Viime keväänä leikkasimme matalaksi unkarinsyreeniaidan. Alasleikkauksella tarkoitan nuorennusleikkausta, jolloin pensaat uudistetaan ihan juuresta lähtien. Tästä kirjoitin keväällä. Aidan muuttamisesta koko kesän läpi kukkivaksi aidanteeksi kerron jossain kohtaa myöhemmin, mutta nyt muutama sana näiden pensaiden jatkohoidosta. Vaikka olen kasvattamassa pensasaitaa ”vapaasti kasvavaksi” ja kukkivaksi, pensaita pitää hieman ohjata aluksi, että ne lähtee kasvuun halutulla tavalla ja oikeaan suuntaan.

Syreenille ominainen tapa on kasvaa jyrkästi ylöspäin, mutta hyvinkin tyypillistä on, että kun pensas on leikattu kokonaan alas, se versoo todella runsaasti ja ensimmäisen vuoden versoissa saattaa olla lähes kolmen metrin korkuisia oksia. Runsaan versomisen syystä voi kuitenkin käydä niin että pensaan reunimmaiset oksat painuvat jopa 90 asteen kulmaan, ihan maata myöden. Myös kovat sateet ja tuulet voivat aiheuttaa sen että versot kaatuilevat ja taipuvat. Jos kuvitellaan tällaisen pensaan ulkomuoto 5-10 vuoden päähän, pensaan läpimitta olisi useita metrejä. Varsinkin nyt kun kyseessä on aidanne, jossa pensaiden tulee edes jollain asteikolla muistuttaa toisiaan, pyrin versoja poistamalla saamaan pensaat tasamuotoisemmiksi. Ja koska on kyse hoidettavasta kotipuutarhasta, myös ruohonleikkuun tulee onnistua ilman suurempia kumarteluja ja väistelemisiä pensaiden ja pensasaidan ympäriltä.

Koska olen tehnyt pensasaidanteelle heinättömän ja katetun kasvualustan, pyrin muokkaamaan pensaat alkuun sen myötäisiksi. Tässä vaiheessa kesää poistan siis ne kaatuilleet ja liian kaltevassa kulmassa kasvavat oksat pois. Vielä en murehdi sitä miltä kohtaa oksan katkaisen, vaan korjaamisen aika on sitten kun pensaat ovat lehdettömiä. Myöhemmin lisää siitä operaatiosta, mutta tällä erää pensasaita pesi silmänsä. Ihan heti ei uskoisi, kuinka keväällä surkean näköisestä kantorivistä muodostui jo ensimmäisenä kesänä suojaa antava, vehmas ja siisti kasvusto. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019