Kirjoitukset avainsanalla makea leivonnainen

Kurpitsasta saa leivonnaisiin Ihanaa mehevyyttä. Kurpitsaa sisältävät leivonnaiset tavataan maustaa hyvin pitkälti samoilla mausteilla, joita käytetään joululeivonnassa ja siksi ne ovatkin vähän kuin esimakua joulusta. Nämä kurpitsadonitsit ovat siis maukkaita ja mehukkaita ja ne sopivat loistavasti halloweenjuhliin.

Ainekset;

  • 3 dl kurpitsasosetta
  • 2 munaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl ruokosokeria
  • 1,5 tl kanelia
  • 0,5 tl inkivääriä
  • 50 g voita

Kurpitsasose tehdään talvikurpitsasta; kurpitsa halkaistaan ja sisältä poistetaan pehmeä rihmasto ja siemenet. Kurpitsa lohkotaan pienemmiksi paloiksi ja asetellaan palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lohkoja kypsennetään 175 asteisessa uunissa kunnes ne ovat pehmeitä, eli noin puoli tuntia. Lohkojen annetaan jäähtyä, jonka jälkeen kurpitsan malto irrotetaan kuorista. Malto soseutetaan esim. sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Esimerkkinä mainittakoon, että yhdestä normaalikokoisesta myskikurpitsasta tulee sosetta yli tämän taikinan tarpeen. Soseen voi pakastaa ja käyttää myöhemmin.

Soseeseen lisätään munat ja sen jälkeen kuivat aineet. Sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina pistetään pursotuspussiin ja taikinaa pursotetaan öljytylle donitsivuoalle niin että nousemiselle jää riittävästi tilaa (taikina nousee paistettaessa noin kaksinkertaiseksi)

Donitseja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia.

Kun donitsit on jäähtyneet, ne voidaan kastaa voisulaan ja painaa kaneli-sokeriseokseen tai donitsit voi kuorruttaa esim. värjätyllä valkosuklaalla tai sokerikuorrutteella ja viimeistellä koristerakeilla.

Nämä donitsit ovat todellakin maukkaita ja tietenkin parhaimmillaan tuoreena. 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Mustikka ja kardemumma on oiva makupari, mutta yllättävää miten hyvin puolukka ja kardemumma sopivat myös yhteen. Toisin sanoen tämä piirakka toimii mustikan tai puolukan kanssa.

Tämä piirakka edustaa murupiirakkojen parhaimmistoa ja taas samalla vaivalla saa koko pellillisen piirakkaa. Puolukat voivat olla tuoreita tai pakasteita.

Piirakan ohje on alkuperäisessä muodossaan liian hyvää - blogissa. Kerran tätä piirakkaa leipoessani kaapissa oli pari päiväyksen ylittänytä kermaviilipurkkia ja muokkasin ohjeen hieman kuin vahingossa sellaiseksi, että pohjaan tuli jotenkin entistä enemmän luonnetta ja sen jälkeen olen tehnyt tämän piirakan näin;

Ainekset;

  • 4 kananmunaa
  • 4 dl sokeria
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 2 prk kermaviiliä
  • 200g sulatettua voita
  • 7dl vehnäjauhoja
  • 4tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kaardemummaa
  • 6dl puolukoita

Muruseos

  • 1,5dl vehnäjauhoja
  • 1dl sokeria
  • 2tl vanilijasokeria
  • 50g voita

Kananmunat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan hieman jäähtynyt, sulatettu voi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään yhteen ja lisätään vuorosiin kermaviilin kanssa kananmuna-sokerivaahtoon.

Muruseos valmistetaan sekoittamalla seoksen kuivat ainekset yhteen ja ne nypitään kovan voin kanssa sekaisin. Muruseoksesta tulee kuivahko ja irtonainen, mutta se toimii kostean pohjataikinan kanssa.

Taikina levitetään leivinpaperin päälle syvälle uunipellille, puolukat ripotellaan taikinan päälle ja viimeisenä kaiken päälle levitetään muruseos.

Leipomisessa käytän aina ihan oikeaa voita. Se, jos mikä antaa leivonnaisiin makua. Ohjeen mukainen määrä soveltuu parhaiten 50cm uunipellille.

Piirakka paistetaan kypsäksi 200 asteisessa uunissa. Paistoaika 25-30 minuuttia.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nordic Waren kakkuvuokien myötä keittiössäni on lähtenyt ihan uuteen nousuun erilaisten kahvikakkujen leipominen. Ja tähän nosteeseen piste iin päälle oli sitten yleiskone, jonka hankin viime keväänä. Vaikka hyvinkin sitä pärjäsi sähkövatkaimella ja puuhaarukalla, en ymmärtänyt lainkaan miten helppoa loppupeleissä kakkutaikinat on pyöräyttää tällä koneella. Koneen voi jättää itsekseen surisemaan siksi aikaa, kun mittaa vaikka jauhoja tai valitsee sitä oikeaa kakkuvuokaa.

Olihan minulla ennestäänkin yleiskone, mutta se oli raskas ja olovanaan hankala puhdistettava. Lisäksi se oli iso ja olisi vienyt työpöydältä valtavan tilan. Sen verran turhamainenkin olen, että sen kaappiin piilottamisen määräävin tekijä oli, ettei se oikein sopinut sisustukseen… Ja eihän sitä kaapin takaosista tule esiin nostettua, jos ei kyse ole vähän suuremmasta leipomissessiosta. En siis itsekään ymmärtänyt miten väärässä aiemmin olin. Ja nykyään jos tämä ihana kapistus ei soi ja laula, se vain koristaa keittiötäni 😍

Tällä kertaa leivoin suklaisen kakun, johon mausteeksi tuli cappuccinojauhetta. Vuokana syksyn teemaan sopiva lehtikuvioinen harvest leaves.

Ainekset;

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl fariinisokeria
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 3 tl vaniliinisokeria
  • 100g tummaa suklaata
  • 3 rkl tummaa kaakaota
  • 3 rkl cappuccinojauhetta 
  • 2 dl ranskankermaa
  • 1dl kermaa
  • 3 munaa
  • 0,5 dl siirappia
  • 150 g voita

Kuivat ainekset ja rouhittu suklaa sekoitetaan yhteen. Jauhoseokseen lisätään ranskankerma, kerma, munat, siirappi ja sulatettu ja jäähdytetty voi.

Taikina nostellaan voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (Nämä Nordic Ware vuoat eivät tarvitse välttämättä jauhotusta ja käytänkin ainoastaan vuokasprayta).

Kakkua paistetaan 175 asteisen uunin alimmalla tasolla n. 50 minuuttia. Paiston loppuvaiheessa voi laittaa leivinpaperin kakun päälle, ettei se tummu pinnastaan liikaa. Tosin tämänkin kakun päällimmäisen osan leikkasin pois sen epätasaisuuden vuoksi, jolloin tummumisella ei ole enää mitään merkitystä. Kakun annetaan hetki seistä ennen sen kumoamista.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä omenapiirakka on jälleen makumuisto vuosikymmenten takaa ja aina kotimaisten omenoiden kypsyessä ajankohtainen. Piirakan täytteeseen käytetään todella runsaasti omenoita ja se kuorrutetaan paahtuneilta manteleilta maistuvalla murupinnalla.

Ohjeen määrillä saa pelillisen piirakkaa (60 cm uuni). Taikinan määrät on helppo jakaa ja tehdä taikinaa esim vain 1/3, josta saa piirakan pyöreään n. 28cm vuokaan.

Ainekset; 

300 g voita

3 dl sokeria

3 kananmuna

7,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat lisätään joukkoon yksitellen, koko ajan massaa sekoittaen. Kuivat ainekset sekoitetaan ensin yhteen ja sen jälkeen voiseokseen. Valmis taikina levitetään tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Pohjaa esipaistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Omenat leikataan ohuiksi lohkoiksi ja lohkot levitetään vahvaksi kerrokseksi paistetun pohjan päälle. Omenoita ei tarvitse kuoria. Määrällisesti omenoita tarvitaan n. 10-15 kpl. Määrä riippuu täysin omenoiden koosta. 

Murupinta

200 g voita

2dl sokeria

150g mantelirouhetta

4 dl vehnäjauhoja

3 tl kanelia

Murupinnan ainekset sekoitetaan tasaiseksi. Muruaines levitellään omenoiden päälle nokareina, tasaisesti ympäri piirakkaa.

Piirakkaa paistetaan vielä 175 asteessa (25-)30 minuuttia (paistoaika on riippuvainen uunista, joten paiston viimeisillä minuuteilla kannattaa seurata kypsyyttä ja pitää huoli, ettei piirakka paistu pinnastaan liikaa).

Satokauden herkkuleivonnainen, jonka voi myös pakastaa. 😍

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019