Kirjoitukset avainsanalla virkattu

Rakkaalla lapsella on monta nimeä? Luutu. Siivousliina. Tiskiliina. Minun käyttämäni nimi on kuitenkin tiskirätti.

Kovin paljon näiltä virkatuilta tiskiräteiltä odottaisi niin monien niitä kuvaavien, lähes ylistävien adjektiivien jälkeen. Antibakteerinen, ekologinen, kestävä...

Enempiä miettimättä; kauniitahan nämä on. Kauniimpia kuin ainoatkaan kaupasta ostettavat. Olen käyttänyt omiin rätteihini pellava- ja bambulankoja, eli luonnonmateriaaleja joiden tuotanto ei köyhdytä maaperää ja rasita ympäristöä niin paljon, kuin esim puuvillan tuotanto. Tähän on kuitenkin ihan pakko mainita, että bambulangan ekologisuus kokonaisuutena riippuu bambuviskoosin valmistusmenetelmistä. Se on kuitenkin ekologista, että rätin voi kerta toisensa jälkeen pestä ja käyttää uudestaan. Ja rätin ominaisuudet vain paranevat, mitä enemmän sitä käyttää ja pesee. 

Käytössä nämä eivät tietenkään vastaa ihan täysin kaupan sieniliinoja, mutta yllättävän kuivan pinnan ne pyyhkiessä jättävät. Varsinkaan nämä bamburätit eivät rupea ihan niin herkästi haisemaan kuin sieniliinat ja kun siinähän se etu sitten tulee; kun nämä voi nakata pyykinpesukoneeseen ja pestä hyväksi. Toisin kuin sieniliinat. Pesulämpötila ei saa olla kovin korkea, mutta ne puhdistuvat kyllä matalemmissakin lämpötiloissa.

Rättejä olen valmistanut useallakin eri mallilla. Koon määrittelen ensimmäisten ketjusilmukkojen määrällä. 35-55 silmukkaa rätin reunaksi, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Kiinteät silmukat. Aloitussilmukoiden määrää ei ole sidottu mihinkään ja sen voi päättää tarpeensa mukaan. Jokaisen kierroksen alkuun tehdään kaksi ketjusilmukkaa korvaamaan ensimmäinen kiinteä silmukka. Joka toisella kierroksella silmukat tehdään edellisen kierroksen silmukan molempien lankojen alta ja joka toisella kierroksella takimmaisen langan alta. Näin kuosista tulee hieman aaltoileva. Kun kierroksia on niin paljon tehtynä, että työ on neliön mallinen, olen kiertänyt koko työn ensin kiinteillä silmukoilla ja sen jälkeen tehnyt ketjusilmukkalenkeistä koostuvan pitsireunuksen somistamaan rätin reunaa.

Kiinteät silmukat ja aukot. Aloitussilmukoita tulee olla parillinen määrä. Ensimmäisen kiinteän silmukan korvaa joka kierroksella kaksi ketjusilmukkaa. Ensimmäinen ja viimeinen kierros ovat pelkkiä kiinteistä silmukoista koostuvia rivejä. Joka toisella kierroksella tehdään pelkkiä kiinteitä silmukoita ja joka toisella kierroksella vuoron perään kiinteä silmukka + ketjusilmukka ja jätetään 1 silmukka väliin ja taas seuraavaan kiinteä silmukka, niin että muodostuu rivi nelön muotoisia aukkoja. Kierroksia jatketaan kunnes työ on neliön muotoinen. Lopuksi olen kiertänyt koko rätin kiinteistä silmukoista koostuvalla kierroksella. Siihen on näppärä tehdä sitten haluamansa näköinen reunus.

Pylväät ja aukot. Tämä malli on oma suosikkini. Aloitussilmukoita tehdään 3+3 (ensimmäinen pylväsryhmä ja aloituspylväät) + viidellä jaollinen määrä silmukoita (4 pylvään ryhmä+aukko). Kierros aloitetaan aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään.Neljän pylvään jälkeen tehdään yksi ketjusilmukka, jätetään yksi silmukka väliin ennen seuraavaa pylväsryhmää. Kierroksia jatketaan kunnes rätti on neliön muotoinen. Lopuksi kierretään koko liina kiinteillä silmukoilla. Pitkillä sivuilla jokaiselle kierrokselle riittää kaksi silmukkaa. 

Olen tykästynyt päättelemään rätit ihan yksinkertaisella ketjusilmukkapitsillä; 4 ketjusilmukkaa kiinnitetään kiinteällä silmukalla rätin reunan joka kolmanteen silmukkaan. Kierroksen tullessa täyteen edetään edellisen kierroksen ensimmäisen ketjusilmukkakaaren puoleen väliin piilosilmukoilla ja jatketaan 4 silmukan ketjusilmukkakaarilla, jotka kiinnitetään edellisen kierroksen ketjusilmukkakaariin. Kuhunkin kaareen yksi kiinnitys kiinteällä silmukalla ja kaksi tai kolme kierrosta riittää luomaan pitsimäisen lopputuloksen.

Nämä rätit ovat ihania, muunneltavia ”yhden illan töitä” ja niitä on mukava tehdä vaikka lahjaksi, lasten koulumyyjäisiin tai arpajaisvoitoiksi.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En oikein ole yksittäisten pikkuliinojen käyttäjä. Vaikka pidän monenmoisesta krumeluurista, pitsistä ja romanttisista asioista, yksittäiset pienet liinat ei vaan sovellu mun käyttöön. Jostain netin syövereistä idea liinojen uusiokäytöstä jäi mieleen. Kadotin ajatuksen pitkäksi aikaa, mutta jostain se putkahti sitten taas pintaan. Onneksi 😊

Vanhoja virkattuja liinoja löytyi kahden huushollin kätköistä. Lopulta kierrettiin vielä kirpputoreja liinoja etsien ja poikkeuksetta joka torilta jäi liina tai useampi kotiin viemisiksi. Ihaninta tässä on kuitenkin se, että ne jo lapsuudesta tutuiksi muodostuneet virkattujen liinojen kuviot löysivät tiensä uudestaan minun arkeen ja juhlaan. Ja sensijaan että kaikki nämä kauniit liinat olis maannut kaapissa taas seuraavat 30 vuotta, niille löytyi käyttötarkoitus.

Hain liinoista suurinpiirtein saman sävyisiä yksilöitä, joita sitten lähdin yhdistelemään aina yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi. Mutta kukapa kuitenkaan kieltäisi käyttämästä riemunkirjavia liinoja keskenään? Oma viehätyksensä siinäkin olisi. Tai kuka estää värjäämästä lopulta koko himmeliä esim. mustaksi? No niin kun minä oon sen valkoisen ja vaaleiden sävyjen ystävä... Liinoja olisi mahdollisesti voinut laittaa enemmänkin päällekkäin, mutta pidin siitä että jokainen liina erottuu ryhmästä silti omana itsenänsä. Käytin myös virkattuja lasinalusia täyttämään isoimmiksi jääviä aukkoja.

Tämän idean soveltaminen jatkuu omalta kohdaltani niin, että seuraavaksi yhdistelen liinoja salusiiniksi keittiön ikkunaan. Näkisin silmissäni luonnonvalkoisista pitsiliinoista kootun salusiinin ja sivuun vedetyt ruutuverhot... Sellaista maalaisromantiikkaa.

Tässä oli taas yksi löydetty ja lainattu idea, jonka toteuttamatta jättäminen olisi ollut ihan oma tappio.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Kategoriat