Kirjoitukset avainsanalla DIY

Halusin kevättä kotiin ja halusin nauttia jo sipulikukkien kauneudesta. Myös sisätiloissa. Yleensä kyllä ostan sipulikukat vasta siinä vaiheessa kevättä, kun ne voi jo jättää ulos. Toisin sanoen sitten, kun yöpakkaset jää alle viiden asteen. Ulkona niiden kukinnasta saa nauttia moninkertaisesti pidempään kuin sisällä. Sisällä kukinta on äkkiä ohi ja kukinnotkin ovat pitkien varsien päässä jotenkin haaleita ja surkeita. Niin kovasti kun lasikupu olisikin kaunis tapa korostaa myös kevät- ja pääsiäisistutusta, vielä pitempiä ja hontelompia kasvuja se vaan tietäisi. Ulos lasikupua sipulikukkaistutuksiin voisin kuitenkin kokeilla...

Lasisia kupuja on itselleni joitakin kertynytkin. Sisustuksessa ne miellyttävät mua. Näin sitten Pinterestissä kuvan kanaverkosta tehdystä kuvusta ja tiesin että tätä mun täytyy kokeilla. Ohjetta en kyseisen kuvan takaa löytänyt, joten järkeilin asian seuraavasti;

Yhteen kupuun tarvittavat materiaalit;

·         Kanaverkkoa

·         Rautalankaa

·         Nuppivedin

·         noin 10mm prikka2 kpl

·         Sivuleikkurit ja kärkipihdit

·         Kalkkimaalia halutessa...

Valitaan kupu, jonka päälle verkkokupu rakennetaan. Kanaverkosta leikataan reilusti yli kuvun korkuinen ja 3-4 cm sen ympäryksen yli ulottuva pala. Asetetaan kupu muotiksi verkon päälle niin, että kuvun alareuna ja verkon leikkaamaton reuna ovat kohdakkain. 

Ensin kiinnitetään pitkät sivut toisiinsa alareunasta kuvun kaarelle asti. Tämä tehdään kääntämällä yhtymäkohdassa verkon puoliskot vapailta osilta ristiin vastakkaisiin suuntiin, ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, niin että sivut lukittuvat toisiinsa. Koska kanaverkko on niin läpinäkyvä ja ohutta materiaalia, ei kannata säikähtää sitä jos saumaan tulee jopa kahdesta kolmeen senttiä verkkoa päällekkäin. Saumasta tulee ihan siisti ja suhteellisen huomaamaton näinkin.

Tässä kohtaa sisällä oleva lasikupu auttaa valtavasti verkkolieriön kasassa pysymisessä.

Tämän jälkeen aletaan muokkaamaan ja painamaan verkkoa kuvun yläpään myötäisesti niin, että verkkoa taitellaan ja vedetään kaikki ylimääräinen verkko suppuun kuvun kärkeen.

Lasikupu poistetaan ja sisäpuolelle ”supun” keskiöön asetetaan prikka ja prikan ja supun läpi työnnetään vetimen ruuvi. Supun ympärille pyöritellään muutama kierros rautalankaa, jolla kiristetään kanaverkko paikalleen ruuvia vasten. Muutama kierros rautalankaa riittää tässä vaiheessa ja rautalanka  päätellään ja sidotaan niin, ettei se pääse pärköämään. Ruuvin pitää olla tällöin paikallaan tai muuten ruuvin tarvitsema aukko voi mennä niin umpeen, ettei ruuvia enää saa paikoilleen.

Leikataan ylimääräiset verkon osat mahdollisimman läheltä rautalankasidosta ja käännetään ylijäävät verkon osat ulos- ja alaspäin, rautalankasidoksen päälle (kupu kannattaa asettaa takaisin tueksi tämän toimenpiteen ajaksi). 

Kieritetään nuppi ruuviin kiinni. Väliin laitetaan taas prikka. Lopuksi kieritetään rautalankaa lisää tähän nupin prikan alle jäävään osaan niin, että vetimen alapuoli on lopulta tasainen ja siisti. Päätellään rautalanka sitomalla ja pujottamalla langan pää kuvun sisäpuolelle.

Loppusilauksen kupuihin tein maalaamalla. Jostain syystä taaskin mua miellytti enemmän maalattu verkko, kuin maalaamaton ja kiiltävä. Erilaisilla vetimillä kupuihin saa oman maun mukaista ja persoonallista sävyä. Valkoisiin ruusuvetimiin yhdistin valkoista maalia, vaaleanpunaisiin vaaleanpunaista ja mustanpuhuviin vetimiin olisi sopinut vaikka ruskea maali kuvaamaan ruostetta, mutta käytin harmaata ja sitä rataa... Maalina käytin kalkkimaalia. Samalla kalkkimaalilla maalasin kuvissa olevat sinkityt astiat ja tein niihin kulumisen jälkiä hiomapaperilla.

 

Niin kuin jo aiemmin postauksessani  kanaverkkosydämestä mainitsin, että mua kiehtoo valtavasti ajatus kanaverkkoesineistä. Nämä kuvut ovat aika kiva lisä sisustukseen ja se maalaisuus on myös näissä jotenkin hienosti läsnä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Sitten ryhdyin maalaamaan sydäntä. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

 

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä? Luutu. Siivousliina. Tiskiliina. Minun käyttämäni nimi on kuitenkin tiskirätti.

Kovin paljon näiltä virkatuilta tiskiräteiltä odottaisi niin monien niitä kuvaavien, lähes ylistävien adjektiivien jälkeen. Antibakteerinen, ekologinen, kestävä...

Enempiä miettimättä; kauniitahan nämä on. Kauniimpia kuin ainoatkaan kaupasta ostettavat. Olen käyttänyt omiin rätteihini pellava- ja bambulankoja, eli luonnonmateriaaleja joiden tuotanto ei köyhdytä maaperää ja rasita ympäristöä niin paljon, kuin esim puuvillan tuotanto. Tähän on kuitenkin ihan pakko mainita, että bambulangan ekologisuus kokonaisuutena riippuu bambuviskoosin valmistusmenetelmistä. Se on kuitenkin ekologista, että rätin voi kerta toisensa jälkeen pestä ja käyttää uudestaan. Ja rätin ominaisuudet vain paranevat, mitä enemmän sitä käyttää ja pesee. 

Käytössä nämä eivät tietenkään vastaa ihan täysin kaupan sieniliinoja, mutta yllättävän kuivan pinnan ne pyyhkiessä jättävät. Varsinkaan nämä bamburätit eivät rupea ihan niin herkästi haisemaan kuin sieniliinat ja kun siinähän se etu sitten tulee; kun nämä voi nakata pyykinpesukoneeseen ja pestä hyväksi. Toisin kuin sieniliinat. Pesulämpötila ei saa olla kovin korkea, mutta ne puhdistuvat kyllä matalemmissakin lämpötiloissa.

Rättejä olen valmistanut useallakin eri mallilla. Koon määrittelen ensimmäisten ketjusilmukkojen määrällä. 35-55 silmukkaa rätin reunaksi, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Kiinteät silmukat. Aloitussilmukoiden määrää ei ole sidottu mihinkään ja sen voi päättää tarpeensa mukaan. Jokaisen kierroksen alkuun tehdään kaksi ketjusilmukkaa korvaamaan ensimmäinen kiinteä silmukka. Joka toisella kierroksella silmukat tehdään edellisen kierroksen silmukan molempien lankojen alta ja joka toisella kierroksella takimmaisen langan alta. Näin kuosista tulee hieman aaltoileva. Kun kierroksia on niin paljon tehtynä, että työ on neliön mallinen, olen kiertänyt koko työn ensin kiinteillä silmukoilla ja sen jälkeen tehnyt ketjusilmukkalenkeistä koostuvan pitsireunuksen somistamaan rätin reunaa.

Kiinteät silmukat ja aukot. Aloitussilmukoita tulee olla parillinen määrä. Ensimmäisen kiinteän silmukan korvaa joka kierroksella kaksi ketjusilmukkaa. Ensimmäinen ja viimeinen kierros ovat pelkkiä kiinteistä silmukoista koostuvia rivejä. Joka toisella kierroksella tehdään pelkkiä kiinteitä silmukoita ja joka toisella kierroksella vuoron perään kiinteä silmukka + ketjusilmukka ja jätetään 1 silmukka väliin ja taas seuraavaan kiinteä silmukka, niin että muodostuu rivi nelön muotoisia aukkoja. Kierroksia jatketaan kunnes työ on neliön muotoinen. Lopuksi olen kiertänyt koko rätin kiinteistä silmukoista koostuvalla kierroksella. Siihen on näppärä tehdä sitten haluamansa näköinen reunus.

Pylväät ja aukot. Tämä malli on oma suosikkini. Aloitussilmukoita tehdään 3+3 (ensimmäinen pylväsryhmä ja aloituspylväät) + viidellä jaollinen määrä silmukoita (4 pylvään ryhmä+aukko). Kierros aloitetaan aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään.Neljän pylvään jälkeen tehdään yksi ketjusilmukka, jätetään yksi silmukka väliin ennen seuraavaa pylväsryhmää. Kierroksia jatketaan kunnes rätti on neliön muotoinen. Lopuksi kierretään koko liina kiinteillä silmukoilla. Pitkillä sivuilla jokaiselle kierrokselle riittää kaksi silmukkaa. 

Olen tykästynyt päättelemään rätit ihan yksinkertaisella ketjusilmukkapitsillä; 4 ketjusilmukkaa kiinnitetään kiinteällä silmukalla rätin reunan joka kolmanteen silmukkaan. Kierroksen tullessa täyteen edetään edellisen kierroksen ensimmäisen ketjusilmukkakaaren puoleen väliin piilosilmukoilla ja jatketaan 4 silmukan ketjusilmukkakaarilla, jotka kiinnitetään edellisen kierroksen ketjusilmukkakaariin. Kuhunkin kaareen yksi kiinnitys kiinteällä silmukalla ja kaksi tai kolme kierrosta riittää luomaan pitsimäisen lopputuloksen.

Nämä rätit ovat ihania, muunneltavia ”yhden illan töitä” ja niitä on mukava tehdä vaikka lahjaksi, lasten koulumyyjäisiin tai arpajaisvoitoiksi.

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ohje pylpyrä-mattoon.

Tein halkaisijltaan noin metrin mittaisen maton vähän vajaalla kolmella kilolla ontelokudetta ja virkkasin sen nro.9 koukulla.

Aloitetaan tekemällä 6 silmukkaa, jotka yhdistetään piilosilmukalla lenkiksi

Jokainen kierros aloitetaan 3:lla silmukalla, jotka lasketaan yhdeksi pylvääksi.
Jokainen kierros lopetetaan piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmesta silmukasta syntyvän pylvään ylimpään silmukkaan.

S -    ketjusilmukka
Ps -  piilosilmukka
P -    pylväs
Kp - kohopylväs

*- - - - - - * toistetaan kierroksen loppuun saakka

1. 3 s + *s, p seuraavaan silmukkaan*- yht 20s
2. 3s + 2p ketjusilmukkakaareen, *jokaiseen kaareen 3 pylvästä* - yht 30s
3. 3s + kp, *p, kp edelliseen pylvääseen, p, kp, p kp ed p*, (kohopylväitä ja pylväitä vuorotellaan. Joka toinen kohopylväs tehdään samaan (huom! edellisen kierroksen) pylvääseen edellisen pylvään kanssa) - yht 40s (kierroksen viimeinen on kp, jolloin kuvio vuorottelee)
4. 3s 2p 2p samaan silmukkaan, *3p 2 samaan*… pylväät tehdään silmukan takareunaan - 50s
5. 3s + 2s jätetään väliin 1 silmukka p, *2s 1 silmukka väliin p*… - yht 75s
6. 3s 2 pylvästää kaareen, *3p jokaiseen kaareen* – yht. 75s
7. 3s kp p *kp, p*… ringin aikana lisätään 4 kertaa, eli tehdään kp edelliseen pylvääseen. - Yht 79
8. 3s 4p, 2 p samaan silmukkaan, *5p, 2 pylvästä samaan silmukkaan* - yht.93

Jatketaan samalla kaavalla niin monta kierrosta kuin on halua. Silmukoiden lisäämistä kierroksen aikana vain harvennetaan

9. 3s + 2s jätetään 1 silmukka väliin *1p 2s 1p jätetään yksi väliin*…
10. 3s + 2p kaareen, *3p jokaiseen kaareen*
11. 3s, Vuorotellaan *p ja kp*
12. 3s + 7p, 2p samaan, *8p, 2p samaan*
13. 3s + *2s, jätetään 2 väliin, p*… lisätään silmukoita jättämällä joka 7. kaaressa vain 1 silmukka väliin*
14. 3s + 2p kaareen, *Jokaiseen kaareen 3 p, joka kuudenteen kaareen 4p*
15. 3s + kp Vuorotellaan *p ja kp*
16. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*
17. 3s + *2s, 2 väliin, p, joka 5. kaaressa jätetään väliin vain yksi silmukka*
18. 3s + *3p jokaiseen kaareen*
19. 3s + *Vuorotellaan p ja kp… joka 10 pylvään välein kp tehdään edellisen pylvään kanssa samaan pylvääseen*
20. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*

Matto on melko tiivis, eli reikäkierroksia on ainoastaan joka neljäs. Silti matossa on vahvasti virkatun pitsimaton tunnelma. Tässä matossa tykkään eniten edestä tehtyjen kohopylväiden luomasta kolmiulotteisuudesta (joka ei kuvista kyllä välttämättä käy ihan ilmi). Silmukan taakaosaan virkatut pylväät korostavat maton virkattuja kierroksia.

Maton piirretyssä ohjeessa on vain 9 ensimmäistä kierrosta, koska tällaisten piirrettyjen ohjeiden teko ei oo ihan mun juttu... Mutta että tästä jo pääsee käsitykseen siitä, miten se homma silmukoina etenee. Merkitkään ei taida universaalia mallia olla, mutta ne pätee nyt tähän ohjeeseen.

Silmukoiden yhteismäärän pistin ainoastaan ohjeen muutamaan ensimmäiseen kierrokseen, koska niiden laskeminen oli siinä vaiheessa vielä helppoa ja virhelyönnitkin pysyi vielä jotenkuten hallussa. Jatkokierroksilla kukin pystyy itse seuraamaan maton ympärystän laajenemista. Kun tässä kohtaa maton onnistuminen ei enää ole kytkettynä prikulleen tarkkaan silmukkamäärään.

Nämä ohjeiden mukaan virkkaamiset on vähän käsialastakin kiinni. Jos työ alkaa menemään kupille, pitää vähän peruuttaa ja lisätä silmukoita sen oman käsialan mukaisesti ja taas toisin päin; jos reuna alkaa lerpattaa, silmukoita pitää vähentää. Itselläni ohjeiden mukaiset koukut ja silmukkamäärät on yleensä päteneet, mutta ystävälleni kävi juuri niin, että ohjeen mukaan tekeminen ei vaan ottanut onnistuakseen ja lakkaahan se virkkaaminenkin lopulta sitten kiinnostamasta.

Niin kuin monta kertaa aiemminkin; lopputulos palkitsee ❤️

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat