Kirjoitukset avainsanalla makea leivonnainen

Suklaa- mikä ihana syy leipoa!

Ennen ensi kokemustani olin kuullut jo kauan puhuttavan brownies leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Tämä ihanan suklainen, hieman ehkä ylimakea herkku sykähti kuitenkin välittömästi kohrilleen. Muutamaakin netistä löytämääni reseptiä kokeiltuani päädyin  yhdistelemään parhaaksi havaitut ominaisuudet kokeiluistani, lisäämään omat mausteet mukaan ja lopputulos on suklaistakin suklaisempi, maukas leivonnainen.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Nämä leivonnaiset voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

200 g voita

200 g tummaa suklaata

5 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaota

4 tl vaniliinisokeria

100 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia. Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin paljon parempaa jatkojalostetta olemassakaan? 😋

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin hyvän näköinen kun sellanen perinteinen laskiaispulla onkin, niin mua ärsyttää SUUNNATTOMASTI sen syöminen. Kun ei se onnistu tasapuolisesti niin eikä näin… Siksi oon yrittäny etsiä sitä miellyttävämpää pullamuotoa tähän. Jotenkin oon nyt kallistumassa siihen, että sarvi on kaunis ja suhteellisen helppo syödäkin niin, että joka suupalaan osuu myös sisältöä, eikä se sisältö kuitenkaan turahtele hallitsemattomasti  pitkin naamaa.

Eikä näiden sarvien tekeminen ole ydinfysiikkaa, vaan onnistuu keltä tahansa kotileipurilta ihan tavanomaisin materiaalein. 😊

Pullataikinan ainekset;

  • 2 tl suolaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 pala hiivaa
  • 0,5 l lämmintä vettä tai maitoa
  • 1 muna
  • 1 rkl kardemummaa
  • 2tl vaniliinisokeria
  • 12-13 dl vehnäjauhoja
  • 150g voita

Pieni määrä sokeria, suola sekä hiiva sekoitetaan keskenään. Niistä syntyy nestemäinen seos, josta taikinan tekoa on helppo jatkaa.

Tähän seokseen on näppärää sekoittaa neste, vaniliinisokeri, kardemumma, loput sokerista sekä muna. Jauhoja sekoitan yleensä taikinaan ensin noin 6 dl. Tämä osuus on helppo vielä sekoittaa vaikka puuhaarukalla. Sittan vaihdan työkaluksi oman käden ja lisään toiset 6 dl jauhoja. Kun jauhot alkaa olemaan sekaantuneena taikinaan, lisätään vaivaamalla mukaan pehmeä voi. Jos sen nyt sitten on unohtanut ottaa ajoissa lämpenemään, voi sitä lämmitellä sulatusteholla mikrossa. Eikä haittaa jos se vaikka osin sulaa nestemäiseksi. Pulla maistuu silti pullalta.

Kompastuskivi on jauhon määrä! Monissa ohjeissa puhutaan jopa 16 dl:sta jauhoja puoleen litraan nestettä... Sillä mä saan kyllä aikaseks niitä pesäpalloja. Ehdottomasti taikina saa nousemisvaiheessa olla vielä vaikka vähän tarttuvaa. Kun siihen sitten kuitenkin lisätään jauhoja leivinpöydällä, niin jauhomäärä nousee siitä, mikä taikinaan sekoitetaan.

Taikinaa nostatetaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla niin kauan, että se on turvonnut noin kaksinkertaiseksi. Nostatusaikaan vaikuttaa eniten käytettyjen materiaalien lämpötila. Aikaa kuluu siis 20-45 minuuttia.

Pullasarviin tarvitaan tötteröitä, joiden ympärille pullasuikaleet kääritään. Tötteröitä saa valmiinakin, mutta en ole sellaisiin malttanut satsata, vaan teen tötteröt foliosta. Melko helposti pyörittelemällä ja rutistelemalla ne onnistuu näinkin.

Pullataikina kaadetaan alustalle ja sitä vaivataan pöydällä ihan huolella. Painellaan ja muokataan jauhotetulla alustalla, kunnes se on tasaista ja valmista työstettäväksi.

Taikina kaulitaan levyksi ja levystä leikataan noin 1,5cm leveitä suikaleita. Suikaleet kieritellään foliotötteröihin suiposta päästä aloittaen, hieman reunoja limittäen toistensa päälle niin että tötteröön ei jää aukkoja.

Näitä aihioita nostatetaan noin 20 minuuttia liinan alla. Voidellaan munalla, ripotellaan päälle raesokeria ja uuniin. Uunin lämpö 225 ja paistoaika noin 12 minuuttia.

Pullien jäähdyttyä foliot irrotellaan sarvien sisältä. Hillot ja kermapursotteet tilalle ja siinähän se sitten on!

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta näppärästi vaikka henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi.

Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat vaikka kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.

Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä kaupan marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen myös huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot, ehkä erilaiset uunit tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kuivuusasteen.

Ainekset;

3 munan valkuaista

2 dl sokeria

0,5 dl kirsikkatomusokeria

1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi... Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen "kosteuden kanssa".

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen suuhun sopivia marenkeja.

Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan pitkittäin väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä raidat. Näissä marengeissa marenkimassa hiukan hylki pursotinpussiin laittamaani väriä, mutta oikeastaan täplikkyys näyttää melko hauskalta marengin pinnassa.

Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee mahdollisimman monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.

Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän ulkonäöltäänkin muistuttaa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oikeastaan joka vuosi toivon, että piparkakkuja jää joululta yli niin paljon, että voi sitten ihan reiluun tehdä Runebergin torttuja. Käytän Runebergintorttujen taikinaan myös muut joulusta yli jääneet makeat leivonnaiset. Ja siitä syystä ollaan taas siinä ytimessä, että hyvää tulee, mutta ei kahta kertaa samanlaista...

Jos siis joulusta jää yli mitä tahansa pikkuleipiä tai vaikka kuivakakkuja, kaikki toimii murskattuna tässä leivonnaisessa. Käytän tähän myös säilytyksessä kovettuneet fariinisokerit ja muut jämät; mantelirouheet, kookoshiutaleet... Eli tämä on oikein varsinainen jämistä syntyvä herkku! Sitä kierrättämisen ja nuukuuden arvostamista kai se tarina Runebergin Fredrikastakin ja legenda näiden torttujen alkuperästä korostaa…? Mutta ei tuu kyllä pahaa mieltä siitä, että pitäis jotain heittää pois.

Näitäkin torttuja oon kokeillut tehdä todella monella eri ohjeella ja niin kuin monesti aiemmin, taas puhutaan makuasioista, eikä näitä paremmuusjärjestykseen tarvitse laittaa. Tehdäänpä se millä ohjeella tahansa ja ottaa se minkä tahansa muodon, sen maku kuuluu helmikuuhun.

Hankin viime vuonna silikonisen Runebergintorttu-muotin, jossa on tila kuudelle tortulle kerrallaan ja silläpä tulee ihan semmosia kaupan tekoosen näkösiä leivoksia! 😍 En ollut lainkaan pettynyt tähän hankintaan, vaikka VAIN kuuden leivonnaisen tekeminen kerrallaan, on tuskaisen hidasta mulle. Tortuthan nyt voi tehdä vaikka muffinssivuokiin, mutta taikinan rasvaisuuden vuoksi paperiset vuokat kostuu ihan läpiasti rasvasta, eikä ne oo sen jälkeen enää kivoja käsitellä. Paitsi jos viitsii satsata niihin vuokiin ja hankkia laadukkaampia, esim. kartonkisia tai foliopintaisia muffinssivuokia. Mutta noin kolmen vuoden tarve vahvoja muffinssivuokia mun Runebergintorttuja varten vastaa jo sitten tätä silikonista Runebergintorttumuottia. Eli taas säästin ostamalla sen…? Suosin kuitenkin usein vähän suurempia linjoja tässä(kin) touhussa. Helpoin ja varsin kivan näköinen Runebergin torttu syntyy pellillä tai piirakkavuokassa. Pellillisen leikkaan neliöiksi ja teen jokaiseen neliöön oman hillosilmän ja taas piirakkavuokaan teen yleensä yhden ison hillosilmän keskelle lättyä.

Niin. Ja voihan sitä yhdistää myös ystävän- ja Runeberginpäivän. Eli kun tekee Runebergin tortun sydänvuokaan, niputtaa kätevä emäntä näppärästi kaksi teemaa… 😃

Tässä oma ohjeeni isohkoon vuokaan:

  • 150 g                   voita
  • 2 dl                      fariinisokeria (ruokosokeri tai tavallinen kidesokeri käy myös)
  • 3                           munaa
  • Rommiaromia muutama tippa
  • 2 dl                      spelttijauhoja (ja taas käy tavallinenkin vehnäjauho)
  • 3-4 dl                  pikkuleipämurua
  • 1,5 tl                   leivinjauhetta
  • 1 tl                       kardemummaa
  • 1 dl                      mantelirouhetta (halutessaan voi jättää poiskin)
  • 1 dl                      mantelijauhetta
  • 2 dl                      kermaviiliä
  • Vadelmahilloa
  • Tomusokerikuorrutusta

Piparit murskataan (tehosekoittimella tai smoothiekoneella) muruiksi.Voi ja sokeri vatkataan ”vaahdoksi”. Munat lisätään yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkataan lopuksi niin, että taikina on tasainen. Sekoitetaan mukaan rommiaromi

Kaikki kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, lisätään vatkattaessa seokseen puolet jauhoseoksesta, kermaviili ja loput jauhoseoksesta. Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Ohjeessa on pikkuleipämurun määrän kohdalla 3-4 dl. tämä siksi, että pikkuleipämuru on vuosittain vähän erilaista riippuen muruseoksen sisällöstä. Ruukaan sekoittaa pikkuleipämurua joukkoon sitten lisää, kun näen minkälainen koostumus on jauhoseoksen mukaan sekoittamisen jälkeen. Eli seoksen ei saa olla juoksettuneen näköistä, vaan melko tahmeaa ja tasaista, niin että ainesosat ei erotu toisistaan.

Voidellaan halkaisijaltaan noin 28cm vuoka ja levitetään taikina vuokaan

Paistetaan 25-30 minuuttia 180 asteessa

Kostutukseen käytetään yleensä punssia, jota multa ei kyllä löydy... Niinpä teen sitruunalikööristä ja rommiaromista tai  konjakista, fariinisokerista ja rommiaromista miksauksen, jolla kostutus tehdään. Kostuketta tarvitaan noin 0,5 dl / taikina-annos. Paras lopputulos tulee, jos kostutuksen tekee leivonnaisten jähdyttyä ja niiden ollessa vielä vuoissaan. Kosteuden annetaan imeytyä ja tasaantua mieluusti vaikka seuraavaan päivään saakka.

Lopuksi hillosilmä ja tomusokerista ja vedestä tehty valkoinen reunus ❤️

Tälläisiä helppoja hyvän mielen torttulaisia tällä erää!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat