
Alf osaa jo puristaa käsin appelsiinimehua, tehdä munakokkelia ja myös kuoria keitetyn kananmunan. Nyt oli aika laittaa kierroksia kovemmalle ja opettaa hänelle perheemme salainen herkkuresepti, tortillamunakas.
Kuten mun leivänpaahdintortillaohjeesta kävi ilmi, meillä on aina kaapissa paketti vehnätortilloja niitä päiviä varten, kun leivänpaahdin on ainoa keittiölaite jota jaksaa käynnistää tai jääkaapissa on jotain, joka maistuu parhaalta käärittynä vehnälättyyn.
Leivänpaahdintortilla ei kuitenkaan ole ainoa tortillaruoka, joka kuuluu perheemme helpoimpiin arkibravuureihin. Valmistan nimittäin välillä myös tortillamunakasta, joka on yhdistelmä munakasta ja – arvasit oikein, tortillaa! Täydellinen ruoka niihin hetkiin, jolloin munakas muistuttaa liikaa aamiaista, ja jolloin haluaa jotain tukoisampaa ja hauskempaa ruokaa.
Alfin kanssa me ollaan kokkailtu jo paljon, hän viihtyy kanssani keittiössä, ja kun sanon ”Nyt haetaan sun oma keittiötuoli” hän tietää, että pääsee kohta Ikean keittiöjakkaralle seisomaan ja osallistumaan. Tämä on mahtava nakki, jos pitää viedä huomio jostain aikaisemmasta harmituksesta tai tarvitsen hänet kanssani samaan huoneeseen, jotta voin keskittyä ruoanlaittoon ilman pelkoa siitä, että toisessa huoneessa tehdään jotain tuhmuuksia.
Alle kaksivuotiaan kanssa se tarkoittaa pieniä ja yksinkertaisia tehtäviä kuten viipaloitujen kurkkujen laittamista purkkiin, papujen tyhjentämistä purkista lävikköön tai taikinan sekoittamista. Alf rakastaa myös maustamista ja on vasta viime viikkoina tajunnut, että on kaikki nämä kuukaudet maustanut ruokia maustepurkin korkki kiinni – nyt se ei mene enää läpi ja olen joutunut antamaan hänelle ihan oikeita mausteita lisättäväksi ruokaan. Tuoreet yrtit ovat tähän hyviä, niitä voi lurahtaa vähän isompikin hyppysellinen ja ruoka vaan paranee. Lisäksi Alfilla on oma purkki Siken lipstikkasuolaa, jonka teimme yhdessä, ja jonka sirottaminen on hänen kunniatehtävänsä.
Viime viikolla oli sopiva hetki esitellä Alfille tortillamunakas – siinä meille kahdelle sopiva lounas, jonka valmistaminen hänen kanssaan olisi kivaa ja turvallista.
Tähän tarvitaan: 1 vehnätortilla, 3 kananmunaa, vihanneksia munakkaaseen, mausteita.




Tässä kohtaa apukokkini totesi, että hänen työnsä täällä on tehty ja lähti katsomaan Pipsa Possua.




Tässä teille lukijat taas yksi mun keittiön kreiseimpiä arkiruokia, jonka valmistamisesta ja syömisestä mulle tulee aina hyvä mieli. Tällä kertaa sain ekstrailoa siitä, että pystyin jakamaan tämän kokkaushetken Alfin kanssa. Ruokailuhetki menikin sitten päinvastoin kuin odotin: hän katsoi lopputulosta ruokapöydässä ja sanoi: ”EI.” Kiipesi pois syöttötuolista ja meni leikkimään.
Kokeillaan sitten joku toinen kerta uudestaan.

Millaista on "tukoisa" ruoka?
Se on meidän perheen sana ruoalle, joka on täyttävää. Jos vaikka ehditan salaattia ruoaksi, mies voi sanoa haluavansa jotain ’tukosampaa’, tai sitten sovimme kaupassa että tehdään illalla ’semmonen tukoisa linssikeitto’.