Kirjoitukset avainsanalla tuunausta

Tämä naulakko jäi käteeni jo noin 20 vuotta sitten erään vanhan kyläkoulun irtaimistohuutokaupan yhteydessä. Paremman sijoituspaikan puutteessa se päätyi leikkimökkiin puutarhatyökalujen naulakoksi. Silloin en tiennyt, mitä siitä joskus vielä tulee… Nyt monien mutkien kautta naulakko päätyi kunnostettavien kalusteiden työlistalle.

Ehkä alkuun vähän jopa ahdisti koko naulakko. Olin sen puoliväkisin halunnut ja nyt kun sitä siinä kääntelin, en oikein nähnyt vieläkään sen tulevaisuutta. Se oli melkoinen rometto ja raskas käsitelläkin. Pituutta sillä oli palttiarallaa 160 cm ja kokonsa puolestakaan se ei oikein edes mahtuisi mihinkään.

Irrottelin kuitenkin koukut ja ryhdyin maalinpoistoon, joka sekin takkusi heti ensimmäisen kerroksen jälkeen. 15 ulkolämpötilassa vietetyn vuoden jälkeen ensimmäinen maalikerros krapaji lähes itsestään pois, toisen kerroksen ollessa kiinni niin tiukasti, ettei maalinpoistoainekaan siihen purrut. Hiomapaperia sille annoin, mutta en edes yrittänyt saada puupintaa esiin. Taisin jo saada siinä vaiheessa neuvon, että kannattaisi varmaan tehdä kokonaan uusi, enkä heti kieltänyt sitäkään. Ärsytti että naulakko oli koottu joillain 2 tuuman nauloilla, joiden kannat erottuivat maalin alta. Naulojen tuntuessa irtonaisilta päätin sitten irrottaa naulakon kulmat kokonaan ja vaihtaa kaikki naulat ruuveiksi. Ei siinä kovin hyvin käynyt. Väänsin liian kovasti kulmaa irti, jolloin se halkesi kolmeen osaan… Tämä olikin ratkaiseva tapahtuma. Kulman sain ihan nätisti liimattua taas kasaan, mutta nyt kulman ollessa irti, ei naulakon lyhentäminenkään ollut mikään ongelma. Pituudesta poistettiin 40 cm, jolloin naulakon koko muuttui radikaalisti parempaan suuntaan. Pakkelointi, hionta, kulman takaisin kiinnitys (ruuveilla!!! J) ja voilá! Runko näytti heti paremmalta ja käyttökelpoisemmalta.

Olin kovastikin miettinyt sitä, miltä naulakko tulisi näyttämään ja halusin siihen vanhan näköisen, kuluneen ja osin krakeloituneen maalipinnan. Loppusilaus tulisi hempeillä siirtokuvilla, ruusuilla tai muilla sopivilla kukkasilla.

Aloitin suunnittelemalla krakeerattavat alueet ja maalaamalla naulakon jäljelle jääneen vihreän maalipinnan kaveriksi vaaleanpunaista kalkkimaalia. Tarkoituksena siis, että krakeerauksen alta vilkkuu sekä vihreä, että vaaleanpunainen pohja.

Tämän jälkeen tein krakeeraukset krakeerausaineen ja valkoisen kalkkimaalin avulla. Kun krakeeraus oli kuivunut, maalasin muun naulakon kahteen tai osin kolmeen kertaan samalla valkoisella kalkkimaalilla. Kiinteän maalipinnan häivytin krakeerausten reuna-alueilla yhdistymään krakeerattun pintaan. Tämän jälkeen hioin täysin valkoiset osat ihan silkin sileäksi samalla tehden hiomalla varsinkin reunoille ja ulkokulmiin keinotekoisesti kulunutta pintaa. Krakeerattuja pintoja hioin juuri sen verran, että ne tasoittuivat.

Hiomisen jälkeen aloin sovittelemaan serveteistä leikkaamiani kuvia naulakkoon. Sopivanlaisten servettien hankinta onkin sitten tarina erikseen… Ostin ties kuinka monta pakettia ruusukuvioisia servettejä ja lopulta luulin löytäneeni sen oikean. Kuitenkin kun asettelin siitä leikattuja kuvioita naulakon päälle, ne näyttivät todella kirkkailta ja ihan liian räikeiltä. Mutta onni onnettomuudessa oli, että samassa servetissä olikin hento taustakuvio, josta viimein sain irti juuri sen oikeanlaisen ruusukuvion.

Ruusukuviot kiinnitin naulakkoon decoupgelakalla. Kun aikani pähkäilin, että kuinka ihmeessä saan kuviot edes jollain tapaa symmetrisesti, tajusin että decuopagella kiinnitettäessä ei ole väliä kuinka päin liina asetetaan alustalle. Kun lakkaus tehdään päälle, värit tulevat ihan yhtä hyvin esiin, on servetti sitten kuinka päin tahansa. Eihän näitä millään saanut millilleen samalla tapaa symmetrisiin linjoihin, mutta olen silti todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kun kuviot olivat kuivuneet, lakkasin naulakon rungon mattalakalla. Tämän jälkeen kiinnitettiin takaisin alkuperäiset koukut.

Tämän projektin suhteen olen ehkä kaikkein tyytyväisin siihen, että uskalsin yhdistellä erilaisia tekniikoita ja onnistuin saamaan naulakosta konkreettisesti sitä, mitä siitä toivoinkin tulevan.

Ihan heti en tiedä mihin tämän nyt sitten laitan… Ei ole varsinaisesti tarvetta tai seinillä tilaakaan, mutta myydäkään ei malttaisi.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ihan heikkona vanhoihin kukkakuvioisiin kahvikuppeihin. Se vaan on harmi, että millään ei kaikelle tällaiselle ihanalle löydy säilytystiloja. Näin sitten Pinterestissä kahvikuppeihin liittyvän idean, jonka päätin toteuttaa. 

Edesmenneen mummoni kupeilla on enemmän tunnearvoa kuin rahallista-, tai käyttöarvoa. Niinpä päätin toteuttaa mummon vanhoihin kuppeihin näitä ihastuttavia neulatyynyjä, joilla kuitenkin on Ihan käytännön merkitys ja ne mahdollisesti ja toivottavasti päätyvät vielä hyötykäyttöön. Aion antaa jokaiselle serkulleni ja heidän äideilleen tällaisen kupin, kunhan vain saan kaikki ne tehdyksi... Näin jokainen suvun perhe saa käyttöesineeksi muokatun muiston mummosta ❤️

Toteuttaminen on melko yksinkertaista. Leikataan kankaasta n. 20cm x 20cm kokoinen tilkku, johon harsitaan kiristyslanka ympyrän muotoon. 
 

Lankaa kiristetään ja samalla työnnetään syntyvään ”pussiin” vanutäytettä niin paljon kuin sinne vain mahtuu ja hieman vielä yli. Lopuksi kiristyslanka sidotaan niin että koko paketti pysyy kasassa.

Kahvikupin sisäreunaan kiinnitetään kuumaliimalla kapea pitsi, joka piilottaa neulatyynyn ja kupin sauman. Seuraava osuus on tämän tuunauksen vaativin, mutta siinäkin kysytään ainoastaan nopeutta ja näppäriä sormia. Kuumaliimaa laitetaan runsaasti kupin sisäreunoille ja pohjalle. Kupin pohjalle jäävä neulatyynyn osa rutistetaan mahdollisimman pieneksi ja asetetaan paikoilleen niin, että kupin reunalla oleva pitsi pysyy paikoillaan. Tyynyä pidellään hetki paikoillaan, kunnes liima on kovettunut.

Lopuksi kuppi kiinnitetään kuumaliimalla lautaseen ja lautasen pohjaan tehdään muutama kuumaliimapisara, joiden tehtävä on toimia liukuesteenä.

Vallan ihastuttavia neulatyynyjä näistä syntyi ja mikä ihaninta, ne ovat muisto mummosta ja mummolassa vietetyistä kahvihetkistä ❤️

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En edes muista, mistä tämän ajatuksen nappasin, mutta epäilen sen olleen joku ulkolainen elokuva tai ehkä mahdollisesti jokin näkemäni kuva... Kovin suomalainen ratkaisu tämä ei selkeästikään ole. Näiden kukkalautojen ajatus on lautaan upotetut ruukut ja koristeelliset kannakkeet, jotka antavat lautoihin näköä ja luonteen.

Yhteen lautaan tarvitaan kannakkeiden lisäksi haluttu määrä ruukkuja, riittävän leveä lauta, pintakäsittelyaineet sekä ruukkuihin nähden oikean kokoinen reikäpora. 

Lautaan mitataan ja merkitään ruukuille tehtävien aukkojen sekä kannakkeiden paikat. Aukkojen on hyvä olla sen kokoisia, että ruukku lepää kauluksensa varassa reijän päällä. Jos ruukku laitetaan ahtaaseen reikään, voi lauta kastuessaan ja turvotessaan vaurioittaa ruukkua. Lauta ja varsinkin leikatut reunat käsitellään esim. maalilla tai öljyllä.

Laudat ovat todella kauniit ja niistä saa varsin persoonalliset käyttämällä itselle mieluisua värejä, ruukkuja ja kukkia. 

Omat lautani ovat paahteisilla seinustoilla, joten kukiksi valitsin melko pieniä tulilatvoja. Ensinnä siksi että ne ovat kestäviä, mutta myös siksi että lautaan upotettavat ruukut ovat pienehköt, eikä niissä ole paljoa multatilaa. Siksi ei ruukkuun istutettava kukkakaan voi olla kovin iso tai vaativa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Me ollaan vähän kuin vahingossa ryhdytty keräämään erilaisia vanhoja ompelukoneen jalkoja, ompelukonepöytiä ja siinä ohessa on tullut mukaan myös yksi vanha toimiva ompelukone. Ne vain on niin kertakaikkisen upeita ja monikäyttöisiä, että ei malta lopettaa ja aina kun silmiin osuu uusi sopivansorttinen jalka, alkaa mielessään etsiä sille jo kotoa paikkaa.

Ompelukone on ennen aikaan ollut se laite, jota on jokaisessa taloudessa tarvittu. Vaikka se on ollut kallis hankkia, se on ollut lähes välttämätön. Siksi jalkoja ja toimivia koneitakin on vielä paljon tarjolla, eikä niiden hintakaan ole päätähuimaava, vaikka niin voi luulla. Pelkän jalan hinta on kohtuullinen, jos se on 30 ja 50 euron välillä. Ehjästä kokonaisuudesta koneineen maksaisin 50-80 euroa. Hinta tosin riippuu täysin jalan tai koneen yleisyydestä.

Ensimmäinen ompelukoneen pöydänjalkani on kotoisin omasta lapsuudenkodistani, tai oikeammin meidän mummolasta. Tämä jalka oli jo lapsuudessani mukana meidän ulkoleikeissä ja siitä oli jo silloin kaikki puuosat hajonneet ja maatuneet. Käsittääkseni kyseessä on isoäitini ompelukoneen jalka, joka on sitten joutanut sanan varsinaisessa merkityksessä pellolle uuden koneen tieltä. Parikymmentä vuotta sitten se kotiutui minulle. Kunnostin täysin ruostuneen jalan ja maalasin sen automaattisesti mustaksi, koska halusin kunnioittaa vanhan esineen ulkonäköä, vaikka sitä ei alkuperäiseen kuntoon muilta osin enää saisikaan. Hammerite on hyväksi havaittu maali näihin jalkoihin. Ei tarvitse tehdä valtavia pohjatöitä hiekkapuhalluksineen, vaan homma hoituu ihan kotikonstein, kun irtonainen ruoste harjataan ja hiotaan. Maali toimii pohja- ja pintamaalina. Kansi tähän jalkaan tehtiin liimalevystä, jonka käsittelin valkoisella kalustelakalla. Kansi kiinnitettiin rekiruuveilla, että se myös pysyisi paikallaan. Enkä kyllä lainkaan moiti siistejä pulttien päitä pöydän kannessa. Kunnostuksesta lähtien tämä pöytä on ollut kunniapaikalla kodissani.

Seuraavaan jalkaan ei liittynyt mitään tunnesiteitä ja uskalsin sitten maalata siitä valkoisen. Ja aika kivahan siitä tuli näinkin. Alunperin tämä pöytä on ollut minulla tietokonepöytänä, mutta nyt se toimii toisessa kodissani tv-tasona. Jalka on hieman normaalia leveämpi ja siitä syystä sen päälle on helppo laittaa isompikin kansi kokonaisuuden kuitenkaan näyttämättä yläpainoiselta. Kantena nyt altapäin kiinni ruuvattu, reunoista pyöristetty ja valkoisella kalustevahalla käsitelty liimapuulevy.

Kolmas jalka oli varsinainen löytö! 😍 Hinta oli ostajalle enemmän kuin kohdillaan ja tämä jalka oli ihan pakko liittää kokoelmaan. Kyseessä siis upea SUOMI-jalka. Suomi-jalan historia on se, että silloin kun ompelukoneita on suomeen rahdattu ihan urakalla, ei ole ollut mitään järkeä tuoda kuin pelkkiä koneita kansineen. Jalat kun ovat raskaita ja vievät kuljetuksissa paljon enemmän tilaa itse pääasiaan, eli koneeseen nähden. Niinpä jalkoja valmistettiin suomessa monellakin eri valimolla ja eri muotilla, josta tämä Suomi-jalka yhtenä todisteena (näitä taustajuttuja olen lukenut mm kansallismuseon sivulta). Ostovaiheessa vanhan pöydän kansi oli kunnostettu, eikä sille ollut sen puoleen tarvetta tehdä mitään. Se siis sai jäädä tällaiseksi, koska sehän oli justiin hyvä näin.

Neljäs jalka onkin sitten ihan toimivalla koneella varustettu Husu. Ostin tämän ystävältäni ja hänen isänsä on sen aikoinaan laittanut nykyiseen kuntoonsa. Tämä on kaunis ja arvokas juuri tällaisena.

Viimeisimmän pöydänjalan Topi osti torista ja vaikka sen hinta oli kohtuukorkea, sen yksilöllisyys viehätti. Kyseessä siis teollisuuskoneen jalka, jossa ei turhia kruusooksia ole. Ainoastaan poljin on koristeellinen ja muuten jalka on jykevä ja hyvin pelkistetty.Tähän päätettiin tehdä kansikin sitten vähän ronskimmasta materiaalista. Ajatus muokkaantui taas projektin aikana ja lopputulos on parempi, mitä oltiin aluksi edes ajateltu. Homma lähti käyntiin taas jalan maalauksesta. 

Kansi rakennettiin vahvasta koivuponttilankusta. Lankkujen sivuihin tehtiin höylällä viisteet ja samalla kun niitä lankkuja siinä pyöriteltiin, keksittiin upottaa poljin kanteen. 

Lankut käsiteltiin harmaalla puuöljyllä. Lopuksi koko komeus reunustettiin heinäseipäillä. Topi sovitteli ja jiiras seipäät melkosen kätevästi ja vaikka se ei ollut ihan helpoin homma, oli se kyllä sen vaivan arvoinen.

Mä suorastaan rakastun näihin pöytiin yksitellen ❤

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019