Kirjoitukset avainsanalla Kranssi

Tämä on vanha keksintö, mutta voi että kun se joka vuosi näyttä mun silmään yhtä ihanalta 😍 Ja jo monena vuonna olen tehnyt jonkun version joko omaksi iloksi tai muiden harmiksi. Siis ihan sellaiseksi pääsiäisen ajan viemiseksi tai lahjaksikin näitä olen tehnyt.

Yhteen kranssiin tarvitaan:

Styroksinen kranssipohja (halkaisija esim. 28cm)

Valkoisia suodatinpusseja (paketti n. 100kpl)

Ympyrämuotti (lasinpohja)

Nitoja

Sakset

Pieniä styroxmunia (15-25kpl)

Kalkki- tai askartelumaalia

Kuumaliimaa

Rautalankaa

Helminauhaa

 

Ideahan on siinä, että valitaan pyöreä muotti, lasin pohja tai vastaava, jonka mahtuu piirtämään 2 tai jopa 3 kertaa suodatinpussin kylkeen. Itse olen käyttänyt esim. Kartiolasin pohjaa, jolloin pussiin mahtuu piirtämään kyseisellä muotilla kaksi pyörylää. Kun renkaat on piirretty (hennosti) lyijykynällä pussiin, niputetaan kaveriksi vielä kaksi pussia lisää ja nidotaan pussipino yhteen piirrettyjen ympyröiden keskeltä. Pyörylät leikataan irti ja tällöin pyörylässä on kuusi suodatinpussikerrosta. Paperit rututaan yksitellen ylimmästä kerroksesta aloittaen ja edeten alimpaan asti. Kun tätä ryttyä sitten hieman availee, se näyttää erehdyttävästi ruusulta. Tai ainakin kukalta. Tämä toistetaan 40-60 kertaa riippuen käytetyn pyörylän sekä kranssipohjan koosta.

 

Styroxmunat maalataan esim. tikun päässä kalkki- tai askartelumaalilla ja annetaan kuivua. Halutessa voi vaikka hifistellä ja roiskia niihin tummalla maalilla roiskeita tai suihkuttaa pintaan lopuksi esim. hopeamaalia.

 

Kranssipohjaan liimataan kuumaliimalla ensin munat, niin ne tulee tasaisesti ympäri kranssipohjaa. Sen jälkeen tyhjiä kohtia ryhdytään täyttämään suodatinpussiruusilla. Ne kun antavat myöden, niin niillä voi näppärästi täyttää tiukankin tilan tai levittää kukkaa niin, että se peittää juuri sen halutun alueen. Kranssi liimataan täyteen ruusukkeita ja lopuksi voi liimata kranssin pintaan helminauhaa tai muita kevyitä koristeita.

 

Rautalangasta tehdään kranssin takapuolelle ripustuskoukku ja siistitään tausta esim. kartongilla.

Sittenpä  mahdollisesti maailman herkin ja söpöin pääsiäisteemainen muna-ruusukranssi on valmis ripustettavaksi vaikka oveen toivottamaan tervetulleeksi virpojat ja muut pääsiäisen ajan vieraat 😊

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä syksynä olen tehnyt kransseja enemmän kuin koskaan aiemmin. Niitä on syntynyt kävyistä, havuista, varvuista... You name it. Kaikki omat ja lainaovet on kranssitettu. Tein myös pari hevosenpäätä kuusen havuista ja ne löysivät tiensä sukulaisteni luokse, hevosihmisten koteihin.

Joulun kunniaksi halusin koristaa ja korostaa alkuvuodesta tuunaamaani perintöemännänkaappia. Niinpä oudokseltaan nenänpäätä nipistävässä talvikelissä lähdin kalliolle etsimään materiaaleja. Lunta ei eilen ollut vielä nimeksikään, joten materiaalien kerääminen ei ollut hankalaa. Ajatuksenä oli ensin tehdä pienet kranssit puolukan varvuista, mutta nähtyäni metsässä vihreänä törröttävät mustikanvarvut, tulin toisiin aatoksiin.

Kranssin pohjaksi pyöräytin yhdestä pajunoksasta sopivan kokoisen rinkulan. Siihen lähdin sitomaan mustikan varpuja pienissä erissä. Tarkoitus oli tehdä kaksi pientä ja yksinkertaista kranssia, jotka ripustetaan kaapin oviin nauhoilla. 

Ja tällaiset niistä tuli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä istuvat tarkoitukseensa juuri ajattelemallani tavalla ❤️

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Itsenäisyyspäivänä muistamme sodassa taistelleita sekä kotirintamalla selvinneitä isovanhempiamme. Käymme heidän haudoillaan sytyttämssä kynttilät ja laskemassa tätä arvokasta hetkeä varten sidotut pienet seppeleet. Tästä tavasta onkin muodostumassa meillä perinne, jolla haluan pitää huolen siitä etten itse unohda ja myös jälkikasvu tietää ja muistaa.

Seppele syntyy melko yksinkertaisilla materiaaleilla ja suhteellisen vähällä työllä. Tarvitaan pajun oksia rungoksi, kuusen oksia, tai lähinnä niitä oksien kärkiä, puolalankaa ja sivuleikkurit. Lisäksi hieman luonnossa liikkumista ja pientä vaivan näköä.

Oksia sain itse hakea ihan siitä takapihan kalliolta. Eipä niitä vierailta mailta saa ilman lupaa katkomassa käydäkään. Suurten kuusten roikkuvien oksien kärjistä leikkomalla ei jäänyt merkkiäkään siitä, että oon käynyt sieltä mitään edes nipistelemässä.

Pajusta muotoillaan halutun kokoinen rinkula, jota sidotaan ja tuetaan rautalangalla niin, että se pysyy kasassa ja muodossaan. Tässä kohtaa ei kannata ahnehtia. Eli renkaasta tulee helposti liian suuri ja siinä onkin sitten tynnyrityömaa täyttää se niillä havuilla.

Kuusen 10-15 cm pitkistä kärkioksista otetaan käsittelyyn pieniä nippuja kerrallaan, jotka sitten asetetaan pajurenkaaseen ja sidotaan kiinni kieputtaen rautalangalla. Rautalankaa ei pidä katkaista, vaan se pidetään yhtenäisenä koko seppeleen sitomisen ajan. Siitä pyöritellään tarvittava määrä kireitä kierroksia pajurenkaan ja renkaaseen asetettujen kuusenoksanippujen tyvien ympäri. Oksanippuja lisätään samalla edeten rengasta myöden vähän niin kuin "peruuttamalla", oksanippujen tyvet edellä. Itse käytän kolmea nippua limittäin. Eli niin että ulkosyrjälle, keskelle ja sisäsyrjälle tulee tavaraa. Tätä touhua jatketaan kunnes koko rinki on käyty läpi ja aloituskohta tulee vastaan. Yhtymäkohdassa viimeisten oksanippujen tyvet pitää saada ensimmäisten sidottujen oksien alle, ettei näkyviin jää selkeää saumakohtaa.

Nauha Suomen väreissä kruunaa seppeleen. Nauhasta tein yksinkertaisella kietaisulla rusetin, jonka rutistin rautalangalla kasaan ja kiinnitin seppleeseen. Kokeilin tehdä rusettia monella tapaa, mutta tämä, pieni pröystäilemätön rusetti tuntui kaikkein sopivimmalta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on mielenkiintoista. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina pyörittämällä rautalankaa niiden tyven ja kranssipohjan ympäri. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssipohjaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat