Ajatus oman näköisistä kottikärryistä lähti viime keväänä liikkeelle sitä, että talon kottikärryt oli vähän vankempaa tekoa, alun perin navettatöissä käytetyt kärryt. Sellaiset "ikuiset", jotka on tehty kestämään. Ei toki ole näin riskille naiselle ongelma työnnellä niitä, mutta sellaisissa piskuisissa puutarhatöissä turhan jykevät kärryt ei välttämättä paljoa helpota sitä hommaa.

Hain motonetista ihan perus-alumiinikärryt. Edulliset ja ennen kaikkea kevyet. Näiden kärryjen keveys on jo mökillä testattu ja tultu siihen lopputulokseen, ettei sinne hiekkaa ja kiviä kannata täyttä kuormaa pistääkään. Meneehän ne pohjasta läpi. Pelkkää puutarhajätettä ja sen semmoista kevyttä kuljetettavaa vain.

Aisoihin, pyörään ja kärryn sisäosaan ei ole mitään tarvetta koskea ja onhan sekin selvää, että ei se maali tule iänkaiken tällaisessa työvälineessä pysymään, mutta kulumisen jäljet sitten vain kuuluu siihen.

Ulkopinnasta pyyhin tinnerillä ensin kaikki varastorasvat pois. Yllättävän pitkälti ja usean pyyhintäkerran jälkeen pyyhinliina vielä mustui... Sen jälkeen pinta karhennettiin kevyesti karhunkielellä ja vielä kerran pyyhkäisy tinnerillä. Kärryn taitetut reunat peitin maalarinteipillä. Harmaa pohjamaali spraypurkista ja ohjeen mukainen kuivumisaika antoi hyvän pohjan pintamaalille.

Sitten sain suihkuttaa pintaan sen ihanan vaaleanpunaisen värin. Pintamaali oli ihan tavallinen spraymaali ja ehkä jokin automaali voisi olla kovempaa ja kestää paremmin, mutta ei semmoista tähän hätään vaaleanpunaisena löytynyt. Pohjamaalia maalaamiseen kului vajaa purkki ja pintamaalia hieman reilu purkki.

Maalaamisen jälkeen koppa sai kuivua useamman vuorokauden ennen aisojen ja pyörän asennusta.

Kun kärryt viime vuonna maalailin ja niitä esittelin jossain fasen askarteluryhmässä, kommentoitiin hommaa sen suuntaisesti, että maali ei tule pysymään, koska joku muukin oli testannut saman asian. Mutta sanoisin, että kyse on taas kerran siitä, että pohjatyöt pitää tehdä ja ne pitää tehdä kunnolla, jos haluaa kestävän lopputuloksen. Kärryjen maalipinta vastaa vielä tänäkin keväänä uutta, paitsi että pari kovempaa osumaa on matkan varrella kärryihin jo tullut ja osumien kohdissa pinnassa on naarmuja. Mutta niistä osumista naarmuuntuisi jo se tehdasmaalattukin pinta... Ja kuten jo aiemmin mainitsin; käyttötavaraan kuuluu elämisen- ja kulumisen jäljet.

En tiedä uskotteko, mutta joka ikinen kerta kun nämä kärryt suojasta käyttöön haen, ne saavat hymyn huulille 😊

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019