Kirjoitukset avainsanalla puutarha

Aurinko ja tuuli; jäätävän talven jälkeen ihanalta tuntuvat, mutta ne tuhoisimmat sääilmiöt pihan pikkuhavuille. Vaikka talvi saattaa vielä tulla voimallakin takaisin, tämä hetki ei ole lainkaan liian aikainen varjostaa pihan havukasvit ja estää siten niiden palaminen. Kun aurinko porottaa lämpimästi ja havujen latvat rupeavat pilkottamaan hangesta, kasvit kuitenkin haihduttavat mutta juuret eivät saa jäisestä maasta nestettä. Tällaisissa olosuhteissa ei tarvita montaakaan päivää, että havut palavat osittain, tai kuolevat jopa kokonaan. Harvoin kuitenkaan ihan vielä helmikuussa on tarvinnut havujen peittelyä murehtia. 

Varjostuksen voi tehdä lähes millä tahansa hengittävällä materiaalilla, mutta esim. juutti- tai harsokangas tai tähän tarkoitukseen varsinaisesti tarkoitettu varjostuskangas (verkko) ajavat asian parhaiten ja kestävästä kankaasta kertaalleen kokoonsa leikattuja paloja voi käyttää vuodesta toiseen uudestaan. Tarkoitukseen valmistetut säkit ovat myös varsin kätevä ja helppo tapa peitellä myös ne isommat havukasvit. Havut kaivetaan lumesta kokonaan näkyviin ja kangas sidotaan esim. narulla kasvin ympärille niin, että tuuli ei sitä pääse riepomaan. Myöhemmin keväällä, lumien sulettua, maan sulamista voi tehostaa kastelemalla havujen juuriston aluetta lämpimällä vedellä. Suojat poistetaan vasta, kun maa on sulanut.

 

Isot havut pärjäävät paremmin ilman varjostusta, mutta pienet havut ovat heikoilla. Viime vuoden kevät oli todella tuhoisa havuille. Myös niille isommille. Omat pikkuruiset kartiovalkokuuset paloivat heti ensimmäisenä keväänään latvoistaan peittelystä huolimatta. Olivat ehtineet parissa päivässä ottaa auringosta itseensä. Sitten myöhemmin keväällä ehdin jo pari kuivanutta pikku oksaa leikata pois, kun päätin kuitenkin jäädä odottamaan ihmettä… ja se ihme tapahtui, kun kuuset myöhemmin keväällä tekivät täysin kuolleilta näyttäviin oksiin uudet alut ja vauriot korjaantuivat lähes täydellisesti. Hienoisesti kuivat oksat erottuvat vielä, mutta ajan kanssa nämä pälvet korjaantuu kyllä 😊 yleensä havut kyllä käyttäytyvät niin, että ne eivät uusia neulasia tuhoutuneiden (tai uusia oksia pois leikattujen) tilalle kasvata. Kartiovalkokuusi olikin tässä suhteessa positiivinen yllätys.

Kevään ensimmäiset puutarhatyöt on nyt siis tehty. Malttais nyt vaan odottaa sitä kesää...😊

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämän pöytäkoristeen materiaalit ovat varsin yksinkertaiset, eikä valmistamiseenkaan kulu mahdottomia aikoja. Tarvitaan vain saviruukku, ruukkuun sopivan oasispallon puolikas, puolalankaa, sivuleikkurit, kuumaliimaa, sammalta tai jäkälää, sekä niitä käpyjä. Lisäksi spraymaalia, kimalletta, koristenauhaa...

Oasispallo (puolitetaan ja säästetään toinen puoliska vaikka toiseen koristeeseen) upotetaan saviruukkuun ja näkyviin jäävä osa sientä vuorataan sammalella tai jäkälällä, joka kiinnitetään sieneen pienillä rautalankahakasilla.

Näkyvä osa sienestä täytetään kävyillä. Kun käytetään sientä ja sammalta pohjalla, kävyt pitää langoittaa, eli jokaiseen käpyyn varataan noin 15 cm pätkä rautalankaa. Lanka kieräytetään kävyn alimman avoimen suomurivistön ympäri niin, että päät ovat vastakkaisilla puolilla kävyn kantaa. Langat vedetään yhteen kävyn alle ja kieputetaan ne yhteen niin, että kävyn alle jää rautalangoista piikki tai haarukka, joka sitten voidaan painaa sieneen.

Kiinnitettäessä lankaan laitetaan hieman kuumaliimaa, että käpy kiinnittyy kunnolla paikoilleen. Tämän asennuksen tulee onnistua kerralla, koska sieneen liimattua käpyä rautalankoineen on vaikea irrottaa. Ainakaan niin, ettei sieni rikkoonnu.

Lopuksi pintaan liimataan vielä pieniä käpyjä oikein ja nurinpäin. Näin koristeeseen tulee hieman lisää muhkeutta.

Käpyihin voi antaa sävyä sprymaalilla. Kun sientä ei ole vielä kiinnitetty ruukkuun, sen voi spreijata erillään ja vasta sen jälkeen pallon puolikkaan alareunoihin laitetaan runsaasti liimaa ja painetaan se ruukkuun paikoilleen. Lopuksi voi koristella koko keksinnön vielä koristenauharusetilla. Koriste jää hieman yksiulotteiseksi pelkillä kävyillä päällystettynä ja tällä tapaa saa tarvittaessa piilotettua sen höpsön kohdan, johon ei sitä viimeistä käpyä enää millään saanut istumaan...

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on mielenkiintoista. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina pyörittämällä rautalankaa niiden tyven ja kranssipohjan ympäri. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssipohjaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat