Kirjoitukset avainsanalla puutarhan hoito

Viime keväänä leikkasimme matalaksi unkarinsyreeniaidan. Alasleikkauksella tarkoitan nuorennusleikkausta, jolloin pensaat uudistetaan ihan juuresta lähtien. Tästä kirjoitin keväällä. Aidan muuttamisesta koko kesän läpi kukkivaksi aidanteeksi kerron jossain kohtaa myöhemmin, mutta nyt muutama sana näiden pensaiden jatkohoidosta. Vaikka olen kasvattamassa pensasaitaa ”vapaasti kasvavaksi” ja kukkivaksi, pensaita pitää hieman ohjata aluksi, että ne lähtee kasvuun halutulla tavalla ja oikeaan suuntaan.

Syreenille ominainen tapa on kasvaa jyrkästi ylöspäin, mutta hyvinkin tyypillistä on, että kun pensas on leikattu kokonaan alas, se versoo todella runsaasti ja ensimmäisen vuoden versoissa saattaa olla lähes kolmen metrin korkuisia oksia. Runsaan versomisen syystä voi kuitenkin käydä niin että pensaan reunimmaiset oksat painuvat jopa 90 asteen kulmaan, ihan maata myöden. Myös kovat sateet ja tuulet voivat aiheuttaa sen että versot kaatuilevat ja taipuvat. Jos kuvitellaan tällaisen pensaan ulkomuoto 5-10 vuoden päähän, pensaan läpimitta olisi useita metrejä. Varsinkin nyt kun kyseessä on aidanne, jossa pensaiden tulee edes jollain asteikolla muistuttaa toisiaan, pyrin versoja poistamalla saamaan pensaat tasamuotoisemmiksi. Ja koska on kyse hoidettavasta kotipuutarhasta, myös ruohonleikkuun tulee onnistua ilman suurempia kumarteluja ja väistelemisiä pensaiden ja pensasaidan ympäriltä.

Koska olen tehnyt pensasaidanteelle heinättömän ja katetun kasvualustan, pyrin muokkaamaan pensaat alkuun sen myötäisiksi. Tässä vaiheessa kesää poistan siis ne kaatuilleet ja liian kaltevassa kulmassa kasvavat oksat pois. Vielä en murehdi sitä miltä kohtaa oksan katkaisen, vaan korjaamisen aika on sitten kun pensaat ovat lehdettömiä. Myöhemmin lisää siitä operaatiosta, mutta tällä erää pensasaita pesi silmänsä. Ihan heti ei uskoisi, kuinka keväällä surkean näköisestä kantorivistä muodostui jo ensimmäisenä kesänä suojaa antava, vehmas ja siisti kasvusto. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka mm. havut, alppiruusut ja hortensiat pitävät happamasta kasvualustasta, silti suurin osa puutarhan kasveista suosii neutraalimpaa maaperää. Kalkituksella voidaan vaikuttaa maaperän happamuuteen ja luoda kasveille ihanteellisemmat kasvuolosuhteet. Maan pH-taso vaikuttaa kasvin kykyyn hyödyntää ravinteita ja siksi varsinkin satoa tuottavien viljelykasvien menestymiselle maan oikealla happamuudella on suuri merkitys. 

Suomessa maaperä on pääosin luonnostaan hapanta. Vuodesta toiseen kasvaessaan samassa maassa kasvit kuluttavat maaperää ja sen pH laskee. Maa myös happamoituu, kun siihen lisätään typpilannoitetta tai katettaessa kasvualusta kuorihakkeella. Että maaperän happamuus saadaan halutunlaiseksi, perustettaessa puutarhaa ja ryhdyttäessä maata viljelemään, tehdään maahan peruskalkitus. Maan kuntoa ylläpidetään muutaman vuoden välein tehtävällä ylläpitokalkituksella. 

Maan happamoitumista pidetään yleensä lähes automaattisesti nurmikon sammaloitumisen syynä. Todellisuudessa syy voi happamuuden sijaan olla moni muukin tai se on monen tekijän summa. On syy mikä tahansa, runsaasti sammaloituneelta nurmelta pelkkä kalkitus harvemmin enää sammalta poistaa. Aiheesta voisi pitää pitkänkin luennon, enkä sen vuoksi syvemmin tässä kohtaa siihen paneudu.

 

Kalkeista yleisesti;

·         Rakeinen puutarhakalkki. Suhteessa muihin kalkkeihin kallista, mutta todella vaivatonta ja siistiä käsiteltävää.

·         Pölyämätön puutarhakalkki. Huomattavasti edullisempaa kuin rakeinen kalkki. Levitys miellyttävää, koska ei pölyä, mutta täysin tasainen levitys hankalaa, koska kalkki käyttäytyy kuin märkä hiekka.

·         Jauheinen puutarhakalkki. Halvin vaihtoehto, mutta todella suttuinen levitettävä. Leviää tosin tasaisesti, mutta hanskat ja muutkin vaatteet joutaa pesukoneeseen levityksen jälkeen.

·         Dolomiittikalkki sisältää kalsiumin lisäksi myös magnesiumia. 

 

Käytettävissä määrissä noudatetaan valmistajan ohjetta.

Kalkituksen voi tehdä periaatteessa minä vuodenaikana tahansa ja kalkin voi halutessaan levittää jo vaikka keväthangelle. Kevät on siinä mielessä paras aika kalkitukselle, että kalkki kulkeutuu varmemmin haluttuun maaperään ja kasvit hyötyvät tehdystä kalkituksesta koko kasvukauden ajan.

Myös puhdasta puuntuhkaa voidaan käyttää happamuuden säätelyyn. Tuhka sisältää kalsiumin lisäksi ravinteita ja sillä voidaan torjua luonnonmukaisesti joitakin viljelykasvien tuholaisia. Tuhkan käyttöön en kuitenkaan ole sen enempiä perehtynyt ja netissäkin on tarjolla kovin ristiriitaista tietoa aiheesta, joten suositeltaviin määriin en ota kantaa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joskus aikoja sitten en edes olisi arvannut, että näillä leveysasteilla voisin jonain päivänä syödä päärynöitä omasta puusta, mutta toisen kotini takapihalle olen kuin olenkin istuttanut päärynäpuun. Käytän päärynöitä tuoreena ja vaikka ne ovatkin melko pieniä ja vaativat työstämistä, teen niistä aina syksyisin myös pienen erän hilloa pakastimeen. Puu on nyt 9 vuotta kasvanut paikallaan ja tuottaa satoa noin sangollisen / syksy. Päärynät ovat aika kiinteitä, mutta maku on päärynälle ominainen. Hedelmät myös säilyvät hyvin.

Päärynäpuun ajattelin sopivan ahtaalle rivitalopihalle sen muodon vuoksi. Puu kasvaa korkeaksi ja kapeaksi. Leveyttä toki tulee aikaa myöden, joten leveyssuunnassa 2-3 metriä kannattaa tilaa puun latvukselle varata.  

Leikkauksia olen tehnyt harvakseen ja puun muotoilua olen toteuttanut paremminkin taivuttelemalla oksia (päinvastoin kuin omenapuissa) ylöspäin. Pystykasvuisten oksien ongelma tosin on niiden kantokyky ja kestävyys kun satoa tulee enemmän, mutta olen pyrkinyt tukemaan puun luonnollista kasvutapaa. Taivuttelemisen olen tehnyt vetämällä leveillä naruilla / kuormaliinoilla taivutettavan oksan haluttuun asentoon ja sitonut päät puun runkoon. Kesän aikana narut eivät erotu lehtien seasta ja syksyllä oksat on puutuneet asentoonsa ja narut saa poistaa. Yhden kasvukauden aikana ne eivät vielä ehdi vaurioittaa puuta ja sen kuorta.

Päärynäpuu ei välttämättä vaadi leikkauksia, mutta jos leikata pitää, leikkaus tehdään keväällä ennen silmujen puhkeamista. Lähinnä olen poistanut toisiaan hankaavia oksia ja oksia, jotka kaatuvat maahan päin, eikä niiden taivuttaminen ole järkevää tai mahdollista. Olen myös kokeillut ohjata puun kasvua typistämällä oksia haluttuun suuntaan kasvavan silmun yläpuolelta ja ehkä päärynäpuussa erottuu selkeimmin se, miten puun oksan suuntaan voidaan vaikuttaa.

Vaikka reilu viikko takaperin tämän leikkauksen suoritinkin, meni hieman myöhäiselle ajankohdalle tämä projekti. Mutta kuten aiemmin jo asiasta mainitsin, hedelmäpuiden leikkausjälkien tulee olla siistejä ja hankin vasta äskettäin riittävän isot sakset tähän hommaan. Enkä jaksa lakata ihmettelemästä suomalaista osaamista; Fiskarsin saksilla kun katkeaa melko pienellä ponnistuksella nätisti isompikin oksa. En enää ikinä osta puutarhatyökalujen halpoja versioita, vaan satsaan mieluummin sen yhden kerran ja nautin kevyestä ja helposta työn teosta.

Ennen/jälkeen kuva on ’hieman’ epäselvä... syynä varmasti vasta-aurinkoon puhelimen kameralla kuvaaminen, sekä se, ettei puun ranka paljon sormea vahvempaa ole. Tarkoituksena on kuitenkin esittää kuinka parin oksan poistolla puun latvus ilmavoituu ja puu ottaa sen muodon, joka on toivottava.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oikeastaan omenapuu on ainoa näiden leveysasteiden hedelmäpuista, jonka leikkauksista on hyvä huolehtia ihan vuosittain. Leikkauksilla muokataan ja tuetaan omenapuun kasvua. Yleisesti hedelmäpuita leikattaessa pyritään välttämään liian voimakkaita kertaleikkauksia, koska se yllyttää puut hetkellisesti liian vehmaaseen uuteen kasvuun. Puhutaan vesiversoista, jotka rasittavat puun muuta kasvua ja sen hedelmätuotantoa.

Omenapuut leikataan aikaisin keväällä, puun vielä ollessa lepotilassa. Karkeasti sanoen paras aika leikkaukselle on maalis-huhtikuu. Puusta poistetaan vaurioituneet, toisiaan hankaavat tai sairaat oksat. Leikkauksilla pyritään myös muotoilemaan omenapuun kasvua niin, että puussa ei olisi liian jyrkässä kulmassa olevia oksia.Tällöin oksat jaksavat paremmin kantaa hedelmät katkeamatta. Sisäänpäin kasvavia oksia poistetaan ja pyritään tekemään puun latvuksesta ilmava. Vanha neuvo kertoo, että puuhun heitettävän lakin tulee mennä puun latvuksen läpi jäämättä puuhun kiinni. Eikä tämä neuvo kyllä kaukana oikeasta ole. 

Oksat poistetaan siistillä leikkausjäljellä oksan kauluksen yläpuolelta tai oksanhaarasta niin, että jäljelle jätetään oikeaan suuntaan kasvava oksa. Oksantappeja ei saa jättää, koska niiden kautta puuhun saattaa kulkeutua tauteja. On myös tärkeää olla loukkaamatta oksan kaulusta. Jos kaulus vaurioituu leikkauksessa, siitä jää korjaamaton haava puun kylkeen, kun taas oikeasta kohdasta leikkaamalla puu korjaa leikkaushaavan nopeasti ja varsin sievästi. Haavanhoitoaineita en käytä leikkausjälkiin.

Viime vuonna istutin pihaan kaksi omenapuuta ja kirsikkapuun. Tulevana kasvukautena on tarkoituksena lisätä hedelmäpuutarhaan vielä luumu- ja päärynäpuut. Olen elämäni aikana istuttanut useampia omenapuita ja joka ikinen kerta on käynyt niin, että ensimmäisenä keväänä rusakoiden tekemät vauriot ovat leikkauksia tehdessäkin oikeastaan ainoa huomioitava asia. Tämä siksi, koska syksyllä pienen, melko alhaalta asti oksivan puun täydellinen suojaaminen on lähes mahdotonta ja niinpä rusakot on talven aikana jättäneet selkeät jälkensä pieniin puun alkuihin. Niin kävi taas. Alimmat oksat on järsitty pieniksi tyngiksi ja jostain suojien välistä myös runkoon on hampaat ulottuneet. 

Poistin kaikki järsityt oksat ja jäljelle jäi kuitenkin latvaksi luokiteltavat oksat. Joka tapauksessa nämä alimmat oksat olisivat jossain kohtaa olleet poistettavien listalla, joten vähemmän sattuu, kun niiden poistamiseen on näinkin selkeä syy. Jos haluan taivuttaa puun alimmat oksat vaakatasoon, ei ne voi lähteä 50 cm korkeudesta. Pitäähän se ruohokin päästä puiden alta leikkaamaan myös sitten, kun puista on kasvanut isoja.

Vastaan on tullut myös se ongelma, että pelkästään leikkaamalla ei puuta meinaa millään pystyä muokkaamaan oikean muotoiseksi. Oksien kasvusuuntaan olenkin pyrkinyt vaikuttamaan painoilla. Toisin sanoen olen köyttänyt narun oksan kärkeen ja vetänyt sen painon tai maahan ankkuroinnin avulla haluamaani kaltevuuteen.

Puu ei hetkessä totu ja puuduta oksaa pakotettuun asentoon vaan puhutaan paremminkin koko kasvukauden kestävästä projektista. Se ei kuitenkaan ole ollut haitaksi. Tapaan istuttaa hedelmäpuut niin, että niiden juurella ei kasva ruoho, vaan alue on kuorihakkeella katettu. Ankkuroinnin teen tälle mullosalueelle ja näin ei narut ja ankkurit häiritse kesällä ruohonleikkuutakaan, vaikka ne nyt ei varsinaisesti puuta ja maisemaa kaunistakaan.

Mullosalueen ansiosta ruohonleikkuu puun ympäriltä helpottuu ja lannoitettaessa ravinteet kulkeutuvat paremmin puun juurille.Tälle alueelle kun istuttaa kevätsipuleita; narsisseja, tulppaaneja, hemililjoja... niin onpa kaunis näky keväällä, kun ne parhaassa tapauksessa kukkivat puun kanssa samaan aikaan 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat