Kirjoitukset avainsanalla kotona leivottua

Pumpulikakkua voi tituleerata kahvikakkujen aateliseksi juuri sen vuoksi, että sen maku on ihan taivaallinen. Se suorastaan sulaa suuhun. Taika on voin ja perunajauhon kombossa. Maku ja koostumus eivät ole ainoat tämän kakun hyvistä ominaisuuksia. Tämän kakun voi ihan kuka tahansa kotileipuri tehdä.Tekeminen ei vaadi erikoisosaamista tai mitään poppakonsteja.

Varsinkin juhlien tarjottavana pumpulikakku täyttää kahvipöydässä vaatimuksia joihin kaikki leivonnaiset eivät pysty; se on gluteeniton, mutta sitä ei tarvitse erikseen nimetä vain keliaakikoille. Ja mikäs sen helpompaa, kuin että voit tarjota gluteenitonta herkkua ilman erityistä satsausta ja asian värkkäämistä. Jos pävittäin ei ole tarvetta huomioida gluteenittomuutta leipoessaan, ei tämän leivonnaisenkaan tähden tarvitse ostaa erikseen jauhoja, vaan normi perunajauhot hoitaa homman.

Ainekset;

3 munaa

2,5 dl sokeria

4 dl perunajauhoja

2 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

250 g voita sulatettuna

Voi sulatetaan ja kiehautetaan. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen ne sekoitetaan hyvin munavaahtoon. Kuuma voi sekoitetaan taikinaan. On tärkeää, että sekoittaminen tehdään hyvin, eikä ainekset erotu toisitaan.

Noin 2 litran vuoka sumutetaan vuokaspraylla (tai voidellaan) ja jauhotetaan esim. perunajauhoilla, mantelijauheella tai vaikka kookoshiutaleilla. Olen kerran kokeillut tälle kakulle silikonivuokaa, mutta kakun haurauden vuoksi ehdottomasti parempi vaihtoehto on metallinen vuoka.

Uunin lämpö 180 astetta ja paistoaika noin 50 minuuttia.

Paistamisen jälkeen kakkua jäähdytellään hetki ennen kumoamista. Jos et laita leivinpaperia kakun päälle paiston loppuaikana, se usein tummuu vähän liiaksi päältä. Ennen kumoamista leikataan mahdollisesti se hyvin paistunut pinta pois. Itse en käytä paperia, koska tämä kakku paisuu uunissa vähän omaan laihinsa ja kakun pohjan tasaaminen paiston jälkeen on siis melkein väsitämätöntä muutenkin. Kakun kumoaminen on pikkusen tarkempaa, kuin normikahvikakun. Tämä kakku on niin untuvaista, että se murtuu herkästi.

Osa kakun maistuvuudesta syntyy kuorrutteesta. Emppiirisen tutkimukseni mukaan kuorrutetut kahvikakut tekevät paremmin kauppansa juhlapöydässä, kuin kuorruttamattomat. Että sitä sorttia sitten. :D

Pumpulikakun pinta ei välttämättä ihan aina ole kaikkein kaunein ja siinä kohtaa kuorrute pelastaa tilanteen.

Ainekset;

noin 100 g pehmeää voita

1/2 pkt vanilja tuorejuustoa

noin 4 dl tomusokeria

2 tl vaniliinisokeria (tai muuta vaniljamaustetta)

Kuorrutuksen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja massa levitellään oman näkemyksen mukaisesti jäähtyneen kakun päälle. Pehmeään pintaan voi ripotella vaikka koristerakeita tai nomparelleja. Kun koko komeus jäähdytetään jääkaapissa, pinnasta tulee paremmin käsiteltävä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näitä pikkuleipiä on pitänyt jo kauan aikaa sitten kokeilla tehdä, mutta eipä ole tullut ajalliseksi. Näiden teko tuskin olisi edes vaikeaa, mutta olosuhteiden pakosta mulle kävi niin, että taikina piti jättää yöksi jääkaappiin. Enkä hoksannut ottaa aamulla sitä riittävän ajoissa sieltä pois. Sehän muttui ihan liian kovaksi käsitellä ja niinpä sulattelin taikinaa pienissä erissä kourapohjassa... Tynnyrityömaa! Sanoisin. Eli ei kannata sitä taikinaa kylmettää...

Pikkuleipätaikinan ainekset;

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • 200g voita

Lisäksi tarvitaan nallekarkkeja ja muotteja, joissa on aukon leikkaava osa valmiina tai sopivia muotteja, joilla saa haluamansa mallisen aukon isomman pikkuleivän keskelle.

Taikinan kuivat ainekset sekoitetaan yhteen, jonka jälkeen huoneenlämpöinen voi nypitään joukkoon. Taikinaa lepuutetaan siis HETKI jääkaapissa. 1-2 tuntia riittää varmasti. Taikina kaulitaan jauhotetulla alustalla noin 7 mm vahvuiseksi levyksi. Tuntuupa yhtäkkiä tarkalta mitalta, mutta kun sentti on liikaa ja 1/2 senttiä liian vähän ja 7 mm on sitten sopivasti siitä välistä.

Taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä ja huom! tässä kohtaa pitää olla aika tarkkana, koska taikinassa ei ole minkäänlaista sitkeyttä, vaan se murtuu helposti. Jos taikinaa leikka kahdella muotilla, pitää ulommaisen muotin olla paikoillaan, kun aukkoa tekee, muuten pikkuleipä menee helposti poikki ohuimmista kohdista. Myös pellille nostettaessa saa olla varovainen.

Pikkuleipiä paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen pelti nostetaan pois ja aukkoihin laitetaan nallekarkkeja. Pelti takaisin uuniin ja sulatellaan nallekarkit aukoihin. Tähän menee noin 2 minuuttia. Tätä sulamista valvoin siinä uunin vieressä. Nallekarkkeja ei kannata laittaa kukkurapäin, koska ne saattaa kuohua ja levitä aukon ympärille, eikä lopputulos ole enää niin nätti.

Pikkuleivät jäähdytellään pellillä ihan kylmäksi asti ja irrotetaan varovasti.

On ne kyllä kauniita!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taatelikakkua meillä syötiin jouluna jo silloin, kun olin lapsi. Ehkä välissä meni muutama vuosi(kymmen?), ettei kyseinen kakku enää ”tavallisuutensa” vuoksi maistunut. Joitakin aikoja sitten palasin kuitenkin tämän kakun reseptin pariin ja päivitin sen. 

Taateli ja suklaa sopivat yhteen todella hyvin. Joulun maku korostuu, kun nesteenä käytetään veden sijasta glögiä ja vahvan makuinen sokeri sopii tummaan kakkuun. Ranskankerman ajattelin syventävän makuja, eikä sen kokeileminen ollut vikatikki 😊 Muutoin ohje noudattelee alkuperäistä ohjetta. Kakun teko on helppoa, eikä tarvitse sotkea monia astioita, vaan taikina valmistuu ainekset yhteen sekoittamalla samassa kattilassa, jossa taatelit keitetään pehmeiksi.

Ainekset;

  • 250g taateleita
  • 2,5 dl glögiä
  • 200g voita
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl muscovadasokeria
  • 2dl ranskankermaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl vaniliinisokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 100g tummaa suklaata

Taateli paloitellaan ja keitetään sitä glögissä kunnes taatelit ovat pehmenneet. Taateli-glögiseokseen lisätään paloiteltu voi, joka sulaa näppärästi lämpimään taatelimössöön samalla jäähdyttäen sitä. Jäähtyneeseen massaan sekoitetaan sokeri ja munat sekä keskenään yhteen sekoitetut paloiteltu suklaa ja kuivat aineet. Lopuksi lisätään ranskankerma ja sekoitetaan taikina hyvästi sekaisin.

Normaalisti kakkuvuoka voidellaan ja korppujauhotetaan, mutta nämä ihanat Nordic Waren kakkuvuoat eivät tarvitse korppujauhotusta, vaan pelkkä vuoan suihkuttaminen vuokaspraylla riittää 😊 taikina vuokaan ja vuoka uuniin.

Kakku paistetaan 175 asteessa ja paistoaika on noin tunti.

Kakku saa maustua muutaman päivän. Sen säilyvyyskin on hyvä, mutta vaikka sen säilyttäisi viileässä, tarjoiltaessa se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä ja vaniljakastikkeen kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Leivonnan keskusteluryhmät tursuaa tähän aikaan vuodesta kyselyitä ja vakuutteluja niistä parhaista piparkakuista. Eihän ihmisten mieltymykset vastaa toisiaan ja tällaiseen asiaan ei voi oikeaa vastausta toiselta edes odottaa. Tässä on ehkä ennemminkin kysymys perinteistä. Oman perinnereseptini oon kirjoittanut ylös varmaan 25 vuotta sitten... En minä tierä, onko nämä parhaita vai ei, mutta kyllä ne pipareilta maistuu.

Kukkolan piparkakut on pehmeitä, koska niissä 1/4 jauhoista on perunajauhoja. Mausteiden määrää voi säädellä makunsa mukaisesti ja esim. itse en laita neilikkaa ohjeessa neuvottua määrää. Haluan, että piparkakuissa maistuu kaikki mausteet, minkään maun nousematta sieltä muiden yli.

Voi sulatetaan kattilassa ja siirappi ja mausteet sekoitetaan siihen. Jäähdytellään seos ja munat sekä sokeri hurautetaan vaahdoksi. Tämän jälkeen lisätään voi-mausteseos vaahtoon ja sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taikinaa lepuutellaan jääkaapissa muutama tunti. Yleensä teen taikinan edellisenä päivänä.

Piparkakkujen muodon suhteen ollaan myös makuasioiden äärellä. Itse tykkään käyttää vain paria vaki-muottia. Joskus oon tehnyt valtavan isoja pipareita, mutta nykyään oon sitä mieltä, että voi sitte pistää useamman piparin suuhunsa sen sijaan, että ne olis leipälapion kokoisia.

Piparit paistetaan 200 asteessa ja minuutteja noin 7. Vaikka enhän minä sitä kellosta katso, vaan otan ne uunista pois, kun ne näyttävät valmiilta.

Mielestäni joulupipariin kuuluu koristelu samalla tapaa, kuin itse pipari kuuluu jouluun. Pelkkään pikeerikoristeluun oon kyllästynyt. Ensinnäkin sen kuivumista saa odotella melko pitkään, että piparit sitten saa laitettua rasioihin ilman että koristelut linttaantuu ja toisennakin, kun se kuivuu, se on todella kovaa. Menöö vanhan ihmisen hampaat rikki... Nykyään käytänkin sitte sokerimassaa. Otan kaulitusta sokerimassasta kuvioita vaikka sillä samalla muotilla, millä piparit on tehty ja kiinnitän ne tomusokerista ja vedestä tehdyllä lievällä pikeerillä piparkakkuihin. Mun mielestä aika iloisen näköisiä niistä saa näin. Ja voi latoa saman tien rasiaan.

Tänä vuonna kuitenkin vielä hifistelin pikeerillä ihan pikkasen...

Piparkakkutalon tekeminen onkin sitten näpertelyä. Pääosaa esittää kaikki ne sokerimassasta tehdyt härpäkkeet. Taloa en malta tehdä itse tehdystä taikinasta, vaan teen sen ostotaikinasta. Vuosittain pyrin tekemään aina erilaisen talon ja vaikka talo vain pölyttyy pöydällä, eikä siksi ikinä päädy syötäväksi, teen sen silti aina… Enkä osaa edes sanoa miksi.

Ainakaan minä en saa taloa pysymään kasassa pikeerillä, vaan sen liimaamiseen pitää sulattaa sokeri pannussa. Hankalaa hommaa ja joka vuosi saan itseni poltettua kuumalla sokerilla, mutta sekään ei haittaa.

Viime vuonna tein kaksi lähes samanlaista taloa. Toinen punaisena ja toinen valkoisena. Näissä on jotain englantilaistyyppistä maalais tunnelmaa...

Kun taas sitten tämän vuoden pohjalaistalo on ainakin lähes perinteisen kaksfooninkisen näköinen 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Kategoriat