Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Lisää kransseja...

Tavoitteena oli tehdä himpun moniuloitteisempi pääsiäiskranssi. Vähän maanläheistä väritystä ja pientä tilpehööriä. Sellainen oli visio.

Kyltti on vaneeripohja askarteluliikkeestä. Siihen maalasin krouvisti puujäljitelmäpinnan askartelumaalilla ja maalin kuivutta kirjoitin kylttiin oman sloganin. Tummalle pohjalle jouduinkin käyttää valkoista väriä, että teksti erottuisi pohjasta. Onneksi varastoista löytyi sitten kalkkimaalitussi, joka ei nyt varsinaisesti tekstausta edistänyt, mutta ajaa asiansa. Tehostin osaa tekstistä mustilla varjostuksilla.

Pienet elementit muotoilin fimomassasta. Noidan hattua, luutaa, munia, kissaa, kahvipannua... Tarvittaessa maalasin yksityiskohtia askartelumaalilla. mm. noidan hatun soljen. Nämä kiinnitin kranssiin kuumaliimalla.

Olin nähnyt netissä näitä amerikkalaisia versioita runsaista nauhakransseista ja vähän sillä ajatuksella lähdin tätä toteuttamaan. Leikkasin juuttikankaasta siivuja; noin 3 cm leveitä ja 15cm pitkiä. Jokaisesta juuttikankaan siivusta tein oman pienen ruusukkeen pyöräyttämällä ne lenkiksi ja rutistamalla rautalangalla keskeltä ”rusetiksi”. Nämä yksinkertaiset ruusukkeet liimailin kuumaliimalla vieri viereen styrox-pohjaan. Tässä olisi voinut olla helpompi tapa kerätä useampi nauha läjään ja tehdä aina kerralla suurempi ruusuke niistä, mutta tämä kyseinen säkkikangas ei oikein taipunut sellaiseen. Enkä liioin voinut kasvattaa ruusukkeita liian isoiksi, kun halusin pohjaan liimattujen pienien munienkin erottuvan ruusukkeiden joukosta. Tähän olisi toki auttanut se, että olisin liimaillut munat vasta ruusukkeiden päälle, mutta kun halusin ne tykysti istumaan sinne pohjalle… Että ihan itse aiheutettu ongelma.

Säkkikangasruusukkeiden joukkoon hain hieman eloa ruskeilla ja pellavan värisillä ruutunauhoilla, helmikanan höyhenillä sekä feikkipajunoksilla.

Ja vaikka parin yrityksen jälkeen teksti oli yhä vino ja amatöörimäisen näköinen, jätin sen sellaiseksi. Kun se on itte tehty, niin se saa nyt näyttääkin sellaiselta.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se ikä on meillä jo ohi, että olisi tarve valmistautua virpomisretkille ja askarrella ja rakennella niitä virpomisoksia viikkotolkulla etukäteen. Kuitenkin sitä sen verran aikuista ihmistä lapsettaa, että kun ei lapsi tarvitse, niin ei itse malttais toisinkaan olla. Ja sen vuoksi päädyin tänä vuonna koristelemaan pääsiäiseksi pajunoksat höyhenillä.

Yleensä koristeissa tai sisustuksessa suosin väreissä luonnonläheisiä sävyjä, hempeää pastellia ja varmasti kaikkein mieluiten puhtaasti valkoista väritystä ja näiden höyhenten suhteen päätin käyttää viimeksi mainitsemaani.

Ensimmäiset pajunkissat taisin bongata jo ennen joulua… Jos joulun alla puhjenneet pajunkissat melkein harmitti, niin nyt kun kevät oikeasti etenee, niitä on jo ilo havaita. Niinpä tein retken pellon pientareelle ja sieltä lähti pajunoksat mukaan. Hyvin olivat kissaantuneet, kuten poika pienempänä tuumasi…

Ihan perinteisellä tyylillä niputin suurin piirtein saman kokoisia höyheniä 3-5 nippuun ja noin 15cm pitkällä rautalangalla sidoin nipun aina yhteen. Yritin asetella höyhenet niin, että ne sidottuna olisivat mahdollisimman leveällä ja niiden väliin tulisi mahdollisimman paljon ilmaa. Että ne eivät olisi vain suippona höyhennippuna, vaan mahdollisimman pöyhisteleviä ja koreilevia ruusukkeita. Sidontaan käytettävää rautalankaa jätetään sen verran vapaaksi, että niput saa niillä kiinnitettyä oksiin.

Halusin höyheniä ainoastaan oksien kärkiin, joten kiinnitin aina vain yhden nipun / oksa. Ja jos vastaan tuli oikein runsaasti kissaantunut oksa, en laittanut oksaan höyheniä lainkaan. Oikeastaan periaate ”less is more” – toimii tässä koristelussa, kun jo pelkästään ne aidot pajunkissat on niin kauniita.

On harhaluulo, että pajunoksat pitäisi laittaa veteen, vaikka ne elävistä kasveista otetaankin. Pajunoksathan ovat oikeastaan ikikukkia, jos ne jättää kuivilleen Tällöinhän niistä voi nauttia viikkotolkulla, eikä kukinnot etene pidemmälle. Siksi nämä ihastuttajat ovat esillä jo nyt, vaikka pääsiäiseen vielä aikaa onkin.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä on vanha keksintö, mutta voi että kun se joka vuosi näyttä mun silmään yhtä ihanalta 😍 Ja jo monena vuonna olen tehnyt jonkun version joko omaksi iloksi tai muiden harmiksi. Ihan sellaiseksi pääsiäisen ajan viemiseksi tai lahjaksi näitä olen tehnyt, kun ei ittellä enää tilat riitä, mutta visiot ei vaan ota loppuakseen.

Yhteen kranssiin tarvitaan:

Styroksinen kranssipohja (halkaisija esim. 28cm)

Valkoisia suodatinpusseja (paketti n. 100kpl)

Ympyrämuotti (lasinpohja)

Nitoja

Sakset

Pieniä styroxmunia (15-25kpl)

Kalkki- tai askartelumaalia

Kuumaliimaa

Rautalankaa

Helminauhaa

 

Ideahan on siinä, että valitaan pyöreä muotti, lasin pohja tai vastaava, jonka mahtuu piirtämään 2 tai jopa 3 kertaa suodatinpussin kylkeen. Itse olen käyttänyt Kartiolasin pohjaa, jolloin kyseisellä muotilla saa pussista kaksi pyörylää. Kun renkaat on piirretty (hennosti) lyijykynällä pussiin, niputetaan kaveriksi vielä kaksi pussia lisää ja nidotaan pussipino yhteen piirrettyjen ympyröiden keskeltä. Pyörylät leikataan irti ja tällöin pyörylässä on kuusi suodatinpussikerrosta. Paperit rututaan yksitellen ylimmästä kerroksesta aloittaen ja edeten alimpaan asti. Kun tätä ryttyä sitten hieman availee, se näyttää erehdyttävästi ruusulta. Tai ainakin kukalta. Tämä toistetaan 40-60 kertaa riippuen käytetyn pyörylän sekä kranssipohjan koosta.

Styroxmunat maalataan esim. tikun päässä kalkki- tai askartelumaalilla ja annetaan kuivua. Halutessa voi hifistellä ja roiskia niihin tummalla maalilla roiskeita tai suihkuttaa pintaan lopuksi vaikka hopeamaalia.

Päällyset kranssipohjaan liimataan kuumaliimalla. Ensin munat, niin ne tulee tasaisesti ympäri kranssipohjaa. Sen jälkeen tyhjiä kohtia ryhdytään täyttämään suodatinpussiruusilla. Ne kun antavat myöden, niin niillä voi näppärästi täyttää tiukankin tilan tai levittää kukkaa, että se peittää juuri sen halutun alueen. Kranssi liimataan täyteen ruusukkeita ja lopuksi voi liimata kranssin pintaan helminauhaa tai muita kevyitä koristeita.

Rautalangasta tehdään kranssin takapuolelle ripustuskoukku ja siistitään tausta kartongilla.

Sittenpä  mahdollisesti maailman herkin ja söpöin pääsiäisteemainen muna-ruusukranssi on valmis ripustettavaksi vaikka oveen toivottamaan tervetulleeksi virpojat ja muut pääsiäisen ajan vieraat 😊

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Halusin kevättä kotiin ja halusin nauttia jo sipulikukkien kauneudesta. Myös sisätiloissa. Yleensä kyllä ostan sipulikukat vasta siinä vaiheessa kevättä, kun ne voi jo jättää ulos. Toisin sanoen sitten, kun yöpakkaset jää alle viiden asteen. Ulkona niiden kukinnasta saa nauttia moninkertaisesti pidempään kuin sisällä. Sisällä kukinta on äkkiä ohi ja kukinnotkin ovat pitkien varsien päässä jotenkin haaleita ja surkeita. Niin kovasti kun lasikupu olisikin kaunis tapa korostaa myös kevät- ja pääsiäisistutusta, vielä pitempiä ja hontelompia kasvuja se vaan tietäisi. Ulos lasikupua sipulikukkaistutuksiin voisin kuitenkin kokeilla...

Lasisia kupuja on itselleni joitakin kertynytkin. Sisustuksessa ne miellyttävät mua. Näin sitten Pinterestissä kuvan kanaverkosta tehdystä kuvusta ja tiesin että tätä mun täytyy kokeilla. Ohjetta en kyseisen kuvan takaa löytänyt, joten järkeilin asian seuraavasti;

Yhteen kupuun tarvittavat materiaalit;

·         Kanaverkkoa

·         Rautalankaa

·         Nuppivedin

·         noin 10mm prikka2 kpl

·         Sivuleikkurit ja kärkipihdit

·         Kalkkimaalia halutessa...

Valitaan kupu, jonka päälle verkkokupu rakennetaan. Kanaverkosta leikataan reilusti yli kuvun korkuinen ja 3-4 cm sen ympäryksen yli ulottuva pala. Asetetaan kupu muotiksi verkon päälle niin, että kuvun alareuna ja verkon leikkaamaton reuna ovat kohdakkain. 

Ensin kiinnitetään pitkät sivut toisiinsa alareunasta kuvun kaarelle asti. Tämä tehdään kääntämällä yhtymäkohdassa verkon puoliskot vapailta osilta ristiin vastakkaisiin suuntiin, ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, niin että sivut lukittuvat toisiinsa. Koska kanaverkko on niin läpinäkyvä ja ohutta materiaalia, ei kannata säikähtää sitä jos saumaan tulee jopa kahdesta kolmeen senttiä verkkoa päällekkäin. Saumasta tulee ihan siisti ja suhteellisen huomaamaton näinkin.

Tässä kohtaa sisällä oleva lasikupu auttaa valtavasti verkkolieriön kasassa pysymisessä.

Tämän jälkeen aletaan muokkaamaan ja painamaan verkkoa kuvun yläpään myötäisesti niin, että verkkoa taitellaan ja vedetään kaikki ylimääräinen verkko suppuun kuvun kärkeen.

Lasikupu poistetaan ja sisäpuolelle ”supun” keskiöön asetetaan prikka ja prikan ja supun läpi työnnetään vetimen ruuvi. Supun ympärille pyöritellään muutama kierros rautalankaa, jolla kiristetään kanaverkko paikalleen ruuvia vasten. Muutama kierros rautalankaa riittää tässä vaiheessa ja rautalanka  päätellään ja sidotaan niin, ettei se pääse pärköämään. Ruuvin pitää olla tällöin paikallaan tai muuten ruuvin tarvitsema aukko voi mennä niin umpeen, ettei ruuvia enää saa paikoilleen.

Leikataan ylimääräiset verkon osat mahdollisimman läheltä rautalankasidosta ja käännetään ylijäävät verkon osat ulos- ja alaspäin, rautalankasidoksen päälle (kupu kannattaa asettaa takaisin tueksi tämän toimenpiteen ajaksi). 

Kieritetään nuppi ruuviin kiinni. Väliin laitetaan taas prikka. Lopuksi kieritetään rautalankaa lisää tähän nupin prikan alle jäävään osaan niin, että vetimen alapuoli on lopulta tasainen ja siisti. Päätellään rautalanka sitomalla ja pujottamalla langan pää kuvun sisäpuolelle.

Loppusilauksen kupuihin tein maalaamalla. Jostain syystä taaskin mua miellytti enemmän maalattu verkko, kuin maalaamaton ja kiiltävä. Erilaisilla vetimillä kupuihin saa oman maun mukaista ja persoonallista sävyä. Valkoisiin ruusuvetimiin yhdistin valkoista maalia, vaaleanpunaisiin vaaleanpunaista ja mustanpuhuviin vetimiin olisi sopinut vaikka ruskea maali kuvaamaan ruostetta, mutta käytin harmaata ja sitä rataa... Maalina käytin kalkkimaalia. Samalla kalkkimaalilla maalasin kuvissa olevat sinkityt astiat ja tein niihin kulumisen jälkiä hiomapaperilla.

 

Niin kuin jo aiemmin postauksessani  kanaverkkosydämestä mainitsin, että mua kiehtoo valtavasti ajatus kanaverkkoesineistä. Nämä kuvut ovat aika kiva lisä sisustukseen ja se maalaisuus on myös näissä jotenkin hienosti läsnä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019