Joskus ihan sattuman kaupalla syntyy sellaisia ruokia, joista tulee suosikkeja. Silloin resepti on syytä kirjata äkkiä ylös, ennen kuin unohtaa, mitä ruokaan tuli laitettua. Siksi mulla on aina mukana muistikirja, menin mihin tahansa, jopa Suomessa.

Omistan kymmeniä muistikirjoja. Suosikkimerkkini on saksalainen Leuchtturm 1917, jonka kovakantiset muistikirjat ovat kestävimpiä ja toimivimpia minun käytössäni. Tilaan kerran vuodessa Leuchtturmilta vuosikalenterin ja lajitelman eri värisiä ja mallisia vihkoja, joita säilytän vihkokaapissani (Kyllä! Minulla on oma kaappi vihkoille!). 

Tässä on murto-osa mun muistivihkoista, nämä viisi ovat tällä hetkellä aktiivisessa pyörityksessä, nappaan aina yhden käsilaukkuuni kun lähden kotoa.
Tässä on murto-osa mun muistivihkoista, nämä viisi ovat tällä hetkellä aktiivisessa pyörityksessä, nappaan aina yhden käsilaukkuuni kun lähden kotoa.

En täytä muistikirjojani systemaattisesti, vaan yhdessä kirjassa saattaa olla ideoita, reseptejä ja palaverimuistiinpanoja jopa kymmenen vuoden aikajanalta. Se, miten muistan itse, mihin kirjasin jonkun timanttisen kastikkeen ohjeen, on itsellenikin mysteeri. Mutta niin mä vaan jotenkin alitajuisesti tiedän, mihin vihkoon tarttua kun etsin jotain. 

Sri Lankan matkallamme alkuvuodesta valitsin mukaani upouuden, armeijan vihreän vihkon, jossa oli sisäsivuilla ruutujen ja viivojen sijasta pilkkuruudukko. Tähän vihkoon voisi piirtää, kirjata ideoita ja tarvittaessa pelata laivanupotusta tai jätkänsakkia, kun tylsyys iskee. 

Tällaisista töherryksistä alkaa ruoan tie oikeaksi reseptiksi.
Tällaisista töherryksistä alkaa ruoan tie oikeaksi reseptiksi.

Sri Lanka oli täydellinen kohde perhelomalle. Päädyimme ihan aluksi pohjoiseen Kalpitiyan kylään ja siellä yövyimme Gloria Guestrooms -nimisessä bed and breakfast -paikassa. Me ja juuri kävelemään oppinut Alfred ihastuimme paikkaan täysin. Kokonaan aidattu, nurmikkoinen piha oli täynnä kesyjä kotieläimiä (oli kilpikonna, kaneja, kissoja ja koira sekä uteliaita harakoita, jotka kyttäsivät lusikoita ja muita aarteita), ja paikan sveitsiläiset pyörittäjät olivat aivan mahtavia isäntiä.

Vaikka itse kylässä ei erinomaista muslimiravintolaa lukuun ottamatta ole mitään, Gloria Guestroomsin Mitch ja Jessen järjestivät meille sukellusta, veneretken luonnonsuojelupuistoon sekä kylmää olutta, jonka ostaminen Sri Lankassa on ihan oma juttunsa. Viimeisenä iltana päätimme Mitchin kanssa tehdä yhdessä ruokaa, ja hän järjesti meille suoraan kalastajalta mustekalaa ja tuoreita tiikerirapuja.

Meidän perhe ja Tara-koira Gloria Guestroomsin vehreällä pihalla.
Meidän perhe ja Tara-koira Gloria Guestroomsin vehreällä pihalla.

On aina oma juttunsa kokata vieraassa keittiössä, kun välineet ovat erilaisia kuin kotona ja hellan tehot eivät ole tuttuja. Silti rakastan reissuissa kokkaamista: täysin erilainen maustevalikoima ja yllättävät paikalliset raaka-aineet tekevät kokkaamisesta jännittävää, ja näiden raamien sisällä tulee yleensä luotua jotain odottamatonta.

Niin kävi tälläkin kertaa. Mitch teki herkullisia, paistettuja limemustekaloja ja minä tein lisukkeeksi ihanan pottucurryn. Pääsin myös kokkaamaan tuoreilla tiikeriravuilla, herkulla, jota ei Suomesta saa. Ero tuoreilla, samana päivänä kalastetuilla tiikeriravuilla ja Suomesta saatavilla pakastetuilla ravuilla oli selkeästi rakenteessa. Pakastetuista ravuista irtoaa pää herkästi, mutta nämä tuoreet olivat kiinteitä ja myös niiden panssari oli ohuempi, joten mausteet tarttuivat ravun lihaan hyvin. Suomessa olen tehnyt tätä reseptiä pakasteesta sulatetuilla ravuilla ja tulos on aivan yhtä herkullinen!  

Oli sitten käytössä tuoreita tai pakastettuja rapuja, reseptin juju on olut ja yksinkertaiset mausteet. Kuten arvata saattaa, minulla ei ollut vieraassa keittiössä käytettävissä puoliakaan niitä asioita, joita olisin halunnut! Limemehua ei jäänyt kuin yhden limen verran, koska Mitch käytti kaiken omaan ruokaansa; käytössä ei ollut mitään tuoreita yrttejä eikä etikoita hapokkuuden tasapainottamiseen. Mausteeksi löysin talon viimeisen tilkan osterikastiketta sekä chililastuja.

Mutta mistä neste? Aikani keittiön kaappeja pengottuani totesin lopuksi, että ainoa mitä kannattaa nyt kokeilla on olut, jota Mitch oli aiemmin hakenut paikalliselta anniskeluluukulta. 

Onni onnettomuudessa oli myös se, että vahingossa kärtsäsin osan ravuista: tummaksi paahtuneesta kuoresta irtosi liemeen kaunista väriä ja paahteista makua. Suosittelenkin, että antaa rapujen vaan rohkeasti käristyä ainakin yhdeltä puolelta, kun paahtaa niitä pannulla - ravun paksu panssari estää ravun lihaa palamasta, ja sitä saa ihan tosissaan hiillostaa ennen kuin se muuttuu kitkeräksi. Eli pelkoa ruoan pilaamisesta ei ole, jos ottaa kuoriin kunnon ruskistusta. 

Tuloksena oli huippuherkullinen ja helppo rapuruoka, joka maistui meille niin Sri Lankan kosteassa yössä kuin nyt näillä helteillä. Tarjoa ravut leivän kera. Nämä ovat mainio lounasruoka hellepäivänä tai sitten kevyt illallinen nautittavaksi kesäyössä kylmän oluen kanssa. Tässä tulee mun bisserapujen resepti, olkaa hyvät! 

 

BISSERAVUT

15 minuuttia + rapujen sulatus yön yli
 
  • 24 raakaa merirapua tai tiikerirapua, sulatettuna yön yli
  • suolaa
  • 10 valkosipulinkynttä
  • 1-2 tl punaisia chililastuja
  • 2 rkl osterikastiketta
  • 1 plo (0,33l) lagerolutta
  • 1 limen mehu
  • rypsiöljyä paistamiseen

 

Sulata ravut yön yli jääkaapissa. Huuhtele sulaneet ravut nopeasti kylmässä vedessä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Suolaa ravut. Hienonna valkosipulinkynnet. 

Kuumenna wokkipannu tai korkeareunainen pannu todella kuumaksi ja lisää tilkka öljyä. Paista kahdeksan rapua kerrallaan molemmin puolin niin, että kuori rapeutuu, muuttuu vaaleanpunaiseksi ja alkaa paahtumaan. Nosta ravut reikäkauhalla sivuun. Paista loput ravut samoin parissa erässä. 

Heitä paistetut ravut kolmannen erän kanssa takaisin pannuun. Lisää tarvittaessa öljyä. Kun öljy tirisee, lisää hienonnettu valkosipuli ja chililastut. Sekoita wokkia koko ajan, paista 15-30 sekuntia, tai kunnes valkosipulit pehmenevät ja alkavat paahtumaan. Lisää osterikastike ja paistele taas noin 30 sekuntia tai kunnes osterikastike kiehahtaa ja keittyy kasaan. Kaada lopuksi joukkoon olut. Kiehauta ja keitä pari minuuttia. Mausta mustapippurilla ja tarkista maku. 

Kumoa ravut liemineen tarjoiluvadille. Purista päälle limemehua ja tarjoa kuumina. 

Ohjeet onnistumiseen: 

Yksi tärkeä vinkki onnistumiseen on se, että ottaa kaikki ainekset esille, kun aloittaa rapujen kypsentämisen. Siinä kohtaa, kun valkosipulit lisätään rapujen joukkoon, on syytä olla tarkkana: valkosipuli tiristyy ruskeaksi hyvin herkästi, ja osterikastike on siis syytä lisätä pannuun ennen kuin valkosipuli ruskistuu. Tämä riippuu hellan tehoista ja voi olla jopa sekunneista kiinni. Siinä missä lihan ja äyriäisten maku herää eloon ruskistamisesta, valkosipulille ruskea väri tarkoittaa kitkeräksi muuttumista ja se voi helposti pilata koko ruoan. Ole siis tarkkana, ja heti kun valkosipuli alkaa muuttumaan kullankeltaiseksi, hulauta pannuun osterikastike ja pian sen perään myös bisse. 

Ole tarkkana, kun ostat rapuja: tässä reseptissä toimii vain raa'at, kuorelliset ravut. Kaupan pakastealtaalla saattaa mennä helposti sekaisin tuoreet ja raa'at. Parhaiten tuotteet tunnistaa väristä: vaaleanpunainen rapu on kypsää ja jo keitetty heti pyynnin jälkeen suolavedessä. Raakana meriravut ja tiikeriravut ovat harmaita.

Sulata ravut yön yli jääkaapissa. Laita ne korkeareunaiseen vatiin, esimerkiksi lasagnevuokaan ja valuta pois niistä sulava neste. 

 

 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Tämä onkin hyvä kysymys.. osterikastike on aika omanlaisensa maultaan ja koostumukselta. Alunperin olisin halunnut käyttää kalakastiketta, mutta sitä ei Sri Lankan keittiössä ollut - kokeilepa tällaista:
-Sekoita 1 rkl kalakastiketta, 2 tl sokeria ja ½ dl kanalientä, kunnes sokeri liukenee. Käytä osterikastikkeen sijasta.

Näin ainakin itse nyt äkkiseltään tekisin jos osterikastiketta ei ole. Toisaalta onneksi osterikastiketta löytyy nykyään isommista kaupoista ympäri maan, joten jos löydät kaupan pakastealtaasta noita rapuja, voin olla varma että kauppa on niin iso että myös osterikastike kuuluu valikoimiinsa.

Terveisin,
Meri-Tuuli

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram