Kirjoitukset avainsanalla leipominen

Suklaa- mikä ihana syy leipoa!

Ennen ensi kokemustani olin kuullut jo kauan puhuttavan brownies leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Tämä ihanan suklainen, hieman ehkä ylimakea herkku sykähti kuitenkin välittömästi kohrilleen. Muutamaakin netistä löytämääni reseptiä kokeiltuani päädyin  yhdistelemään parhaaksi havaitut ominaisuudet kokeiluistani, lisäämään omat mausteet mukaan ja lopputulos on suklaistakin suklaisempi, maukas leivonnainen.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Nämä leivonnaiset voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

200 g voita

200 g tummaa suklaata

5 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaota

4 tl vaniliinisokeria

100 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia. Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin paljon parempaa jatkojalostetta olemassakaan? 😋

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta näppärästi vaikka henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi.

Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat vaikka kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.

Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä kaupan marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen myös huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot, ehkä erilaiset uunit tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kuivuusasteen.

Ainekset;

3 munan valkuaista

2 dl sokeria

0,5 dl kirsikkatomusokeria

1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi... Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen "kosteuden kanssa".

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen suuhun sopivia marenkeja.

Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan pitkittäin väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä raidat. Näissä marengeissa marenkimassa hiukan hylki pursotinpussiin laittamaani väriä, mutta oikeastaan täplikkyys näyttää melko hauskalta marengin pinnassa.

Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee mahdollisimman monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.

Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän ulkonäöltäänkin muistuttaa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nämä ovat todellakin nopeimmin valmistuvat suolaiset, joita nippanappa voi tituleerata itse tehdyksi. Aineksina valmis voitaikina, matitahnaa tuubista sekä juustoraastetta. Kaikkien jouluksi valmistettujen leivonnaisten tekemisen vaivan vastapainoksi näitä tehdessä pysyy kädetkin lähes puhtaina eikä aikaakaan tuhraudu kuin juuri nimeksi. Ohje oli viime vuonna jäänyt jostain lehdestä tai mainoksesta äitini haaviin ja mainion maun vuoksi pistin muistiin kovalevylleni tämän välittömästi.

Yksinkertaisuudessaan voitaikina kaulitaan ohueksi levyksi ja sen päälle levitetään ohut kerros mätitahnaa. Ripotellaan pintaan juusto ja pyöritellään taikina rullaksi. Rullasta leikataan noin 1-1,5cm vahvuisia kiekkoja, jotka asetellaan pellille ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Aika tarkalla on tämä paistaminen. Kun kyseessä on voitaikina, se jää helposti sisältä taikinaiseksi. Eli reilusti saa tulla väriä pintaan.

Hyrrä on yllättävän makuinen. Jos ei tiedä, että sisällä on mätitahnaa, ei sitä maustakaan ihan heti arvaa. Loistava pikkupurtava uuden vuoden vastaanottajaisiin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taatelikakkua meillä syötiin jouluna jo silloin, kun olin lapsi. Ehkä välissä meni muutama vuosi(kymmen?), ettei kyseinen kakku enää ”tavallisuutensa” vuoksi maistunut. Joitakin aikoja sitten palasin kuitenkin tämän kakun reseptin pariin ja päivitin sen. 

Taateli ja suklaa sopivat yhteen todella hyvin. Joulun maku korostuu, kun nesteenä käytetään veden sijasta glögiä ja vahvan makuinen sokeri sopii tummaan kakkuun. Ranskankerman ajattelin syventävän makuja, eikä sen kokeileminen ollut vikatikki 😊 Muutoin ohje noudattelee alkuperäistä ohjetta. Kakun teko on helppoa, eikä tarvitse sotkea monia astioita, vaan taikina valmistuu ainekset yhteen sekoittamalla samassa kattilassa, jossa taatelit keitetään pehmeiksi.

Ainekset;

  • 250g taateleita
  • 2,5 dl glögiä
  • 200g voita
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl muscovadasokeria
  • 2dl ranskankermaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl vaniliinisokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 100g tummaa suklaata

Taateli paloitellaan ja keitetään sitä glögissä kunnes taatelit ovat pehmenneet. Taateli-glögiseokseen lisätään paloiteltu voi, joka sulaa näppärästi lämpimään taatelimössöön samalla jäähdyttäen sitä. Jäähtyneeseen massaan sekoitetaan sokeri ja munat sekä keskenään yhteen sekoitetut paloiteltu suklaa ja kuivat aineet. Lopuksi lisätään ranskankerma ja sekoitetaan taikina hyvästi sekaisin.

Normaalisti kakkuvuoka voidellaan ja korppujauhotetaan, mutta nämä ihanat Nordic Waren kakkuvuoat eivät tarvitse korppujauhotusta, vaan pelkkä vuoan suihkuttaminen vuokaspraylla riittää 😊 taikina vuokaan ja vuoka uuniin.

Kakku paistetaan 175 asteessa ja paistoaika on noin tunti.

Kakku saa maustua muutaman päivän. Sen säilyvyyskin on hyvä, mutta vaikka sen säilyttäisi viileässä, tarjoiltaessa se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä ja vaniljakastikkeen kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat