OIJOIJJJJOIII, kuinka venähtikin pitkäksi blogitaukoni. Huhtikuussa kirjoitin viimeksi. Pahoittelen!

MUTTA. Minulla on oikein pätevät syyt siihen, miksi en ole kirjoittanut blogia: Viimeistelin Tradenomi YAMK -opintojani niin täysipainoisesti, että muuhun ei työn ja perheen yhtälössä tämäkään plikka taipunut. Raja tuli vastaan, ja tästä rutistuksesta toipuminen otti aikansa.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja itseäni perussairauden puhkeamisen myötä. Tunnistin, että oli aika luopua jostakin - ja tällä kertaa se oli bloggaus. NYT olen kuitenkin valmis antamaan itsestäni jälleen jotakin uutta tällä kirjoittamisen saralla. Eli homma jatkukoon!

Tällä viikolla minua puhuttanut teema on ollut rohkeus ja itsensä ylittäminen.

Kävimme viime viikonloppuna perheeni kanssa ex-tempore karavaanailemassa Kouvolassa. Hurvittelimme koko viikonlopun Tykkimäen alueen huvituksissa: vesipuistossa, huvipuistossa ja Atreenalin seikkailupuistossa. 

Ja kyllä! Ylitin itseni ja kohtasin pelkoni! JESH!

Ensinnäkin olen jostain kumman syystä tullut todella huonovointiseksi kaiken maailman härveleistä sun muista kieputuksista esikoisen syntymän myötä. Mitä ihmettä kehossa on tapahtunut? Itsesuojeluvaisto vahvistunut? Tasapainoelin seonnut? Hormonit? No oli miten oli, kävin jopa parissa hulivililaitteessa ja korkeallakin... YÖK. Ei se tosin nautittavaa ollut, mutta lasten vuoksi päätin minäkin heittäytyä hullutuksiin!

Toisekseen korkeat paikat ovat jokseenkin kammottavia. MUTTA. 7-vuotiaan poikani kaverina lähdin seikkailupuistoon kiipeilemään mäntyjen katveeseen. Alkuun se kiipeily oli aivan KA-MA-LAA. Jalat tutisi, kädet tärisi, olo oli epävarma. Teki mieli kääntyä takaisin, palata maan pinnalle. Poikani oli käynyt radan läpi isänsä kanssa aiemmin, ja nyt hän meni edeltä ja kannusti minua koko reitin ajan ihailtavalla tavalla: "Hyvä äiti!" "Sinä osaat!" "Äiti osaa!" Kannustustaputus. Ja se kovaääninen kailotus.

Hymyilytti. Sydäntä lämmitti. Enhän voinut luovuttaa tuollaisen kannustuksen myötä!   

Ja aiiiiiijjjjettä, mikä voittajafiilis tästä syntyikään: kiipeilin, tasapainoilin, hallitsin kehoni, liu´uin maaliin asti.

Selvisin! Onnistuin! Ylitin itseni!

 

Suosittelen samaa sinulle Divitan hyvinvointihaasteen mukaisesti:

  • Tee jotakin sellaista, mitä et ole koskaan aiemmin tehnyt.
  • Tee jotakin sellaista, mitä et ole uskaltanut, kehdannut.
  • Tee jotakin sellaista, mitä et ole voinut tehdä syystä tai toisesta.
  • Tee jotakin sellaista, minkä tekemistä olet lykännyt ja lykännyt...
  • Tee, toimi ja ylitä itsesi!

 

:) Niina

 

 

 

Kommentit (2)

Eveliina - Kodin Kuvalehti
Liittynyt2.6.2015

Hei Oivalluksia elämästä! Oletpa ollut rohkea. Huomasin itse viime kesänä Linnanmäellä, että ennen niin kivat laitteet saivat aikaan vain pahaa oloa - iänkö piikkiin jo menee... Tuollainen seikkailupuisto on kyllä ollut pitkään haavelistalla, jos vaikka korkean paikan kammosta huolimatta uskaltaisi :) Jaan tämän postauksesi KK:n Facebookissa inspiraationa muillekin! T. Eveliina KK:sta 

Niina Koponen
Liittynyt22.9.2015

Moikka Eveliina! :) Kiitoksia viestistäsi - ja postauksen jaosta. Suosittelen kyllä rohkaistumaan ja seikkailemaan: niissä on eri tasojakin, jos tuntuu ettei heti sinne kaikkein korkeimmalle radalle halua mennä. Tosiaan alkuun teki mieli miltei luovuttaa, mutta sitten kun pääsi vauhtiin ja lopulta sinne maaliin asti, niin se tunne kyllä palkitsee, ilahduttaa ja lämmittää pitkään! :) 

Niina :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvinvointialalla ja HR-asiantuntijatehtävissä toimivan freelancerin,

Niina Koposen ajatusten virtaa, oivalluksia elämästä.

Unelmien toteuttamista ja merkityksellisen elämän luomista.