Kirjoitukset avainsanalla Lappenranta

Tämä viikonloppu hujahti herkutellen ja sukuloiden, kun pakkasimme kissat ja lapen autoon ja karautimme kuutostietä Lappeenrantaan. Lappeenrannassa on aina tietyt jutut jotka teemme emmekä tälläkään kerralla halunneet ohittaa kahveja Satamatiellä taikka Vetyjä torilla. 

Viikonloppuretket kasvaneen perheen kanssa vaativat omat järjestelyt, varsinkin kun mukana kulkee myös nelijalkaisia, joiden hiekat, muonat ja matkustusmukavuus pitää myös huomioida. Liikkeelle lähtöä edeltää muistilistojen läpikäyntiä, auton pakkaamista ja tulevan reissun aavistavien kissojen pyydystämistä ympäri asuntoa. Sitten pitää muistaa myös ottaa kaikki mitä itse tarvitsee, koska omaa vapaata viikonloppuaan ei halua tuhlata shoppaillen uusia alushousuja kotiin unohtuneiden tilalle.

Automme kääntyessä kotitieltä voi huokaista helpotuksesta, kaikki tyypit ja kaikki tavarat on pakattu ja viikonloppu voi alkaa. Ei muuta kuin nokka kohti Lappeenrantaa. 

Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.
Välillä reissaminen on tällaista: vanhempi kissamme Rambo vetää toisinaan automatkoilla diivaraivarit kopissaan ja leppyy vasta kun annamme hänen matkustaa hetken kopin ulkopuolella.

Onneksi perjantaina illalla saimme istuutua suoraan valmiiseen pöytään, sillä äitini oli kokannut meille bravuuriaan, Portugalilaista Carne De Porco Alentejanaa eli paprikatahnassa haudutettua possua simpukoiden kera. Mieheni muisti sitä syödessään, että samaa ruokaa oli tarjolla silloinkin, kun vein hänet ensimmäisen kerran Lappeenrantaan tutustumaan vanhempiini. 

Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Carne De Porco Alentejana on yksi suosikkiruoistani. Sen reseptin löydät mm. kirjastani Pataruokaa. Tämän valkoviiniliemisen padan kanssa tarjotaan aina ranskalaisia perunoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.
Äitini teki Alfille illalliseksi melooni-hain, koska Apa ei ole lakannut puhumasta haista sen jälkeen kun söi sellaista ystävänsä synttärijuhlilla. Meloonihai kaivettiin seuraavana aamuna uudestaan esille piirrettyjen seuraksi.

Lapsen jäätyä nukkumaan Mummalle, pääsimme vähän hurvittelemaan, eli oluille Birraan. Lappeenrannassa on paljon mukavia baareja ja oluthuoneita. Uutuutena kaupungissa on sulkemisuhan alla olleen Nuijamies -leffateatterin tilalle perustettu kulttuuribaari; sinne menemme varmasti seuraavalla reissulla! 

Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.
Rakentelua ja rentoilua. Apan vanhempi serkkutyttö antoi hänelle jännittävän magneettisetin, jolla rakennellessa vierähti jopa pari tuntia.

Lauantai oli perhepäivä. Kissat jäivät äidille hoitoon ja me siirsimme leirimme Leiriin, veljeni ja hänen perheensä luokse. Lounaan nautimme tyylikkäästi autossa, sillä Lappeenrannan reissu ei olisi mitään ilman lihiksiä Torilta.

Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.
Ensin olin tilaamassa meille klassikot, minulle vety munalla ja miehelle atomi, mutta viimehetkellä päätinkin ottaa myös lapselle oman 'veyn' - kyllä se kolmaskin lihis tulisi syötyä, vaikkei pikkutyypille kelpaisikaan.

Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"
Mutta toisin kävi: Alfie hotki lihiksen sisukset naamariinsa ja sanoi "Heekullista!"

Lihisten jälkeen kahvittelimme Lehmus -paahtimon aivan ihanassa kahvilassa Satamatiellä. Lehmus Roastery paahtaa käsin laadukkaita ja meheviä kahveja, joita saa nykyään ympäri suomen hyvän kahvihyllyn omaavista marketeista. -Kokeile ainakin omaa suodatinkahvisuosikkiani Lauritsalaa. Lehmus Roastery on valitty kahtena peräkkäisenä vuotena suomen parhaaksi paahtimoksi ja heidän Satamatien kahvilansakin on saanut tunnustusta sekä kahvifestivaaleilla että matkaoppaissa ja lehdissä. Sen huomasi, sillä ovipumppu kävi ja väkeä oli kaikissa pöydissä. 

Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 
Mukaan tarttui Lehmus Roasteryn espressopapuja. 

Illalla sitten riehuttiin, saunottiin ja rentoiltiin. Ipanoiden mentyä nukkumaan me aikuiset söimme verkkareissamme vegelasagnea ja pelasimme lautapeliä. Näitä peli-iltoja pääsee niin harvoin enää viettämään entiseen tapaan ja olikin jo ollut ikävä kisailua tällä porukalla. 

Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Pienen serkkupojat saivat karkkipäivänä valita kukin 8 karkkia herkkupurnukasta.
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 
Teimme tatti-pinaattilasagnea, josta tuli aivan mielettömän herkullista - ehkäpä teen siitä reseptin tänne blogiinikin! 

Lapsille viikonloppu huipentui sunnuntaina HopLopissa vierailuun ja lounaaseen Lalossa. Serkusten keskistä kemiaa oli ihanaa seurata ja olen tyytyväinen ettemme juurikaan suunnitelleet ja etenkään aikatauluttaneet viikonloppua. -Oli aikaa sekoilla, apinoida ja pomppia niin paljon kuin huvitti!

Meille aikuisille parasta viikonlopussa oli tutut jutut kuten suku ja Lappeenrannan herkut, mutta oli myös ihanaa tutustuttaa lapsi meidän tapaamme nauttia perheeni kotikaupungista. Siihen kuuluu hyvä ruoka, aikatauluttomuus ja verkkareissa luumuilu. Näyttää siltä että Alfiestakin on kuoriutumassa pikkujäbä joka osaa arvostaa näitä asioita. 

P.S.: Otin tämän jutun kaikki kuvat puhelimelleni lataamallani Huji-sovelluksella, suosittelen kokeilemaan hauskaa kamera-applikaatiota, jolla saa kuviinsa 90-luvun kertakäyttökameroiden tunnelmaa! 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat