Olen rakastanut ruuanlaittoa pienestä asti, mutta vasta aikuisena kirkastui ajatus siitä, että ruoka voisi olla minulle ammatti. Olin vähän kahden vaiheilla, hakisinko ravintolakoulu Perhoon vai mitä tekisin elämälläni. Ehkä tv-kokki Nigella Lawson näytti minulle oikean tien, ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. 

Työ ravintolakokkina ei nuorena houkuttanut, enkä ole tähänkään päivään haaveillut omasta ravintolasta. Olin pitkään hukassa sen kanssa, mitä ihmettä voisin tehdä luonteellani ja osaamisellani. Koulun opintojen ohjauksessa kokki oli kokki, journalisti kirjoitti lehtiin ja lukio oli oponi mukaan kaltaiselleni tytölle ajanhukkaa. Harva ammatti on kuitenkaan enää niin suoraviivainen kuin mitä se oli vielä viime vuosituhannen puolessa välissä, johon 90-luvun opotuntiemme näkemys tuntui perustuvan. Yläasteen opotunneilla ei puhuttu sanallakaan mistään niistä töistä, joilla olen sitten lopulta itseni elättänyt viimeiset 18 vuotta.

Tänä päivänä olen kokki, joka on erikoistunut ruokakuvauksiin ja tv:n ruokaohjelmien konsultointiin, mutta siinä sivussa myös kirjoitan ruuasta ja teen ruokaa viestintäalan ja markkinoinnin asiakkaiden tapahtumiin. Olen onnistunut yhdistämään kaikki mielenkiinnonkohteeni työhön, jossa tarvitaan luovuutta, matemaattisuutta ja järjestelmällisyyttä. Työssäni voin myös huomioida heikkouteni, eli jatkuvan tarpeeni muutokseen ja kammoni kaikkia rutiineja kohtaan sekä luontaisen erakkouden, josta pääsen nauttimaan tekemällä pääosin töitä yksin. 

Tätä on edeltänyt pitkä tie eri töitä ja projekteja. Välillä on menty perse edellä puuhun, toisinaan tultu sieltä rytisten alas. Ja välillä olen ottanut kauhuissani vastaan aivan hirvittävän vaativia keikkoja, vain huomatakseni, että opinkin uutta ja ennen kaikkea pystyinkin siihen. Olisi sääli, jos en voisi 38 vuoden iässä hyödyntää sitä kaikkea, mitä olen kokenut ja oppinut. Ja mikä parasta, voin kanavoida sen omaan intohimooni, ruokaan. Olen hyvin onnekas, että saan tehdä töitäni näin. 

Nigella Lawson on ollut mun idoli siitä päivästä asti, kun hänen ohjelmansa alkoivat pyörimään Suomen kanavilla. Hän näytti, ettei tarvitse olla ravintoloitsija tai töissä keittiössä ollakseen ruoka-alan ammattilainen. Nigella on yhdistänyt toimittajan taustansa ruuanlaittoon. Hän kertoo resepteillään tarinoita ja omia näkemyksiään ruuasta ja ruuanlaitosta. Nigella esiintyy ihailtavalla itsevarmuudella ja pehmeydellä, kirjoittaa hiton hyvin ruuasta ja ennen kaikkea on hiton kova keittiössä, esittämättä äijää. 

Nigella on myös muistuttanut minua siitä, että kaikentyyppistä ruuanlaittoa tarvitaan: fine diningilla ja misukkatähtien metsästämisellä on oma paikkansa, mutta niin on myös resepteillä, joita tehdään tavallisissa kodeissa, tavallisista tölkkitomaateista ja arkisista raaka-aineista. Ravintolan keittiössä reseptit tehdään mittatarkasti, jotta jokainen annos maistuu samalta joka päivä, mutta Nigellan ja minun keittiössä loraus on käypä mittasuhde ja pirskottelu yksi tärkeimmistä ruuanlaittotekniikoista. Välillä, kun oma suunta ruuanlaittajana tuntuu olevan hukassa, kun tuntuu, että omien mieltymysten ja suuren yleisön välillä tasapainottelu on vaikeaa, mietin Nigellaa, joka on aina tehnyt sitä ruokaa, mitä hän tekee mieluiten kotonaan perheelle ja ystävilleen, ja se on hänen menestyksensä resepti. 

Mun rakkaimpia ja tärkeimpiä keittokirjoja ovat Nigella Lawsonin Forever Summer ja Nigella Bites. Olen kokannut niistä enemmän ruokia kuin mistään muista keittokirjoista ja siinä samalla oppinut hurjasti reseptien kirjoittamisesta. Toivon joskus saavani kirjoittaa yhtä runsaasti reseptieni ingresseihin kuin Nigella, mutta ainakin toistaiseksi tilaa on aina taittovaiheessa karsittu ja punakynä on viuhunut, kun olen koettanut kirjoittaa rönsyilevämmällä kielellä reseptin tekovaiheita. Onneksi saan jaaritella asiani tässä blogissani ja uskon, että jos tarinointini ei kiinnosta, lukija osaa kyllä skipata tekstin tärkeimpään kohtaan, eli tässä tapauksessa maailman parhaaseen maksamakkaraleipään, jonka inspiraationa toimii Nigellan resepti. 

Entä hyvä lukija, kuka on sinun idolisi ja mitä sinä olet häneltä oppinut? Kerro minulle ja muille blogin lukijoille! 

P.S., jos omien taitojen ja mielenkiinnon kohteiden kanavointi työhön kiinnostaa, suosittelen lukemaan Karoliina Jarenkon ja Frank Martelan kirjan Draivi, inspiroivaa lukemista ihan jokaiselle. 

Maailman paras maksamakkaraleipä

Silloin, kun haluan herkutella, ostan pätkän maksamakkaraa ja teen tätä tahnaa, jota voitelen paksusti paahdetulle setsuurileivälle, viipaloin päälle maksamakkaraa ja viimeistelen perinteisellä persiljatupsulla. 

Tämän reseptin pohjana toimii Nigella Lawsonin liptauer kirjasta Nigella Bites. Olen muokannut sitä oman maun mukaan ja esimerkiksi jättänyt pois alkuperäisen reseptin työvaiheen, jossa tahnan annetaan hetki hyytyä jääkaapissa, jonka jälkeen se kumotaan tarjoiluvadille ja viimeistellään paprikaöljyllä. Mutta Nigella sanookin reseptissään, että tämän vaiheen voi jättää pois ja lusikoida tahnaa ihan vaan suoraan purkista leivälle. Ja näin minä teen. Tahna säilyy kylmässä kolmisen päivää ja se sopii paitsi maksamakkaravoikkareihin, myös voileipäkakun täytteeksi tai wrappiin vihannesten kera.  

• 1 prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa
• 1 dl smetanaa tai kreikkalaista jugurttia (kumpi vaan käy, jugurtti on kevyempi ja hapokkaampi)
• 5 cocktailkurkkua
• ¼ punaista paprikaa
• ½ salottisipuli
• 1 rkl savustettua paprikajauhetta
• 1 tl kuminan siemeniä
• 1 tl sinappia
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• ripaus suolaa
• mustapippuria

Tarjoiluun: 

• setsuuriviipaleita (tai bageleitä, tai oikeastaan mitä vaan leipää mistä tykkäät)
• maksamakkaraa
• persiljaa

Sekoita tuorejuusto ja smetana keskenään. Hienonna cocktailkurkut pienenpieniksi kuutioiksi leikkaamalla kurkut pituussuunnassa neljäksi veneeksi ja leikkaamalla lohkojen poikki kurkut silpuksi. Hienonna myös sipuli ja paprika, pieniksi noin ½ cm kuutioiksi. 

Yhdistä silput tuorejuustoseokseen ja lisää mausteet. Laita suola viimeisenä, kun olet maistanut seoksen suolaisuuden. Anna tahnan vetäytyä jääkaapissa.

Levitä liptauer-tahnaa leivälle, laita päälle maksamakkaraviipaleita ja viimeistele persiljalla.