Kirjoitukset avainsanalla säilyke

Paholaisen hillo on loistava kastike vaikka hampurilaisiin tai lisäke liha- ja varsinkin kanaruokien kanssa. Oma suosikkini on paistettu kanan rintaleike chevrejuustolla ja paholaisenhillolla.Tämäkään säilyke ei varsinaisesti jolupöytään kuulu, mutta saa ykköluokituksen ruokalahjakäytettävyyden ansiosta ja sen vuoksi ropsottelee kattilassa joka joulun alla.

Tätä säilykettä olen tehnyt useilla eri ohjeilla ja niitä soveltaen. Tavoitteenani on ollut kirkkaan punainen, kiiltävä ja hieman läpikuultava lopputulos ja tämän vuoden hillo alkoi lopulta lähestymään tätä päämäärää.

Ainekset;

  • 2 tlk tomattimurskaa
  • 4 keskikokoista paprikaa
  • 2 chilipalkoa
  • 2 punasipulia
  • 8 valkosipulinkynttä
  • 1/2 dl valkoviinietikkaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl mustapippurirouhetta
  • noin 400 g hillosokeria

Tomaattimurskat laitetaan kattilaan. Paprikat ja chilit pilkotaan kuutioiksi (chili on ihan kivan näköinen vaikka renkaina, mutta tällä kertaa laitoin sen pienempiin palasiin), sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja sipuli kuutioidaan, valkosipulit leikataan siivuiksi. Aineksia keitellään hiljaksiin kiehutellen noin tunnin verran ja lisätään joukkoon etikka, suola, pippuri ja sokeri. Tämän jälkeen keittämistä jatketaan vielä kymmenisen minuuttia.

Hillo purkitetaan kuumana pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Se säilyy avaamattomana viileässä useita kuukausia. Tämä on yksi sellainen säilyke, jota olen itse käyttänyt vielä vuodenkin päästä sen tehtyäni. Eli säilyvyys on loistava, jos valmistus- ja purkitusvaiheessa ei mitään ylimääräistä mukaan joudu ja käytettävät purkit on hyvin desinfioitu.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sipuli närästää mua. En silti malta olla toisinaan sitä syömättä. Oon ehkä joskus törmännyt hillottuun punasipuliin muuallakin, mutta viimeisin aistimus siitä on ihan kansainvälisen pikaruokaravintolan hampurilaisessa. Juu-u. Ja hyvää se oli. Niin hyvää, että ajattelin tehrä sitä ihan ite.

Ja koska joulu on niin lähellä, sitä luonnollisesti pitäisi olla niin paljon, että saa muutaman purkin laitaa lahjaksi. Kun ei puimuria KANNATA käynnistää yhden korren takia.

Yllätyin himpun verran hillotun sipulin ohjeiden niukkuudesta sekä siitä, että ainekset oli niin vietävän yksinkertaiset. Löysin kaikkineen noin kaksi toisiaan toistavaa ohjetta sekä yhden materiaaleiltaan niin erikoisen, että peruutin takaisin edellisiin ohjeisiin.

Ja kuitenkin soveltaen taas mentiin uutta kokeilemaan;

Puhtaita ja kuumennettuja säilyketölkkejä (vetoisuudeltaan yhteensä noin litran verran)
1kg punasipulia
3dl vettä
3dl etikkaa
3dl sokeria
1/2rkl kokonaisia mustapippureita

Punasipulit kuoritaan ja leikataan renkaiksi. Itkuhan siinä tuli. Sipulit on leikattuna sen verran tilaa vieviä, että aika isokin kattila saa olla, jos tätä satsia ryhtyy kertomaan. Kannattaa mieluummin tehdä sitten useammassa osassa, jos tarvitsee isomman määrän.

Liemen ainekset laitetaan kattilaan ja liemi kiehautetaan. Sipulit lisätään liemeen ja tätä keitellään noin 10 minuuttia (tätä kohtaa vähän ihmettelin, kun etikkahan höyrystyy soosista pois, mutta oikein se tais mennä, kun sipulit maistui siltä, miltä pitikin. Eli kyse ei ole kovin etikkaisesta säilykkeestä). Sipulit muuttuu läpikuultaviksi ja pehmeiksi.

Lämpimänä pistin sipulit ja nesteet purkkeihin ja kannet kiinni. Tahmeat purkit pesin ulkopuolelta, kun ne oli jäähtyneet sen verran että kärsivät kättä. Illan mittaan sitten purkkien kansien keskiosat napsahteli iloisesti sitä mukaa kun säilyke jäähtyi.

Tällaiset säilykkeet ruukaa säilyä puolisen vuotta avaamattomana, eikä nämä yleensä avattunakaan hetkelleen pilalle mene. Silti, saatan käyttää säilykkeitä vielä vuodenkin päästä siitä, kun ne olen valmistanut. Kyllä sen yleensä väristä ja hajusta tietää, onko se vielä syömäkelpoista. Viileässä ne pitää kuitenkin säilyttää. Muutoin ei säilyvyyttä voi taata.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat