Kirjoitukset avainsanalla DIY

Rakkaalla lapsella on monta nimeä? Luutu. Siivousliina. Tiskiliina. Minun käyttämäni nimi on kuitenkin tiskirätti.

Kovin paljon näiltä virkatuilta tiskiräteiltä odottaisi niin monien niitä kuvaavien, lähes ylistävien adjektiivien jälkeen. Antibakteerinen, ekologinen, kestävä...

Enempiä miettimättä; kauniitahan nämä on. Kauniimpia kuin ainoatkaan kaupasta ostettavat. Olen käyttänyt omiin rätteihini pellava- ja bambulankoja, eli luonnonmateriaaleja joiden tuotanto ei köyhdytä maaperää ja rasita ympäristöä niin paljon, kuin esim puuvillan tuotanto. Tähän on kuitenkin ihan pakko mainita, että bambulangan ekologisuus kokonaisuutena riippuu bambuviskoosin valmistusmenetelmistä. Se on kuitenkin ekologista, että rätin voi kerta toisensa jälkeen pestä ja käyttää uudestaan. Ja rätin ominaisuudet vain paranevat, mitä enemmän sitä käyttää ja pesee. 

Käytössä nämä eivät tietenkään vastaa ihan täysin kaupan sieniliinoja, mutta yllättävän kuivan pinnan ne pyyhkiessä jättävät. Varsinkaan nämä bamburätit eivät rupea ihan niin herkästi haisemaan kuin sieniliinat ja kun siinähän se etu sitten tulee; kun nämä voi nakata pyykinpesukoneeseen ja pestä hyväksi. Toisin kuin sieniliinat. Pesulämpötila ei saa olla kovin korkea, mutta ne puhdistuvat kyllä matalemmissakin lämpötiloissa.

Rättejä olen valmistanut useallakin eri mallilla. Koon määrittelen ensimmäisten ketjusilmukkojen määrällä. 35-55 silmukkaa rätin reunaksi, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Kiinteät silmukat. Aloitussilmukoiden määrää ei ole sidottu mihinkään ja sen voi päättää tarpeensa mukaan. Jokaisen kierroksen alkuun tehdään kaksi ketjusilmukkaa korvaamaan ensimmäinen kiinteä silmukka. Joka toisella kierroksella silmukat tehdään edellisen kierroksen silmukan molempien lankojen alta ja joka toisella kierroksella takimmaisen langan alta. Näin kuosista tulee hieman aaltoileva. Kun kierroksia on niin paljon tehtynä, että työ on neliön mallinen, olen kiertänyt koko työn ensin kiinteillä silmukoilla ja sen jälkeen tehnyt ketjusilmukkalenkeistä koostuvan pitsireunuksen somistamaan rätin reunaa.

Kiinteät silmukat ja aukot. Aloitussilmukoita tulee olla parillinen määrä. Ensimmäisen kiinteän silmukan korvaa joka kierroksella kaksi ketjusilmukkaa. Ensimmäinen ja viimeinen kierros ovat pelkkiä kiinteistä silmukoista koostuvia rivejä. Joka toisella kierroksella tehdään pelkkiä kiinteitä silmukoita ja joka toisella kierroksella vuoron perään kiinteä silmukka + ketjusilmukka ja jätetään 1 silmukka väliin ja taas seuraavaan kiinteä silmukka, niin että muodostuu rivi nelön muotoisia aukkoja. Kierroksia jatketaan kunnes työ on neliön muotoinen. Lopuksi olen kiertänyt koko rätin kiinteistä silmukoista koostuvalla kierroksella. Siihen on näppärä tehdä sitten haluamansa näköinen reunus.

Pylväät ja aukot. Tämä malli on oma suosikkini. Aloitussilmukoita tehdään 3+3 (ensimmäinen pylväsryhmä ja aloituspylväät) + viidellä jaollinen määrä silmukoita (4 pylvään ryhmä+aukko). Kierros aloitetaan aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään.Neljän pylvään jälkeen tehdään yksi ketjusilmukka, jätetään yksi silmukka väliin ennen seuraavaa pylväsryhmää. Kierroksia jatketaan kunnes rätti on neliön muotoinen. Lopuksi kierretään koko liina kiinteillä silmukoilla. Pitkillä sivuilla jokaiselle kierrokselle riittää kaksi silmukkaa. 

Olen tykästynyt päättelemään rätit ihan yksinkertaisella ketjusilmukkapitsillä; 4 ketjusilmukkaa kiinnitetään kiinteällä silmukalla rätin reunan joka kolmanteen silmukkaan. Kierroksen tullessa täyteen edetään edellisen kierroksen ensimmäisen ketjusilmukkakaaren puoleen väliin piilosilmukoilla ja jatketaan 4 silmukan ketjusilmukkakaarilla, jotka kiinnitetään edellisen kierroksen ketjusilmukkakaariin. Kuhunkin kaareen yksi kiinnitys kiinteällä silmukalla ja kaksi tai kolme kierrosta riittää luomaan pitsimäisen lopputuloksen.

Nämä rätit ovat ihania, muunneltavia ”yhden illan töitä” ja niitä on mukava tehdä vaikka lahjaksi, lasten koulumyyjäisiin tai arpajaisvoitoiksi.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ohje pylpyrä-mattoon.

Tein halkaisijltaan noin metrin mittaisen maton vähän vajaalla kolmella kilolla ontelokudetta ja virkkasin sen nro.9 koukulla.

Aloitetaan tekemällä 6 silmukkaa, jotka yhdistetään piilosilmukalla lenkiksi

Jokainen kierros aloitetaan 3:lla silmukalla, jotka lasketaan yhdeksi pylvääksi.
Jokainen kierros lopetetaan piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmesta silmukasta syntyvän pylvään ylimpään silmukkaan.

S -    ketjusilmukka
Ps -  piilosilmukka
P -    pylväs
Kp - kohopylväs

*- - - - - - * toistetaan kierroksen loppuun saakka

1. 3 s + *s, p seuraavaan silmukkaan*- yht 20s
2. 3s + 2p ketjusilmukkakaareen, *jokaiseen kaareen 3 pylvästä* - yht 30s
3. 3s + kp, *p, kp edelliseen pylvääseen, p, kp, p kp ed p*, (kohopylväitä ja pylväitä vuorotellaan. Joka toinen kohopylväs tehdään samaan (huom! edellisen kierroksen) pylvääseen edellisen pylvään kanssa) - yht 40s (kierroksen viimeinen on kp, jolloin kuvio vuorottelee)
4. 3s 2p 2p samaan silmukkaan, *3p 2 samaan*… pylväät tehdään silmukan takareunaan - 50s
5. 3s + 2s jätetään väliin 1 silmukka p, *2s 1 silmukka väliin p*… - yht 75s
6. 3s 2 pylvästää kaareen, *3p jokaiseen kaareen* – yht. 75s
7. 3s kp p *kp, p*… ringin aikana lisätään 4 kertaa, eli tehdään kp edelliseen pylvääseen. - Yht 79
8. 3s 4p, 2 p samaan silmukkaan, *5p, 2 pylvästä samaan silmukkaan* - yht.93

Jatketaan samalla kaavalla niin monta kierrosta kuin on halua. Silmukoiden lisäämistä kierroksen aikana vain harvennetaan

9. 3s + 2s jätetään 1 silmukka väliin *1p 2s 1p jätetään yksi väliin*…
10. 3s + 2p kaareen, *3p jokaiseen kaareen*
11. 3s, Vuorotellaan *p ja kp*
12. 3s + 7p, 2p samaan, *8p, 2p samaan*
13. 3s + *2s, jätetään 2 väliin, p*… lisätään silmukoita jättämällä joka 7. kaaressa vain 1 silmukka väliin*
14. 3s + 2p kaareen, *Jokaiseen kaareen 3 p, joka kuudenteen kaareen 4p*
15. 3s + kp Vuorotellaan *p ja kp*
16. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*
17. 3s + *2s, 2 väliin, p, joka 5. kaaressa jätetään väliin vain yksi silmukka*
18. 3s + *3p jokaiseen kaareen*
19. 3s + *Vuorotellaan p ja kp… joka 10 pylvään välein kp tehdään edellisen pylvään kanssa samaan pylvääseen*
20. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*

Matto on melko tiivis, eli reikäkierroksia on ainoastaan joka neljäs. Silti matossa on vahvasti virkatun pitsimaton tunnelma. Tässä matossa tykkään eniten edestä tehtyjen kohopylväiden luomasta kolmiulotteisuudesta (joka ei kuvista kyllä välttämättä käy ihan ilmi). Silmukan taakaosaan virkatut pylväät korostavat maton virkattuja kierroksia.

Maton piirretyssä ohjeessa on vain 9 ensimmäistä kierrosta, koska tällaisten piirrettyjen ohjeiden teko ei oo ihan mun juttu... Mutta että tästä jo pääsee käsitykseen siitä, miten se homma silmukoina etenee. Merkitkään ei taida universaalia mallia olla, mutta ne pätee nyt tähän ohjeeseen.

Silmukoiden yhteismäärän pistin ainoastaan ohjeen muutamaan ensimmäiseen kierrokseen, koska niiden laskeminen oli siinä vaiheessa vielä helppoa ja virhelyönnitkin pysyi vielä jotenkuten hallussa. Jatkokierroksilla kukin pystyy itse seuraamaan maton ympärystän laajenemista. Kun tässä kohtaa maton onnistuminen ei enää ole kytkettynä prikulleen tarkkaan silmukkamäärään.

Nämä ohjeiden mukaan virkkaamiset on vähän käsialastakin kiinni. Jos työ alkaa menemään kupille, pitää vähän peruuttaa ja lisätä silmukoita sen oman käsialan mukaisesti ja taas toisin päin; jos reuna alkaa lerpattaa, silmukoita pitää vähentää. Itselläni ohjeiden mukaiset koukut ja silmukkamäärät on yleensä päteneet, mutta ystävälleni kävi juuri niin, että ohjeen mukaan tekeminen ei vaan ottanut onnistuakseen ja lakkaahan se virkkaaminenkin lopulta sitten kiinnostamasta.

Niin kuin monta kertaa aiemminkin; lopputulos palkitsee ❤️

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin haaveillut pitkään semmosia nättejä sisustukseen sopivia sarvia makuuhuoneen seinälle. Pari vuotta ihan aktiivisesti yritin etsiä ja kyselläkin sarvia, mutta mielikuva niistä MUN sarvista oli jotain muuta mitä tarjonta.

Netissä oli myynnissä muutamat hirvensarvet, mutta ne oli justiin sitten semmosia hurjia 20-piikkisiä lapiosarvia, jotka vois sopia jonnekin jäähallin kokoisen kelohonkamökin takan päälle. Ei mun makkariin. Eikä ollut kukaan edes lapin reissua tekemässä, että jos sieltä olis tuntureilta poron sarvia vastaan tullut ja näille lakeuksille kulkeutunut.

No sitten sattu se mäihä. Löysin paikallisen marketin sisustusosastolta keraamiset, sopivan sirot sarvet. Käsittääkseni kuvaavat kauriin tai ainakin jonkin pienen hirvieläimen sarvia... Niissä oli valmiina se taustakin, johon sarvet oli kiinnitetty. Kaiken lisäksi ne oli 50% halvennuksessa! Lottovoitto! Tai ehkä 3+lisä. Siitä se ajatus lähti sitten rullailemaan. Etsiskelin palan matkaa sopivia kehyksiä ja koska itse kehystettävä asia oli noinkin maanläheinen, ajattelin että kehyksistä saa löytyä sitten sitä koristeellisuutta. Lopulta löysinkin peilin, jonka kehys oli hopeamaalilla maalattu ja muutenkin justiin sopiva.

Sileän taustan sijaan päätin että taustaksi tulee paneelia, koska sitä sattui Topin varastossa olemaan. Paneeli liimattiin ensin levyksi ja pistettiin puristukseen niin kauaksi aikaa, että liima kuivuu. Liimana tässä kohtaa käytettiin Würthin Pur-liimaa, jolla kiinnittyy kyllä sitte melkein mikä vaan ja mihinkä vaan. Sen jälkeen peili irrotettiin kehyksistä ja kehyksen sisäkaarta käytettiin sabluunana, jolla piirrettiin paneeleista tehtyyn levyyn leikattavan ovaalin muoto. Vasta tässä kohtaa alkoi hahmottumaan itsellekin se, kuinka tämä himmeli lopulta kannattaa kasata…

Kun paneeliovaalin reunat oli hiottu, oli kaikki osat valmiina maalattavaksi. Maalasin ne valkoisella kalkkimaalilla kahteen kertaan. Sen jälkeen tein hienolla hiomapaperilla kulumajälkiä kehykseen, koska lopputulos olis voinut muuten näyttää ihan liian pliisulta.

Hiomisen jälkeen vahasin ja kiillotin kaikki osat. Peilinkehyksen taustalevy kiinnitettiin paikoilleen ja paneeliovaali liimattiin kehyksien sisään, peilin alkuperäiseen taustalevyyn. Sarvien taustassa oli ripustusruuvin reikä, joten sitä käytetiin hyväksi ja paneeliin ruuvattiin ruuvi, sarvien taustaan pistettiin ihan huolella liimaa ja sarvet pukattiin paikoilleen.

En meinannut malttaa odottaa liiman kuivumista, kun jo olisin halunnut ripustaa sen jo seinälle.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Piimämaalausta. No niin varmaan...

Näin viime vuonna facebookin askarteluryhmässä kuvan piimällä maalatusta ikkunasta. En millään saattanut ymmärtää, että mitä, kuinka, missä, koska ja miten ihmeessä? Jotenkin se vaan ei ollut uskottavaa. Ajattelin sitten kuitenkin kokeilla ihan ite. Enkä itselleni ominaiseen tapaan sen kummemmin etsinyt mitään ohjeita, vaan lähdin välittömästi kauppaan lypsämään piimää.

Tarvikkeina askartelussa mulla oli yksinkertaisesti mitta, maalarinteippi, vanha pesusieni, Purkki piimää (jota kului noin 0,5 dl...) ja lopulta sitten vielä vanha pienen pieni pensseli.

Tarkoituksena oli tehdä talvinen ruutuikkuna maalarinteipin avulla. Mittasin ikkunan joka suunnasta kolmeen osaan ja vedin merkkien väliin teipit. Sitten tupsuttelin pesusienellä piimää teippien ympärille. Silleen vähän niinku pyöreästi esittämään huurteista ikkunaruudun nurkkaa. Lopputulos ei tässä vaiheessa vielä tyydyttänyt ja ajattelin tehdä asian sitten vaikeamman kautta. Otin pienen siveltimen, jolla töpöttämällä häivyttelin reunoja ja lisäilin ”täpliä”. Kun sivellintä käytti sillä tavalla, kun kuvaamataidon opettaja aina kielsi; eli tömppäs sitä pensseliä siihen pintaan ihan reiluun niin että sen sudin jokainen karva sojotti eri suuntaan, niin jälki alkoi yllättävän paljon muistuttaa jääkidettä.

Jännittämään jäin sitä, että kuinka se piimä tasaantuu kuivuessaan. Se kun melkein osin jo siinä ikkunalla ”juoksettui” ja lähti valumaan reunoilta, mutta yllätys oli kyllä suuri, kun pinta viimein oli kuiva. Jälki oli tasainen matta, maitolasimainen, ihana valkoinen pinta.

Nappasin teipit irti ja se oli siinä!

Piimällä maalaaminen taipuu huurreikkunoiden lisäksi muuhunkin. Syksyllä maalalilin lehdettömiä puita näkösuojaksi pukutilan ikkunaan.

Mutta jos luonto ei ole vielä ole antanut talvea, piimämaalaus on vallan loistava vaihtoehto talvisen joulutunnelman luomisessa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Kategoriat