Kirjoitukset avainsanalla Itte tehty

Törmäsin Ihan tahattomasti kaupassa tähän Novitan uuteen Soma- bambulankaan ja koska lanka sisältää sitä bambuviskoosia, ensin ajattelin tiskirättien virkkaamista. Ja kyllä niitäkin tästä langasta lopulta syntyi. Mutta sitten tarkemmin lankaa tutkiessani huomasin sen olevan kuin pienen pientä ontelokudetta. Sellaista mikro-onteloa… Nauhalankaa. Ja juuri sellaistahan olen kaivannut virkattaviin tabletteihin! Mukaan niitä keriä sieltä lähti ihan väkisin, vaikka en tiennyt vielä yhtään minkälaiseksi meidän suhde kehittyisi. Vaalea roosa (ruusu) ja vaalea lila (syreeni) olivat väreinä syötävän suloisia. Niitä nyt sitten ainakin alkuun.

Malliksi väkersin ohjeen pinterestissä näkemäni kattausliinan kuvasta. Jotenkin se näytti valtavan romanttiselta ja juuri sellaista näille väreille kaipasinkin. Kolmosen koukulla virkkailin ja kuuteen halkaisijaltaan 36 cm tablettiin kului ihan hieman yli neljä kerää tätä lankaa. Neljä rullaa ei aivan riittänyt, vaikka hilkulla olikin, mutta loppu lanka voi olla alku jollekin muulle ihanalle 😍 Viidellä rullalla tosiaan tekee sitten jo täyden pöydällisen vaikka kierroksen tai kaksi suurempiakin liinoja.

Tiskirättilangaksi lanka on hieman tiivistä, eli virkkausmallina paras vaihtoehto on mahdollisimman reikäinen ja ilmava kuvio. Tabletteihin Soma on kuitenkin ihan täydellistä! Tabletit eivät vaatineet edes kovettamista, kuten ohuesta puuvillalangasta aiemmin tekemäni asteritabletit. Lanka itsessään on niin jämäkkää virkattuna, että pelkkä silittäminen kostean liinan läpi riittää.

Kunhan saan tabletin ohjeen siirrettyä siististi paperille, päivitän sen myös tänne 😊

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Elina H
2/8 | 

On kyllä nätit. Odottelen vielä kommenttia pesusta, kun tuo bambu tuppaa kutistumaan joka pesussa.

Pastaakos tässä
Liittynyt28.10.2018

Kiitos kommentista! 😊 pitääpä laittaa korvan taa ja lisätä julkaisuun pesun jälkeen maininta, jos kutistuminen aiheuttaa ongelmia.
Olen tehnyt samasta langasta tiskirättejä joita olen jo pessyt, mutta en niissä ole huomannut mitään silmiinpistävää muutosta. Toki ne on kokoluokaltaan vähän pienempiä kuin nämä, niin ehkä mahdollinen kutistuminen ei sitten oo niissä ollut niin selkeästi havaittavissa.
Mutta selvitetään tämä pesun jälkeen 👍🏻😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suklaa- mikä ihana syy leipoa!

Ennen ensi kokemustani olin kuullut jo kauan puhuttavan brownies leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Tämä ihanan suklainen, hieman ehkä ylimakea herkku sykähti kuitenkin välittömästi kohrilleen. Muutamaakin netistä löytämääni reseptiä kokeiltuani päädyin  yhdistelemään parhaaksi havaitut ominaisuudet kokeiluistani, lisäämään omat mausteet mukaan ja lopputulos on suklaistakin suklaisempi, maukas leivonnainen.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Nämä leivonnaiset voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

200 g voita

200 g tummaa suklaata

5 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaota

4 tl vaniliinisokeria

100 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia. Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin paljon parempaa jatkojalostetta olemassakaan? 😋

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruokapöydän tabletteihin kokeilin ensin ohutta trikookudetta ja sen jälkeen ohutta ontelokudetta, eikä niistä kumpikaan tuntunut hyvältä ajatukselta tähän tarkoitukseen. Tabletin pitäisi kuitenkin olla niin ohkainen, että pitsikuviot tai reunojen vahvuus ei aiheuta turhia juomalasien kellahtamisia tai muita vastaavia katastrofeja. Niinpä päädyin ohueen puuvillalankaan. Jälkeenpäin ajateltuna vähän liiankin ohueen. Kokonaisuuden työmäärä oli kuitenkin sitten niin suuri, että olisin toivonut pääseväni helpommalla. Mutta ken leikkiin ryhtyy…

Lankana käytin harmaata Novitan Cotton Mercerized-lankaa  ja 2,5 koukkua. Virkkuuohjeena itselleni kovin tuttu Kauhavan Lankavan Asterimaton ohje, joka sopi tähän tarkoitukseen alkuperäisenä.

Halusin tablettiin jämäkkyyttä ja vaihtoehtoina oli tärkin kanssa silittäminen tai sokerivesi. En ole aiemmin varsinaisesti kovettanut mitään, niinpä testasin laimean sokeriveden vaikutuksen ja ainakin se poisti näistä turhan lerputuksen. Ohjeita löytyy hyvin esim. Punomon Pitsisivustolta.

Lopputulos on hyvin lähellä sitä mitä kaavailinkin sen olevan 😊

Virkkasin myös viime pääsiäiseksi pastellinkeltaiset tabletit samalla ohjeella. Lankaostoksilla ostoskorissani oli jo vihreä värivaihtoehto, kun törmäsin alennuskoppaan… Siinä se keltainen lanka tönötti ja väri oli ihan täydellinen! Samoin langan vahvuus. Lankana Novitan Aamu.

Langan vahvuus ja kolmosen koukku edesauttoivat siinä, että työ eteni huomattavasti nopeampaa kuin harmaiden tapauksessa. Aloitus ja periaate oli kuitenkin sama. Ohjetta piti soveltaa hieman heti kiinteiden kierrosten jälkeen. Eli pitsimäistä kuviota (pylväsryhmäkierroksia) aloittaessa piti pikkasen tiivistää ja tehdä kierrokseen pari ylimääräistä pylväsryhmää, siten että ryhmien pylväät lähtevät aina samasta silmukasta.

Samoin soveltamista vaadittiin siinä vaiheessa, kun pitsimäisiä pylväsryhmiä oli tehtynä neljä kierrosta. Ympärys alkoi kiristyä niin, että ennen kiinteitä kierroksia tehtävä ketjusilmukkakierros vaati neljä silmukkaa jokaiseen väliin ohjeessa olevan kolmen silmukan sijaan. Siitä jatkoin kolme pylväskierrosta samalla pylväsmäärällä kuin silmukoita oli ketjusilmukkakierroksessa. Neljännelle pylväskierrokselle tein harvakseen, noin 15 pylvään välein yhden pylvään lisäyksen.

Kun aloitin viimeiset pylväsryhmäkierrokset tärkeimpänä asiana oli, että ympärys ei kiristy ja että ryhmiä tulee parillinen määrä, että sitten reunuksen teossa jako menee nappiin. Niinpä laskin ja tiivistelin ryhmiä sitä mukaa, että sain oikean määrän niitä ryhmiä siihen syntymään. Ensimmäinen tabletti oli purkamisen ja udelleen tekemisen toistoa, mutta siitä se ohje muotoutui ja sitten vain sama uudelleen kolme kertaa.

Onhan nämä nyt sitten vähän söpöt ❤️

Mielestäni asterimatto taipuu mainiosti tabletiksi. Nämä ei varmaan olleet viimeiset tällä ohjeella tekemäni.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta näppärästi vaikka henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi.

Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat vaikka kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.

Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä kaupan marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen myös huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot, ehkä erilaiset uunit tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kuivuusasteen.

Ainekset;

3 munan valkuaista

2 dl sokeria

0,5 dl kirsikkatomusokeria

1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi... Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen "kosteuden kanssa".

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen suuhun sopivia marenkeja.

Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan pitkittäin väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä raidat. Näissä marengeissa marenkimassa hiukan hylki pursotinpussiin laittamaani väriä, mutta oikeastaan täplikkyys näyttää melko hauskalta marengin pinnassa.

Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee mahdollisimman monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.

Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän ulkonäöltäänkin muistuttaa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat