Kirjoitukset avainsanalla puutarha

Kukapa arvaisi, että suorastaan rakastan kukkia...? Kesällä pidän mieluusti koko ajan tuoreita kukkia pöydällä. Luonnon kukat, kasvatetut kukat tai yhdistelmä vähän kaikkea voi päätyä kimppuun. Käytän kimpuissa myös pensaiden oksia ja perennojen lehtiä. Toisinaan asettelen kukat maljakkoon, toisinaan sidon ne kimpuksi.

Tärkeää osaa kimppujen kanssa näyttelee maljakko tai astia, johon kukat asetellaan. Sidotun kimpun varsien ei saa ottaa maljakon pohjaan niin, että kimppu jää kallelleen. Kimpun pitää tavallaan levätä maljakon suulla. Joko siis valitsen riittävän korkean maljakon kukille tai leikkaan varret niin lyhyiksi, että tämä ehto toteutuu.

Kestävyyttä kimpuille saa sillä, että kukkien oksista poistetaan kaikki lehdet oksien veteen osuvilta osin. Lehdet mätänevät nopeasti vedessä, eikä se edesauta kukkien säilymistä ja lopulta mätänevät lehdet ja vesi haisevatkin todella pahalta. Vettä vaihdan parin päivän välein ja nypin kuihtuneet kukat pois joukosta. Näin kimput kestävät kauniina kevyesti viikon päivät ja kimpussa käytetyistä kukista riippuen jopa parikin viikkoa. 

Lupiinit huumaa tuoksullaan kesäkuussa. Nautin niistä ulkona ja sisällä. Asetelmassa mukana koiranputkia ja astiana Arabian maitokannu. Eikä tarvitse sitoa, vaan pelkkä asettelu riittää. 

Koska lupiineja on meidän pihan reunamilla saatavilla ihan reilustikin, kerään toisinaan niitä valtavan määrän sankoon, jonka sitten asetan vanhaan voikirnuun. Tässä asetelmassa mukana myös toinenkin vieraslaji ja siitä syystä vihattukin tatar. Silti minun silmään ihanaa maalaisromantiikkaa 😍

Ennen juhannusta suopursut täyttävät metsät kukinnoillaan. Eipä mökkijuhannus kummempia kukkia kaipaa 😊 Astiana ihan tavallinen ikean kermanekka

Samainen kermanekka pääsee useinkin mökkikukkien maljakoksi. Ihastuttavat päiväkahviseuralaiset 😍

Luonnonkukkia ja vähän niitä kasvatettujakin 😊

 

Ojanpenkalta keräsin mesiangervoja ja heiniä. Mausteena kirjavalehtisen kanukan oksia ja reunoilla kuunliljan lehtiä.

Isäni 70-vuotis syntymäpäiville sidoin kimpun pioneista. Mukaan laitoin hortensian oksia, ojanpenkalta jo kukintonsa päättäneitä putkikasvin kukintoja, jaloangervon lehtiä ja kukintojen nuppuja, kuunliljan lehtiä sekä ohrantähkiä. Astiana shampanjacooleri.

Viimeisin, vaan ei välttämättä viimeinen tämän kesän kimppu on runkoruususta kukintojen painosta katkenneet ja pelastetut oksat sekä kukkivat oreganon varret.  

Tekstiä muokattu 13.8.2019

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajatus oman näköisistä kottikärryistä lähti viime keväänä liikkeelle sitä, että talon kottikärryt oli vähän vankempaa tekoa, alun perin navettatöissä käytetyt kärryt. Sellaiset "ikuiset", jotka on tehty kestämään. Ei toki ole näin riskille naiselle ongelma työnnellä niitä, mutta sellaisissa piskuisissa puutarhatöissä turhan jykevät kärryt ei välttämättä paljoa helpota sitä hommaa.

Hain motonetista ihan perus-alumiinikärryt. Edulliset ja ennen kaikkea kevyet. Näiden kärryjen keveys on jo mökillä testattu ja tultu siihen lopputulokseen, ettei sinne hiekkaa ja kiviä kannata täyttä kuormaa pistääkään. Meneehän ne pohjasta läpi. Pelkkää puutarhajätettä ja sen semmoista kevyttä kuljetettavaa vain.

Aisoihin, pyörään ja kärryn sisäosaan ei ole mitään tarvetta koskea ja onhan sekin selvää, että ei se maali tule iänkaiken tällaisessa työvälineessä pysymään, mutta kulumisen jäljet sitten vain kuuluu siihen.

Ulkopinnasta pyyhin tinnerillä ensin kaikki varastorasvat pois. Yllättävän pitkälti ja usean pyyhintäkerran jälkeen pyyhinliina vielä mustui... Sen jälkeen pinta karhennettiin kevyesti karhunkielellä ja vielä kerran pyyhkäisy tinnerillä. Kärryn taitetut reunat peitin maalarinteipillä. Harmaa pohjamaali spraypurkista ja ohjeen mukainen kuivumisaika antoi hyvän pohjan pintamaalille.

Sitten sain suihkuttaa pintaan sen ihanan vaaleanpunaisen värin. Pintamaali oli ihan tavallinen spraymaali ja ehkä jokin automaali voisi olla kovempaa ja kestää paremmin, mutta ei semmoista tähän hätään vaaleanpunaisena löytynyt. Pohjamaalia maalaamiseen kului vajaa purkki ja pintamaalia hieman reilu purkki.

Maalaamisen jälkeen koppa sai kuivua useamman vuorokauden ennen aisojen ja pyörän asennusta.

Kun kärryt viime vuonna maalailin ja niitä esittelin jossain fasen askarteluryhmässä, kommentoitiin hommaa sen suuntaisesti, että maali ei tule pysymään, koska joku muukin oli testannut saman asian. Mutta sanoisin, että kyse on taas kerran siitä, että pohjatyöt pitää tehdä ja ne pitää tehdä kunnolla, jos haluaa kestävän lopputuloksen. Kärryjen maalipinta vastaa vielä tänäkin keväänä uutta, paitsi että pari kovempaa osumaa on matkan varrella kärryihin jo tullut ja osumien kohdissa pinnassa on naarmuja. Mutta niistä osumista naarmuuntuisi jo se tehdasmaalattukin pinta... Ja kuten jo aiemmin mainitsin; käyttötavaraan kuuluu elämisen- ja kulumisen jäljet.

En tiedä uskotteko, mutta joka ikinen kerta kun nämä kärryt suojasta käyttöön haen, ne saavat hymyn huulille 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vaikka mm. havut, alppiruusut ja hortensiat pitävät happamasta kasvualustasta, silti suurin osa puutarhan kasveista suosii neutraalimpaa maaperää. Kalkituksella voidaan vaikuttaa maaperän happamuuteen ja luoda kasveille ihanteellisemmat kasvuolosuhteet. Maan pH-taso vaikuttaa kasvin kykyyn hyödyntää ravinteita ja siksi varsinkin satoa tuottavien viljelykasvien menestymiselle maan oikealla happamuudella on suuri merkitys. 

Suomessa maaperä on pääosin luonnostaan hapanta. Vuodesta toiseen kasvaessaan samassa maassa kasvit kuluttavat maaperää ja sen pH laskee. Maa myös happamoituu, kun siihen lisätään typpilannoitetta tai katettaessa kasvualusta kuorihakkeella. Että maaperän happamuus saadaan halutunlaiseksi, perustettaessa puutarhaa ja ryhdyttäessä maata viljelemään, tehdään maahan peruskalkitus. Maan kuntoa ylläpidetään muutaman vuoden välein tehtävällä ylläpitokalkituksella. 

Maan happamoitumista pidetään yleensä lähes automaattisesti nurmikon sammaloitumisen syynä. Todellisuudessa syy voi happamuuden sijaan olla moni muukin tai se on monen tekijän summa. On syy mikä tahansa, runsaasti sammaloituneelta nurmelta pelkkä kalkitus harvemmin enää sammalta poistaa. Aiheesta voisi pitää pitkänkin luennon, enkä sen vuoksi syvemmin tässä kohtaa siihen paneudu.

 

Kalkeista yleisesti;

·         Rakeinen puutarhakalkki. Suhteessa muihin kalkkeihin kallista, mutta todella vaivatonta ja siistiä käsiteltävää.

·         Pölyämätön puutarhakalkki. Huomattavasti edullisempaa kuin rakeinen kalkki. Levitys miellyttävää, koska ei pölyä, mutta täysin tasainen levitys hankalaa, koska kalkki käyttäytyy kuin märkä hiekka.

·         Jauheinen puutarhakalkki. Halvin vaihtoehto, mutta todella suttuinen levitettävä. Leviää tosin tasaisesti, mutta hanskat ja muutkin vaatteet joutaa pesukoneeseen levityksen jälkeen.

·         Dolomiittikalkki sisältää kalsiumin lisäksi myös magnesiumia. 

 

Käytettävissä määrissä noudatetaan valmistajan ohjetta.

Kalkituksen voi tehdä periaatteessa minä vuodenaikana tahansa ja kalkin voi halutessaan levittää jo vaikka keväthangelle. Kevät on siinä mielessä paras aika kalkitukselle, että kalkki kulkeutuu varmemmin haluttuun maaperään ja kasvit hyötyvät tehdystä kalkituksesta koko kasvukauden ajan.

Myös puhdasta puuntuhkaa voidaan käyttää happamuuden säätelyyn. Tuhka sisältää kalsiumin lisäksi ravinteita ja sillä voidaan torjua luonnonmukaisesti joitakin viljelykasvien tuholaisia. Tuhkan käyttöön en kuitenkaan ole sen enempiä perehtynyt ja netissäkin on tarjolla kovin ristiriitaista tietoa aiheesta, joten suositeltaviin määriin en ota kantaa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joskus aikoja sitten en edes olisi arvannut, että näillä leveysasteilla voisin jonain päivänä syödä päärynöitä omasta puusta, mutta toisen kotini takapihalle olen kuin olenkin istuttanut päärynäpuun. Käytän päärynöitä tuoreena ja vaikka ne ovatkin melko pieniä ja vaativat työstämistä, teen niistä aina syksyisin myös pienen erän hilloa pakastimeen. Puu on nyt 9 vuotta kasvanut paikallaan ja tuottaa satoa noin sangollisen / syksy. Päärynät ovat aika kiinteitä, mutta maku on päärynälle ominainen. Hedelmät myös säilyvät hyvin.

Päärynäpuun ajattelin sopivan ahtaalle rivitalopihalle sen muodon vuoksi. Puu kasvaa korkeaksi ja kapeaksi. Leveyttä toki tulee aikaa myöden, joten leveyssuunnassa 2-3 metriä kannattaa tilaa puun latvukselle varata.  

Leikkauksia olen tehnyt harvakseen ja puun muotoilua olen toteuttanut paremminkin taivuttelemalla oksia (päinvastoin kuin omenapuissa) ylöspäin. Pystykasvuisten oksien ongelma tosin on niiden kantokyky ja kestävyys kun satoa tulee enemmän, mutta olen pyrkinyt tukemaan puun luonnollista kasvutapaa. Taivuttelemisen olen tehnyt vetämällä leveillä naruilla / kuormaliinoilla taivutettavan oksan haluttuun asentoon ja sitonut päät puun runkoon. Kesän aikana narut eivät erotu lehtien seasta ja syksyllä oksat on puutuneet asentoonsa ja narut saa poistaa. Yhden kasvukauden aikana ne eivät vielä ehdi vaurioittaa puuta ja sen kuorta.

Päärynäpuu ei välttämättä vaadi leikkauksia, mutta jos leikata pitää, leikkaus tehdään keväällä ennen silmujen puhkeamista. Lähinnä olen poistanut toisiaan hankaavia oksia ja oksia, jotka kaatuvat maahan päin, eikä niiden taivuttaminen ole järkevää tai mahdollista. Olen myös kokeillut ohjata puun kasvua typistämällä oksia haluttuun suuntaan kasvavan silmun yläpuolelta ja ehkä päärynäpuussa erottuu selkeimmin se, miten puun oksan suuntaan voidaan vaikuttaa.

Vaikka reilu viikko takaperin tämän leikkauksen suoritinkin, meni hieman myöhäiselle ajankohdalle tämä projekti. Mutta kuten aiemmin jo asiasta mainitsin, hedelmäpuiden leikkausjälkien tulee olla siistejä ja hankin vasta äskettäin riittävän isot sakset tähän hommaan. Enkä jaksa lakata ihmettelemästä suomalaista osaamista; Fiskarsin saksilla kun katkeaa melko pienellä ponnistuksella nätisti isompikin oksa. En enää ikinä osta puutarhatyökalujen halpoja versioita, vaan satsaan mieluummin sen yhden kerran ja nautin kevyestä ja helposta työn teosta.

Ennen/jälkeen kuva on ’hieman’ epäselvä... syynä varmasti vasta-aurinkoon puhelimen kameralla kuvaaminen, sekä se, ettei puun ranka paljon sormea vahvempaa ole. Tarkoituksena on kuitenkin esittää kuinka parin oksan poistolla puun latvus ilmavoituu ja puu ottaa sen muodon, joka on toivottava.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat