Kaupallinen yhteistyö
Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa 

Uskon että yksi tärkeimmistä taidoista elämässä on oppia kuuntelemaan omaa intuitiotaan. Sille pitää oppia herkistymään ja itsestään pitää löytää rohkeutta hypätä mukaan asioihin juuri oikealla hetkellä. Kun oppii luottamaan omaan intuitioon, saa elämästä paljon irti ja osaa nauttia myös yllätyksistä ja siitä että asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Ja löytää merkityksiä ja kohtalon pienissäkin asioissa.

Karkasimme suvulta ja ystäviltä naimisiin vuonna 2014. Päädyimme Islantiin, ennen kaikkea paperitöiden helppouden vuoksi, mutta toki myös siksi että halusimme kokea maan ja lomailla siellä. Varasimme sikäläisen vihkijän, pakkasimme teltat mukaan ja lensimme viikon seikkailulle. Olimme varanneet netistä pikkiriikkisen nelivedon, jolla pääsisimme kaasuttelemaan myös sivuteille pienille seikkailuille. 

Kun sitten saavuimme Reykjavikiin ja kuljimme lentokentältä autovuokraamoon, kävikin ilmi että varaamamme Suzuki Jimneyt oli vahingossa ylibuukattu. Suuresti pahoitellen tapahtunutta autovuokraamo antoi meille sitten avaimet kaksi kertaa isompaan Grand Vitaraan, jolla saisimme ajaa pikkuauton hinnalla. No okei, mikäs siinä, tuumasimme ja lähdimme matkaan. Universumille kiitos, meillä oli allamme pilkkahinnalla upea auto. 

Matkamme oli huikea. Kiersimme koko saaren, yöpyen teltassa ja maan upeaa luontoa ihmetellen. Islanti on heinäkuussakin aika kylmä ja ajettavaa oli paljon, joten en ole yhdelläkään aikaisemmalla lomalla viettänyt niin paljon aikaa autossa.
Matkamme oli huikea. Kiersimme koko saaren, yöpyen teltassa ja maan upeaa luontoa ihmetellen. Islanti on heinäkuussakin aika kylmä ja ajettavaa oli paljon, joten en ole yhdelläkään aikaisemmalla lomalla viettänyt niin paljon aikaa autossa.

Tässä meidän yhden yön leirimme Islannissa. Tuolla pellolla tuuli niin kovaa, että telttamme vääntyi aivan littanaksi, joten ajoimme vuokra-automme tuulensuojaksi.
Tässä meidän yhden yön leirimme Islannissa. Tuolla pellolla tuuli niin kovaa, että telttamme vääntyi aivan littanaksi, joten ajoimme vuokra-automme tuulensuojaksi.

Tähänastisista ajamistamme autoista Suzuki Grand Vitara oli molemmille mukavin kokemus. Aamuisin kinasimme siitä, kenen vuoro olisi olla kuskina ja kumpi saisi ajaa off-roadia eli ”OFFARII!”. Matkustajanakin oli hyvä olla – autossa mahtui oikomaan jalat, tekemään ja syömään eväitä ja pistämään mukavasti päikkäreiksi. 

Viihdyimme laina-autossamme jopa niin hyvin, että vikana iltana päätimme säästää rahaa ja yöpyä siinä.
Viihdyimme laina-autossamme jopa niin hyvin, että vikana iltana päätimme säästää rahaa ja yöpyä siinä.

Pieni kyynel tuli silmäkulmaan kun sitten matkan päätteeksi heitimme viikon aikana rakkaaksi tulleelle autolle heipat vuokraamon pihassa. Kotiin päästyämme selvittelimme mitä Grand Vitaran hankkiminen maksaisi, mutta aika ja rahatilanteemme ei ollut oikea. Olimme juuri muutama vuosi sitten ostaneet Tipin ja silloiseen elämään ei ihan oikeasti ollut tarvetta isommalle autolle. Ja niin jätimme asian hautumaan. 

Neljä vuotta hujahti naikkareihin menosta ja Islannin matkastamme. Ja sitten tuli kutsu tutustua erilaiseen vaihtoautokauppaan. Lähdin mielenkiinnolla, sillä olimme sattumalta sellaisessa elämäntilanteessa, jossa nykyinen, yli 10 vuotta vanha automme saattaisi kosahtaa hetkenä minä hyvänsä, jolloin siitä ei saisi kenties penniäkään vaihdossa. -Jos Tipi hajoaisi alta, joutuisin turvautumaan työssäni vuokra-autoon ehkä jopa viikoiksi jos sopivaa autoa ei löytyisi? Kiireessä on inhottavaa tehdä isoja päätöksiä; nyt olisi hyvä hetki kartoittaa tarjontaa ja ottaa selvää minkälaisessa autossa yhdistyisi sekä työssäni tarvitsemani ominaisuudet, että kasvaneen perheemme tarpeet. 

Ensin tutustuin autoihin pelkästään työni kannalta, josta kirjoitin täällä. Toisella kertaa otin mukaani perheeni katselemaan autoja ja miettimään millainen kiesi sopisi vapaa-ajan viettoon ja perhe-elämään (lue kirjoitus täällä). 

Puhuimme pitkään Vaihtoplussan Reijon kanssa ajotottumuksistamme ja tarpeistamme. Auto tulisi ennen kaikkea minulle työautoksi, se on selvä, sillä perheenä käytämme autoa vain viikonloppuisin jos on menoa. Ja työssänikin auton käyttö on hyvin vaihtelevaa: joskus ajan viikossa satoja kilometrejä keikalta toiselle, joskus taas vain tukkuun hakemaan raaka-aineita, jos kuvaamme työhuoneellani. Meidän ajokilometreillä olisi järkevintä valita bensiiniauto, Reijo opasti. 

Ja kyllähän auton kohdalla pitää myös miettiä turvallisuutta. Ajan välillä pitkiäkin taipaleita työkeikoille tai sukuloimaan. Tuoreessa muistissa on vieläkin viime joulun Lappeenrannan matka vaakasuoraan sataneessa rännässä; ajoin rystyset valkoisena rekkaliikenteen ja ohittelevien maastureiden seassa. -Siinä on vanha volkkari äkkiä alakynnessä, jos rytisee. 

Emme ole taikauskoisia, mutta tuntui kohtalolta, että toisella kerralla autoliikkeessä eteemme tuli juuri Suzuki Grand Vitara. Kun universumi kehotti minua kolme kuukautta sitten Tipin jätettyä tielle harkitsemaan autonvaihtoa, se tuntui nyt työntävän meille tätä valitsemaansa autoa sanoin ’Tässä se on, siinä on kaikki ne asiat mitä te tarvitsette juuri nyt.’ Ota tai jätä. 

Reijo teki meille tarjouksen. Saisimme vanhasta autostamme hyvän hyvityksen. Vaihtoplussan rahoitustarjouskin menisi budjettiimme, kun laskimme tarkkaan yritysajoni tarpeet ja vertasimme niitä nykyisen automme kuluihin. Lisäksi autoon olisi saatavilla Vaihtoplus-turva, jossa voi saada jopa kaksi vuotta turvaa mahdollisille käytetyssä autossa oston jälkeen ilmeneville vioille. 

Pääsisin varmasti yli toiveesta, että autossa pitäisi olla manuaalivaihde. Ja vaikka salaa halusin myös bluetooth-ominaisuuden jotta voisin kuunnella ajaessani podcastejä, ovat nämä molemmat pieniä juttuja, joilla ei oikeastaan ole lopputuloksessa mitään väliä silloin kun oikea auto osuu eteen. Tärkeintä on se, että joka kerta kun istuu ratin taakse, tuntuu auto omalta. Kun autoaan rakastaa ajaa ja se vastaa käyttäjänsä elämän tarpeisiin, tulee siitä osa perhettä ja autostaan jaksaa pitää hyvää huolta.

Lopullisesti autoasian ratkaisi tunne. Saimme muutaman päivän aikaa miettiä tarjousta. Oikeasti olimme kuitenkin jo mielissämme ratkaisseet asian uuden auton puolesta; puuttui vaan että jompikumpi uskaltaisi sanoa asian toiselle ääneen. En edes enää muista kumpi sanoi ensin että ’otetaan se’, mutta muistan hyvin sen helpotuksen tunteen kun tajuaa että ollaan ison asian äärellä samaa mieltä ja varmoja päätöksestä jota ollaan tekemässä. 

Ja niin siinä sitten kävi, että Tipi saa jatkaa viimeisiä kilometrejään jonkun toisen omistajan autona. Jätimme Tipille lämpimät ja kyynelsilmäiset hyvästit ja toivotimme uuden auton tervetulleeksi Väntsien perheeseen. Uudet seikkailut alkakoot!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat