Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Tämä on vanha keksintö, mutta voi että kun se joka vuosi näyttä mun silmään yhtä ihanalta 😍 Ja jo monena vuonna olen tehnyt jonkun version joko omaksi iloksi tai muiden harmiksi. Siis ihan sellaiseksi pääsiäisen ajan viemiseksi tai lahjaksikin näitä olen tehnyt.

Yhteen kranssiin tarvitaan:

Styroksinen kranssipohja (halkaisija esim. 28cm)

Valkoisia suodatinpusseja (paketti n. 100kpl)

Ympyrämuotti (lasinpohja)

Nitoja

Sakset

Pieniä styroxmunia (15-25kpl)

Kalkki- tai askartelumaalia

Kuumaliimaa

Rautalankaa

Helminauhaa

 

Ideahan on siinä, että valitaan pyöreä muotti, lasin pohja tai vastaava, jonka mahtuu piirtämään 2 tai jopa 3 kertaa suodatinpussin kylkeen. Itse olen käyttänyt esim. Kartiolasin pohjaa, jolloin pussiin mahtuu piirtämään kyseisellä muotilla kaksi pyörylää. Kun renkaat on piirretty (hennosti) lyijykynällä pussiin, niputetaan kaveriksi vielä kaksi pussia lisää ja nidotaan pussipino yhteen piirrettyjen ympyröiden keskeltä. Pyörylät leikataan irti ja tällöin pyörylässä on kuusi suodatinpussikerrosta. Paperit rututaan yksitellen ylimmästä kerroksesta aloittaen ja edeten alimpaan asti. Kun tätä ryttyä sitten hieman availee, se näyttää erehdyttävästi ruusulta. Tai ainakin kukalta. Tämä toistetaan 40-60 kertaa riippuen käytetyn pyörylän sekä kranssipohjan koosta.

 

Styroxmunat maalataan esim. tikun päässä kalkki- tai askartelumaalilla ja annetaan kuivua. Halutessa voi vaikka hifistellä ja roiskia niihin tummalla maalilla roiskeita tai suihkuttaa pintaan lopuksi esim. hopeamaalia.

 

Kranssipohjaan liimataan kuumaliimalla ensin munat, niin ne tulee tasaisesti ympäri kranssipohjaa. Sen jälkeen tyhjiä kohtia ryhdytään täyttämään suodatinpussiruusilla. Ne kun antavat myöden, niin niillä voi näppärästi täyttää tiukankin tilan tai levittää kukkaa niin, että se peittää juuri sen halutun alueen. Kranssi liimataan täyteen ruusukkeita ja lopuksi voi liimata kranssin pintaan helminauhaa tai muita kevyitä koristeita.

 

Rautalangasta tehdään kranssin takapuolelle ripustuskoukku ja siistitään tausta esim. kartongilla.

Sittenpä  mahdollisesti maailman herkin ja söpöin pääsiäisteemainen muna-ruusukranssi on valmis ripustettavaksi vaikka oveen toivottamaan tervetulleeksi virpojat ja muut pääsiäisen ajan vieraat 😊

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Halusin kevättä kotiin ja halusin nauttia jo sipulikukkien kauneudesta. Myös sisätiloissa. Yleensä kyllä ostan sipulikukat vasta siinä vaiheessa kevättä, kun ne voi jo jättää ulos. Toisin sanoen sitten, kun yöpakkaset jää alle viiden asteen. Ulkona niiden kukinnasta saa nauttia moninkertaisesti pidempään kuin sisällä. Sisällä kukinta on äkkiä ohi ja kukinnotkin ovat pitkien varsien päässä jotenkin haaleita ja surkeita. Niin kovasti kun lasikupu olisikin kaunis tapa korostaa myös kevät- ja pääsiäisistutusta, vielä pitempiä ja hontelompia kasvuja se vaan tietäisi. Ulos lasikupua sipulikukkaistutuksiin voisin kuitenkin kokeilla...

Lasisia kupuja on itselleni joitakin kertynytkin. Sisustuksessa ne miellyttävät mua. Näin sitten Pinterestissä kuvan kanaverkosta tehdystä kuvusta ja tiesin että tätä mun täytyy kokeilla. Ohjetta en kyseisen kuvan takaa löytänyt, joten järkeilin asian seuraavasti;

Yhteen kupuun tarvittavat materiaalit;

·         Kanaverkkoa

·         Rautalankaa

·         Nuppivedin

·         noin 10mm prikka2 kpl

·         Sivuleikkurit ja kärkipihdit

·         Kalkkimaalia halutessa...

Valitaan kupu, jonka päälle verkkokupu rakennetaan. Kanaverkosta leikataan reilusti yli kuvun korkuinen ja 3-4 cm sen ympäryksen yli ulottuva pala. Asetetaan kupu muotiksi verkon päälle niin, että kuvun alareuna ja verkon leikkaamaton reuna ovat kohdakkain. 

Ensin kiinnitetään pitkät sivut toisiinsa alareunasta kuvun kaarelle asti. Tämä tehdään kääntämällä yhtymäkohdassa verkon puoliskot vapailta osilta ristiin vastakkaisiin suuntiin, ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, niin että sivut lukittuvat toisiinsa. Koska kanaverkko on niin läpinäkyvä ja ohutta materiaalia, ei kannata säikähtää sitä jos saumaan tulee jopa kahdesta kolmeen senttiä verkkoa päällekkäin. Saumasta tulee ihan siisti ja suhteellisen huomaamaton näinkin.

Tässä kohtaa sisällä oleva lasikupu auttaa valtavasti verkkolieriön kasassa pysymisessä.

Tämän jälkeen aletaan muokkaamaan ja painamaan verkkoa kuvun yläpään myötäisesti niin, että verkkoa taitellaan ja vedetään kaikki ylimääräinen verkko suppuun kuvun kärkeen.

Lasikupu poistetaan ja sisäpuolelle ”supun” keskiöön asetetaan prikka ja prikan ja supun läpi työnnetään vetimen ruuvi. Supun ympärille pyöritellään muutama kierros rautalankaa, jolla kiristetään kanaverkko paikalleen ruuvia vasten. Muutama kierros rautalankaa riittää tässä vaiheessa ja rautalanka  päätellään ja sidotaan niin, ettei se pääse pärköämään. Ruuvin pitää olla tällöin paikallaan tai muuten ruuvin tarvitsema aukko voi mennä niin umpeen, ettei ruuvia enää saa paikoilleen.

Leikataan ylimääräiset verkon osat mahdollisimman läheltä rautalankasidosta ja käännetään ylijäävät verkon osat ulos- ja alaspäin, rautalankasidoksen päälle (kupu kannattaa asettaa takaisin tueksi tämän toimenpiteen ajaksi). 

Kieritetään nuppi ruuviin kiinni. Väliin laitetaan taas prikka. Lopuksi kieritetään rautalankaa lisää tähän nupin prikan alle jäävään osaan niin, että vetimen alapuoli on lopulta tasainen ja siisti. Päätellään rautalanka sitomalla ja pujottamalla langan pää kuvun sisäpuolelle.

Loppusilauksen kupuihin tein maalaamalla. Jostain syystä taaskin mua miellytti enemmän maalattu verkko, kuin maalaamaton ja kiiltävä. Erilaisilla vetimillä kupuihin saa oman maun mukaista ja persoonallista sävyä. Valkoisiin ruusuvetimiin yhdistin valkoista maalia, vaaleanpunaisiin vaaleanpunaista ja mustanpuhuviin vetimiin olisi sopinut vaikka ruskea maali kuvaamaan ruostetta, mutta käytin harmaata ja sitä rataa... Maalina käytin kalkkimaalia. Samalla kalkkimaalilla maalasin kuvissa olevat sinkityt astiat ja tein niihin kulumisen jälkiä hiomapaperilla.

 

Niin kuin jo aiemmin postauksessani  kanaverkkosydämestä mainitsin, että mua kiehtoo valtavasti ajatus kanaverkkoesineistä. Nämä kuvut ovat aika kiva lisä sisustukseen ja se maalaisuus on myös näissä jotenkin hienosti läsnä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Sitten ryhdyin maalaamaan sydäntä. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

 

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jäälyhty – vanha keksintö, mutta aina niin ihana toteutettuna. Jäälyhdyn teko on helppoa, mutta liian lauha keli tai malttamaton mieli ei sovi tähän askarteluun. Ja koitappa tehdä lyhty muovisangossa ja melko varmasti saat hävittääksesi haljenneen sangon. Tässäkin on kai joku taika, josta nyt en vielä ole täysin päässyt selvyyteen. Liekö sangon muodolla, sangossa käytetyllä muovilla tai sillä pakkasen määrällä jotain merkitystä, mutta joskus muovisangolla tekokin on onnistunut. Usein sitten ei... Joka tapauksessa, en enää halua rikkoa lisää sankoja ja lyhdyt tehdään meillä terässangossa.

Ideahan on siinä, että sanko täytetään vedellä ja jätetään ulos pakkaseen jäätymään. Palttiarallaa 15 asteen pakkasella tarvitaan noin vuorokausi ja sangossa oleva vesi on jäätynyt reunoilta niin, että sisäpuoli on vielä sulaa. Kun sitten sangon tuo hetkeksi lämpimään ja sisällön varovasti kumoaa, jääkimpale plumpsahtaa sangosta pois. Meillä tavataan jäädyttää lyhtyä niin kauan, että myös pohjaan tulee vahva jää, kun yksi tapa on lopettaa jäädyttäminen silloin, kun pohja on vielä avoin. Kumoamisen jälkeen  tehdään reikäporalla nätti pyöreä aukko pohjaan (tai tässä vaiheessahan se onkin sitten jo lyhdyn kansi), jonka kautta vesi kaadetaan pois. Ja Voilá! Lyhty on kynttilää vaille valmis!

Ja nyt jos koskaan, on kelit kohdillaan lyhtyjen tekoa ajatellen.

Vaikka kauniitahan lyhdyt on ihan sellaisenaankin, tämän postauksen pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin esitellä pari kotikutoista kikkaa jäälyhtyjen tuunaamiseen.

Lyhty voidaan vuorata serveteillä heti sen kumoamisen jälkeen. Vahvasta servetistä otetaan alempi kerros pois ja paperin ohut kuviokerros painetaan kosteaan jäähän. Paperi tarttuu siihen kuin liimattuna ja paikalleen liimautumista voi avittaa suihkuttamalla suihkupullosta vettä servetin pintaan. Kylmällä kelillä on hieman ikävä käsitellä jääkimpaletta ainakin paljain käsin ja silloin ei ole oikein aikaa ja tahtoa ylimääräiseen hifistelyyn, mutta onneksi pienet rypyt eivät pilaa tätä lopputulosta. Serveteistä voi leikata yksittäisiä kuvioita lyhtyyn tai niitä voi käyttää koristelussa kokonaisina, jolloin lyhty saa hieman maitolasimaisen ja kauttaaltaan kuvioidun pinnan.

Toinen tapa on koristella lyhty oikeilla kukkasilla. Lyhtyyn laitetaan somisteeksi jo hieman ylikukkineet tulppaanit, ruusut tai muut leikkokukat. Tätä lyhtyä koristamaan pääsi pitkiksi ja honteloiksi kasvaneet keltaiset, kevättalven ensimmäisen tulppaanit.

Kukat asetellaan pää alaspäin sangon reunalle. Kukat tahtovat nousta pintaan ja siksi käytin pyykkipoikia tukemaan ja pitelemään varsia paikoillaan. Toinen ja mahdollisesti se kätevämpi vaihtoehto olisi käyttää sangon sisällä toista, esim. kivillä täytettyä pientä sankoa, joka kukkien paikalla pysymisen lisäksi varmistaisi myös sisäosan avoimena pysymisen, mutta sopivaa pikkusankoa ei itselläni ole...

Kun kukat on aseteltu sangon reunoille, lyhty jäädytetään normaaliin tapaan.

Yksittäisiä kukkia tai pieniä kukkakimppuja voi myös jäädyttää esim. maitopurkkiin ja näin saa hieman kestävämmän kukka-asetelman keskelle talvea. Jäädytettyjä kukkasia voi käyttää terassin pöydällä, muuten vaan porraspäässä, lyhtyjen seassa koristeena tai viedä vaikka läheisen haudalle.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat