helpommin kuumana). Nosta kieli takaisin liemeen ja anna sen jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi, nosta sitten liemestä pois ja jäähdytä jääkaapissa, ellet tarjoa kieltä heti. 

Leipien kokoaminen: 

Voitele leipäpaat kevyesti oliiviöljyllä. Paahda rapeiksi joko pannulla tai kaasuliedellä ritilän päällä. 

Leikkaa kielestä 1 cm paksuja viipaleita. Paista kielipalat kuumassa voissa molemminpuolin rapeiksi, mausta suolalla. Nosta sivuun. 

Lisää pannulle pari ruokalusikallista sinappia, pari ruokalusikallista kapriksia ja lisää voita, paistele, kunnes voi on kuohahtanut, lisää sitten tilkka vettä, sekoita kastikkeeksi ja nosta pannu liedeltä. 

Pursota leiville majoneesia ja asettele sitten leiville kielipaloja. Lusikoi päälle kapriskastiketta ja halutessasi viimeistele raastamalla päälle tuoretta piparjuurta. 

Meidän perheelle koko keitetty kieli on aika paljon lihaa, joten siitä riitti puolet pakastettavaksi. Keitetty kieli odottaa siten kevään ekaa pyöräilyretkeä, jolloin voin viipaloida sen patongin väliin evääksi!

Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!

Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.
Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.

Kommentit (3)

Herkkusuu
1/3 | 

On meidän lähikaupan kauppias varmaankin lukenut tämän herkkuohjeen kun oli tuore naudan kieli tarjouksessa 1.99€. Sen kunniaksi kokeilen heti tänään tätä 😋

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

No nyt!! Pitää melkein udella että mistä kaupasta saa kieltä noin hyvään hintaan? Voi olla että kurvaan sinne huomenissa! :D

Pirjo_68
2/3 | 

Sold! Ostin tänään REKOsta naudankielen. 80-luvulla tehtiin köksäntunnilla siitä jotain, mutta sen jälkeen olen ollut siihen konkreettisesti kosketuksissa kesätyössä makkaratehtaalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkullinen papumuhennos on todellinen penninvenyttäjän unelma: helppoa, halpaa ja riittoisaa.

Arkiset ruokailuhetket perheen kesken ovat yhtä sekamelskaa niin kuin elämämme. Meillä ei ole tarkkoja ruoka-aikoja eikä rutiineja, eletään intuitiivisesti ja miten parhaaksi kunakin päivänä nähdään. En ole koskaan stressannut ruoanlaitosta arkisin, silloin riittää vähempikin vaiva. 

Sillä yhden asian olen huomannut: perheen päivällinen on aivan yhtä tärkeä ja pidetty, olinpa sitten ehtinyt suunnittelemaan ja valmistamaan ruoan alusta asti tai vaan iskenyt pöytään sekalaisen sortimentin eri ruokalajeja ilman mitään kantavaa teemaa. 

Useimmiten pöytämme näyttää tältä: 

Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.
Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.

Tyypillisesti syömme kello 18–20 välillä. Esille on kaivettu kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja pöytä on kuin buffetti, jonka ruokalajeja ei koskaan näkisi esimerkiksi yhdistettävän ravintolassa. Valinnanvaraa on näennäisesti paljon, mutta loppujen lopuksi ruokalajit ovat hädin tuskin ruoanlaittoa nähneet.

Parhaaksi kokemani taktiikka on tehdä yksi pomminvarma ruoka, joka sopii kaiken kanssa, ja syödä sitä viikon mittaan yhdistellen milloin minkäkin jääkaapin tai pakastimen aarteen kera. Tyhjentelen esimerkiksi purkkimaissia yhteen kulhoon ja leikkaan kurkkutikkuja toiseen.

Tärkeää on, että jokainen löytää pöydästä jotain, mikä maistuu ja tuuliviirin lailla mieltään vaihtava poikamme saa vatsan täyteen: tänään suosikki saattaa olla peruna, joka huomenna työnnetään pois lautaselta ja täytetään vatsa tomaatilla, johon hän ei viikko sitten koskenut pitkällä tikullakaan. Kuulostaa varmaankin tutulta? 

Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.
Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.

Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 
Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 

Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa ihan alusta asti valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Tämä klassikkoruoka on ollut suosikkejani jo ihan pienestä pitäen, mutta olen aina ostanut ruoan purkissa ja lämmittänyt kasarissa, nauttiakseni sen yksin paahtoleivän ja kananmunan kanssa. Tölkissä myytävien papujen salaisuus on se, että ne sisältävät turkasen paljon sokeria. Nyt halusin kokeilla, miltä tämä ruoka maistuisi kotitekoisena, ja saisiko siitä hyvää ilman lisättyä sokeria. 

Tulos oli ihana! Laitoin tomaattikastikkeeseen paljon sipulia ja paistoin kiirehtimättä pannulla, jolloin sipulin makeus tulee esille. Loppujen lopuksi en tarvinnut lainkaan sokeria tomaattikastikkeen maustamiseen, sipulin täyteläinen makeus riitti. Papukastikkeestani tuli paljon raikkaampi ja maanläheisempi kuin ketsupinmakuisessa liemessä lilluvat tehdaspavut (vaikka niilläkin on oma paikkansa ja tulen vastaisuudessakin turvautumaan yhteen suosikkieineksistäni!). 

Ja sitten tulee paras osio: reseptistä tulee 2 litraa kastiketta, josta riitti ruokaa kolmeksi päiväksi ja vielä pakastimeenkin. Kokonaishinnaksi tälle ruoalle tuli 5,50 e, eli tämä on todellinen penninvenyttäjän unelmaruoka! 

Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 
Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 

PAVUT TOMAATTIKASTIKKEESSA

(n. 10 annosta)
  • 4 dl kuivattuja valkoisia papuja
  • 1 laakerinlehti
  • 4 neilikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 sipulia
  • 5 dl säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • 4 dl vettä tai lientä
  • ripaus paprikajauhetta
  • (ripaus chiliä)
  • mustapippuria & suolaa
  • öljyä paistamiseen

 

Laita pavut likoamaan yön yli runsaaseen kylmään veteen. 

Huuhtele pavut ja laita kattilaan laakerinlehden, neilikoiden ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että pavut peittyvät hyvin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä noin 35 minuuttia tai kunnes pavut ovat kypsiä ja pehmeitä. 

Tee sillä välin tomaattikastike. Suikaloi sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä 15 minuuttia sekoitellen välillä. Nosta lopuksi lämpöä hieman ja paistele sipuleita, kunnes niihin tulee paahtunut kullanruskea väri. Laita kattilaan tomaattien, veden, paprikajauheen ja halutessasi chilin kera. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä haihtuu liikaa. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Valuta keitetyt pavut ja lisää kuumina tomaattikastikkeeseen. Kiehauta ja tarkista vielä maku. 

Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos! ❤️ Minulla oli ennenlasten saamista sellainen ajatus että varmasti ammattikokkina saisin ainakin ruokahuollon hoidettua niin että variaatiota on ja kaikki maistuu lapselle. Yllätyin kahdesta asiasta:
-Lapset syövät yllättävän vähän ja siinä mikä maistuu minäkin päivänä ei seuraa mitään logiikkaa.
-Ei mun tarvitse todistaa lapselle taitojani, vähempi ja simppelimpi riittää ja on itse asiassa paras, niin aikaa jää muulle.

Riman alittamisesta on tullut ainakin meidän perheessä ilon aihe!

Nautinnollista viikonloppua!

Vierailija
2/4 | 

Niin, sokeri ei ole tarpeen ruoanlaitossa, paitsi säilönnässä ja jälkiruuissa, jos ei tuore hedelmä kelpaa. Etenkin tomaattisosetta olen tehnyt kymmeniä vuosia ilman sokeria, kunnolla maustettuna.
Kerran todettiin tutkimuksessa/kokeilussa, missä joukko yksi-kaksivuotiaita istutettiin pöytään jossa kulhoja mistä saivat itse ottaa mitä halusivat: vihanneksia, juureksia jne, tuoreita ja säilöttyjä. Joku söi punajuurta pari päivää, joku perunaa, joku kurkkua tai tomaattia ym. En muista kuinka kauan koe jatkui, mutta todettiin että kukaan ei laihtunut eikä voinut huonosti. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja olivat iloisia päälle!
Siis, jos mukula haluaa syödä vain kurkkua (tosin ei paljon ravintoa, mutta vettä!) pari päivää, ei huolta. Itse kieltäydyin maidosta aikana kun luultiin että kyllä lapsi kuolee ilman, ja himosin etikkakurkkua ja - kalanmaksaöljyä. Kiipeilin sen perään ja pullon saivat piilottaa korkealle kaappiin, jotta en olisi myrkyttänyt itseäni. Kalanmaksaöljy on vieläkin herkullisen makuista minulle 74-vuotiaana. Kai sekin sisälsi tarvittavaa.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ihana tarina sinusta ja kalanmaksaöljystä! 

Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä että ei kannata olla huolissaan lasten syömisestä, jos lapsi muuten voi hyvin. Lapset ovat niin intuitiivisia syöjiä että he usein tietävät mikä tekee itselle hyvää, meidän aikuisten tehtävänä on vaan huolehtia siitä että ympärillä on oikeaa ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä hyvien tapojen oppimiseksi. Toki siinä kohtaa lapsen intuitio heittää häränpyllyä kun kyseessä on makeat ja herkut - jos Alfilta kysytään, hän haluaisi joka päivä päiväkodin jälkeen jäätelöä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat