Mutta sähän TYKKÄÄT siskonmakkarakeitosta!!!

Kuinka moni on jäänyt kiinni itselleen ja puolisolleen siitä, että toimii olettamustensa pohjalta, vaikka joskus olisi ihan hyvä kysäistä tai tarkistaa? Sitä tapahtuu ainakin meidän suhteessamme paljon. Tässä iässä pienen lapsen vanhemmuus tuntuu alentuneena järjenjuoksuna ja muistikatkoksina. Tulee oletettua asioita ihan vaan tottumuksesta – olen kuin yhden ison yksikön toinen puolikas, enkä ihan aina muista kumman ajatukset ohjaavat tätä laivaa. 

Onneksi nämä olettamukset tulevat esiin vielä toistaiseksi ihan höpsöissä yhteyksissä. Sitä on esimerkiksi puolisolle närkästynyt, kun toinen ei muista jotain mitä sanoin – mutta sanoinkohan edes sitä asiaa ääneen? Myös oma elämä ja sen varrella tapaamani ihmiset alkavat tässä iässä välillä puuroutua yhteen: minä pidän siskonmakkarakeitosta, Jaakko rakastaa nakkeja -> summa summarum eikö Jaakko rakastanutkin siskonmakkarakeittoa? 

Minähän nimittäin pahoitin mieleni, kun tein ison kattilallisen siskonmakkarakeittoa – yhtä herkkuani – ja Jaakko ei hyppinyt riemusta tullessaan töistä kotiin. Itsehän olin satavarma, että hän on joskus sanonut, miten ihanaa olisi syödä siskonmakkarakeittoa!

Jaakon mielestä kuitenkin siskonmakkarat ovat kumisia ja vähän ällöjä. Ja sen sijaan että olisin luovuttanut, intin vastaan (apua mua nolottaa nyt!) ja siitä alkoi syvällisempi analyysi siitä, mitkä perinteiset nakki/makkararuoat ovat hyviä ja sopivat meidän perheelle ja mitä ei kannata valmistaa ainakaan lähitulevaisuudessa, ettei tarvitse loukkaantua. 

Mutta me olemme aika rauhallisia tyyppejä, emme juurikaan riitele ja tämäkin tilanne raukesi, kun minua alkoi hävettää ja lupasin koittaa parhaani olla olettamatta asioita. Jaakko puolestaan myönsi, ettei ollut koskaan syönyt minun tekemää siskonmakkarakeittoa ja se saattaisi olla hyvää. 

Se että sanoo asiat ääneen on yksi suhteen tärkeimpiä taitoja. Me ollaan mielestäni aika hyvin kunnostauduttu tässä, ainakin niissä oikeasti tärkeissä asioissa. Mutta aina on hyvä tarkistaa missä mennään ja siskonmakkaraepisodi muistutti, että olin taas elänyt jonkin aikaa jossain omassa sumussa, sopat ja liemet mielessä ennen kaikkea ja toisen puolesta olettaen. 

Onneksi tämä episodi päättyi nauruun. En enää ikinä unohda, että Jaakko ei tykkää perinteisestä siskonmakkarakeitosta. Sen sijaan tätä tomaattista lehtikaali- ja papuversiota saisin tehdä ihan milloin vaan uudestaankin! <3

Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.
Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.

JAAKON SISKONMAKKARAKEITTO

neljälle, valmistusaika 30 minuuttia
  • ½ juuriselleri
  • 6 kiinteää perunaa 
  • 4 porkkanaa
  • 2 l vettä 
  • 2 lihaliemikuutiota
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • kuivattua oreganoa
  • 1 prk borlottipapuja (tai esim. mustasilmäpapuja)
  • 1 pkt siskonmakkaroita
  • 3 lehtikaalin lehteä
  • mustapippuria myllystä & suolaa
  • tarjoiluun tuoretta leipää ja chilikastiketta

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurekset, vesi ja liemikuutiot isoon kattilaan. Kiehauta, lisää paseerattu tomaatti ja oregano ja alenna lämpöä, keitä 10 minuuttia.

Lisää valutetut pavut ja keitä, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä, noin 5 minuuttia. 

Purista siskonmakkarakuoresta makkarapalloja keiton pintaan, keitä vielä 2 minuuttia ja siirrä pois kuumalta liedeltä. Sekoita soppaa pohjaa myöten ja tarkista maku; lisää tarvittaessa suolaa ja mausta mustapippurilla. 

Poista lehtikaalin kova ruoti ja revi lehti pienemmiksi paloiksi. Sekoita kuumaan keittoon ja tarjoa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Chili
1/1 | 

Keitto on hyvää talvi ruokaa, viimeviikolla meillä oli papukeittoa,chilipapuja sekä valkoisia,sekä punaisia, juureksia muttei perunaa ,paketti makkaraa ,HK sinistä,sipulia,persiljaa. 5 litran kattilasta riitti 3 päiväksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat