Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Jäälyhty – vanha keksintö, mutta aina niin ihana toteutettuna. Jäälyhdyn teko on helppoa, mutta liian lauha keli tai malttamaton mieli ei sovi tähän askarteluun. Ja koitappa tehdä lyhty muovisangossa ja melko varmasti saat hävittääksesi haljenneen sangon. Tässäkin on kai joku taika, josta nyt en vielä ole täysin päässyt selvyyteen. Liekö sangon muodolla, sangossa käytetyllä muovilla tai sillä pakkasen määrällä jotain merkitystä, mutta joskus muovisangolla tekokin on onnistunut. Usein sitten ei... Joka tapauksessa, en enää halua rikkoa lisää sankoja ja lyhdyt tehdään meillä terässangossa.

Ideahan on siinä, että sanko täytetään vedellä ja jätetään ulos pakkaseen jäätymään. Palttiarallaa 15 asteen pakkasella tarvitaan noin vuorokausi ja sangossa oleva vesi on jäätynyt reunoilta niin, että sisäpuoli on vielä sulaa. Kun sitten sangon tuo hetkeksi lämpimään ja sisällön varovasti kumoaa, jääkimpale plumpsahtaa sangosta pois. Meillä tavataan jäädyttää lyhtyä niin kauan, että myös pohjaan tulee vahva jää, kun yksi tapa on lopettaa jäädyttäminen silloin, kun pohja on vielä avoin. Kumoamisen jälkeen  tehdään reikäporalla nätti pyöreä aukko pohjaan (tai tässä vaiheessahan se onkin sitten jo lyhdyn kansi), jonka kautta vesi kaadetaan pois. Ja Voilá! Lyhty on kynttilää vaille valmis!

Ja nyt jos koskaan, on kelit kohdillaan lyhtyjen tekoa ajatellen.

Vaikka kauniitahan lyhdyt on ihan sellaisenaankin, tämän postauksen pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin esitellä pari kotikutoista kikkaa jäälyhtyjen tuunaamiseen.

Lyhty voidaan vuorata serveteillä heti sen kumoamisen jälkeen. Vahvasta servetistä otetaan alempi kerros pois ja paperin ohut kuviokerros painetaan kosteaan jäähän. Paperi tarttuu siihen kuin liimattuna ja paikalleen liimautumista voi avittaa suihkuttamalla suihkupullosta vettä servetin pintaan. Kylmällä kelillä on hieman ikävä käsitellä jääkimpaletta ainakin paljain käsin ja silloin ei ole oikein aikaa ja tahtoa ylimääräiseen hifistelyyn, mutta onneksi pienet rypyt eivät pilaa tätä lopputulosta. Serveteistä voi leikata yksittäisiä kuvioita lyhtyyn tai niitä voi käyttää koristelussa kokonaisina, jolloin lyhty saa hieman maitolasimaisen ja kauttaaltaan kuvioidun pinnan.

Toinen tapa on koristella lyhty oikeilla kukkasilla. Lyhtyyn laitetaan somisteeksi jo hieman ylikukkineet tulppaanit, ruusut tai muut leikkokukat. Tätä lyhtyä koristamaan pääsi pitkiksi ja honteloiksi kasvaneet keltaiset, kevättalven ensimmäisen tulppaanit.

Kukat asetellaan pää alaspäin sangon reunalle. Kukat tahtovat nousta pintaan ja siksi käytin pyykkipoikia tukemaan ja pitelemään varsia paikoillaan. Toinen ja mahdollisesti se kätevämpi vaihtoehto olisi käyttää sangon sisällä toista, esim. kivillä täytettyä pientä sankoa, joka kukkien paikalla pysymisen lisäksi varmistaisi myös sisäosan avoimena pysymisen, mutta sopivaa pikkusankoa ei itselläni ole...

Kun kukat on aseteltu sangon reunoille, lyhty jäädytetään normaaliin tapaan.

Yksittäisiä kukkia tai pieniä kukkakimppuja voi myös jäädyttää esim. maitopurkkiin ja näin saa hieman kestävämmän kukka-asetelman keskelle talvea. Jäädytettyjä kukkasia voi käyttää terassin pöydällä, muuten vaan porraspäässä, lyhtyjen seassa koristeena tai viedä vaikka läheisen haudalle.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä syksynä olen tehnyt kransseja enemmän kuin koskaan aiemmin. Niitä on syntynyt kävyistä, havuista, varvuista... You name it. Kaikki omat ja lainaovet on kranssitettu. Tein myös pari hevosenpäätä kuusen havuista ja ne löysivät tiensä sukulaisteni luokse, hevosihmisten koteihin.

Joulun kunniaksi halusin koristaa ja korostaa alkuvuodesta tuunaamaani perintöemännänkaappia. Niinpä oudokseltaan nenänpäätä nipistävässä talvikelissä lähdin kalliolle etsimään materiaaleja. Lunta ei eilen ollut vielä nimeksikään, joten materiaalien kerääminen ei ollut hankalaa. Ajatuksenä oli ensin tehdä pienet kranssit puolukan varvuista, mutta nähtyäni metsässä vihreänä törröttävät mustikanvarvut, tulin toisiin aatoksiin.

Kranssin pohjaksi pyöräytin yhdestä pajunoksasta sopivan kokoisen rinkulan. Siihen lähdin sitomaan mustikan varpuja pienissä erissä. Tarkoitus oli tehdä kaksi pientä ja yksinkertaista kranssia, jotka ripustetaan kaapin oviin nauhoilla. 

Ja tällaiset niistä tuli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä istuvat tarkoitukseensa juuri ajattelemallani tavalla ❤️

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ostin kaupasta pussillisen omenoita. Ihan tavallisia omppuja, mutta niissä oli jotenkin valtavan voimakas tuoksu. Kun pussin suuta vähänkin raotti, tuoksu suorastaan yllätti.

Halusin tuunata omenat aikaan sopiviksi, joten päätin tehdä niihin ”huurteen”. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti munanvalkuaisella ja kidesokerilla.

Varasin munanvalkuaisen ja pullasudin valmiiksi ja syvälle lautaselle kippasin hyvän läjän sokeria.

Aloitin valkuaisen sutimisen omenaan sen alaosasta pidellen kiinni omenan kannasta. Kun olin saanut sudittua valkuaista tasaisen kerroksen noin puoleen väliin omenaa, nostin omenan sokeriläjän päälle ja jatkoin sutimista, kunnes omena oli kauttaaltaan valkuaisella käsitelty. Sen jälkeen nostelin omenan päälle sokeria ja kääntelin sitä sokerissa niin, että sokeria oli tarttunut joka puolelle omenaa. Sitten nostin sen toisaalle kuivumaan ja jatkoin seuraavalla omenalla.

Olen joskus kokeillut painaa omenan tikkuun, jonka päähän sitä on on ollut helppo käsitellä. Se tapa ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, koska omenaan tullut reikä vaikutti säilyvyyteen merkittävästi ja omenat pilaantuivat melko nopeasti.

Olen myös tehnyt tätä mandariineille, päärynöille ja viinirypäleille. Siinäpä sitä sitten olikin tuhertamista. Lopputulos palkitsee kun ei yritä liian monimutkaisesti tätäkään asiaa tehdä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Piimämaalausta. No niin varmaan...

Näin viime vuonna facebookin askarteluryhmässä kuvan piimällä maalatusta ikkunasta. En millään saattanut ymmärtää, että mitä, kuinka, missä, koska ja miten ihmeessä? Jotenkin se vaan ei ollut uskottavaa. Ajattelin sitten kuitenkin kokeilla ihan ite. Enkä itselleni ominaiseen tapaan sen kummemmin etsinyt mitään ohjeita, vaan lähdin välittömästi kauppaan lypsämään piimää.

Tarvikkeina askartelussa mulla oli yksinkertaisesti mitta, maalarinteippi, vanha pesusieni, Purkki piimää (jota kului noin 0,5 dl...) ja lopulta sitten vielä vanha pienen pieni pensseli.

Tarkoituksena oli tehdä talvinen ruutuikkuna maalarinteipin avulla. Mittasin ikkunan joka suunnasta kolmeen osaan ja vedin merkkien väliin teipit. Sitten tupsuttelin pesusienellä piimää teippien ympärille. Silleen vähän niinku pyöreästi esittämään huurteista ikkunaruudun nurkkaa. Lopputulos ei tässä vaiheessa vielä tyydyttänyt ja ajattelin tehdä asian sitten vaikeamman kautta. Otin pienen siveltimen, jolla töpöttämällä häivyttelin reunoja ja lisäilin ”täpliä”. Kun sivellintä käytti sillä tavalla, kun kuvaamataidon opettaja aina kielsi; eli tömppäs sitä pensseliä siihen pintaan ihan reiluun niin että sen sudin jokainen karva sojotti eri suuntaan, niin jälki alkoi yllättävän paljon muistuttaa jääkidettä.

Jännittämään jäin sitä, että kuinka se piimä tasaantuu kuivuessaan. Se kun melkein osin jo siinä ikkunalla ”juoksettui” ja lähti valumaan reunoilta, mutta yllätys oli kyllä suuri, kun pinta viimein oli kuiva. Jälki oli tasainen matta, maitolasimainen, ihana valkoinen pinta.

Nappasin teipit irti ja se oli siinä!

Piimällä maalaaminen taipuu huurreikkunoiden lisäksi muuhunkin. Syksyllä maalalilin lehdettömiä puita näkösuojaksi pukutilan ikkunaan.

Mutta jos luonto ei ole vielä ole antanut talvea, piimämaalaus on vallan loistava vaihtoehto talvisen joulutunnelman luomisessa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Kategoriat