Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Näitä pikkuleipiä on pitänyt jo kauan aikaa sitten kokeilla tehdä, mutta eipä ole tullut ajalliseksi. Näiden teko tuskin olisi edes vaikeaa, mutta olosuhteiden pakosta mulle kävi niin, että taikina piti jättää yöksi jääkaappiin. Enkä hoksannut ottaa aamulla sitä riittävän ajoissa sieltä pois. Sehän muttui ihan liian kovaksi käsitellä ja niinpä sulattelin taikinaa pienissä erissä kourapohjassa... Tynnyrityömaa! Sanoisin. Eli ei kannata sitä taikinaa kylmettää...

Pikkuleipätaikinan ainekset;

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • 200g voita

Lisäksi tarvitaan nallekarkkeja ja muotteja, joissa on aukon leikkaava osa valmiina tai sopivia muotteja, joilla saa haluamansa mallisen aukon isomman pikkuleivän keskelle.

Taikinan kuivat ainekset sekoitetaan yhteen, jonka jälkeen huoneenlämpöinen voi nypitään joukkoon. Taikinaa lepuutetaan siis HETKI jääkaapissa. 1-2 tuntia riittää varmasti. Taikina kaulitaan jauhotetulla alustalla noin 7 mm vahvuiseksi levyksi. Tuntuupa yhtäkkiä tarkalta mitalta, mutta kun sentti on liikaa ja 1/2 senttiä liian vähän ja 7 mm on sitten sopivasti siitä välistä.

Taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä ja huom! tässä kohtaa pitää olla aika tarkkana, koska taikinassa ei ole minkäänlaista sitkeyttä, vaan se murtuu helposti. Jos taikinaa leikka kahdella muotilla, pitää ulommaisen muotin olla paikoillaan, kun aukkoa tekee, muuten pikkuleipä menee helposti poikki ohuimmista kohdista. Myös pellille nostettaessa saa olla varovainen.

Pikkuleipiä paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen pelti nostetaan pois ja aukkoihin laitetaan nallekarkkeja. Pelti takaisin uuniin ja sulatellaan nallekarkit aukoihin. Tähän menee noin 2 minuuttia. Tätä sulamista valvoin siinä uunin vieressä. Nallekarkkeja ei kannata laittaa kukkurapäin, koska ne saattaa kuohua ja levitä aukon ympärille, eikä lopputulos ole enää niin nätti.

Pikkuleivät jäähdytellään pellillä ihan kylmäksi asti ja irrotetaan varovasti.

On ne kyllä kauniita!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sipuli närästää mua. En silti malta olla toisinaan sitä syömättä. Oon ehkä joskus törmännyt hillottuun punasipuliin muuallakin, mutta viimeisin aistimus siitä on ihan kansainvälisen pikaruokaravintolan hampurilaisessa. Juu-u. Ja hyvää se oli. Niin hyvää, että ajattelin tehrä sitä ihan ite.

Ja koska joulu on niin lähellä, sitä luonnollisesti pitäisi olla niin paljon, että saa muutaman purkin laitaa lahjaksi. Kun ei puimuria KANNATA käynnistää yhden korren takia.

Yllätyin himpun verran hillotun sipulin ohjeiden niukkuudesta sekä siitä, että ainekset oli niin vietävän yksinkertaiset. Löysin kaikkineen noin kaksi toisiaan toistavaa ohjetta sekä yhden materiaaleiltaan niin erikoisen, että peruutin takaisin edellisiin ohjeisiin.

Ja kuitenkin soveltaen taas mentiin uutta kokeilemaan;

Puhtaita ja kuumennettuja säilyketölkkejä (vetoisuudeltaan yhteensä noin litran verran)
1kg punasipulia
3dl vettä
3dl etikkaa
3dl sokeria
1/2rkl kokonaisia mustapippureita

Punasipulit kuoritaan ja leikataan renkaiksi. Itkuhan siinä tuli. Sipulit on leikattuna sen verran tilaa vieviä, että aika isokin kattila saa olla, jos tätä satsia ryhtyy kertomaan. Kannattaa mieluummin tehdä sitten useammassa osassa, jos tarvitsee isomman määrän.

Liemen ainekset laitetaan kattilaan ja liemi kiehautetaan. Sipulit lisätään liemeen ja tätä keitellään noin 10 minuuttia (tätä kohtaa vähän ihmettelin, kun etikkahan höyrystyy soosista pois, mutta oikein se tais mennä, kun sipulit maistui siltä, miltä pitikin. Eli kyse ei ole kovin etikkaisesta säilykkeestä). Sipulit muuttuu läpikuultaviksi ja pehmeiksi.

Lämpimänä pistin sipulit ja nesteet purkkeihin ja kannet kiinni. Tahmeat purkit pesin ulkopuolelta, kun ne oli jäähtyneet sen verran että kärsivät kättä. Illan mittaan sitten purkkien kansien keskiosat napsahteli iloisesti sitä mukaa kun säilyke jäähtyi.

Tällaiset säilykkeet ruukaa säilyä puolisen vuotta avaamattomana, eikä nämä yleensä avattunakaan hetkelleen pilalle mene. Silti, saatan käyttää säilykkeitä vielä vuodenkin päästä siitä, kun ne olen valmistanut. Kyllä sen yleensä väristä ja hajusta tietää, onko se vielä syömäkelpoista. Viileässä ne pitää kuitenkin säilyttää. Muutoin ei säilyvyyttä voi taata.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taatelikakkua meillä syötiin jouluna jo silloin, kun olin lapsi. Ehkä välissä meni muutama vuosi(kymmen?), ettei kyseinen kakku enää ”tavallisuutensa” vuoksi maistunut. Joitakin aikoja sitten palasin kuitenkin tämän kakun reseptin pariin ja päivitin sen. 

Taateli ja suklaa sopivat yhteen todella hyvin. Joulun maku korostuu, kun nesteenä käytetään veden sijasta glögiä ja vahvan makuinen sokeri sopii tummaan kakkuun. Ranskankerman ajattelin syventävän makuja, eikä sen kokeileminen ollut vikatikki 😊 Muutoin ohje noudattelee alkuperäistä ohjetta. Kakun teko on helppoa, eikä tarvitse sotkea monia astioita, vaan taikina valmistuu ainekset yhteen sekoittamalla samassa kattilassa, jossa taatelit keitetään pehmeiksi.

Ainekset;

  • 250g taateleita
  • 2,5 dl glögiä
  • 200g voita
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl muscovadasokeria
  • 2dl ranskankermaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl vaniliinisokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 100g tummaa suklaata

Taateli paloitellaan ja keitetään sitä glögissä kunnes taatelit ovat pehmenneet. Taateli-glögiseokseen lisätään paloiteltu voi, joka sulaa näppärästi lämpimään taatelimössöön samalla jäähdyttäen sitä. Jäähtyneeseen massaan sekoitetaan sokeri ja munat sekä keskenään yhteen sekoitetut paloiteltu suklaa ja kuivat aineet. Lopuksi lisätään ranskankerma ja sekoitetaan taikina hyvästi sekaisin.

Normaalisti kakkuvuoka voidellaan ja korppujauhotetaan, mutta nämä ihanat Nordic Waren kakkuvuoat eivät tarvitse korppujauhotusta, vaan pelkkä vuoan suihkuttaminen vuokaspraylla riittää 😊 taikina vuokaan ja vuoka uuniin.

Kakku paistetaan 175 asteessa ja paistoaika on noin tunti.

Kakku saa maustua muutaman päivän. Sen säilyvyyskin on hyvä, mutta vaikka sen säilyttäisi viileässä, tarjoiltaessa se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä ja vaniljakastikkeen kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä syksynä olen tehnyt kransseja enemmän kuin koskaan aiemmin. Niitä on syntynyt kävyistä, havuista, varvuista... You name it. Kaikki omat ja lainaovet on kranssitettu. Tein myös pari hevosenpäätä kuusen havuista ja ne löysivät tiensä sukulaisteni luokse, hevosihmisten koteihin.

Joulun kunniaksi halusin koristaa ja korostaa alkuvuodesta tuunaamaani perintöemännänkaappia. Niinpä oudokseltaan nenänpäätä nipistävässä talvikelissä lähdin kalliolle etsimään materiaaleja. Lunta ei eilen ollut vielä nimeksikään, joten materiaalien kerääminen ei ollut hankalaa. Ajatuksenä oli ensin tehdä pienet kranssit puolukan varvuista, mutta nähtyäni metsässä vihreänä törröttävät mustikanvarvut, tulin toisiin aatoksiin.

Kranssin pohjaksi pyöräytin yhdestä pajunoksasta sopivan kokoisen rinkulan. Siihen lähdin sitomaan mustikan varpuja pienissä erissä. Tarkoitus oli tehdä kaksi pientä ja yksinkertaista kranssia, jotka ripustetaan kaapin oviin nauhoilla. 

Ja tällaiset niistä tuli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä istuvat tarkoitukseensa juuri ajattelemallani tavalla ❤️

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat