Kirjoitukset avainsanalla joululahjavinkki

Paholaisen hillo on loistava kastike vaikka hampurilaisiin tai lisäke liha- ja varsinkin kanaruokien kanssa. Oma suosikkini on paistettu kanan rintaleike chevrejuustolla ja paholaisenhillolla.Tämäkään säilyke ei varsinaisesti jolupöytään kuulu, mutta saa ykköluokituksen ruokalahjakäytettävyyden ansiosta ja sen vuoksi ropsottelee kattilassa joka joulun alla.

Tätä säilykettä olen tehnyt useilla eri ohjeilla ja niitä soveltaen. Tavoitteenani on ollut kirkkaan punainen, kiiltävä ja hieman läpikuultava lopputulos ja tämän vuoden hillo alkoi lopulta lähestymään tätä päämäärää.

Ainekset;

  • 2 tlk tomattimurskaa
  • 4 keskikokoista paprikaa
  • 2 chilipalkoa
  • 2 punasipulia
  • 8 valkosipulinkynttä
  • 1/2 dl valkoviinietikkaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl mustapippurirouhetta
  • noin 400 g hillosokeria

Tomaattimurskat laitetaan kattilaan. Paprikat ja chilit pilkotaan kuutioiksi (chili on ihan kivan näköinen vaikka renkaina, mutta tällä kertaa laitoin sen pienempiin palasiin), sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja sipuli kuutioidaan, valkosipulit leikataan siivuiksi. Aineksia keitellään hiljaksiin kiehutellen noin tunnin verran ja lisätään joukkoon etikka, suola, pippuri ja sokeri. Tämän jälkeen keittämistä jatketaan vielä kymmenisen minuuttia.

Hillo purkitetaan kuumana pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Se säilyy avaamattomana viileässä useita kuukausia. Tämä on yksi sellainen säilyke, jota olen itse käyttänyt vielä vuodenkin päästä sen tehtyäni. Eli säilyvyys on loistava, jos valmistus- ja purkitusvaiheessa ei mitään ylimääräistä mukaan joudu ja käytettävät purkit on hyvin desinfioitu.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen kosketus lemoncurdiin eli sitruunatahnaan tuli siskoni ja hänen englantilaisen miehen kautta. En ollut ikinä kuullutkaan! Valmistaja taisi olla MacVites ja kyseistä tahnaa saa kyllä lähes kaikista ruokakaupoista.

Jos se ensimmäinen maistelu tapahtuikin paahtoleivän kanssa, nykyään käytän sitä pääasiassa leivonnassa; Juustokakkujen päällä, täytekakkujen ja muffinssien täytteenä ja vaikkapa kääretortussa. Myös jälkiruokiin tämä taipuu. Kun sitten ensimmäisen kerran olin tehnyt lemoncurdia itse, en sitä enää kaupasta suostu ostamaan.

Netissä on useitakin sitruunatahnan ohjeita, jotka ovat hyvin pitkälti toistensa toisintoja, mutta minä en halua tältä tahnalta kuohkeutta joita kyseiset ohjeet tarjoavat ja siksi sen valmistamiseen ei mun ohjeessa ylimääräisiä vitkuttimia käyteä. Valmistaminen on oikeastaan tosi helppoa ja jotain kai mausta kertoo se, että se englantilainen sukulaismies odottaa vesi kielellä jouluisin hälle lahjaksi laittamaani purnukkaa. On kuulemma ihan eri tasolla kun kaupan tahna 😊

Ainekset

  • 2 sitruunaa
  • 2 munaa
  • 2 dl sokeria
  • 100 g voita

Kattilassa sekoitetaan sokeri, munat ja sitruunan raastetut kuoret sekä niistä puristettu mehu. Tämän jälkeen aletaan keittelemään seosta hiljaksiin ja keitellään kunnes seos saostuu. Koko keittämisen ajan sekoitellaan tarkasti. Seos saa kiehahtaakin, mutta parempi on, jos pysytään kiehumispisteen tietämillä. Kun seos on saostunut, nostetaan se liedeltä ja lisätään joukkoon paloiteltu voi. Sekoitetaan kunnes voi on sulanut ja sekaantunut kokonaan mukaan. Tässä vaiheessa seoksen koostumus muuttuu oikeanlaiseksi.

Taas pääsee tämä ihana muumimammakattila töihin. Näin joulun alla se on kyllä töissä kyllä melkein koko ajan. Ja aina justiin silloin kun itse oon kotona... Sekoittamisessa apuna kummitytöltä saamani silikonikauha. Ettäs se osuukin kohdilleen. Joka suhteessa 😃

Tahna on valmis purkitettavaksi. Se säilyy jääkaapissa joitakin viikkoja. Vaikka tämä tahna ei liity varsinaisesti jouluun, tapaan sitä joulun alla tehdä, koska se on varsin ihana vaihtoehto joulun ruokalahjaksi ❤️

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sipuli närästää mua. En silti malta olla toisinaan sitä syömättä. Oon ehkä joskus törmännyt hillottuun punasipuliin muuallakin, mutta viimeisin aistimus siitä on ihan kansainvälisen pikaruokaravintolan hampurilaisessa. Juu-u. Ja hyvää se oli. Niin hyvää, että ajattelin tehrä sitä ihan ite.

Ja koska joulu on niin lähellä, sitä luonnollisesti pitäisi olla niin paljon, että saa muutaman purkin laitaa lahjaksi. Kun ei puimuria KANNATA käynnistää yhden korren takia.

Yllätyin himpun verran hillotun sipulin ohjeiden niukkuudesta sekä siitä, että ainekset oli niin vietävän yksinkertaiset. Löysin kaikkineen noin kaksi toisiaan toistavaa ohjetta sekä yhden materiaaleiltaan niin erikoisen, että peruutin takaisin edellisiin ohjeisiin.

Ja kuitenkin soveltaen taas mentiin uutta kokeilemaan;

Puhtaita ja kuumennettuja säilyketölkkejä (vetoisuudeltaan yhteensä noin litran verran)
1kg punasipulia
3dl vettä
3dl etikkaa
3dl sokeria
1/2rkl kokonaisia mustapippureita

Punasipulit kuoritaan ja leikataan renkaiksi. Itkuhan siinä tuli. Sipulit on leikattuna sen verran tilaa vieviä, että aika isokin kattila saa olla, jos tätä satsia ryhtyy kertomaan. Kannattaa mieluummin tehdä sitten useammassa osassa, jos tarvitsee isomman määrän.

Liemen ainekset laitetaan kattilaan ja liemi kiehautetaan. Sipulit lisätään liemeen ja tätä keitellään noin 10 minuuttia (tätä kohtaa vähän ihmettelin, kun etikkahan höyrystyy soosista pois, mutta oikein se tais mennä, kun sipulit maistui siltä, miltä pitikin. Eli kyse ei ole kovin etikkaisesta säilykkeestä). Sipulit muuttuu läpikuultaviksi ja pehmeiksi.

Lämpimänä pistin sipulit ja nesteet purkkeihin ja kannet kiinni. Tahmeat purkit pesin ulkopuolelta, kun ne oli jäähtyneet sen verran että kärsivät kättä. Illan mittaan sitten purkkien kansien keskiosat napsahteli iloisesti sitä mukaa kun säilyke jäähtyi.

Tällaiset säilykkeet ruukaa säilyä puolisen vuotta avaamattomana, eikä nämä yleensä avattunakaan hetkelleen pilalle mene. Silti, saatan käyttää säilykkeitä vielä vuodenkin päästä siitä, kun ne olen valmistanut. Kyllä sen yleensä väristä ja hajusta tietää, onko se vielä syömäkelpoista. Viileässä ne pitää kuitenkin säilyttää. Muutoin ei säilyvyyttä voi taata.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Itsetehdystä sinapista on tullut meillä kyllä klassikko. Sitä ilman ei joulukinkku maistu joulukinkulta ja nykyään se on eri tavalla maustettuna meillä myös juhannussinappi 😊 Sinappi on samanaikaisesti väkevää ja makeaa ja mun suuhun se sopii täydellisesti kinkun ja makkaran kanssa.

Sinapin perusohje on yksinkertainen;

2dl sokeria

2dl kermaa (kuohu tai vispi)

2dl sinappijauhetta

2 munaa

1/2-2 rkl etikkaa (oma maku määrittelee)

Kun kuivat ainekset on sekoitettu kattilassa, lisätään joukkoon kerma ja munat. Massasta sekoitetaan tasainen ja sen jälkeen hissuksiin keitellään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen ja lämpöä lisäten niin että mieluusti keitos vaikka kerran pulpahtaa. Eli se riittää että keitos saavuttaa kiehumispisteen. Kattila otetaan pois liedeltä ja varmistetaan sekoittamalla vielä hetki että se ei jälkikäteenkään jässähdä kattilan pohjaan. Tämä jälkeen sekoitetaan seokseen etikka ja maustetaan.

Hankalin asia, mutta ei tosiaan mikään ylitsepääsemättömän vaikea, on sinapin keittäminen. Seos jämähtää helposti pohjaan ja sen jälkeen peli on äkkiä menetetty. Jatkuva sekoittaminen on ensisijaisen tärkeää. Itse keitän sinapin aina teflon päällysteisessä kattilassa ja silloin kaikkein paras kaveri on ehdottomasti ollut MUUMIMAMMA-kattila ❤️

Sinappi on siksi mulle mieluisaa tehdä, että kunhan se perussetti on kasassa, sitä voi tuunata ihan miten tahtoo. Mulla on sanonta, joka koskee sinapin lisäksi kyllä montaa muutakin keittiössä tekemääni; ”Tämon hyvää, ettekä ikinä toiste tuu saamaan samanlaista…” Eli heitän ripauksen sitä ja toisen tätä, enkä mieti sitä, miten paljon mitäkin meni mukaan, vaan sitten kun se maistuu hyvältä, se on valmista.

Erilaisia variaatioita sinapin maustamisessa on ainakin seuraavat;

Kokeile tavallisen sokerin sijaan ruokosokeria tai korvaa osa sokerista hunajalla

Koko nesteen tai osan kermasta voi korvata vedellä. Kerma pehmentää makua ja yleensä itse käytän vain kermaa. Sinappijauheissa on vähän eroja ja ilmeisesti sen vuoksi koostumus voi olla eri kerroilla vähän toisistaan poikkeavaa. Jos sinappi keittämisen loppuvaiheessa tuntuu kovin kankealta, oon lisännyt joukkoon hieman vettä ja jatkanut hetken vielä keittämistä. Sinappi kun ei siitä jäähtyessään ainakaan lievisty vaan päinvastoin, siitä tulee helposti vähän tönkköä.

Etikka voi olla tavallista maustamatonta etikkaa, valkoviinietikkaa, balsamiviinietikkaa (tämä tummentaa mukavasti sinapin väriä)… Ihan sitten oman maun mukaista etikkaa ja määrääkin voi pienissä määrin muunnella makunsa mukaiseksi.

Mausta sinappi konjakilla, jaloviinalla, pilkotulla chilillä, valkosipulilla, sinapinsiemenillä, pienellä määrällä siirappia, ripauksella suolaa… Tässäkin on lähestulkoon oma mielikuvitus rajana. Toki maustamien voi vaikuttaa säilyvyyteen, jos käyttää nopeasti pilaantuvia aineksia esim. sinihomejuustoa.

Tänä vuonna tein sinappia kahdella tavalla. Konjakkisinappiin käytin tavallista sokeria, etikkana valkoviinietikkaa ja mausteeksi noin 0,5 dl konjakkia. Toisen sinapin sokerina käytin ruokosokeria, etikkana balsamiviinietikkaa, mausteena noin 2 rkl sinapinsiemeniä ja liiallisen kankeuden poistamiseksi sekoitin joukkoon noin 0,5 dl kahvia.

Sinappi säilyy hyvänä 2-4 viikkoa. Säilyvyys vähän riippuu niistä käytetyistä mausteista, nesteistä sekä siitä, onko purkki avattu ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi monta kertaa. Mun on tähän huono kertoa mitään käytännön esimerkkejä, kun meillä ei sinapit kauaa vanhene, kun ne jo syödään pois kuleksimasta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat