Kirjoitukset avainsanalla leivos

Pääasiallisesti olin tekemässä täytekakkua ja siinä samoilla lämmöillä leivoin kääretortun, kun materiaalit ja täytteetkin oli vähän niin kuin samaa sarjaa. Maku piti kuitenkin saada kumpaankin omanlaiseksi, joten kaivelin läpi hillo-, marmeladi ja moussejauhevarastoni. Päivänsankarin toiveesta täytekakkuun päätyi mauksi mustikka ja vadelma, joten kääretorttuun käytin viime joululta jääneen kirsikka-puolukka-torttutäytteen. Oli mukava päästä hyödyntämään purkki, joka ei ehkä ensi jouluun asti olisi hyvänä enää säilynyt.

Kääretorttupohja syntyy ihan perussetillä, eli ainekset siihen;

4 kananmunaa

1 lasi sokeria

1 lasi perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan yhdistetyt kuivat aineet. Toisinaan laitan kääretortun pohjaan vehnä- ja perunajauhoja puolet ja puolet, mutta tällä erää käytin vain perunajauhoja.

Pohja paistetaan uunin keskitasolla noin 12 minuuttia 175 asteen lämpötilassa.

Tämä ohje on hyvän kokoinen 50 cm uunissa paistettavaksi. 60 cm uunissa tapaan tehdä pohja viiden munan versiona.

Pöydälle levitän leivinpyyhkeen, jonka päälle tulee leivinpaperiarkki, jonka päälle taas on ripoteltu hienoa sokeria. Sokerin tehtävä on estää pohjan tarttumista leivinpaperiin ja onhan se ihan kivan näköistäkin tortun pinnassa. Pyyhkeen tarkoitus on olla leivinpaperin apuna käärittäessä torttua rullalle. Paistunut pohja kumotaan leivinpaperin päälle kuumana, eli välittömästi kun se otetaan uunista. Torttupohjan annetaan jäähtyä. 

Puolukka-kirsikkamarmeladin (koko purkin) levitin pohjan päälle kuin olisin voidellut leipää 😃 vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen purkin rahkaa ja mausteeksi sokeria. Kerma-rahkaseoksen levitin marmeladin päälle niin, että seosta ei levitetä ihan saumaksi jäävään reunaan asti. Näin saa todennäköisemmin käärittyä pitkon kasaan niin, että täytteet ei pursua rullan edellä ja lopuksi pullahda ulos...

Koska puolukka ja kinuski ovat täydellinen makupari, halusin mukaan vielä sitä kinuskin makua. Tein makeutetusta kondensoidusta maidosta sekä voista kreemin, jota voi pursottaa. 100g pehmeää voita ja puolikas purkki kondensoitua maitoa vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Jotain pientä ongelmaa oli tekovaiheessa, kun seos meinasi juoksettua. Vatkatessa se näytti taas hyvältä, mutta hetken seistyään se näytti juoksettuneelta. Niinpä seisotin seosta pari tuntia jääkaapissa ja vatkasin sen uudestaan. Sitten kreemin koostumus tuntui paremmalta.

Kreemistä pursotin tortusta leikattujen kolmiopalojen päälle ruusukkeet, jotka todellakin kruunasivat nämä annokset. Voi olla, että pääasia, eli se kakku ei maussa vedä vertoja näille leivoksille, mutta sen tiedän vasta huomenna 😊

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hemmottelen ystäviäni ja läheisiäni usein herkuilla. Pikkuleipiä, täytekakkuja, piirakoita… Ihan mitä tahansa leivonnaisia ja kaiken käsistään lähtevän kun voi tuunata tähän aikaan vuotta ystävänpäivän mukaisesti sydämillä ja hemepillä koristeilla.

Tämän leivoksen muoto kehittyi mielessäni sitä mukaa kun sitä rupesin tekemään. Aikomuksena oli tehdä murotaikinasta keksin muotoinen pohja ja päällynen, törsötellä väliin ja päälle jotain kermaista moussea ja koristella nätiksi. Mutta tekovaiheessa muistin erään Kuortanelaisen leipomon herkkutuotteen vuosien takaa; Äkkimakean pikkuleivonnaisen, jonka syötyään tiesi sitten makeaa syöneensä. Niinpä lähdin jäljittelemään muistojen perusteella sitä, koska kyseistä leipomoa ei ole vuosiin enää ollut olemassa, enkä ole siis maistanut tätä makuyhdistelmää aikoihin.

Murotaikina

4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
200g voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja sen jälkeen nypitään käsin voi jauhoseoksen joukkoon. Taikinaa seisotetaan jääkaapissa pari tuntia, jonka jälkeen se kaulitaan vähän vajaan 1cm vahvuiseksi levyksi, josta otetaan muotilla pyöreitä leipäsiä, halkaisijaltaan noin 7cm. Leipäsiä paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia. Hieman saa väriä tulla pintaan. Taikinamäärästä tulee kaksipuolisia leivoksia noin 8 kpl.

Sillä aikaa kun taikina oleentui jääkaapissa, tein marenkivoikreemin. Tämä on hieman vaativampi osio ja vaikka yleensä en ihan niin nuukasti ohjeita noudata, niin tämän tekemisen voi helpolla sössiä, jos alkaa sooloilemaan. Tärkeää on siis noudattaa ohjeita, olla kärsivällinen ja omistaa digitaalinen lämpömittari.

Marenkivoikreemi

2 munan valkuaista
1,25 dl sokeria
200g voita (mieluusti suolatonta, mutta ei ole välttämätöntä)

Valkuaiset erotellaan tarkasti ja vatkaillaan metalliastiassa sokerin kanssa vaahdoksi. Kattilaan laitetaan pieni määrä vettä, se lämmitellään kuumaksi ja marenki metalliastiassaan nostetaan kattilan päälle. Marenkia vatkataan vesihauteen päällä kunnes marengin lämpötila nousee 60 asteeseen. Tämän jälkeen siirrän marengin muoviastiaan, jossa teen jäähdytyksen. Koko jäähtymisen ajan marenkia vatkataan. Lämpötilan pitää laskea noin 35 asteeseen. Sen ei saa olla niin lämmintä, että sekaan laitettava voi sulaa. Tämän jälkeen siis pieniksi kuutioiksi palottu huoneenlämpöinen voi vatkataan pala kerralla marengin joukkoon. Tässä kohtaa täytyy olla hieman kärsivällinen ja vaikka ensin näyttäisi siltä, että massa juoksettuu, sen vatkaamista tulee jatkaa niin kauan, että se kiinteytyy tasaiseksi ja kiinteäksi. Sen tietää ja tuntee käteen, kun se on valmista. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessäni suorastaan hämmästyin, kun se muutos tapahtui.

Marenkivoikreemiin voi sekoittaa huoletta jotain makuaromia ja tällä kertaa laitoin mukaan pari tippaa vanilja-aromia. Marenkivoikreemin valmistusta oon opiskellut mm. Annin Uunin ohjeiden avulla.

Leivoksen alempaan osaan levitetään vadelmahilloa ja päällimäiseen osaan kerros voikreemiä. Osat yhdistetään ja voikreemillä voidellaan myös reunat. Tämän jälkeen reunat pyöritellään nonparelleissa. Leivokset on hyvä jäähdyttää ja kovettaa jääkaapissa, että osat ei luistele pois sijoiltaan, vaan keksintö pysyy kasassa. Päälle ripaus tomusokeria ja siinä se sitten tönöttää! Myllärin äkkimakea!

Hyvää ystävänpäivää ❤

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat