Kaakelinmaalauskurssi vei kesän työtomut mukanaan.

Aloitin lomani lentämällä päivää aikaisemmin Portugaliin kuin muu perhe. Ajatuksenani oli karistaa työntäyteisen kesän tomut jaloista viettämällä aikaa ihan yksin.

Lissabon on yksin reissaamiseen mitä mainioin paikka, nähtävää riittää ja joka kadunkulmassa on joku viehättävä paikka, jossa istua mukilliselle tarkkailemaan ihmisiä. 

Koska loppuloma mennään auringonoton ja lapsen toiveiden ehdolla, päätin viettää oman päiväni tehden omaan tahtiin niitä asioita, joita muu perhe ei jaksaisi lainkaan. Eli taiteilua Lissabonin kattojen yllä! Etsin kuumeisesti netistä aikatauluihini sopivaa kurssia, jossa esimerkiksi kierrettäisiin Lissabonin katuja luonnostelemassa rakennuksia tai maalaamassa akvarelleja. Tarjontaa on jonkun verran, mutta lopulta silmiini osui kaakelinmaalauskurssi! 

Tästä tulisi täydellinen päivä: saapuminen Lissaboniin, kamat hotellille, pari tuntia lusmuilua Chiadon ja Bairro Alton kujilla, ja sitten kolmeksi tunniksi maalaamaan kaakeleita. 

Kurssin tunnelmiin pääsi jo hyvin katselemalla kaduilla ympärilleen – maalattuja kaakeleita on kaikkialla: jotkut niistä ovat yksinkertaisia ja geometrisiä, jotkut yksityiskohtia viliseviä muraaleja. Portugalissa kaakeleita nimitetään sanalla Azulejo ja kaakelit Portugaliin kulkivat Arabien mukana 1500-luvulla.

Paikallinen tyyli käyttää kaakeleita rakennusten sisä- ja ulkotiloissa on paitsi kaunista, myös käytännöllistä suolaisessa meri-ilmastossa. Talojen totaalinen kaakelointi ja marmorointi on portugalilaisilla verissä, tässä hommassa mikään ei ole liikaa ja jotkut rakennukset ovat suorastaan kreisin värikkäitä. Seinien totaaliseen kaakeleilla peittämiseen on jopa vissi syy: ennen vanhaan uskottiin, että jos seinään jää yksikin kaakeloimaton kohta, pahat henget pääsevät imeytymään siitä koteihin ja kirkkoihin aiheuttamaan hämminkiä ja huonoja viboja. Vanha uskomus muuttui vuosien saatossa osaksi Portugalin rakennusperinnettä ja kulttuurihistoriaa. 

Miten tällaiselle kurssille sitten pääsee? Airbnb on ottanut majoituksen oheen tarjontaansa kaupungeissa järjestettävät elämykset ja tämä kaakelikurssi kuuluu Lissabonin tarjontaan. Kuten majoituspaikatkin, myös elämykset ovat paikallisten ammattilaisten tai intohimoisten harrastajien järjestämiä. Kurssilaiset jättävät kokemuksestaan palautteen, ja sen perusteella muut matkailijat osaavat valita kehutuimmat jutut. 

Azulejo-maalauskurssin veti Caroline, joka on vaihtanut ammattia keraamikosta kaakelinmaalaajaksi ja opettaa ryhmiä lapsista eläkeläisiin sekä tekee tilaustöitä. Jokainen oppilas teki ensin hänen perässään valitsemaansa valmiiseen sabluunaan maalauksen ja toisen kaakelin saa sitten joko halutessaan koristella ihan oman pään mukaan, tai tehdä ensimmäiselle kaakelille parin. Kaakeleiden lasite poltetaan lopuksi, ja ne saa mukaansa muutaman päivän päästä. Älä siis varaa kurssia viimeiselle lomapäivällesi! 

Kurssi maksoi 38 e ja linkki kurssille löytyy tästä. Hintaan sisältyi kaikki materiaalit ja virvokkeita sekä kaakeleiden polttotyö. Jos kaakeleita ei ehdi hakemaan mukaansa, Caroline myös toimittaa niitä kotiin postikuluja vastaan. 

Psst! Lissabonissa on muuten kehuttu Azulejo-museo, johon en tälläkään kerralla ehtinyt, mutta se on ehdoton jokaiselle kaakelin ja keramiikan fanille. Ja jos haluat tehdä kuten me ja tuoda kotiisi oman palan portugalilaista Azulejo-perinnettä, osta vanhoja kaakeleita varkaiden markkinoilta ja raahaa ne käsimatkatavaroissa kotiin! Mun kotona ottamissa ruokakuvissa näkyvä kaakelitausta on tehty Lissabonista kaksi vuotta sitten ostetuista kaakeleista, ja se on lempiasiani meidän keittiössä. Pala mun toista kotimaata!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram